keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Yhteenvetoa

Vilin nyt päättyvänä vuosineljänneksenä saamat kortisonimäärät:

* huhtikuu 50 mg + muutama kyytabletin puolikas
* toukokuu ~ 44 mg
* kesäkuu 27,5 mg

Tilasto on ihan kelvollinen! Ennenkaikkea sen suunta on oikea.

Edelliset kolme lääkkeetöntä välipäivää sujuivat myös oikein mallikkaasti. Tänä aamuna ja jo viime yönä Vili oli hyvin raapivainen. Kirputti tassujaankin oikein vimmastuneena. Tänään oli onneksi taas se lääkepäivä. Kyllä se vaan on niin ihmeellinen pilleri, oikea onnentuoja, salakavala sellainen.
Saapa nyt nähdä, miten tulevat onnistumaan seuraavat kolme välipäivää.

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Päivitystä

Ne kolme lääkkeetöntä välipäivää sujuivat oikein hyvin. Minä kylläkin jännitin niitä ihan 'kauhiasti', tuskin osasin niistä päivistä nauttiakaan. Sitten 4. päivänä Vili jo heti aamulla ei tiennyt, mistä rapsuttaisi ensiksi, oikealla tassulla vai vasemmalla? Oli selvästi levoton, ainakin minun silmissäni.
Minä heti antamaan kortisonia! Olin jo lähes paniikissa, että nyt se kauhea kutina alkaa todenteolla.
Olin salaa uneksinut siitäkin mahdollisuudesta, että en enää antaisikaan kortisonia...

No, nyt jatkan ainakin ne kaksi viikkoa vielä antamalla kortisonia joka 4. päivä. pelottaa kyllä nyt, miten nuo välipäivät jatkossa tulevat sujumaan. Tänään on 1. välipäivä.
Ruuaksi Vili saa nyt vielä toistaiseksi noita kanaruokia, niitä on pakkasessa aika määrä. Syököön ne pois ja sitten teen yhteenvedon tuloksista.

Korvat putsasin eilen ja olin näkeväni, että ne olivat siistimmät kuin viikko sitten. Tassut ovat nyt oikeastaan aika kivassa kunnossa.

'Oletko harkinnut vaihtoehtoa, että kyseessä ei edes ole allergia?'

Lukijan kommentissa minulle heitettiin pohdittavaksi, että jos Vilillä ei olisikaan allergiaa. En osaa edetä tuossa pohdintatehtävässä mihinkään suuntaan, mitä se sitten voisi olla?

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Kortisonikalenteri



kelt. = rokotuspäivä
musta = ½ tai 1 kyytabletti
pun. = Prednison 5 mg
sin. = Prednison 2,5 mg
vihr. = Prednison 1,25 mg

torstai 24. kesäkuuta 2010

Juhannuksena

Nyt on kulunut kuukausi tätä eliminaatiodieettiä. Silti korva töhnääntyy ja tassut punoittavat ja Vili rapsuaa aina välillä.
- Olisiko jo pitänyt huomata, jos kana on se Vilille sopiva ruoka?
- Vai onko kana se allergisoiva?
- Syötetäänkö nykykanoja, tai oikeammin broilereita, vielä kalarehulla? Vilihän on kalalle todistetusti allerginen.
- Entä ne kaikki kasvuhormonit, lääkkeet, joita tuotantoeläimiin käytetään?
- Mitä jäämiä edellämainituista on lihoissa vielä jäljellä, kun ne lojuvat kaupan tiskillä?

Pitäisikö jo vaihtaa muuhun eliminaatiodieettiin?

Eilen haimme ruokasatsin koiranmuona-autolta. Se on todella kätevä tapa hankkia koiralle ruuat. Tämä oli nyt ensimmäinen kerta, mutta taatusti ei viimeinen. Sieltä olin tilannut myös Poro-Mixiä, silmällä pitäen sitä, että siirryn ruokkimaan Viliä poronlihalla. Nyt annoinkin sitä jo hiukan sekoitettuna nykyiseen ruokaan. En uskalla kertaheitolla vaihtaa ruuan laatua, siinä porossa on myös tattaripuuroa ja parempi kai antaa ensin varovasti. Mielellään Vili sitä kyllä söi.
Toisaalta mietin, jos jatkaisin vielä broileridieetillä.

Vili on ollut taas ihan normaali sen parin päivän takaisen "pahoinvoinnin" jälkeen. Broilerinkaulatkin on syönyt oksentamatta. Uskaltaisinko jo huokaista, ettei ole Addison vaanimassa nurkan takana?

Huomenna on sitten se ratkaisun päivä. En tiedä vieläkään, miten annan jatkossa tuota kortisonia. Päätän, on pakko päättää huomenna.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Vilin edeltäjiä

Listaan tähän muutamia Vilin edeltäjiä eli koiria, jotka ovat asuneet perheessämme ennen Viliä. Kaikista ei valitettavasti ole kuvaa.


