torstai 30. joulukuuta 2010

Vuoden viimeiset

Vuosi vaihtuu huomenna ja tämä olkoon vuoden 2010 viimeinen postaus.

Nyt on sitten kaksi viikkoa Vili kutissut poikkeavan paljon. Aiheuttajaa en tiedä, osaan vain epäillä, mutta selvitykset sen suhteen ovat vielä kesken. "Syytetty on syytön, kunnes toisin todistetaan." Siitä sitten tuonnempana eli ensi vuonna.


Tässä vuoden viimeinen kortisonikalenteri. Surullista kerrottavaa. Vuoden huippuluku! Kokonaiset 45 mg mennyt joulukuussa!
Kortisonia on siis mennyt reippaanlaisesti ja nyt päätin antaa viikon verran joka päivä sen 2,5 mg, jotta tilanne rauhoittuisi.
(Sininen merkki tarkoittaa ½ tablettia Prednison'ia eli 2,5 mg kortisonia)



Yöt ovat olleet levottomia. Vili ei raavi öisin, mutta tulee häiriköimään sänkyyn aamuyöstä, herättää parhaasta unesta. Häipyy välillä jonnekin ja sitten pian on taas tuijottamassa sängyn vieressä tai herään niskan nuolemiseen... Raivostuttavaa!
Tiedän, että Vili ei minua kiusakseni herätä, vaan hänellä on jollain tavalla levoton olo. Hätä ei ole syynä, Vili käy iltaisin viimeisellä lenkillä klo 22-23 aikoihin. Syynä ei ole myöskään nälkä ( Vili todellakin herättää yöllä, jos potee nälkää! ), sillä Vilille jätetään yöksi aina pieni huikopala kuppiin.
Nyt poika makaa tuossa koivet kohti kattoa onnellisena, on saanut meidät nousemaan klo 6 ja aamulenkin jälkeen uni maittaa. Vilille. Onhan poika tehnyt taas yövuoron.

Huoneilma

Olen yrittänyt perehtyä huoneilman vaikutukseen terveydelle. Asia on minulle uusi, toki olen siitä kuullut, mutta en ole perehtynyt asiaan ollenkaan.

Oikea huoneilman lämpö on 20-22 °C ja lämmityskaudella suositeltava sisäilman kosteus on 25-45%. Kosteus ei saisi jatkuvasti olla suositusta korkeampi, koska se edistää pölypunkkien ja homeen lisääntymistä. Kesäaikana sisäilman kosteus voi olla ajoittain jopa 60 % johtuen säätilasta.

Ilman laatua voi lisätä kätevästi ilmanpuhdistimella. Huoneiston tuulettaminen on myös tärkeää ja sen suorittamiseen oikein löytyy hyviä neuvoja alla olevista linkeistä.
Allergisille ihmisille ja eläimille voi syntyä sisätilojen ilmanlaadun puutteista haittoja monella eri tavalla. Huonekasveihin kertyvä pöly, kukkaruukkujen mullassa muhiva home, sisustus- ja rakennusmateriaaleista tuleva haju sekä sisällä tupakointi ovat esimerkkejä niistä.




Kosteusmittari on hyvä olla joka perheessä lämpömittarin lisäksi. Luotettavimman tuloksen antaa hiuskosteusmittari, jonka voi aika ajoin kalibroida itse. Sellaisen saa jo 20 eurolla.





Ilmanpuhdistin, jonka kapasiteetti riittää noin 60 neliön huoneistoon, maksaa noin 600 euroa.
Pienen, makuuhuoneeseen soveltuvan saa puolta halvemmalla.

lähteet:
Terveellisen asunnon ABC
Sisäilman laatu
Sisäilmaopas Allergia- ja astmaliitto

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Tapania!

Kyllä arki on aina arki...


Joko sitä voisi tänään jo pistää joulunpyhiä pakettiin ja päästä eroon tästä kilikellokauluksesta, kysyy Vili!







Turun Sanomat 22.12.2010

Arkisiin asioihin kuuluvat, ikävä kyllä, tämän tapaiset, surulliset uutisoinnit.
Onneksi oikeus toteutui. Edes tällä kertaa. Piste.
Tämä lehtijuttu ei liity mitenkään Vilin kasvattajaan.




Ja jotta iloista mieltä ei tule tapanista huolimatta, niin kerrottakoon taas kerran Vilin kutinoiden, joista jo aikaisemmin mainitsinkin, jatkuvan ja jatkuvan. Ei taideta enää kuuna päivänä päästä parempaan olotilaan. En tiedä, mitä yrittäisin. Kortisonia menee lähes päivittäin. Voi koiraparkaani.

tiistai 21. joulukuuta 2010

Rauhallista Joulua!


 Arkihuolesi kaikki heitä, mieles' nuorena nousta suo!
Armas joulu jo kutsuu meitä taasen muistojen
suurten luo. Kylmä voisko nyt olla kellä,
talven säästä kun tuoksahtaa lämmin leuto ja
henkäys hellä, rinnan jäitä mi liuottaa?

Syttyi siunattu joulutähti yöhön maailman raskaaseen,
hohde määrätön siitä lähti, viel on auvona ihmisten;
kun se loistavi lasten teille, päilyy järvet ja kukkii
haat, kuusen kirkkahan luona heille siintää onnelan
kaukomaat!

Joululauluja


Vili kiittää kaikista hyvänjoulun toivotuksista!

perjantai 17. joulukuuta 2010

Vuoristorataa

Eipä tule elämä yksitoikkoiseksi.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Vili alkoi hepuloimaan. Raapi itseään ja kaikkea mahdollista, mattoja ja petiään, ampaisi vähän väliä raketin tavoin taas paikasta toiseen pelästynyt ilme katseessaan. Taas kerran.

Totiseksi vetää...
 Pelastavan enkelin roolissa olevaa kortisonia pikkupojan nassuun ja kolme varttia myöhemmin oli taas rauha maassa ja Vilillä parempi olo. Turvaudumme taas tiuhaan tuohon jo rakkaaksi tulleeseen Prednison-purkkiin.

En jaksa tästä edes masentua, kaikkeen tottuu vähitellen....

torstai 9. joulukuuta 2010

Adventin aikaa

Vili viettää rauhaisaa adventin aikaa, joulun odotusta. Tässä vähän tilannetiedoitusta.

Ruokahalu pojalla on erinomainen. Kukkakaalimössö on noista kasvissoseista ehdoton ykkönen, eihän sitäkään paljon mene, mutta Vili ei sentään nirsoile sen suhteen.
Lihoista herkuinta on hevosen liha, kakkosena tulee lammas ja nuo kaksi ovatkin tällä hetkellä se ruokalistan perusta, johon sitä ympätään kaikkea muuta, mitä saatavilla on ja mikä Vilille sopii.

Tähän sopiikin mainiosti kerrottavaksi tällä viikolla tekemäni iso moka. Ikinä aikaisemmin en ole moista tehnyt, vaikka olen monet kinkut jo ehtinyt tässä elämässä paistaa...
Vili kun syö ruokansa pääasiallisesti kypsennettynä, niin olin lammaslihaseosta pannulla kypsentänyt ja siitähän irtoaa erittäin runsaasti rasvaa, tietenkin. Kaadoin koko seoksen siivilään, kuten olen jo useasti tehnyt. Sitten laitan siivilän alle astian, jotta rasva valuu siihen.
No, juuri sillä hetkellä soi puhelin ja koska odotin tärkeää puhelua, syöksyin puhelimeen ja unohdin koko lammaspaistokseni. Tyystin ja kokonaan.
Kun seuraavan kerran menin keittiöön, niin voi kauhistuksen kauhistus! Siivilän alla ei ollutkaan astiaa ja kaikki rasva oli valunut viemäriin! Ei auttanut itku näillä markkinoilla eikä kuuma vesi eikä fairy. Pelastavan enkelin roolin sai talonmies, joka puuhasteli viemärin kimpussa pitkään, miesparka, joutui avaamaan kaikki irtoavat osat ja antoi minulle pestäväksi kaikki hajulukon putket. Yök-yök, onneksi olen nähnyt aikaisemminkin jotain yököttävää... Putkia ei meinannut pelastava enkelinikään saada auki, oli todella työn ja tuskan takana, mutta nyt on taas kaikki hyvin.

Mitä opimme tästä? Ei koskaan, ei milloinkaan, jähmettyviä rasvoja viemäriin!

Kortisonia menee jotakuinkin taas joka 3. päivä. Muutaman kerran olen joutunut antamaan annostuksella joka 2. päivä, mutta heti siitä on taas jatkettu tuolla pidemmällä antovälillä.
Kutinoita on lievästi, ei mitään erityisen mainittavaa.

Kortisonin lisäksi Vili saa ylläpitoannoksena Xie Tang™-yrttitablettia 600 mg päivässä. Olen kokenut sen antamisen hyväksi, se todellakin tuntuu rauhoittavan Vilin kutinoita, vaikka juuri nyt Vili ei olekaan vielä täysin kutinaton.

Jatkan tätä kiinalaista yrttilinjaa Vilin kohdalla. Koululääketieteellä ei ole keinoja auttaa Viliä, joten otetaan luonto avuksi, tueksi. En toki ole niin sinisilmäinen (enää), että kuvittelisin Vilin jotenkin parantuvan immuniteettinsa heikkoudesta, mutta haluan Vilin olevan mahdollisimman vastustuskykyinen ja terve koirapoika. Kaikesta huolimatta.

Olen tilannut Vilille Resilium™-yrttitabletteja, jotka on tarkoitettu ruoka-aineallergisen eläimen immuunisysteemin tueksi ja oireiden vähentämiseksi. Lisäksi vielä Immunkomplex™-tippoja, joita on tarkoitus antaa yhtä aikaa tuon Xie Tangin kanssa. Ne tipat sisältävät runsaasti vitamiineja, entsyymejä, aminohappoja, hivenaineita sekä mineraaleja.

