tiistai 31. elokuuta 2010

Kalenterin kertomaa


Tässä yhteenveto elokuulta. Ei taaskaan onnistunut kortisonin vähentäminen.
Sininen merkki tarkoittaa ½ tablettia Prednison'ia eli 2,5 mg kortisonia. Koko kuukauden saldo tälläkin kertaa 35 mg.

maanantai 30. elokuuta 2010

Sådant är livet

Sellaista se elämä on. Pari askelta eteenpäin, yksi taakse jne. Olisikin elämä googlettamalla selvää, vastaus tulisi asiaan kuin asiaan, kuten ennenvanhaan sanottiin, apteekin hyllyltä. Helppoa olisi, vaan olisiko se sittenkään antoisaa?

Tuossa mietiskelin tuota barffausta ja sitä, että miksi niissä ruuissa täytyy olla niin valtavasti kasviksia. Eihän se mielestäni vastaa koiran luonnonmukaista ravintoa. Jos villikoira syö jäniksen ja samalla sen mahalaukun sisällön, niin ei se prosenteissa kovin suurta osuutta ole siitä jäniksestä. Ihmettelen myös, että kasviksena käytetään kurkkuja ja salaatteja, nehän sisältävät nitriittiä, vettä eikä juurikaan ravinteita. Minulta on varmaan jokin osa barffista jäänyt ymmärtämättä.

Nyt on Vilille ollut tarjolla voimamixiä, ei kelpaa... Viimeiset miximarkkinat on nyt menossa, ei mahda mitään. Vili on pitänyt taas pari paastopäivää, se on merkillinen koira, sille tulee aina välillä näitä syömättömyyspäiviä ja sitten syödään taas kuin viimeistä päivää.
Ruokavalio on vielä aika sekava. Aloitan nyt kai sitten hevosdieetin, siitä on onneksi monenlaista lihaa saatavilla. Toivon sen avulla voivani nollata Vilin nykyisen tilanteen. Vili on nyt minun tyhmyyteni takia saanut nautaa, sikaa, kanaa ja vehnää, joku tai useampikin niistä on aiheuttanut Vilille allergisen reaktion lisääntymisen. Tilanne ei ole vieläkään rauhoittunut ja kortisonia menee enemmän. Etutassut ovat edelleenkin jyrsimisen kohteina ja lisäksi Vili kirputtaa molemmin puolin kylkiään.
Voi minua onnetonta! Voi Vili-parkaa!

Nyt olisin tyytyväinen kahteen kortisonittomaan välipäivään ja Vilin vähäisiin rapsuihin. Silloin kun oli noin, niin halusin enemmän. Tässä sitä nyt ollaan. Oppia ikä kaikki. Pysyisi vaan mielessä kaikki, mitä olen oppinut.

Jostain luin, että raa'an lihan proteiinit muuttuvat, jos liha kypsennetään. On mahdollista, että esim. kypsälle naudanlihalle allergisoitunut koira voi huoletta syödä raakaa naudanlihaa. Kokeilemisen arvoinen asia.

Vilin ruokavalio on nyt tällä hetkellä valitettavasti seuraavanlainen:
- raakoja kanankauloja päivittäin. En enää uskalla antaa niitä kokonaisina, ettei nielaise niitä sellaisenaan, vaan olen pilkkonut puutarhasaksilla ne pieniksi paloiksi
- hevosjauhelihapihvi, puoliraaka
- NEUP ja NEUn AK
- herkkuna saksanhirvenkäristyslihapaloja
sekä Tehobaktia hiukan, kreikanhernevalkosipulipilleri kerran päivässä, Nutrolin ravintoöljyä loraus ruuan joukkoon

Muutosta siihen tulee, kunhan Vauhti-Raksu kaasuttelee tännepäin.



Olen kaivanut esiin niin kirjahyllystäni kuin myös muistini sopukoista tietoja homeopatiasta. Löysin mm. pienen kirjasen Tea-Tree'n käytöstä. Sen laimennusohje tassukylvylle on 5 tippaa pesuvadilliseen tai 10-15 tippaa ämpärilliseen vettä. Todella vähän! No, sehän olisi myrkyllistä, jos koira pääsisi sitä tassuistaan nuolemaan. Laskin, että litraan vettä tarvitaan vain 1-2 tippaa tee-tree'tä. Tänään illalla tehdään ensimmäinen tassupesu, toivottavasti positiivisin tuloksin!

Elokuu on sujunut mattoja pesten. Onpa sitten puhdasta Vili-koiran tassuille. Olen satsannut mattojen erityisen hyvään huuhteluun, että ei vaan jää mitään pesuainejäämiä niihin.