Suomenlapinkoirat Niilo ja Hessu


Chihuahuat Tini ja Jenny


Kääpiösnautseri Pippo II

* Pystykorvamix Pippo I


Villakoiramix Inka

* Karhukoiramix Furio II
* Mix Furio I
* Schäfermix Tiina


Karjalankarhukoiramix Musti

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Jatkoa eiliseen

Päivitänpä heti aamutuimaan.
Eilen illalla Vili söi koko ruoka-annoksensa, yö nukuttiin sikeästi ja aamulla sai heti kortisoninsa. On hyväntuulinen, leikkisä ja siinä sivussa kirputtaa nilkkojaan.
Olisiko sittenkin ollut kyseessä joku mahavaiva? Vai sittenkin jotain alkavaa tuntematonta? No, aika näyttää.

Nyt Vili on saanut kaksi viikkoa kortisonia rytmityksellä 1/2 tbl joka 3. päivä, siis kaksi välipäivää. Miten minun pitäisi jatkossa tehdä?

* jatkaa vielä samalla annostuksella?
* harventaa annostusta: 1/2 tbl joka 4. päivä, siis 3 välipäivää?
* vähentää annostusta: 1/4 tbl joka 3. päivä?
* lopettaa kokonaan?

Aikaisempi kokeilu 1/4 tabletilla ei onnistunut, mutta silloin ei ollut vielä tämä eliminaatiodieetti ohjelmassa.

On tämä elämä tuon Vilin kanssa yhtä souvaamista toivon ja epätoivon välillä!

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Murheita tulossa?

Vili aiheuttaa murheita.
Viime päivinä Vilille ei ole ruoka maistunut, ajattelin, että on vain nirso, mutta ilmeisesti siitä ei ole kysymys. Viikonlopun aikana olen heittänyt aterian toisensa jälkeen pois eikä Vili ole tänäänkään vielä mitään syönyt. Kello on jo 19, kun tätä kirjoittelen.
Eilen päivällä Vili söi broilerinkaulan ja ihan hiukan omaa ruokaansa. Tänään annoin myös broilerinkaulan, Vili söi sen, mutta oksensi sen jo vartin kuluttua kokonaisuudessaan. Vili on myös sangen haluton ja väsynyt. Ei leiki. Viime yön oli levoton ja herätteli klo 4 alkaen jatkuvasti ilman mitään näkyvää syytä.

Lähes kaksi viikkoa Vili on ollut pienemmällä kortisoniannoksella.Vaaniiko Viliä nyt Addisonin tauti eli lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta? Olen hyvin huolestunut. Tämä tästä vielä puuttuu.
"Joskus pitkäaikaisen kortisonilääkityksen lopettamisen jälkeen koiran lisämunuaiskuori ei enää toimikaan. Addisonin tautia sairastava koira on usein väsynyt, innoton ja sillä on huono ruokahalu. Tällainen oireilu voi jatkua pitkäänkin. Oksentelua ja ripulointia voi myös esiintyä ja sairautta voi helposti ensin luulla tavanomaiseksi mahataudiksi.".

Toinen asia vielä.
Soitin eläinlääkäriasemalle ja tiedustelin Vilin pikkupentuna saamia loishäätöjä. Sellaista tietoa sieltä ei löytynyt lainkaan. Itse kuitenkin olen ollut läsnä, kun eläinlääkäri katsoi tietokoneelta ja varmensi asian, että Vili oli todellakin saanut mainitsemani loishäädöt.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Painon seurantaa

3 kk = 4,0 kg
4 kk = 4,8 kg
5 kk = 6,0 kg
7 kk = 7,5 kg
9 kk = 8,1 kg
10 kk = 8,0 kg
1 v 1 kk = 8,4 kg
1 v 4 kk = 8,0 kg
1 v 7 kk = 8,3 kg

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Neljännesvuosi

Tänään on kulunut 3 kk Vilin rokotuksesta ja saman verran on käyty tätä taistelua kutinoita vastaan. Lähes 3 kk on käytetty kortisonia. Se on aika kauan se.
Onneksi nyt juuri on tämän jakson paras aika, hiukan toivoa, mutta jos uskon eläinlääkäriämme, niin sitä ei kyllä pitäisi olla.
Hetkittäin jopa unohdan Vilin allergiat, kun se tuossa tyytyväisenä makoilee eikä ole edes kortisonia annettu. On ihana huomata unohtavansa edes vähäksi aikaa.

Vili on saanut tätä eliminaatiodieettiä nyt nelisen viikkoa. Lisää ruokaa tilasin juuri koiranruoka-autolta. Lienee helpoin tapa saada, mitä haluaa, ei tarvitse juosta eikä soitella kaikkiin eläinkauppoihin.

Vili kirputtaa itseään silloin tällöin, nuolee sitä vasenta tassuaan, rapsuttelee jonkin verran. Olen nyt seurannut viime aikoina Viliä niin paljon, että minulta on hämärtynyt se, kuinka paljon terve, normaali koira rapsuttelee itseään. Aikaisemmista koiristani ei ole jäänyt mitään selkeää muistikuvaa, en seuraillut niiden rapsutuksia, koska ei mitään ongelmia ollut.