Kaiken lisäksi kokeilen vielä matokuurina Wormfree™- yrttipohjaista loishäätöä.
Yritän näillä konsteilla varjella Vilin elimistöä kaikelta kemialliselta painolastilta, riittää jo, että joutuu tuota kortisonia syömään. Olen yrittänyt ystävystyä sen kanssa, ja eihän se oikein onnistu, mutta parempi laiha sopu kuin lihava riita, joten eiköhän me opita elämään yhdessä. Vili, minä ja kortisoni. 

torstai 2. joulukuuta 2010

Pari sanaa

Viime kuukauden kortisonisaldo oli pöyristyttävä, ottaen huomioon, kuinka hyvässä jamassa Vili jo ehti olla.
Nyt ollaan taas annostuksessa 2,5 mg joka kolmas päivä. Vähäistä rapsutusta on edelleenkin lääkepäivän lähestyessä. Jouduin jossain vaiheessa antamaan kortisonia Vilille keskiyöllä ja nyt siirrän vähitellen sitä antamisaikaa taas aamuun, kuten suositus on jatkuvan käytön ollessa kysymyksessä.

Sininen merkki = 2,5mg kortisonia. Yhteensä 37,5 mg
Tuli luettua taas kertaalleen Prednisonin pakkausseloste. Sieltä löytyi mm. maininta, että "ole erityisen varovainen, jos olet menossa kirurgiseen toimenpiteeseen tai aiot ottaa rokotuksia". Miksiköhän? Miten kortisoni ja leikkaukset/rokotukset vaikuttavat toinen toisiinsa?

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Kutinaa ja raapimista

Muutama sananen kutinasta, raapimisesta ja kivusta.

Olen huomannut nettiviidakossa vaeltaessani joidenkin koiranomistajien vähättelevän koiransa kutinoita. Ehkä heillä ei ole omakohtaista kokemusta kovasta kutinasta tai heiltä puuttuu eläytymiskykyä.

Ihmisen kokema kutina ei varmaan poikkea koiran kokemasta, joten yksi hyvä vinkki on lähteä selaamaan netistä löytyviä ihmisten foorumeita, joissa he keskustelevat kutinasta ja sen sietämättömyydestä. Jokapäiväinen, infernaalisen voimakas kutina on niin stressaavaa, että se voi ajaa uhrinsa itsemurhaan. Koira ei voi helpottaa oloaan edes tälläkään tavalla, koira on täysin omistajansa armoilla, niin tässä kuin kaikessa muussakin.

Totaalinen tiedonpuute koiranomistajilla on myös mahdollista, vaikkakin nykyisenä nettiaikakautena täysin käsittämätöntä. Allergisilta tuttavilta voi kysellä ensikäden tietoa asiasta. Eikä mikään estä koiranomistajaa tekemästä jopa omakohtaisia testejä, joiden avulla saattaa saada aavistuksen siitä, miltä jatkuva kutina tuntuu.

* Istahda muurahaispesään vähissä vaatteissa! Viisi minuuttia istuttuasi jatka päiväsi kulkua normaalisti, älä mene suihkuun äläkä uimaan, vaan tunnustele, miltä ne sadat muurahaiset ihollasi tuntuvat.
* Hanki kevättalvella itsellesi lintukirppujen puremia! Siitä saat kolmisen viikkoa jatkuvaa, kovaa kutinaa.
* Hanki itsellesi syyhypunkkitartunta tai päätäitä! En tiedä, miten tämä neuvo käytännössä toimii...
* Heittäydy kesällä nokkosten seuraan! Se kutina ja polte ei kestä kuin puoli päivää, mutta ehkä sekin riittää ymmärtämään kutinaa.
* Hanki kutinapulveria ja kokeile itseesi!

Kutinaa on monenlaista, lievästä sietämättömään, satunnaisesta jatkuvaan,  paikallista tai koko vartalon kutinaa, Se voi olla pistävää, polttavaa, pinnallista, syvältä tulevaa. Tyypillistä on, että kutinaa on sangen vaikea määritellä.

Onnellisinta on, jos kutinan aiheuttajaksi selviää täit, väiveet tai muut loiset. Niistä on helppo päästä eroon ja kutinat häviävät saman tien. Jos kutinan syy on joku muu, niin tilanne on moninkerroin hankalampi, mahdollisia syitä on pilvin pimein. Monet sairaudet  aiheuttavat kutinaa, mutta yleisimmin syynä on erilaiset allergiat. Allergisuus on pysyvä olotila ja vain välttämällä allergian aiheuttajaa, pääsee kutinastakin eroon.

Helpommin sanottu, kuin tehty! Valitettavasti.


Ylläoleva taulukko (klikkaa isommaksi) auttaa koiranomistajaa määrittelemään, millä tasolla koiransa kutina on. Kaksi ylintä kutinan tasoa ovat mielestäni ne, jolloin koiran oloa on aivan pakko helpottaa tavalla tai toisella.
Kauluri ei ole ratkaisu enää tässä kutinavaiheessa, sehän ei poista kutinaa vaan estää vain raapimisen. Kauluria voi halutessaan käyttää lievässä kutinassa estämään ihorikkojen syntyä.

Lievän kutinan saa häipymään raapimisella. Jokainenhan tietää, että hyttysenpurema ei tarvitse paljonkaan raapimista, kunhan sitä vähän hankaa, niin jo helpottaa. Kovan kutinan lieventäminen onkin sitten eri juttu. Silloin on pakko raapia jopa ihoa rikki, jotta kutinan tunne lievenee ja tilalle tulee kivun tunne. On helpompi kestää aggressiivisen raapimisen tuottamaa kipua kuin sietämätöntä kutinaa. Noidankehä on valmis. Kun kivuntunne haihtuu, tulee tilalle taas kutina jne. Ihorikot tulehtuvat ja tilanne pahenee pahenemistaan. Koiran uni keskeytyy jatkuvasti, ruokaillessakin kutiaa eikä edes leikkiminen saa "unohtamaan" jatkuvaa kihelmöintiä.

Onko silloin enää elämänlaatua jäljellä? Eläinrääkkäys ei tarkoita vain koiran fyysistä pahoinpitelyä, vaan myös sietämätön kutina, johon ei haeta tai ei löydy apua, on julmaa eläinrääkkäystä!

Kutinaa on hoidettava ulkoisesti ja sisäisesti. Pelkkä ulkoisten oireiden hoitaminen on vasta alkua, kutinan sisäisiä syitä täytyy yrittää selvitellä ja ennenkaikkea on hoidettava se sietämätön kutina pois, usein se onnistuu vain lääkkeillä.

Jos käy niin surullisesti, että kaikista yrityksistä huolimatta koiran oloa ei pystytä millään tavalla helpottamaan, vaan koira kärsii jatkuvasti massiivisesta, sietämättömästä kutinasta, niin silloin on tehtävä koiralle se viimeinen palvelus ja silkasta rakkaudesta päästettävä koira lähtemään.

Aikaisemmin olen kirjoittanut kutinasta tässä blogissa: Kutina

lauantai 27. marraskuuta 2010

Vili täyttää 2 vuotta

Hohhoijaa, tätä juhlimista! Rankkaa hommaa...
Niin todellakin. Vili täyttää tänään komeat 2 vuotta! Poseerauksesta ei tullut mitään, juhlakalu kellahti aina vaan lepoasentoon eikä yhteistyöhalukkuudesta ollut hajuakaan. Taidettiin valita ihan väärä kellonaika kuvaukseen?

Pieni lahjapaketti odottaa päivänsankaria, kunhan nyt tuosta virkistyy. Arvatkaa, mitä siellä on! Ette ikinä arvaa!
Siellä on kokonainen lankakerä. Oikein kaupasta ostettu, vyötteineen päivineen! Novitan 7-Veljestä, tummansinisenä. Lahja on hankittu päivänsankarin omien toiveiden mukaan. Mikään ei ole Viliä niin kiehtonut, kuin lankakerät. Voi, kuinka sen saa ravistamalla ihan sekaisin, se on kuin saalistettu harakka kun oikein puistelee! Nyt sitten Vili saa ikioman lankakerän, ettei tarvitse käydä vaivihkaa lankavarkaissa.

Vili-vauva, vielä syntymäkodissaan.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Päivä vain ja hetki kerrallansa....

Nyt ollaan tuon kortisonin kanssa vaiheessa 25 mg joka 2.päivä. Olen suunnitellut, että mahdollisesti Vili ei saakaan huomenna lääkeannostaan, vaan siirrytään vaiheeseen joka 3.päivä. Jos onnistuu.

Kutinoista Vili ei ole vieläkään päässyt eroon. Ehkä kutinat ovat vielä peruja siitä takapakista tai sitten joku nykyinenkään ei oikein sovi. Tassuja katselee vähän sillä silmällä ja hiukan tutkiskelee niitä ja nuolla lipaiseekin. Korviakin ravistelee monta kertaa päivässä. Perinteistä rapsutusta ilmenee myös. Mutta tilanne on kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvä, mikään paikka ei punoita eikä ole rikki. Pahin asia tuntuu olevan oma pelkoni siitä, että tilanne uudestaan ryöstäytyy käsistä.

Sydän syrjällään olen antanut Vilille kalkkunaa, peläten, että jos sekin alkaa olemaan ei-toivottu vieras Vilin ruokakupissa. Eilen Vili sai myös naudanmahaa, josta ei ole aikaisemmin tullut mitään oireilua, mutta nyt epäilen jo sitäkin.
Lihasorttien valikoima tuntuu nyt suppealta. Kaupoista on vaikea saada mitään, pitäisi kai käväistä siellä saksalaisessa marketissa. Suomi on metsästäjien maa, mutta mistä saa jänistä, hirveä, peuraa, sorsaa?
Luottavaisin mielin syötän Vilille lammasta, heppaa, hirveä, ja poroa. Epäilyttävien listalla ovat vehnä, sika, kalkkuna ja nauta. Pannaan julistettuja ovat kala, muna, kana ja broileri.

Olisi kivaa saada vastauksia eikä joutua aina vaan arvailemaan!

Olen huomannut, että Vili syö mieluummin koirille tarkoitettuja lihoja kuin niitä monta kerta kalliimpia ihmisten lihahyllyn tuotteita. Esim. marketin karitsan jauheliha, hirven tai lampaan palapaisti jäävät kuppiin, josta ne syödään vasta, kun alkaa heikotus. Nyt olenkin sekoittanut näitä hienoja ihmisten gourmet-lihoja ja koirien omia kurmeita sekaisin ja jopas maistuu Vilille.

Onneksi Vili on vain pieni tiibettiläinen eikä vaikkapa bernhardilainen!