PS. Lisätty "Vastauksia".

torstai 26. elokuuta 2010

Kesä loppuu pian

Vili on ollut hyvin reipas poika viime päivinä, lelut ovat levällään kuin lastenhuoneessa konsanaan ja ulkona tassu nousee kevyesti. Vili tekee pidempiä lenkkejä ihan omasta halustaan kuin vielä koskaan aikaisemmin. Kuuliaisuuskin on lisääntynyt ja "ylimielisyys" vähentynyt. Onkohan poika kasvamassa aikuiseksi?



Tassut ovat edelleen lähes yhtä kurjassa kunnossa kuin vuosi sitten. Tällä kertaa takatassut ovat onneksi saaneet olla rauhassa. Onko pelkkää sattumaa, että silloinkin oli elokuu, kun tassut olivat viimeksi tässä kunnossa? Tilanne ei kuitenkaan ole pahentunut, ehkä lievästi parempi kuin joitakin päiviä sitten.

Pienenä ilonaiheena ovat silmät. Ne eivät ole vuotaneet pariin viikkoon ollenkaan. Mikä lie hyvä vaihe menossa.

Murren Murkinan Mixit eivät maistu. Ei ollenkaan. Liekö syynä ne kasvikset, Vili kun ilmiselvästi ei ole jäniksensukua, niin ei tykkää mistään kasviksista. Aikaisemmat koirani ovat kaikki syöneet mielellään porkkanasiivuja tai -raastetta, Vili ei. Minä soisin mielelläni, että Vili söisi noita Mixejä, mutta kun ei niin ei. Niissä näyttää olevan nestettä ihmeen paljon, liekö kasviksista peräisin. Ne tuoksuvat miellyttäviltä ja niiden koostumus on myös ok. Paitsi se runsas nesteen määrä.

Hevosen jauheliha oli eilen käsittelyssä. En oikein tiennyt, mitä siitä tehdä ja missä muodossa sitä antaisin Vilille. Pyörittelin siitä sitten pieniä palleroita, osan pakastin sellaisenaan ja osan kypsensin ensin lievästi lämpimässä uunissa. Maistiaiset on annettu ja Vili tykkäsi. Nyt täytyy ostaa lisää erilaisia hevostuotteita.

Olen nimittäin oppinut taas jotain lisää. Oikeastaan ainakin luulen oppineeni. Ensinnäkin, ei ollut hyvä idea siirtyä vapaamieliseen ruokailuun Vilin kohdalla. Tämä ns. uusi elämä ei kuitenkaan ole ollut turha kokeilu, opinhan tuon edellämainitun seikan...
Eliminaatiodieetit eivät ole tähän mennessä tuoneet mitään uutta tietoa paitsi sen, että niistä ei Vilin kohdalla ole apua.

Uusi kuningasajatukseni on soveltaa sellaista vanhaa tietoa kuin että atooppisilta ihmisiltä/eläimiltä kannattaa minimoida kaikki allergianaiheuttajat.
Muistui mieleeni kuopukseni, joka on ollut pienestä pitäen atooppinen. Hän oli aikoinaan sairaalassa tutkimuksissa allergiansa takia ja lähinnä silloin oli kyseessä koiranpito. Lapseni oli allerginen monille eläimille, pölyille ym. Viisas ja ymmärtäväinen lääkäri silloin neuvoi, että voidaksemme mahdollisesti pitää koiran, tulisi koti saneerata kaikesta mahdollisesta allergisoivasta materiaalista. Niin teimme ja koira sai silloin jäädä. Kuopuksellani on yhä edelleenkin koira.

Jos ympäristössä/ravinnossa on runsaasti erilaisia allergeeneja, niin niillä kaikilla on oireita lisäävä vaikutus. Jos ympäristössä/ravinnossa sen sijaan on vain muutama allergeeni, niin niiden yhteisvaikutus on loogisesti vähäisempi, lievempi.

Vilin kohdalla se tarkoittaa, että Vilin ruokavalion pitänee olla aika yksioikoinen, vain muutama proteiininlähde ja vähäinen määrä hiilihydraattia. Kuitenkin kyllin vaihteleva, että poika ei pääse kyllästymään ja saa myös tarpeeksi ravintoa ruuastaan. Niin, ja sitä kortisonia sitten kai loppuikä...