Tavoitteita pitää olla ja niinpä olen luvannut lahjoittaa Vilille uuden aktivointilelun sitten kun on päästy kortisonista eroon! Niin kauan voin vielä selailla erilaisia leluja ja päättää, minkä niistä hankin. Vili on sangen nokkela ja viiteliäs koira, ei luovuta, ennenkuin on keksinyt niksin. Lelut näyttävät olevan melkoisen hintavia enkä halua ostaa yhtä helppoja kuin nykyiset. Haastetta täytyy löytyä. Vilillä on nyt Nina Ottossonin DogSpinny ja puuhapallo, lisäksi teen hänelle omatekoisia aktivointileikkejä.

Vinkkejä otan mielelläni vastaan ja ostan käytettyjä leluja myös!

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Oliko se Ivomec?

Mieleeni muistui juuri, että Vilin kasvattajan kertoman mukaan (kysyessäni madotuksista ostotilanteessa) Vili oli saanut jo ennen luovutusikää loiskarkotteet injektiona, muistaakseni se oli Ivomec nimeltään.
Ivomec- pistos on laajakirjoinen "matolääke"...?

Ensimmäisellä rokotuskerrallamme eläinlääkärikin sen varmisti, että Vili oli madotettu jollain injektiolla. Vili oli jo pikkupentuna käynyt kasvattajan kanssa samalla eläinlääkärillä, missä me myöhemmin ollaan vierailtu. Täytyy vielä varmistaa tuo nimi siltä eläinlääkäriltä. Ties vaikka ei suostu sitä enää kertomaan.

Nyt luin, että Ivomec ei ole edes koirille hyväksytty lääke, eikä sitä saa missään tapauksessa antaa collie-sukuisille koirille! Kuulemma monet eläinlääkärit eivät suostu edes antamaan tuota lääkettä millekään koiralle, eikä varsinkaan pikkupennuille.
Vilillä oli jo lapsuudenkodissaan jotain allergista ilmentymää takatassujen arpien perusteella. Oliko se tämä loishäätö, joka oli sen aikaansaanut? Oliko kasvattaja niin laiskansorttinen, ettei viitsinyt madottaa koiranpentujaan perinteisellä tavalla?

#¤!§&%!!!

Eteenpäin, mars!

Kahdesta välipäivästä on taas selvitty. Kun eilen illalla tein resumeeta näistä kahdesta välipäivästä, niin tulos oli sangen positiivinen. Rapsutus ja tassujen nuoleminen on ollut vähäistä. Vaihteeksi tuntui siltä, että näkyy valoa tunnelin päässä. Mieli oli silkasta ilosta niin korkealla eilen illalla, ettei meinannut uni tulla silmään ollenkaan!
Aamulla sitten reaalitetit taas palauttivat maan pinnalle: yön tuntien aikana Vili oli hoidellut vasemman tassunsa vaaleanpunaiseksi. Silti on syytä olla tyytyväinen. Kaikki voisi olla paljon pahemminkin.
Yritän nyt iloita siitä, mitä nyt on enkä pelätä tulevaa. Yritän unohtaa sen tammikuisen kauhean kutinajakson, en muuten ehkä osaisi mitään pelätäkään, mutta se kokemus silloin tammikuussa oli karmea. En ikinä enää halua Vilille samanlaista koettelemusta.

Nyt olen suunnitellut, että kaksi viikkoa jatketaan näillä kahdella välipäivällä ja sitten lisätään yksi välipäivä.
Josko sitten pian uskaltaisi kokeilla kortisonin poisjättämistä kokonaan?



Olen antanut Vilille nyt joka päivä yhden broilerinkaulan syötäväksi. Minua itseäni inhottaa tuo broilerin syöttäminen, koska niitä kasvatetaan niin epäeettisesti, mutta mistäpä sitä vanhoja luomukanoja enää nykyään löytää? Pitäisi itse ruveta onnellisten kanojen kasvattajaksi...
Tehobaktia annan Vilille enää vain satunnaisesti.

Vili sai eilen illalla yllätysvieraita. Vanha koiradaami tuli tervehdyskäynnille ja siitäkö Vili ilostui! Vanha koirarouva yritti vähän jopa pylly pystyssä leikkiä tämän meidän nuorenmiehen kanssa, Vili kylläkin olisi leikkinyt rouvan kanssa jotain ihan muuta.
Emäntä taas puolestaan ilahdutti itseään perehtymällä barffauksen syvällisempään olemukseen, nyt kun siihen on oiva tilaisuus. Tuntuu, että netti on imetty tyhjiin kaikesta kortisoniin liittyvästä, siis nyt on BARFin vuoro.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Maanantaikuulumisia

Tänään on taas välipäivä, se ensimmäinen kahdesta. Vili rapsuttaa ja kirputtaa tassujaan, mutta kaikki on vielä pysynyt siedettävällä tasolla. Näinä välipäivinä Vili on aina paljon leikkisämpi ja iloisempi kuin lääkepäivinä. Siis kyllä se lääke jotenkin lamaavasti tai mielialaa laskevasti vaikuttaa. Väsyttää ehkä.
Voi kunpa päästäisiin tuosta kortisonista eroon! Kortisonin käyttö antaa niin vääristyneen ja valheellisen kuvan Vilin voinnista, mutta toisaalta se on ihana lääke antamansa nopean avun ja juuri tuon valheellisen vaikutelman takia. Todellakin "kaksiteräinen miekka". Eroon siitä!