Penu pieni koiraseni
aina harras haukkujani
tule minun turvakseni
Metsolahan mennessäni,
ettei naiset naurahtaisi
piiat pilkkana pitäisi
ukotki urahtelisi
partasuut pahoin puhuisi !
- Kanteletar -

lauantai 20. marraskuuta 2010

Nysse tuli!


Lelupaketti Vilille, nimittäin. Eipä sitä olisi uskonut, että kaksi koiranlelua saapuvat näinkin isossa laatikossa!

Olin "luvannut" Vilille uuden aktivointilelun, kun ressukka pääsee kortisonista eroon. No, ei olla päästy kortisonista eroon, mutta Vili sai luvatun lelun silti. Jossain lelutestissä nämä kaksi olivat saaneet maksimipisteet, joten siksi tilasin juuri nämä. Toisessa lelussa on kaksi peliä valittavana, joten periaatteessa pelejä on kolme kappaletta.

Monen monta sivua kiitospaloja koiralle...











Lähettäjällä lienee ollut joulumieltä, sillä sisällä oli ylimääräisenä solmuvetolelu, oikein hyvä sellainen, sekä kaksi pussia koiran joulupipareita (hohhoijaa). Tiiliskiven painoinen 260-sivuinen kuvasto oli myös mukana. Onpa koirasta kehkeytynyt  suurten markkinoiden kohde, kuvastossa on tarpeellisia? tarvikkeita koiralle, enemmän kuin yksikään anttilanluettelo pitää sisällään.
En yhtään ihmettele, että koirilla on nykyään elintasosairauksia kuten ihmisilläkin. Voi tuota namipalojen määrää tuossakin luettelossa! Vaikka kuinka niitä on strutsista ja pingviinistä, niin silti ne ovat ihan turhia herkkuja. Lisäaineita, sokeria, suolaa, viljaa. Jos antaisi kerran viikossa tuollaisen herkun, mutta luulen koirien saavan päivittäin montakin namia. Rakkaalle lemmikille, hyvää tarkoittaen, rakkaudella.


Doggy Brain Train  19,95e


Intelligenz "Dog Schieber" 25,95e




Heti alkukokeilussa kävi ilmi, että Vili ei oikein hoksannut, että noita puutappeja pitäisi osata nostaa, vaan Vilin mielestä ongelmasta selvitään parhaiten jyrsimällä tapit kokonaan pois. Joten nyt sitten aloitettiin harjoitukset noilla helpommilla leluilla. Ne hoituivatkin ihan nopsaan, liian nopsaan...
Eiköhän tuo tapinnostokin vielä saada toimimaan.

Molemmat lelut vaikuttavat tosi laadukkailta. Ei kerrassaan mitään vaarallisia paikkoja, ei irtoavia osia. Tuo Dog Schieber on yllättävän painava eikä tuo toinenkaan mikään heppoinen ole. Toisessa oli opasvihkonen, jotta (tyhmäkin) omistaja ymmärtää lelun jujut. Ihan asiallinen opas kyllä. Kallita nuo olivat, tuli vielä postimaksutkin päälle. Saahan ne sitten myytyä, jos niin haluaa.Toimitus oli nopeaa, alle viikon kesti ja kotiinkanto.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Vilin kuulumisia

Heilu, keinuni, korkealle,
Rintani riemuja laulan...



Nyt on viikko kulunut siitä yllättävästä käänteestä huonompaan. Hurraata ei vielä huudeta, valitettavasti.

Koko tämän viikon olen joutunut antamaan Vilille puolikkaan kortisonin eli 2,5 mg joka päivä. Vieläpä epäsäännöllisesti, koska oireiden yltyessä pahoiksi, ei paljon kelloa katseltu, vaan pilleri äkkiä suuhun vaan. Vasta tänään olen onnistunut antamaan Vilille aamulla lääkkeen ja tästä eteenpäin toivottavasti pysytään säännöllisyydessä tuon antamisajan suhteen.
Lähitavoite on nyt päästä annostukseen joka toinen päivä ja siitä sitten vähitellen eteenpäin.

Vilin vointi on oikeastaan hyvä. Kortisoni pitää nyt oireet hyvin kurissa ja ehkä ne ovat jo vähitellen hiipumassakin. Kana ja broileri on nyt poistettu ruokalistalta. Voi sitä ruuan määrää, mitä tässä kuukausien varrella on joutunut hävitettäväksi! Vaan minkäs teet.
Ruokavalikoima supistuu. Kana on nyt pois, toivottavasti ei tarvitse luopua myös kalkkunasta. Kasvissoseista Vili ei opi tykkäämään, harmi! Nyt on kukkakaalisosetta ollut, mitähän seuraavaksi keksisi?

Vilin molemmat korvat ovat ihanan puhtaat jo toista kuukautta, ne eivät tarvitse minkäänlaista käsittelyä nykyään. Kyllä ne on ilmeisesti hiilihydraatit, (viljat, peruna) jotka hiivoittavat korvia.
Tassut ovat myös ehjät ja karva vaaleaa, punertavuus on hävinnyt.

Nuha on myös parantunut omia aikojaan. Jos Vili olisi saanut eläinlääkärin aikoman nenäpunkkilääkityksen, olisin nyt siinä käsityksessä, että Vilillä oli nenäpunkki ja viisas eläinlääkäri hoksasi sen ja antoi tepsivää lääkettä....
Mitä opimme tästä? Ei pidä hätiköidyn nopeasti lääkitä koiraa, jos tilanne ei ole vakava!

Taivaaseen pääsy on kiinni pärstäkertoimesta.
Jos sinne mentäisiin puhtaasti ansioiden mukaan,
sinä jäisit ulkopuolelle
ja koirasi menisi sisään.
- Mark Twain -

tiistai 16. marraskuuta 2010

Talvi tulee...

Talvi tulee! On aika pukea lemmikit lämpöisiin vaatteisiin, eikös vaan?
Vili ei ole viluinen koira, joten Vili ei tämmöisiä villapaitoja tarvitse, vaikka sellaisen omistaakin. Huomaa, kuinka vastahakoisen näköisenä Vili uutta villapaitaansa tuossa esittelee! Vili oli tuolloin vasta puolivuotias koiralapsi.

Tämä vaate on kudottu 7-Veljestä langasta. Vaikka ohjeessa oli käytetty ohuempaa Nalle-lankaa, niin tästä tuli kyllä aika pieni. Ei mahdu enää täysikasvuiselle 8 kg:n Vilille. Onneksi Vili ei tuota tarvitsekaan.

Mäyräkoiran unelmapoolo
Kivoja ohjeita löytyy myös täältä



Ristiallergia

Ristiallergia tarkoittaa allergiaa, jolle on mahdollista altistua valkuaisaineiden tai muun kemiallisen samankaltaisuuden perusteella.

Ristiallergiassa on kyse allergiasta, jossa oireet laukaisee varsinaisen allergeenin lisäksi jokin muu allergeeni, esimerkiksi koivuallergikko voi saada oireita myös raa´asta porkkanasta. Tämä johtuu siitä, että elimistön vasta-aineet saattavat reagoida kemiallisesti samankaltaisten aineiden kanssa. Ristiallergia on yksilöllistä ja pelkästään niitä ruoka-aineita kannattaa välttää, joista saa oireita. Siitepölyallergikon oireet ovat usein pahimmillaan siitepölyaikaan, mutta herkkyys voi olla myös ympärivuotista.
 
Löytämäni tieto on melko vähäistä ja puutteellista. Yhdelläkään sivustolla ei ole tarjota täysin kattavaa selontekoa ristiallergioista, ainakaan en löytänyt sellaista. Siksi olen koonnut tähän tietoja suomenkielisiltä sekä saksankielisiltä sivustoilta. Saksassa on kiitos suuren asukasluvun enemmän kerättyä tietoa, kuin meillä täällä pienessä Suomessa.

Kaikki nämä tiedot koskevat ihmisiä, mutta eiköhän niitä voi soveltaa myös koiriin.

Olen listannut tähän sen varsinaisen allergian aiheuttajan ja sen alle mahdolliset ristiallergiat. Lista ei ole suinkaan täydellinen.

* Koivun siitepöly
siitepölyt: pyökki, tammi, leppä, saarni, selleri, pujo
ruoka: hasselpähkinä, manteli, omena, päärynä, aprikoosi, vadelma, kirsikka, kiwi, persikka, luumu

* Pujon siitepöly
siitepölyt: koivu, krysanteemi, kamomilla, voikukka, auringonkukka
ruoka: selleri, porkkana, kiwi, peruna, tomaatti, meloni, artisokka
mausteet: korianteri, curry, rakuuna, kaneli, inkivääri, kumina, muskottipähkinä, paprika, persilja

* Kala
ruoka: kananmuna, jos kanoja on ruokittu kalarehulla

* Kananmuna
ankka, hanhi, kana/broileri, kalkkuna, kyyhkynen, papukaijat, undulaatti
edellä mainitut elävät linnut, niiden liha, munat ja höyhenet

* Lehmänmaito
ruoka: naudan- ja vasikanliha
muu: lehmänkarvat, lehmän talja

* Homesienet
muu: penisilliini

* Huonepölypunkki
varastopunkki, hyttysentoukat ( = akvaariokalan ruokaa)
ruoka: etanat, ravut, katkaravut, simpukat

* Latex
siitepölyt: pujo, timotei
ruoka: avocado, banaani, viikuna, peruna, selleri, kiwi, tomaatti, persikka, tattari
muu: limoviikuna ( = huonekasvi)

Allergiaa aiheuttavat kasvikset eniten raakoina, keitettynä ne ovat usein harmittomia. Mausteet ja pähkinät eivät menetä kuumennettunakaan allergisoivaa vaikutustaan, päinvastoin, se voi jopa lisääntyä.
Ristiallergeeneja ei tarvitse välttää, jos ne eivät ole aiheuttaneet mitään reaktioita.