Olen antanut eilen ja tänään Vilille pakasteesta broilerinkaulan. Se maistui Vilille oikein hyvin ja sen syöminen sujui todella nopsaan. Ei yhtään hassumpi herkku pienelle koiralle.

Tuossa alla kuva Vilin gourmet-annoksesta, NEUn AK ja Kanakasvismix AB-piimän kera. Eikös näytäkin herkulliselta?


Suunnittelen jo vakavissani siirtymistä porotalouteen Vilin ruuan suhteen, jos ei pian kutinat lopu. Sitten jos porokin aiheuttaa allergiaoireita, niin sitten en tiedä, mitä tehdä. Joudutaan vissiin antamaan kortisonia koko Vilin loppuelämä.

Tuo on se kauhuskenaario, joka aina pyörii mielessä.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Uusi vaihe

Hiukan etuajassa aloitettiin Vilin kanssa nyt se kokeilu, että pidetään kaksi välipäivää kortisoniannosten välillä.
Olin hyvin stressaantunut ne kaksi päivää, tarkkailin koko ajan Viliä ja pieninkin ele rapsutukseen päin tai nuolaisu tassuille sai minut jo suuren peljästyksen valtaan. Jännitin myös öitä, mitä Vili touhuilee yön hiljaisuudessa, valvooko ja rapsuttelee?

Kunnialla selvittiin niistä kahdesta lääkkeettömästä päivästä! Hieno juttu!
Vili oli nuo päivät sangen leikkisä, lelua toi jatkuvasti, tuntui oikein mukavalta nähdä oma koira pirteänä ja iloisena. Silloin tällöin raapi itseään ja oli nuollut tassuja yön aikana sen verran, että hiukan punertavat. Vasen korva likastuu edelleenkin ja silmät vuotavat myös hiukan. Kaiken kaikkiaan kuitenkin asiat ovat aika hyvin juuri nyt.

Jos tarkkaan mietin, niin eihän ne asiat hyvin ole. Toki voisivat huonomminkin olla. Ei ole normaalia, että koiran silmät vuotavat, korva likastuu, tassut punoittavat ja saa lääkettä kolmen päivän välein. Huoh.

Tänään Vili sai ½ tablettia kortisonia ja sitten ovat ne kaksi välipäivää. Pelottaa kyllä. Toivoen parasta, peläten pahinta.

Pieni pelko vaanii, että tuo kana ei ole se paras mahdollinen proteiinin lähde. Ehkä pitäisi siirtyä Poro-Mixiin.

Poro-Mix: Tattaripuuro + poron maksa (kypsennetty),
poron lihaluujauheliha, poron jauheliha, lehtisalaatti, jäävuorisalaatti,
kurkku ja pellavansiemenöljy. Tuote sopii yleensä eliminaatiodiettiin ja allergisille koirille.


Kunpa tietäisin, kuinka kauan tätä eliminaatiodieettiä pitää kokeilla! Jossain on maininta, että pari-kolme viikkoa, jossain muualla taas suositellaan 2-3 kuukautta.
Kunpa ymmärtäisin paremmin tuon kortisonin vaikutuksen! Pitäisi kai aloittaa eläinlääketieteenopinnot....
Kunpa ymmärtäisin allergiaa ja atopiaa paremmin!

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Tassunhoitoa

Vilin tassut punoittavat aina välillä. Olen pohtinut, mikä olisi se paras keino hoitaa niitä. Tietenkin Vilin tapauksessa hoitoa täytyy tulla ensisijaisesti sisältä päin eli ruuan pitäisi olla sellaista, joka ei aiheuta tassujen punoitusta. Helpotusta pitää lisäksi tietenkin antaa myös ulkoa päin.
Jos tassut ovat ärsyyntyneet pelkästään ulkoisesta syystä, kuvittelen niiden hoitamisen silloin olevan helpompaa.

Suolavesihuuhtelu
Tietämäni mukaan suolavesi on desinfioivaa ja erittäin hyvää iholle. Ihmisille myös! Akneihon hoidossa kuulemma se on vertaansa vailla. Itse olen käyttänyt suhdetta yksi litra vettä ja yksi ruokalusikallinen suolaa. Ei tarvitse huuhtoa iholta pois.


Mäntysuopahuuhtelu
Mäntysuopa on myös kuulemma aseptista ja desinfioivaa ja erittäin hyvää varsinkin hiivatassuille. se on emäksinen aine ja sen pH on noin 10.
Loraus mäntysuopaa pesuveteen, sitten huuhtelu ja kuivaus.





Betadinekäsittely
Minulle on edelleen epäselvää, miten tämän Betadinen kanssa toimitaan. Sitä pitäisi kai sivellä anturoitten väliin ja antaa kuivua. Entä sitten? Koira kai aloittaa nuolemaan sitä pois ja se ei varman ole kovin terveellistä.





Lääkkeet , apteekista saatavat, tassujen hoitoon
Niistä ei itselläni ole lainkaan kokemusta. Vierastan sitä, että jätän tassuihin koiran nuoltavaksi lääkeaineita. Kauluria en halua koirallani käyttää kuin äärimmäisessä tapauksessa. Kuvittelen sen olevan sietämätöntä, jos kovasti kutiaa eikä pääse sitä edes nuolemalla lievittämään. Ainakaan omalle kohdalleni en haluaisi sellaista tilannetta. Jos kutisee, niin täytyy raapia...

Muut hoitoaineet

Löysin uuden PROB-hoitosarjan, valmistaja Ekholm Nordic. Kokemusta siitä ei vielä ole, mutta kuulostaa sangen mielenkiintoiselta:
PROB öljy toimii myös moniin iho-ongelmiin kuten sieni-ihottumiin, tulehduksiin ym. Koirien tassuongelmat häviävät noin viikossa. Haavat paranevat tavallisesti muutamassa päivässä.
Käytetään myös koirien furunkuloosi- ja hotspot oireiden lieventämiseen.
PROB Voide on lääkitsevä ja pehmentävä, monikäyttöinen, ei kirvele haavoissa,pehmittää nopeasti ihon, tassut jne. Rauhoittaa myös kutisevan ärtyneen ihon. Super Voide sisältää aloeveraa. Käytetään vaikeissa tapauksissa ja hoidon alussa.

PROB-tuotteet ovat rekisteröity EU:ssa eläinlääkärituotteiden alle, mutta ne eivät ole lääkkeitä, vaan myrkyttömiä luonnontuotteita.


Tummeli. Se on se voide, jota joskus laitan Vilin anturoihin, se imeytyy nopeasti ja on hajutonta, desinfioivaa ja eläimille tarkoitettua. Olen huomannut, että tuubissa myytävän Tummelin tuoteseloste on erilainen kuin purkissa myytävän Tummelin. Itse osta aina sen purkin.

Se on iso purkki, säilyy kuitenkin hyvin ja sitä voi käyttää koko perhe ihonhoitoon.

Oma suosikkitapani tassunhoitoon on pelkkä vesipesu. Käytän haaleaa tai jopa viileää vettä. En edes kuivaa föönillä vaan pelkästään pehmeällä pyyheliinalla. Uskon, että liika hoitaminen on pahasta ja saa koiran vain entistä innokkaammin nuolemaan anturoitaan.

Tassunhoitoa on myös kynsien leikkaaminen. Vilin kynsiä ei kesällä tarvitse paljon lyhentää, mutta talvella ne kasvavat nopsaan.
Meillä on käytössä kahdet erilaiset leikkurit. Molemmat käteviä.


Millers Forge USAlaiset erittäin laadukkaat ja koko koiraniän kestävät leikkurit


Tavalliset ihmisille tarkoitetut kynsileikkurit



Tämmöiset purnukat löytyvät meiltä myös Vilin anturoiden hoitoon. Ylempänä olevaa käyttää emäntäkin joskus. Näitä käytetään oikeastaan vain talvella.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Konsultaatio

Soittelin eilen 'neuvonantajalleni'. Sovittiin, että jatkamme samalla tavalla ja otan yhteyttä seuraavan kerran, kun Vili on ollut viikon ilman kortisonia.

Viikko ilman kortisonia?

Toivottavasti päästään tuohon tilaan, että viikko sujuisi hyvin, tai ainakin melkein hyvin, ilman lääkitystä. Sehän olisi hieno juttu!
Oli myös puhetta siitä, että lopettelisin lääkitystä vielä aiottua hitaammin, niin että pitäisin kaksi välipäivää sen nykyisen yhden sijaan. Neuvonantajani ei ole kylläkään lääkäri, mutta ehkä päädyn kokeilemaan silti hänen neuvoaan.

Toivon myös kovasti sitä, että tämä kana olisi sopivaa ruokaa jatkossakin. Tuo Kanakasvis-Mix on mielestäni koostumukseltaan mukavantuntuista ruokaa ja helpommin saatavilla kuin tuo NEU AK. Sitä olisi mukava syöttää jatkossakin.

Vili on nyt taas nukkunut välipäivän jälkeisen yön hyvin herättelemättä muita jo toistamiseen. WAU!

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Mistä on pienet nappulat tehty?

Kuivamuonia on ollut markkinoilla jo ainakin 40 vuotta. Se on helppo tapa ruokkia koira. Jos valmistajien mainoksiin on uskominen, niin tuotteessa on ”kaikki, mitä koirasi tarvitsee”.
Kaunis ajatus ja kuulostaa kuluttajan korvissa erinomaiselle. Eihän koiranomistaja haluakaan muuta, kuin parasta koiralleen.