Lisää tietoa:
Allergie-Infos, saksankielisenä
Allergia- ja astmaliitto
Ristiin reagoivat ruoka-allergeenit
Ruokayliherkkyysopas




sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Lekalla päähän

Siitä edellisestä eläinlääkärikeikasta lähtien, reilut kaksi viikkoa, eleltiin Vilin kanssa seesteisiä päiviä. Kehräsin kuin kissa tyytyväisyydestä, Vilillä ei ollut näin auvoisia päiviä ollut sitten miesmuistiin. Vältin hehkuttamasta siitä kenellekään, ettei lumous haihtuisi, kell' onni on, se onnen kätkeköön - periaatteella.
Vili oli niin ihanan hyvässä kunnossa, tassuihin kasvoi karvakin oikein pitkäksi, korvat loistivat puhtauttaan, Vili oli reipas, iloinen, eikä rapsutellut yhtään. Rapsuttelun määrä siis 0%. Ulkona käveli omasta halustaan pitkiä lenkkejä, aikaisemmin kun on ollut enempi sellainen lepotila-koira, joka tarkkailee ympäristöä. Nyt nousi tassu tiuhaan tahtiin. Koko elämä hymyili ja me Vilin kanssa hymyiltiin elämän kanssa kilpaa.

Olin jo aloittanut kortisonin vähennyksen nirhaisemalla tabletista pienen pienen kulman pois. Tätä annostusta Vili ehti saada muutaman kerran. Ja silti kaikki oli todella hyvin.

Sitten yön yli, täysin yllättäen, keskiviikkona aamulla oli täysi kutina päällä! Vili oli kuin sähikäinen sinkoillessaan paikasta toiseen, silmissään hämmästys, mitä tämä nyt on. Tilanne muistutti paljon sitä kananmunaepisodia viime tammikuulta, ei kuitenkaan, luojankiitos, ollut läheskään niin kauheaa. Vilillä oli kuin sisäinen kutina, jota yritti sinkoilemalla paeta. Minä putosin kaikista sfääreistä, hyvä, etten itse mennyt shokkiin.

Minun on nyt pitänyt koota itseäni pari päivää, jotta kykenen kirjoittamaan tätä postausta tänne blogiin. Oli aika rajua nyt pudota taas tänne maanpinnalle noista paratiisimaisista tunnelmista, joista viimeiset kaksi viikkoa sain nauttia. Ihan kuin meille, Vilille ja minulle, olisi raotettu paratiisin ovea ja annettu maistiaisia sieltä. Nyt ovi siis sulkeutui ja pöllähtäneinä me kaksi täällä taas ihmetellään, miten tässä nyt näin kävi.

Oliko kortisonin vähennys liian aikaista tai rajua?
Oliko syynä broileri, jota taas pitkästä aikaa oli tarjolla?
Oliko kyseessä ehkä molemmat edellä mainitut seikat yhdessä syypäitä?

Nyt Vili saa kortisonia 2,5 mg kerran päivässä, vähemmällä ei tule toimeen. Voi itku ja harmi! Olen joutunut antamaan lääkettä keskiyöllä ja aamuvarhaisella yltyneeseen kutinaan ja sinkoiluun. Kyllä ne ovat pitkiä minuutteja, kunnes lääke auttaa, todella pitkät 45-60 minuuttia.

Olen nyt sisäistämässä sitä tosiasiaa, että Vilin elämänlaatu on kiinni kortisonista. Ilman sitä Vili ei voisi elää elämäänsä. Siis yritän ystävystyä nyt tämän Vilille hyvää elämänlaatua antavan kortisonin kanssa. Vaihtoehtoja on vähäiset kaksi: joko kortisonin kanssa tai ilman sitä. Ensin mainittu vaihtoehto antaa Vilin silmin katsottuna hyvän koiran elämän, kaikesta huolimatta. Toista vaihtoehtoa ei ole....

Ikävistä tunteista päällimmäisinä ovat pettymys, syyllisyys ja katkeruus, tässä järjestyksessä.

* Pettymys siihen, että taas kerran tuli takapakkia, taas kerran ollaan Vilin kanssa pudottu pilvistä.
* Syyllisyys siitä, että olen tämän kaiken aiheuttaja, minä vähennän lääkitystä, minä valitsen Vilin ruuat.
* Katkeruus kasvattajaa kohtaan, joka on todennäköisesti myötävaikuttanut myösVilin huonoihin lähtökohtiin omalla, julkisestikin jo kyseenalaistetulla toiminnallaan. Katkeruus eläinlääkäriä kohtaan, joka vastoin yleistä suositusta antoi tieten tahtoin allergiselle koiralleni myös rabiesrokotteen samanaikaisesti tehosterokotteen kanssa.

Kaikesta murheesta putkahtaa silti se ihana tunne, että olen oikea onnenpekka, että juuri Vili on minun koirani! 

Nyt on itselläni panokset vähissä. En usko Vilin pääsevän ikinä eroon kortisonista. Joten minun ei auta muu, kuin ottaa lusikka kauniisti käteeni ja alkaa elää sen tiedon kanssa.
Nyt uusi tavoite on päästä taas annokseen 2,5 mg kortisonia joka 3. päivä. Jatkan Xie Tang-yrttitablettien antamista ylläpitoannoksella, tarvittaessa vaikka läpi Vilin koko elämän, jos se vaan on sallittua. Niiden vaikutus on ollut mielestäni mahtava. Sen avulla saimme me molemmat elää edes kaksi viikkoa "nirvanassa". Siihen tilaan ja iloiseen olemukseen haluan Vilin takaisin!

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Kortisoni

"Kortisoli eli hydrokortisoni on lisämunuaisen kuorikerroksen erittämä hormoni. Kortisolia kutsutaan myös stressihormoniksi, koska henkinen, psyykkinen ja fyysinen rasitus nostavat kortisolin tuotantoa."

Kortisoni, tuo kaksihaarainen miekka!

Kortisonia käytetään ihmisillä lukemattomissa sairauksissa, näitä ovat mm.
reumataudit
allergiat
monet ihosairaudet
hengitysteiden sairaudet
verisairaudet
mahaan ja suolistoon liittyvät sairaudet
kasvaimet

Kortisonitietous perustuu pääasiallisesti ihmisten käyttökokemuksiin, mutta on todennäköisesti samankaltainen koiran ollessa kysymyksessä.

Kortisoni tuo suuren avun juuri silloin, kun sitä eniten tarvitaan. Se lisää elämän laatua. Kortisoni ei kuitenkaan hoida eikä paranna sairautta, vaan lievittää tai jopa poistaa oireilua.

HUOM. Kortisonilääkitys saattaa estää vastustuskyvyn syntymistä rokotuksen yhteydessä. Kannattaa kysyä eläinlääkärin mielipidettä tässä asiassa!

Kortisonitabletit ovat reseptilääkkeitä ja niitä on käytettävä lääkärin antamien ohjeiden mukaan. Ne ovat ihmisille valmistettuja lääkkeitä paitsi Medrol vet. ja Vetaraxoid vet, jotka ovat eläinlääkkeitä.

* Lääkkeiden nimet toimivat linkkeinä ko. lääkkeen infosivulle.

* Solomet 4 mg (metyyliprednisoloni )
- apuaineet: laktoosimonohydraatti, maissitärkkelys, liivate, magnesiumstearaatti, talkki.

* Prednison 5 mg (prednisoni )
- apuaineet: laktoosimonohydraatti, maissitärkkelys, liivate, perunatärkkelys, talkki, magnesiumstearaatti.

* Vetaraxoid vet (prednisoloni 5,0 mg, hydroksitsiinihydrokloridi 10,0 mg) on yhdistelmälääke, jolla on mm. kouristuksia, ahdistusta ja tuskaisuutta vähentävä vaikutus. Nämä vaikutukset yhdessä rauhoittavat eläintä ja vähentävät kutinaa täydentäen siten prednisolonin allergiaa ja tulehduksia estävää vaikutusta.
- apuaineet: mikrokiteinen selluloosa, hydroksipropyyliselluloosa, magnesiumstearaatti ja laktoosimonohydraatti

HUOM. Ei pidä käyttää samanaikaisesti metoklopramidia sisältävien lääkkeiden kanssa, esim. Primperan, Metopram, koska se aiheuttaa aggressiivista, hyökkäävää käytöstä!

* Medrol vet. 4 mg (metyyliprednisoloni )
- apuaineet: laktoosimonohydraatti, maissitärkkelys, sakkaroosi, kalsiumstearaatti.

* Kyypakkaus 50 mg tai Ampikyy 50 mg (hydrokortisoni) apteekeista ilman reseptiä
- apuaineet: laktoosimonohydraatti, maissitärkkelys, perunatärkkelys, liivate, natriumtärkkelysglykolaatti, piidioksidi, talkki, magnesiumstearaatti.

Kyytabletit sopivat ainoastaan äkillisen allergisen reaktion lyhytaikaiseen hoitoon. Ei pitkäaikaiseen käyttöön! Annostus 1 tabletti/10 kg.

Kortisonihoito aloitetaan yleensä suurella annoksella ja sitä vähennetään vähitellen joko ylläpitotasolle tai kuuri lopetetaan kokonaan. Ylläpitolääkityksen tulee olla pienin mahdollinen koiraa auttava annostus.

Hoidon suuret alkuannostukset ( = ensimmäinen viikko) aiheuttavat usein koiralle (ja myös omistajalle!) harmillisia oireita, jotka häviävät heti annostuksen pienentyessä. Näitä oireita ovat ruokahalun lisääntyminen, voimakas jano sekä siitä johtuva tihentynyt tarve päästä pissalle. Koiraa tulee ulkoiluttaa tarvittaessa muutaman tunnin välein, myös yöllä ja jos se silti pissaa sisälle, ei koiraa saa siitä rangaista!

Pitkäaikaishoidossa kortisoni saattaa aiheuttaa monenlaisia häiriöitä elimistölle, esim.
turvotus, piilevän diabeteksen puhkeaminen, lisääntynyt infektioalttius, luuston haurastuminen, virtsatiekivien muodostuminen, lihasten surkastuminen. Kortisonille voi myös allergisoitua, tosin tämä on harvinaista.

Monivuotinen, jatkuva kortisonihoito lyhentää koiran ikää jonkin verran, mutta nostaa elämän laatua. Lyhytaikaiset kortisonikuurit eivät vaikuta koiran terveyteen mitenkään epäedullisesti. Kissa sietää jostain syystä kortisonilääkitystä huomattavasti paremmin kuin koira.

Kortisonilääkityksen lopettaminen

Lyhyen kortisonikuurin lopettamisessa ei yleensä ilmene sivuoireita. Se kannattaa lopettaa lääkärin ohjeiden mukaan.
Pitkäaikaisen kortisonilääkityksen lopettamiseen liittyy usein paljon erilaisia vieroitusoireita, esim. hengenahdistus, ruokahaluttomuus, nivelkivut, lihasjäykkyys, vatsakivut, oksentelu...