En ole puolesta enkä vastaan, pohdin vain mielessäni kuivamuonan perusolemusta. Ainakin se on kypsää ruokaa, nappulat valmistetaan erittäin korkeissa lämpötiloissa. Valmistusprosessi olisi mielenkiintoista nähtävää. Eipä taida löytyä mitään filminpätkää sellaisesta.

Paperipussin kyljestä löytyy se pitkä tuoteseloste, josta ei tavallinen ihminen ymmärrä kovinkaan paljon.

* Mitä tarkoittanee, jos tuote sisältää ”eläinperäisiä sivutuotteita”?

Suomeksi sanottuna teurasjätettä; kaikkea sitä, mitä eläimestä jää jäljelle, kun kaikki ihmisravinnoksi kelpaava on otettu pois. Käytännössä nappulat voivat sisältää kynsiä, nokkia, jalkoja, sisäelimiä, höyheniä, turkkia, karvaa, verta, jne. Osa edellämainituista on ihan käypää koiranruokaa, mutta missä mittasuhteessa mitäkin nappuloissa on, niin se lienee valmistajan salaisuus.

Amerikkalaisen AAFCO:n mukaan teollisissa koirien ruuissa on ollut luvallista käyttää täyteaineina mm. sairaaloiden ja ravintoloiden ruoanjätteitä, kuivattua tuotantoeläinten ulostetta, sahanpurua, hiekkaa, kiviä, puuta ja pakkausmateriaaleja, kuten selluloosaa. Myös lopetettujen eläinten ruhoja käytetään lemmikkien ruuissa.

Vasta vuodesta 2004 on EU:n alueella seuraavien ainesten markkinoille saattaminen ja käyttö eläinten ravinnoksi kielletty (2004/217/EY)

1. Ulosteet, virtsa sekä ruoansulatuskanavan sisältö, joka on saatu ruoansulatuskanavan tyhjennyksen tai poiston yhteydessä
2. Parkkiaineilla käsitellyt vuodat ja niiden jätteet.
3. Siemenet ja muu kasvien lisäysaineisto, jotka on sadonkorjuun jälkeen käsitelty kasvinsuojeluaineilla sekä niistä peräisin olevat sivutuotteet.
4. Puu mukaan lukien sahanpuru ja muut puusta peräisin olevat tuotteet, jotka on käsitelty puunsuoja-aineilla
5. Yhdyskunta-, talous- ja teollisuusjätevesien käsittelyn kaikki eri vaiheissa muodostuvat jätteet
6. Kiinteät yhdyskuntajätteet, kuten kotitalousjätteet.
7. Maatalouselintarviketeollisuuden tuotteiden käytöstä peräisin olevat pakkaukset ja pakkausten osat.


Tämä siis Euroopassa, miten lie USA:n lainsäädäntö?

Joitakin vuosia sitten vedettiin markkinoilta useita eri kuivamuonamerkkejä niiden sisältämien myrkkyjen takia. Myrkky oli peräisin Kiinassa käytetystä vehnägluteenin lisäaineesta, melamiinista, jonka avulla saadaan tuote keinotekoisesti näyttämään siltä, että proteiinipitoisuus olisi korkeampi. Muutama vuosi sitten tätä ainetta oli Kiinassa lisätty myös lasten maitotuotteisiin ja lukuisia lapsia kuoli, syylliset tuomittiin kuolemaan.
Kolme eläinruokaa valmistavaa yritystä on vetänyt tuotteitaan markkinoilta Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Etelä-Afrikassa.
Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan Suomen markkinoilla ei ollut myynnissä myrkyttynyttä kissan- tai koiranruokaa.

* Säilöntäaineet?

Rasvan eltaantumisen vuoksi ruokaan on pakko lisätä suuria määriä säilöntäaineita ja siitä huolimatta rasva tuskin säilyy eltaantumatta kovinkaan kauan.

Tuttu teksti pussin kyljestä kuuluu "sisältää EU:n hyväksymiä lisäaineita ja antioksidantteja".
Yleisimmin käytettyjä säilöntäaineita hapettumisenestoon ovat E320 eli BHA ja E321 eli BHT. Molemmat myrkyllisiä aineita, jotka saattavat aiheuttaa mm. syöpää ja yliherkkysreaktioita.

Myös etoksikiinia eli E324 käytetään eläinten ruokien säilöntäaineena.
Se saattaa aiheuttaa mm. immuunipuolustuksen heikkoutta, syöpää, iho-ongelmia. Etoksikiini on terveydelle niin vaarallista, että sen säilytys ihmisten ruokien lähellä on kielletty. Sitä käsiteltäessä pitää suojautua hengityssuojaimella, koska se on myrkyllistä hengitettynäkin. Eläinten ruokiin etoksikiinia saa lisätä 150 mg per kiloon ruokaa. Etoksikiinia ja muita säilöntäaineita käytetään usein myös eläinlääkäreillä myytävissä erikoisruoissa.