Pahimmassa tapauksessa koiralla ilmenee Addisonin tauti eli lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta. Sitä hoidetaan jatkuvalla kortisonilääkityksellä koko loppuikä. Addisonin tautiin koira voi sairastua myös ilman edeltävää kortisonihoitoa.

"Joskus pitkäaikaisen kortisonilääkityksen lopettamisen jälkeen koiran lisämunuaiskuori ei enää toimikaan. Addisonin tautia sairastava koira on usein väsynyt, innoton ja sillä on huono ruokahalu. Tällainen oireilu voi jatkua pitkäänkin. Oksentelua ja ripulointia voi myös esiintyä ja sairautta voi helposti ensin luulla tavanomaiseksi mahataudiksi.".
 

Pitkään käytetyn kortisoninhoidon annosta kannattaakin yleensä vähentää selvästi hitaammin kuin mitä lääkärit suosittelevat.

Muita allergiaoireiden lievittämiseen sopivaa löytyy tästä blogista täältä Apua allergiaan


torstai 4. marraskuuta 2010

Ajatuksia

Kaikenlaisia ajatuksia pyörii mielessä ja yritän saada niitä nyt tekstin muotoon.

Tämän rotaatiodieetin olen kokenut hyväksi. Koiran ei tarvitse syödä jatkuvasti aina vain samaa ruokaa, vaan vaihtelua tulee jonkin verran, ei kuitenkaan liikaa. Erilaisia makuelämyksiä? En tiedä, miten koira ruokansa kokee, mutta olen ollut huomaavinani, että Vili tykkää pienestä vaihtelusta. Rotaatiodieetin tarkoitus ei kylläkään ole järjestää koiralle kulinaarisia elämyksiä, vaan pitää allergiat kurissa. Se on tavallaan jonkin sortin siedätyshoitoa. Jos koira tai ihminen syö jatkuvasti samaa, hyväksi havaittua ruokaa, niin se voi muuttua allergisoivaksi. Eli syntyy uusia allergioita entisten lisäksi. Jos syö kutakin ruokaa vain 1-2 päivää peräkkäin ja sitten aina ruokalaji vaihtuu, niin elimistö ehkä oppii sietämään sitä ruokaa, eikä uusia allergioita syntyisi enää.
Jopas tuli sekavasti selvitettyä...

Vilin ainoat todetut allergiat, kala ja kananmuna, ovat molemmat tulleet ilmi runsaan syömisen seurauksena. Silloin elokuussa 2009 meillä oli kotona kalaviikko. Kalaa oli runsaasti pakastimessa ja sitä syötiin joka päivä ainakin viikon verran. Myös Vili söi joka ikinen päivä kalaa, Vili tykkäsi kovasti kalaruuista. Seuraava vaihe olikin sitten Vilin verille kalutut käpälät.
Joulukuussa 2009 meillä oli munaviikko. Joulun jälkeen huomasimme, että jääkaappimme pursui kananmunia, niitä oli hamstrattu reilusti joulua ajatellen eikä sitten kuitenkaan löytynytkään käyttöä niille. Niinpä söimme viikon verran kananmunia eri muodossa, keitettynä, kokkelina, paistettuna, munakkaana. Vili pääsi myös päivittäin osalliseksi näistä kananmuna-aterioista. Seuraus Vilille oli käsittämättömän hirveä kutina tammikuun alussa, se oli pahempaa kuin ikinä osasin kuvitellakaan, Vili menetti silloin myös koko pohjavillansa kertaheitolla.

Herää kysymys: jos näitä kala- ja muna"orgioita" ei olisi vietetty, niin olisiko Vili tänä päivänä terve koira?

Alkuun minun oli vaikea hahmottaa tätä rotaatiodieetin vaatimaa liharumbaa. Piti löytää paikat, joista näitä eri lihalaatuja löytyi, piti totutella pakastelihan koostumuksiin. Eihän sellaisesta pakastekimpaleesta ollenkaan osaa aavistaa, mitä se sulattuaan sisältää. Yllätyksiä on ollut, hyviäkin. Tuo lihan käsitteleminen on myös ollut hiukan vastenmielistä, mutta siihenkin tottuu.

Vilin saamat XIE TANG™ tabletit ovat aika isoja, kovia ja niitten antamisessa on täytynyt kokeilla eri tapoja. On jauhettu ja piilotettu ruokaan, liuotettu veteen ja annettu ruiskulla suuhun, annettu Vilin aivan itse syödä se tabletti "vapaaehtoisesti". Nykyinen ja ainoa toimiva versio on, että se tabletti kääräistään voihin, annetaan kovettua jääkaapissa ja sitten se sujautetaan Vilin suuhun, kuonoa pidellään hellästi kiinni ja toisella kädellä sivellään kaulaa alaspäin. Sitten onkin palkkion paikka ja kiitoksia ja kehuja satelee Vilille myös runsaasti.
Tämä show toistuu aamuin illoin useampaan kertaan, koska se levätablettikin pitää antaa ja kortisonipilleri myös. Vastenmielistä touhua. En ollenkaan tykkää "pakkotoimista".

Kortisonista täytyisi päästä eroon! Vilin molemmat kyljet ovat harvakarvaisia ja se on kuulemma kortisonista johtuvaa. Lihasvoima heikkenee myös. Mitä kaikkea vahinkoa se aiheuttaakaan sisäelimissä...
Suunnitelmissa on nirhaista pieni murunen tabletista pois, pitää antoväli kuitenkin samana. Viikkoa myöhemmin nirhaistaan vähän enemmän jne. Siis tabletin koko pienenee, antoväli pysyy samana ja sitten jonain päivänä tabletista on niin pieni pala jäljellä, että ei anneta enää ollenkaan.

En kuitenkaan jaksa uskoa menestykseen. Toivon silti, että ihme tapahtuisi ja jonain päivänä Vili olisi vapautunut tuosta kortisonista. Ja kutinoista myös.
Jos elämä ilman kortisonia ei onnistu, niin olen kyllä hirveän pettynyt. Silloin ei auta muu, kuin antautua ja hyväksyä tilanne. Olen kuitenkin hyvillä mielin, sillä olen yrittänyt kaikkeni.

lauantai 30. lokakuuta 2010

Lokakuun päätteeksi

Kuukausi on taas vierähtämässä toiseksi ja on aika tarkastella lokakuun kortisonikalenteria.
Tämän kuun saldo on 27,5 mg kortisonia. Taas hiukan vähemmän kuin viime kuussa (30 mg). Joskaan tuo määrä ei ole toisen kuukauden kanssa vertailukelpoinen, koska on sattuman sanelemaa, kuinka nuo antopäivät jakautuvat millekin kuulle. Kuitenkin, on pysytty koko kuukausi samalla antovälillä eli kortisonia joka 3. päivä.


(Sininen merkki tarkoittaa ½ tablettia Prednison'ia eli 2,5 mg kortisonia)

Tuosta kortisonista on kyllä päästävä eroon! Luin juuri, että kortisoni vastustuskykyä heikentävänä lääkityksenä saattaa aiheuttaa koiralle erinäisiä sairaustiloja. Esim. koiralle normaalisti vaaraton ja koiran perusloisiin kuuluva sikaripunkki (demodex canis) voi yltyä lisääntymään kortisonia säännöllisesti saavalla koiralla. Nyt kun ajattelen taaksepäin, on Vilillä ollut kortisoniaikana suolinkaisia ja täitä, vaikka ei käydä missään koirapuistoissa tai muissa massatapahtumissa. Vastustuskyky loisia/tauteja vastaan heikkenee, samoin niihin tarvittavien lääkitysten sietokyky. Kohta ollaan oravanpyörässä ja juostaan vauhdilla!

Listaan tähän samalla Vilin ruokalistaa.

Inhokkilista ( = Vilin itsensä torjumia ruokia, jotka aluksi kuuluivat herkkuihin)
- piimä, broilerin kaulat, saksanhirvi ja poromix

Kiellettyjen lista ( = todettu allergisoiviksi)
- kala, kananmuna

Sallittujen lista ( = käytetään rotaatiodieetin toteuttamiseen)
- kalkkuna
- poro
- hevonen
- lammas
- hirvi
- broileri
- strutsi

Karanteenilista ( = epäilyksenalaiset ruoka-aineet, kokeillaan joskus niiden sopivuutta)
- sika
- nauta
- vehnä

Lisäksi vaihtelevia hiilihydraattilähteitä.

Vili syö ruokansa huoneenlämpöisenä, liha on joko kevyesti paistinpannulla voissa käytetty tai höyrytetty, täysin raakana Vili saa vielä toistaiseksi vain pienen osan lihasta.
Annoksiin lisään eri öljyjä vaihtelevasti, Nutrolin, pellavaöljy ja oliiviöljy. Yrttikuurin aikana Vili ei saa lisävitamiineja, koska yrtit jo sisältävät niitä erittäin runsaasti .


Nyt Vili saa yrttikuurin ajan lakritsinjuuriuutetta. Lakritsinjuuri sisältää normaalisti glykyrritsiiniä, jonka on osoitettu estävän maksasolujen vaurioita ja tukevan maksan tehtävää elimistön puhdistajana, mutta myös runsaasti nautittuna aiheuttaa ripulia. Tässä tuotteessa on kuitenkin vain minimaalinen määrä glykyrritsiiniä, joten sillä ei ole vaikutusta vatsantoimintaan. Lakritsijuurella on runsaasti terveydelle tärkeitä vaikutuksia. Tarkalleen en tunne sen vaikutuksia, luotan siihen, että se on hyvää, koska sitä on Vilille suositeltu.
Lakritsijuuri

Koiran nenäpunkki

     






Pneumonyssus caninum

 
Nenäpunkki on yleinen, mutta harvoin diagnosoitu koiran loinen. Nenäpunkit ovat pieniä, millimetrin mittaisia hämähäkkieläimiä, jotka elävät nimensä mukaisesti koiran nenäontelossa. Tartunta koirasta toiseen tapahtuu todennäköisesti niiden nuuskiessa toisiaan kirsut vastakkain.
Koiran nenäpunkki on yleisempi Skandinaviassa kuin Keski-Euroopan maissa.

Nenäpunkkitartunta ei ole vaarallinen koiralle, kiusallinen kylläkin ja huonontaa hajuaistia voimakkaasti. Nenäpunkki ei myöskään tartu ihmiseen eikä muihin kotieläimiin. Kissalla on oma nenäpunkkilajinsa.

Diagnoosin teko on verrattain vaikeaa ja perustuu punkin löytymiseen ja että se on paljain silmin nähtävissä. Punkki on valkoisenkellertävä väriltään ja soikea muodoltaan, noin 1.0-1.5 mm pitkä ja noin 0.5-0.9 mm leveä ja se on hyvin nopea liikkeissään . 

Oireina esiintyy ”käänteistä aivastelua” eli jonkinlaista röhkivää niiskuttamista sekä kirkasta sierainvuotoa, hajuaistin heikkenemistä ja kuonon alueen kutinaa, jolloin koira usein raapii kuonoaan tassulla tai hankaa päätänsä lattiaan. 

Ennen hoitoon ryhtymistä kannattaa eliminoida muut mahdolliset oireiden aiheuttajat. Kirkas sierainvuoto saattaa johtua tavallisesta nuhasta tai virustartunnasta, esim. penikkataudissa. Aivastelun syynä voi olla allergia, vierasesine nenässä tai tulehdus. Sydänsairaudet aiheuttavat toisinaan hengenahdistusta. Hengenvetokohtaukset voivat johtua myös liian pitkästä pehmeästä kitalaesta, jota esiintyy erityisesti lyhytkuonoisilla sekä kääpiökoirilla.

Nenäpunkkeihin käytetään seuraavia, reseptillä saatavia lääkkeitä (joista yksikään ei ole rekisteröity nenäpunkin häätöön).

* Stronghold on turkkiin levitettävä loishäätölääke, joka tehoaa, kuten kaikki muutkin alla mainitut lääkkeet, nenäpunkkien lisäksi muihin koiran loiseläimiin, kuten matoihin, täihin ja kirppuihin. Hintaansa nähden huonohko teho, kuulemma.

* Interceptor on erikoisluvan vaativa ja siksi hinnaltaan kallein loishäätölääke.  Kuuri sisältää neljä viikon välein annettavaa pilleriä. Interceptor hoidon etu on kuitenkin vähäiset sivuvaikutukset ja sitä voidaan antaa kaikille koiraroduille. Tehokkaaksi koettu lääke!

* Milbemax on reseptillä saatava laajakirjoinen loishäätölääke. Ei suositella collie-rotuisille koirille.

* Ivermektiini on laajakirjoinen pistoshoito. Se ei ole turvallinen lammaskoiraroduille (colliet, partacolliet, shetlanninlammaskoirat ja niiden risteytykset), joten sitä ei ole rekisteröity lainkaan koirille tarkoitetuksi lääkeaineeksi. 

Kaikkien näiden lääkeaineiden kanssa on suositeltavaa, että hoito uusitaan 2-3 viikon kuluttua ensimmäisestä käsittelystä. Saman perheen kaikki koirat on hoidettava samanaikaisesti.

Kaikki edellä kirjoitettu on poimittu allaolevista linkeistä.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Paluu arkeen

Nyt Vili ja minä olemme palanneet arkisiin rutiineihin. Yrttitabletteja on päivän ruokalistalla taas, eikä niistä näytä mitään negatiivista seuraavan ja hyvä niin. Nyt täytyy ymmärtää edetä rauhallisesti ja sanotaanhan, että lopussa kiitos seisoo.
Sitä kiitosta odotellessa....

Vaihtoehtoja on tasan kaksi: joko se sananlaskussa luvattu kiitos tulee tai sitten ei. Kummankin vaihtoehdon kanssa on sitten eläminen.

Muutama tieto noista kiinalaisista yrteistä. Englanninkielisenä, valitettavasti.
The alternative veterinary medicine page for your dog

XIE TANG™ 

Composition Chinese herbs (name in Latin / Pin Yin):
bai hua she cao/ hedyotidis herba
suan zao ren/ ziziphi spinosae semen
cang zhu/ atractylodis lanceae rhi
mimeng hua/ buddleyae flores
yan hu suo/ corydalis rhizoma
huang lian/ coptidis rhizoma
zhi shi/ aurantii fructus immaturus
sha yuan ji li/ astragali semen
gan cao/ glycyrrhizae radix
chi shi zhi/ bolus rubra
lian zi/ loti semen
chai hu/ bupleuri radix
Side effects: no known side effects.
Combination with other medication: in general it can be used in combination with other medication without any side effects.
Usage duration of use: if needed, it can be used long-term. If the problem persists, a veterinary consult is recommended.
Pure quality: the product contains pure natural ingredients, without chemical additives such as gluten, yeasts, colourings, fragrance or conservatives.

DETOXIFICATION TREATMENT TYPE 2.
Detoxification treatment type 2 is intented for cats and dogs with allergy problems to cleanse the body and it is used in combination with Xie Tang.

Composition: Algae concentrate, in 250 mg tablets. Extra fine structure, smaller than 5 micron. Contains minerals, vitamines and amino acids. Cholophyll, carotine, carbohydrates, vitamin A, vitamine B1, vitamine B2, vitamineB6, vitamine C, vitamine E, vitamine K1, biotine, alanine, choline, arginine, folic acid, aspartic acid, inositolcystine, niacine, glutamic acid, pantothenic acid, glycine, histidine, isoleucine, calcium, leucine, copper, lysine, iodine, methionine, iron, phenylalanine, magnesium, prolinic acid, manganese, serine, phosphor, threonine, tryptophan, sodium, potassium, zinc, tyrosine and valine.
Side effects No known side effects.
Combination with other medication: In general it can be used in combination with other medication without any side effects.
Usage duration of use: If needed, it can be used long-term. If the problem persists, a veterinary consult is recommended.
Pure quality: The product contains pure natural ingredients, without chemical additives such as gluten, yeasts, colourings, fragrance or conservatives.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Lenkillä

Wau Wau
Katse oikeaan
Katse vasempaan
Nyt on reviiri tarkastettu!

Jatkoa...

Vilin vointi on hyvä. Ei ole mitään takapakkia enää tullut. On iloinen ja reipas, sääkin ulkona on Vilin mieleen.

Olen nyt mielessäni käynyt läpi tuota maanantaiaamua hetki hetkeltä ja tältä näyttää asioitten kulku:

* kuulen aamuvarhaisella Vilin kakistelevan, mietin, mikähän sillä nyt on kurkussa, joku karva ehkä, en nouse katsomaan
* Vili kävi aamupissalla, ei halunnut lenkille, vaan heti takaisin kotiin
* hetkeä myöhemmin Vilin hengitys oli kuulemma hiukan vinkunut ja sitten alkoi huohottamaan
* minut herätettiin siihen tilanteeseen, kello oli ehkä 7.30
* nostin Vilin syliini, hän tuntui tavallista lämpimämmältä, oli täysin vetelä, kieli roikkui täydeltä pituudeltaan ulkona ja silmät kiiluivat pelokkaan näköisinä
* nopea pukeutuminen ja soitto eläinlääkärille klo 7.50, käskettiin tulla heti (ihme, että vastasivat, aukioloaika alkoi vasta klo 8)
* klo 8 oltiin klinikalla, Vilin tilanne alkoi olla ohi, häntä roikkui edelleen alhaalla eikä halunnut mielellään kävellä
* kotiin tultuamme nukkui 7 tuntia yhtämittaisesti, sen jälkeen oli taas oma itsensä

Mitään lääkkeitä Vili ei saanut, paitsi sen kortisoniannoksen, joka oli ohjelmassa muutenkin.
Minusta tuntuu, että se oli joku allerginen reaktio jollekin. Yrtit? Oikeastaan se on ainoa mahdollinen vaihtoehto. Ruoka on edelleen samaa, jota on saanutkin, mitään ei ole muutettu.
Uskallanko jatkaa yrttipillereitten antamista? Minkälainen on koiran yhtäkkinen allergiareaktio? Anafylaktinen reaktio? Maallikkona on niin vaikea osata löytää vastauksia...

tiistai 26. lokakuuta 2010

Uusi päivä, uudet kujeet

Luojan kiitos, Vili on taas oma itsensä!
Jo eilen illalla Vili alkoi osoittaa olevansa taas se sama vanha Vili, leikki leluillaan ja se, jos mikä, on Vilin voinnin mitta. Nyt näyttää kaikki olevan hyvin, joskaan en nyt ihan vielä uskalla oikeasti huo'ahtaa helpotuksesta. Pääasia, että Vili on hengissä ja näyttää voivan hyvin.

En tajua, mikä kohtaus Vilille eilen tuli! Mikä voi aiheuttaa niin pelottavan näköisen tilanteen? Allerginen yliherkkyysreaktio? Sehän meni kohtalaisen nopeasti ohi ja sitä seurasi valtava unentarve. Mitä lie ollutkaan.
Rajun tuntuista se kyllä oli, mutta onneksi nyt näyttää taas kaikki hyvältä.

Eilen oli sattumalta Vilin kortisonipäivä, sai sen vasta herättyään iltapäivällä. Liekö silläkin ollut positiivista vaikutusta  tähän "ihmeparantumiseen". En kuitenkaan usko niin olleen.

Jos eläinlääkäri olisi eilen antanut Vilille ne lääkkeet siellä vastaanotolla, kuten ensin aikoi, niin nyt varmaan kiittelisin niitä droppeja Vilin toipumisesta. Lääkärikin sanoi, että luonto parantaa itse monen vaivan, ei se ole aina lääke, joka auttaa. Mutta herkästi sitä tulee ajatelleeksi niin, että jos on saanut lääkettä ja sitten helpottaa, että kunnia kuuluu lääkkeelle.

Tässä eräs linkki, joka sisältää paljon mielenkiintoista.
Voiko koirasi hyvin? Artikkeleita

maanantai 25. lokakuuta 2010

Koiranpoika sairastaa

Tämä päivä alkoi vauhdikkaasti ja rajusti.
Herätys ja suoraan sängystä eläinlääkärille! Vili alkoi aamulla yhtäkkiä huohottamaan kivuliaan oloisena ja kun nostin hänet syliini, Vili oli aivan vetelä, kuin räsynukke, mollamaija. Pusut antoi poskelleni, mutta muuten poika oli täysin vetämätön. Silmät olivat kiiluvat ja ahdistuneen oloiset ja tulkitsi tilan kovaksi kivuksi. Siitä sitten äkkiä vaatteet päälle ja eläinlääkärille.