* Entä maininta ”ei lisätty säilöntäaineita”?

Miten se tuote sitten säilyy? Ovatko raaka-aineet jo valmiiksi niin säilöntäaineiden kyllästämiä, että säilöntäaineita ei ole todellakaan enää tarvinnut lisätä?

Kysyin vuosia sitten tuosta säilyvyydestä valmistajan edustajalta ja vastauksessa luki, että ’parasta ennen’-päiväys on mitoitettu kuumaan ilmastoon, siis tuote säilyy +40 asteen helteessäkin sen luvatun ajan. Tuotettahan myydään ympäri maailman, kuumiinkin maihin. Joten kyllä säilyvyys on aina jotenkin pyritty varmistamaan. En usko väitteeseen, että tuote säilyisi ilman mitään säilöntäainetta.

* Ei ole käytetty keinotekoisia säilöntäaineita?

Silloin ne on säilötty esim. rosmariinin ja tokoferolien avulla. Jos nämä luonnolliset aineet ovat riittäviä takaamaan säilymisen, niin miksi eivät kaikki valmistajat käytä niitä? Kuinka suuria määriä näitä aineita tarvitaan takaamaan ruuan säilyvyys? Ovatko ne suurina määrinä, yliannoksina, vielä haitattomia? Ovatko ne vain kosmetiikkaa ja varsinaiset säilöntäaineet ujutetaan muulla tavalla tuotteeseen?

* Väri- ja makuaineet?

Eläinten teollisiin ruokiin lisätään usein myös väri- ja makuaineita parantamaan ruokien ulkonäköä ja maittavuutta. Suomessa atsoväriaineet olivat jo kerran kiellettyjä, mutta EU:n myötä ne sallittiin uudestaan. Ne saattavat aiheuttaa allergiaa.
Eräät keinotekoisista makuaineista tekevät eläimestä fyysisesti riippuvaisen ruuasta. Sen takia omistaja kuvittelee koiransa tykkäävän ihan valtavasti nappuloistaan, koska lemmikki popsii ruokaa aivan innoissaan.


Lisäaineet:  E-koodit

* Nykyään löytyy kaupoista runsaasti myös luomunappuloita, joiden raaka-aineiden todellakin pitäisi olla laadukkaita ja terveellisiä. Valmistusprosessi tuskin kuitenkaan on hellävaraisempi.
* Kuinka paljon valvotaan koiranruokien teollista valmistamista? Käykö niillä tehtailla kukaan koskaan tutkimassa valmistusprosessia? Luulisi tehtaiden entisten työntekijöiden kertovan julkisuudessa suurta rahaa vastaan jotain siitä nappulanvalmistuksesta. Hyvää tai pahaa. Vai kuuluuko heidän työsopimukseensa pykälä, että vaitioloa tullaan palkitsemaan jollain summalla?

Yksi asia on varma. Kuivamuonateollisuus on valtava bisnes ja raha on se, joka maailmaa pyörittää.

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Pieni ilon aihe

Edelleenkin on menossa vaihe "puoli tablettia kortisonia joka toinen päivä". Pelottaa aivan hurjasti se päivä, jolloin lääkitys loppuu kokonaan. Toisin sanoen, yritetään lopettaa. Viimeksi kävi niin, että hurja raapiminen alkoi jo yhden ylimääräisen lääkkeettömän päivän jälkeen. Huhhuh.

Pieni ilon aihe kuitenkin on se, että vaikka eilinen oli lääkkeetön välipäivä, niin siitä huolimatta Vili nukkui viime yön rauhallisesti. Voisiko sen tulkita edistykseksi? Vai oliko se sattumaa? No, kuitenkin se oli ensimmäinen välipäivän jälkeinen yö, jolloin Vili ei tule herättelemään. Se pieni ilon aihe.

Vilin vointi noin yleisesti ottaen on hyvä. Tietenkin. Saahan Vili kortisonia. Se pitää oireet kurissa ja asioiden todellinen laita selviää vasta sitten, kun lääkitys loppuu.
Milloin uskallan lopettaa sen lääkityksen? Viiden päivän kuluttua on Vili saanut sitä puolikasta joka toinen päivä jo kahden viikon ajan, silloin pitäisi uskaltaa jättää lääke pois. Pahimmassa tapauksessa alkaa koko rumba sitten taas alusta...

Eliminaatiodieettiä on syöty nyt noin kaksi viikkoa ja huomenna pitäisi soittaa "neuvonantajalleni" ja antaa raporttia.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Yksinäistä pohdintaa

Hiekkaan taisivat valua taas kaikki odotukset.
Yön aikana Vili on ahkerasti nuollut ranteitaan, tassut olivat aamulla nuolemisesta kosteat. Yö sujui myös hiukan levottomasti, kuten myös se edellinen, välipäivän jälkeinen yö. Vili ei nukkunut hyvin, vaan ilmestyi aamuyöstä 'tervehtimään'. Joka toinen yö sujuu hyvin, nukkuu sikeästi aamuun asti.
Kutinaa on siis edelleenkin ja kortisoniannos ilmeisesti riittämätön. Jatketaan nyt toistaiseksi kuitenkin näin.