Luulin Vilini kuolevan! Olin aivan paniikissa!

Minulla oli tällä kertaa suuri onni saada lääkäriksi vähän vanhempi eläinlääkäri, jolle on ehtinyt kertyä paljon kokemusta koirista. Hän tutki Vilin kaikin puolin, mitään vikaa ei löytynyt, lämpö oli kylläkin lievästi koholla eli 39,3 astetta. Vilin nuhan syynä saattaa olla myös nenäpunkki tai sitten on kysymys flunssasta tai jopa selkänikamista, Vili kun on tuollainen pitkä rekkakoira.
Onneksi lääkäri ei laittanut Viliin mitään "myrkkyjä", vaan antoi kipulääkkeitä ja nenäpunkkilääkkeen kotiin mukaan ja jos tarve tulee ilmeiseksi, niin vasta sitten annetaan  niitä. Hänellä tuntui olevan ymmärrystä tuohon Vilin allergiaan/atopiaan ja keskustelimmekin siitä tovin. Lääkärillä oli myös aikaa meille eikä ollut kiirettä lykätä meitä ovesta ulos. Positiivinen eläinlääkärikäynti. Hyvä! Perusluottamukseni siihen ammattikuntaan on nääs aikaisemmin ollut koetuksella...

Tarkoitus on nyt seurata Vilin tilaa. Kotiin palattua Vili nukkuikin heti 7 tuntia ihan raatoriepuna tuossa lattialla, sitten virkosi, venytteli ja lähti lenkille yllättävän reippaana ja söi jopa ruokaa, katseli lelujen peräänkin ja nyt on taas nukkunut jo monen monta tuntia.

En kyllä yhtään ymmärrä, mikä Viliä vaivasi aamulla. Tuntuu olevan edelleenkin vetämätön. Eilen ei ollut mitään erikoista, yö sujui myös ihan normaalisti. Nuhakin on ollut hyvin lievää, ei ole aivastellut kuin viikolla yhtenä ainoana päivänä. Flunssa? Mahakipu?

Keskustelussa lääkärin kanssa tuli muutamia itselleni vielä epäselviä asioita käsiteltyä. Koiran hiilihydraateista oli puhe, ja kysyin, tarvitseeko koira välttämättä niitä. Kuulemma tarvitsee. Ei paljoa, mutta tarvitsee kuitenkin. Pelkillä proteiineilla koira ei voi hyvin.
Kortisonin lopettamisesta juteltiin myös. Ei ole mitään lääketieteellistä estettä lopettaa kortisonikuuria, jos antoväli on tämä kuin meillä eli joka 3. päivä. Sen voi lopettaa siis kertaheitolla. Jos tuntuu siltä, että koira ei pärjääkään ilman lääkettä, niin sen voi aloittaa uudestaan samoilla tai hiukan isommilla annoksilla, tarpeen mukaisesti siis.

Vilillä on nyt yrtit tauolla, kunnes on taas tiptop-kunnossa.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Missä mennään nyt?

"Meidän koiriemme allergiat ovat kuitenkin hyvin hallussa, koirat hyväkuntoisia. Netti on pullollaan paljon kaameampia tarinoita. Meillähän on helppoa."

Yritän pitää yllä olevaa lausetta mielessäni aina, kun tuntuu toivottomalta. Pitää olla kiitollinen, että oman koiran asiat ovat näinkin hyvin. Moni kroonisesti sairaan koiran omistaja vaihtaisi paikkaa kanssani, siitä olen aivan varma. Terve koira olisi ihana asia, mutta elämä ei ole toivekonsertti. Täällä tanssitaan sen musiikin mukaan, mitä milloinkin soitetaan. Ja onhan minulla ollut onni omistaa monta tervettä koiraa ennen Viliä. Kuinkahan minun ja Vilin olisikaan käynyt, jos koirieni järjestys olisi ollut käänteinen ja Vili vasta ensimmäinen koirani?

Vili aloitti taas syömisen. Jo eilen illalla maistui ruoka kahteen otteeseen ja tänäänkin on jo syöty. Tiedän Vilin pitävän noita paastoja noin 2-3 kertaa kuukaudessa, mutta joka kerta huolestun. Olisi kai jo aika ottaa ne paastotkin iisisti...

Vilin vointi on hyvä. Mitä nyt nenä vähän tuhisee, liekö nuhaa? Milloinkaan ei koirillani ole ollut nuhaa, mutta Vili saattaa olla tuon kortisonin  ja allergisuuden takia herkempi tartunnoille.
Korvia ei ole tarvinnut putsata muutamaan viikkoon lainkaan, eihän ne ihan vastasyntyneen puhtoiset ole, mutta eivät myöskään puhdistamisen tarpeessa.
Tassut ovat myös primakunnossa. Naamaansa hankaa tassuillaan silloin tällöin. Rapsutus on vähäistä, melkein olematonta, kiitos kortisonin.
Vilin turkki on ohentunut siitä, mitä se oli vielä viime vuoden lopulla. Varsinkin kyljistä se on hyvin ohut, "kiitos" kortisonin.
Henkinen vointi on hyvä, kävelee innokkaasti, nyt kun kesähelteistä on selvitty. Vili ilmiselvästi tykkää viileästä. Yöt nukkuu hyvin. Paino on pysynyt samassa eli on edelleenkin 8 kg.

Viime aikoina Vili on satunnaisesti oksennellut. Vatsa on ollut löysä myös satunnaisesti, varsinaista ripulia ei ole. Toivon näiden Vilille epätyypillisten oireiden johtuvan niistä kiinalaisista yrteistä ja niiden tarkoituksellisesta elimistön puhdistautumisprosessista. Minähän en niistä mitään ymmärrä, mutta nyt ei auta kuin luottaa niiden tehoon. Ei siinä voi hullummin käydä kuin eläinlääkärin vastaanotollakaan. Sielläkin on tapanani ollut luottaa, kun ei itsellä ole tarpeellista tietotaitoa.
Tuo yrttifirma on lähettänyt jo kyselyn, miten ne yrtit ovat Viliä auttaneet, mutta on vielä liian aikaista vastata siihen. Käyttäjillä on palautteiden perusteella kuitenkin ollut enimmäkseen positiivisia kokemuksia. Koin sen positiivisena, että kysellään lääkkeiden toimivuuden perään, eikä pelkästään myydä. Jatkossa aion hankkia sieltä myös matolääkityksen Vilille.

Minun tulee kuulemma varautua useamman kuukauden pituiseen jaksoon, ennen kuin kortisoni mahdollisesti olisi poissa käytöstä. Olisihan se hieno joululahja niin Vilille kuin meille ihmisillekin. Tai uudenvuodenlahja. Tai loppiaislahja...
Kasvisten vaihtamista puuroon ei suositella Vilille. Tattari saattaa aiheuttaa kutinaa, joten nyt sitä ei kannata kokeilla. Jatketaan rotaatiodieettiä kasvislisukkeen kanssa, kuten tähänkin asti. Se kasvisosuus Vilin kohdalla on pidettävä sangen pienenä, muuten jää ruoka lautaselle.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Vilistä

Vili on taas kerran syömälakossa. Eilen ei syönyt eikä tänäänkään. Tai oikeammin söi, kun "syötin" eli tarjoilin suupaloina ruokaa. Sitten viiden minuutin kuluttua oksensi koko satsin matolle. Ilmeisesti voi jotenkin huonosti, parempi sitten ollakin syömättä. Silti huolestuttaa jo, mikä nyt vikana...

Kyllä tuo koira on niin rakkaaksi tullut vaikeasta alusta huolimatta! Silloin kun Vili tuli meille, olimme juuri pari kuukautta aikaisemmin saattaneet edellisen koiramme haudan lepoon. Vili tuli liian äkkiä, emme ehtineet surra suruamme loppuun, mutta Vilin hankkiminen silloin tuntui aivan välttämättömältä, sillä oli kiire. Elämä tuntui niin tyhjältä, masentavalta, turhalta, että meidän oli aivan pakko saada joku tuohon piristämään päiviämme.
Vili oli aivan erilainen koira kuin edeltäjänsä, omapäinen eikä pätkääkään mielistelynhaluainen. Usein tuli verrattua Viliä lapinkoiriimme ja kyllä meiltä meni monasti sormi suuhun, kun emme ymmärtäneet Viliä ollenkaan. Tuntui kuin olisimme kissaa yrittäneet kasvattaa.

                                                                          
Sitten puolen vuoden kuluttua puhkesi tuo allergia. Ensimmäinen ajatus oli, että parempi olisi olla kiintymättä Viliin, jos vaikka yhteiselostamme tuleekin sairauden myötä hyvin lyhytaikainen. Mieleen iski pelko, että Vilistä ei ole eläjäksi.
No eihän siitä mitään tullut, että kiintymystä voisi säädellä. Mitä enemmän olen Vilin asioita mielessäni ja myös tässä blogissa pohtinut, sitä rakkaammaksi on tuo koiranretale käynyt. Vili on myös aikuistunut, hänestä on tullut melko hyvätapainen ja hyvin viisas koira. Perheemme älykkö.
Olemme oppineet ymmärtämään toinen toisiamme, kunnioitamme Vilin itämaista filosofisuutta (naapurin keksimä termi Vilin käytökselle) ja omaa ylvästä tahtoa. Vilillä on omat tavat ja rutiinit, joista voi päätellä, onko Vilin asiat hyvin. Vili (sala)kuuntelee puheluitamme ja päättelee kuulemansa perusteella, onko joku ilmoittanut tulevansa kylään. Jos näin on, niin Vili asettuu eteiseen asemiin odottelemaan. Vielä olisi hiukan hiomista siinä, että Vilin pitäisi oppia myös ymmärtämään, tuleeko joku vartin päästä vaiko vasta tunnin parin kuluttua. No, Vili on vielä nuori koira, eiköhän se tuonkin vielä opi.

Nyt Vilistä on tullut yhtä rakas kuin edeltäjistään. Jos pelkällä rakkauden määrällä voisi parantaa Vilin allergiat, niin enpä olisi enää tätä blogia kirjoittamassa. Nauttisimme Vilin kanssa koiranelämästä täysin siemauksin, emmekä korvaamme loksauttaisi millekään allergioille tai muille koiraongelmille. Olisimme kuin paratiisissa konsanaan.
Ehkä sekin päivä vielä koittaa...

Kuvassa Vili on 4 kk ikäinen.

maanantai 18. lokakuuta 2010

No niin!

Aloitanpa positiivisesta päästä: Kong kelpasi pojalle. Piti kaksi taukoa välissä ja tyhjensi sen sitten kuitenkin kokonaan. Pari kertaa löysäsin sitä täytettä, olin kai laittanut liian tiukkaan. No, nyt opettelemme kumpikin, minä täyttämistä ja Vili sen tyhjentämistä. Usein en aio sitä Kongia antaa, silloin tällöin vain. Kerran kuussa?

Viimeksi annoin kortisonin vasta neljäntenä päivänä. Se osoittautui kaiketi taas kerran virhearvioinniksi ja turhaksi hätäilyksi. Vili alkoi rapsuttelemaan oikein ahkerasti ja annoin sitten jo yhden välipäivän jälkeen sen 2,5 mg kortisonitabletin.
Saattoi myös olla virhearviointia ja hätäilyä antaa heti lääkettä. Joskus epäilen, olenko itse se suurin este kortisonista eroon pääsemisessä. Menen suurinpiirtein paniikkiin, jos Vili alkaa rapsuttelemaan tiuhaan tahtiin. Muistissa on viime tammikuu ja sen kutinat, se oli aivan kauheaa aikaa silloin. Niistä ajoista minulle on jäänyt suunnaton pelko saman tilanteen toistumisesta. Pitäisköhän tässä itse ottaa joku rauhoittava pilleri omaan nassuun...

Suunnitelmani on nyt tämän kuukauden pysytellä annostuksessa joka kolmas päivä ja vasta ensi kuun alussa kokeilla taas kerran antovälin pidentämistä. 

Ruokarintamalta kuuluu seuraavaa: saksanhirvenkäristysliha on nyt pannassa. Vili kai on saanut siitä tarpeekseen. Vilillä on merkillisiä tapoja kyllästyä totaalisesti johonkin ns. herkkuun. Ensin oli piimä, mitä lutkutettiin innokkaasti, sitten ykskaks tuli stoppi. Seuraavaksi broilerinkaulat, alkuun herkkua, nyt inhokki. Ja nyt vielä nuo hirvenlihat.

- Kauppahallin Jokisen lihamyymälässä kuulemma on tiistait ja torstait parhaita päiviä löytää koiralle luita ja lihoja.
- Sieltä hallista ostin poronlihatiskiltä kalliilla? hinnalla (10 euroa kilo) kalkkunan jauhelihaa pakasteena.
- Turun Itäkeskuksen Basaarissa puolestaan myytiin pakastealtaassa samaan hintaan kalkkunan fileeleikkeitä vähän yli kilon pakkauksissa, tällä kertaa ne jäivät ostamatta.
- Luojanlykky on omistaa pienikokoinen koira...

Vihannes- ja kasvislisukkeista Vili ei pidä ollenkaan, ronkeloituu ruokansa suhteen, jos siinä on kasviksia, vaikka olen niitä minimaalisen vähän siihen laittanut. Mieleni tekisi nyt tehdä puuroa ja antaa sitä hiukan kasvisten asemesta. Jostain muistan bonganneeni, että viljojen osuus ei saisi olla kuin 10% ruuan kokonaismäärästä, Vilin kohdalla se olisi jotain 25 grammaa. Siis hyvin vähän.
Täytyy kysyä ensin luontaishoitajan mielipidettä asiasta.

torstai 14. lokakuuta 2010

Jännittää!

Ilma väreilee jännitystä.

* ensimmäinen Kong on nyt sitten täytetty ja on pakkasessa odottamassa ensiesiintymistään. Täytin sen ensin ohuella siivulla juustoa ja sulatin pari sekuntia mikrossa, jotta se pienempi reikä peittyi. Sitten vaihtelevat kerrokset kalkkunamassaa, hevosen- ja kalkkunanlihaa. Tikuksi laitoin kalkkunaviipaleen, kun muuta en keksinyt. Jännitystä aiheuttaa Vilin suhtautuminen siihen. Isäntä veikkaa, että Viliä se ei tule kiinnostamaan...



* ensimmäinen kerta pitkään aikaan, että Vili sai kortisonitablettinsa viiveellä eli pidettiin kolme välipäivää. Olen aivan kauhusta kankea, koska pelkään tämän tälläkin kertaa epäonnistuvan. Onhan sitä jo kesäkuussa yritetty, ei päästy pidemmälle kuin kahteen pidennettyyn väliin ja sitten jouduttiin taas antamaan tavallista enemmän kortisonia.
Harras toiveeni on, että Vili olisi 2v-syntymäpäivänään kortisoniton.


Onneksi Kaiken Keskipiste itse osaa ottaa iisisti.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Tuliaisia



Zucchini-fetajuusto-luut koiralle ja omistajalle! noin 30 kpl

350 g täysjyvävehnäjauhoja
40 g kaurahiutaleita
1 dl vettä
2 kananmunaa
100 g fetajuustoa
2 pientä kesäkurpitsaa

Lisukkeet omistajalle:
Taikinan joukkoon suolaa, pippuria, 1 pieneksi silputtu valkosipulin kynsi
Dippaukseen mieleinen dippauskastike, esim.
200 g kermaviiliä
1 rkl silputtua persiljaa
suolaa ja pippuria


1. Sekoita jauhot, kaurahiutaleet, munat, juusto sekä vesi tasaiseksi taikinaksi.
2. Pese kesäkurpitsat, raasta ja sekoita taikinan joukkoon.
3. Jaa taikina kahteen osaan. Mausta omistajan osa em. ohjeen mukaan.
4. Kauli molemmat taikinat. Koiran taikinasta leikkaa muotilla tai veitsellä ”luita”, omistajan taikinasta leikkaa halutulla muotilla ”pikkuleipiä”.
5. Paista leivinpaperin päällä 180 asteessa noin 15 minuuttia.

Maistuvat sekä lämpiminä että jäähtyneinä.
Dogstoday


Nyt Vili sai ikioman kongin! Koko on Medium ja hintaa oli saman verran kuin Suomessa. Nyt suunnittelen täytettä siihen, enköhän jotain keksi...
Reseptejäkin on, mutta Vilillä on omat rajoituksensa. Mielessäni pyörii ajatus laittaa hiukan juustoa sen pienen reiän peittämiseksi ja muuten täyttää koko kongi ehkäpä karitsanjauheliha-hevossuikaleseoksella ja tökätä siihen joku pitkulaisen mallinen koirankeksi (?) tikuksi. Sitten koko tekele pakkaseen ja sitten seuraavana päivänä Vilille!



Kongin suosituskoot ovat:
Small Kong - chihuahua, pommerinpystykorva, kiinanpalatsikoira, Yorkshire, shih tzu, jne.
Huom. Tämä pieni koko soveltuu leikkimiseen, mutta täyttämiseen suositellaan isompaa medium-kokoa!
Medium Kong - kääpiövillakoira, whippet, Jack Russel, westie, pienet spanielit, sheltti, mäyräkoira jne.
Large Kong - beagle, keskikokoiset spanielit, collie, keskikokoinen villakoira, keskisnautseri, jne.
XL Kong - dalmatialainen, bokseri, noutajat, isovillakoira, suursnautseri, husky
XXL Kong - schäferi, Bernin paimenkoira, dobermann, rottweiler, Rhodesian Ridgeback jne.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Alasajoa suunnitellessa

Nimittäin kortisonin alasajoa on tarkoitus nyt yrittää toteuttaa. Samanaikaisesti jatketaan jo totuttua ruokavaliota ja Vili saa lisäksi tiettyjä, toivottavasti toimivia, yrttivalmisteita vahvistamaan elimistöä ja sen puhdistautumista. Nauraa saa, ken tahtoo.
Vaan mitäpä on koululääketieteellä tarjota tässä tilanteessa?

Pojat olivat ihan hyväkuntoisina selvinneet tämän yhden viikon ilman komentoani. Oli huojentavaa huomata, että toinenkin ( = mies) voi ja osaa ottaa enemmän vastuuta Vilistä. Poika oli kuulemma syönyt hyvin ja saanut säännöllisesti kortisonitablettinsa, siis joka 3. päivä.

Juuri ennen matkalle lähtöäni ehdin tehdä sellaisen havainnon, että possu ei ehkä olisikaan hyväksi Vilille. Tutkiskelin muistilistojani ja huomioni kiinnittyi siihen seikkaan, että ne kerrat, jolloin Vilin kutina yhtäkkiä lisääntyi, olisi ruokana ollut joka kerta possua muodossa tai toisessa. Syylliseksi olin epäillyt kanaa, koska sitäkin oli ollut jollakin kerralla tarjolla, mutta tuntui vakuuttavammalta tuo possun osuus. Ehkä jopa molemmat ovat allergisoivia? Kumpaakaan ei juuri nyt anneta Vilille.

Reeperbahn oli entisellään ja loma muutenkin sangen virkistävä. Kierros muutamassa supermarketissa sai jo melkein suunnittelemaan Saksaan muuttoa. Tavallisen marketin pakastealtaasta löytyi vaikka mitä, joka lajia lihaa, ankasta strutsiin ja kaikkea siltä väliltä. Ja ne hinnat vasta! Kilohinta muutamia euroja, esim. pakasteluomukana maksoi 1,96 euroa kilo tai kpl eikä ollut edes tarjouksessa! Lihatiski ei jäänyt yhtään jälkeen pakastealtaasta. Sisäelimiä oli jos jotakin sorttia aivoista alkaen. Kaikki ihmisravinnoksi tarkoitettuja, silti hintataso oli alle suomalaisen eläinravinnon.
Eläinkaupoissa oli myös pakastealtaassa valikoima erilaisia lihatuotteita, hintoja en huomannut katsoa, mutta varmaankaan eivät maksaneet enempää kuin tuolla marketissakaan.

Syrjäisessäkin kemikaaliokaupassa oli hylly toisensa perään luontaistuotteita joka lähtöön. Siinä huomaa sen valtavan kulttuurieron suhtautumisessa luontaislääkitykseen, homeopatiaan ja koululääketieteeseen. Ne ovat tavallaan tasavertaisia, vaihtoehtoja toisilleen. Apteekissa en käynyt, mutta entuudestaan tiedän, että sieltä löytyy myös tuotteita laidasta laitaan.