Jos itsellä olisi ymmärrystä ja tietoa enemmän näistä allergioista ja immunologisista reaktioista, mutta kun ei ole. Maallikkona sitä yrittää ymmärtää ja selata nettiä, koti- ja ulkomaista, löytää tietoa, ymmärtää sitä. Teksti on kuitenkin usein vaikeaselkoista ja tieto ristiriitaista.

Jostain muistan lukeneeni, että 'myrkkyjen' pitää päästä ulos, joten paranemisen alussa olisi huonompi vaihe, aivan kuten tapahtuu homeopaattisessa hoidossa. Sitten vasta kun 'myrkyt' ovat poistuneet elimistöstä, alkaa toipuminen. Onko näin?

Yhtä vuoristorataa, koko ajan. Siitä maaliskuisesta rokotuksesta lähtien.
Minua on neuvottu olemaan syyttämättä sitä rokottamista ja eläinlääkäriä. Faktaa on kuitenkin, että siitä päivästä alkoivat Vilin kutinat uudestaan.

Tekisi mieli soittaa eläinlääkärille, mutta kun ei sieltäkään saa mitään toivon ripettä. En todellakaan koe tarvetta antaa ottaa Vilistä allergiaveritestejä, jotka ovat yhtä tyhjän kanssa, ns. suuntaa antavia. Mitä suuntaa, minne päin? Ja niiden testien perusteella hakuammuntana annettavaa siedätyshoitoa, kiitos ei.

Tukea ei saa mistään. Allergisia koiria tuntuu nykyään olevan pilvinpimein, vaan vertaistukea ei saa mistään. Olen kirjoittanut yksityisviestiä joillekin foorumeilla kirjoittaviin koiranomistajiin, joilla on tuntunut olevan samankaltainen tapaus, vaan vastausta ei kukaan ole vaivautunut kirjoittamaan. Tuntuu, kuin ei haluttaisi auttaa toisia allergisen koiran omistajia. Halutaan jemmata kokemukset ja mahdolliset ratkaisut itsellä. Itsekästä meininkiä.

En ymmärrä tuollaista ollenkaan. Minä toivon, että tästä Vilin blogista olisi apua toisillekin. Pienet toivonrippeetkin olisivat niin tärkeitä. Sitä tuntee olevansa aivan yksin. Niinpä. Allergisen koiran omistaja on aivan yksin.

torstai 3. kesäkuuta 2010

Toiveajatteluako?

Nyt on toinen kortisoniton välipäivä, ja tuntuu siltä, että tänään Vili olisi rauhallisempi kuin edellispäivänä. En ole huomannut Vilin rapsuttelevan itseään juuri ollenkaan ja tassutkin ovat vähemmän punaiset. Vai onko tämä kaikki vain toiveajattelua? Välillä tuntuu siltä, että näen sitä, mitä haluan nähdä. No, odotellaan, mitä tuleman pitää. Pelkään huomata jotain positiivista kehitystä Vilin oireistossa, sillä pelkään sen jälkeen mahdollisesti tulevaa pettymystä.
On tämä vaan sellaista seilaamista toivon ja epätoivon välillä.

Ruokaremontin 10. päivä menossa. Olen ällistynyt, kuinka hyvällä ruokahalulla Vili syö tätä diettiruokaansa. Olen pitänyt Viliä hieman nirsona ja valikoivana kulinaristina, mutta nyt on eri ääni kellossa. Hyvä näin.

HUOM.
Lisäsin tietoja rasvahappovalmisteista "Apua allergiaan"-otsikon alle.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Kesä alkoi

Nyt edetään siis puolella tabletilla joka toinen päivä. Muutaman kerran Vili on nyt itseään rapsutellut, heti minussa herää pelko, että taas mennään alamäkeä. On tämä vaan niin stressaavaa.
Pitäisi päästä tuosta kortisonista kokonaan eroon ja tietenkin kutinaongelmista. Entä jos kortisoni on aiheuttanut sen, että elimistön oma kortisonintuotanto on loppunut? Niin voi kuulemma käydä pitkän kortisonikuurin jälkeen.
Voi surkeus.



Viikko on nyt syöty tätä eliminaatiodieettiä, hyvin on sujunut. Olen saanut Vilin syömään myös tuota Kanakasvis-Mixiäkin, olen sekoittanut sitä tuon NEU AK:n kanssa. Tuon NEU:n löytäminen kaupoista on kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, onneksi löytyi naapurikaupungista hyvin varustettu eläinkauppa. Pakkasessa on nyt kumpaakin.

Vaanii vielä sellainenkin peikko tuolla ajatuksissa, että jos Vili reagoikin kanalle? Sitten alkaa taas joku muu kokeilu, siinähän vierähtää loppuvuosi todella rattoisasti.

Ei se mitään, jos vaan saadaan Vilistä "terve" koira.