Tämä on nyt sellaista kotikutoista ongelmanratkaisua. Ei ota jos ei annakkaan.
Ongelmana on edelleen se, että en tiedä, oliko se vehnä, joka aiheutti yllättävän kutinan lisääntymisen. Nyt on sentään jo 10 päivää kulunut eikä vieläkään olla selvillä vesillä, kutinaa on edelleenkin ja kortisonia 2,5 mg melkein joka toinen päivä.

PS. Lisätty "Vastauksia".

lauantai 21. elokuuta 2010

Sekalaisia kuulumisia

Vauhti-Raksu toi Vilille ruokaa seuraavanlaisesti:
- Murren Murkinan Lihaluu-Mix, Voima-Mix ja Lihakasvis-Mix
- Reikolta NeuP ja AK
- Broilerin kauloja
- Hevosen jauhelihaa
- Valkosipuli-kreikanhernepurkki

Viimeiset kokeilut menossa noilla Mix-tuotteilla, muut Vili on hylännyt vähän aikaa syötyään, näitä ei olla vielä kai kokeiltu. On se vaan niin varmaa tilata näitä ruokia autolta, tietää mitä saa ja joka pötkön päällä se lukeekin. Eläinkaupasta kun viimeksi sain sangen epämääräistä palvelua.
Ei aavistustakaan, mitä hevosen jauhelihalle tapahtuu, miten sitä aion koiralle tarjota. Nyt se makaa toistaiseksi pakkasessa.

Tuo kallis Valkosipuli-Kreikanhernepurkki tuli nyt sitten tilattua. Halvemmalla ehkä pääsisi, jos ostaisin sitä kreikanhernettä irtomyynnistä, eipä olisi lisäaineita joukossa. Pillerit uppoavat Vilille ihan sellaisenaan ruuan joukossa, ainakin toistaiseksi. Pilleri päivässä eli kolmen kuukauden satsi.

Vilin ruokahalu on taas erinomainen. Ainakin toistaiseksi. Kortisonia olen joutunut antamaan tällä viikolla joka toinen päivä, tänään yritetään selvitä taas kahdella välipäivällä. Vili tosin raapii tänäänkin, mutta on muuten ollut levollinen. Toivottavasti selvitään huomisaamuun kunnialla.
Vilin tassut ovat olleet kovilla, ranteet ovat jyrsityt, näin pahat ne eivät ole aikoihin olleetkaan. Olen huuhdellut niitä suolavedellä aamuin illoin, yritän välttää ylihoitamista. Minulla on tuntuma, että liika hoitaminen yllyttää Viliä nuolemaan tassujaan entistäkin enemmän. Toivon tuon tassunkutinan vähitellen vähenevän, jos ollaan oikealla tiellä eli että vehnä olisi sen aiheuttanut.

Säitten viileneminen on saanut Vilin riehaantumaan. Ulkona juoksee reippaasti ja kotona leikki kuin pikkupentu.
Mielelläni kyllä ajattelisin, että leikkisyys johtuu oireilun häviämisestä. Kuten silloin, kun Vililtä löytyi täitä, olin jo melkein onnesta soikeana, että nehän ne ovat syyllisiä Vilin kutinaan eikä mikään allergia! Jokainen Vilistä löytynyt punkki on herättänyt eloon toiveen allergian olemattomuudesta. Niin, toivo se on, joka viimeiseksi häviää...

perjantai 20. elokuuta 2010

Koirakirjoja



Yrjö Ylänne: Koirakirja
painovuosi 1948, minulle se päätyi kylläkin vasta useita vuosia myöhemmin.
Ensimmäinen koirakirjani! Sain tämän kirjan 8 vuotiaana ja siitä tuli rakkain kirjani. Osasin sen melkein ulkoa, opin tuntemaan lukemattomia koirarotuja. Siihen aikaan koirakirjat olivat harvassa, tämä olikin ainoa, jonka sain käsiini lapsuusvuosinani.



Donal B. McKeown-Earl O. Strimple: Lemmikkieläinten sairaudet

painovuosi 1975
Tätä kirjaa en ole raaskinut heittää pois, vaikka olen sitä toisinaan harkinnut.
Kirja käsittelee lähes kaikkien lemmikkieläinten sairauksia sekä ruokintaa ja hoitoa. Siitä huolimatta, että kirja on aika pienikokoinen ja monia lemmikkejä käsittävä, niin siitä tuntuu aina löytyvän asiaa ja vastauksia kysymyksiin. Siihen on osattu kerätä se olennainen, lyhyesti ja selkeästi. Aion pitää siitä kiinni enkä heitä ainakaan lähitulevaisuudessa pois!




Sen sijaan Paatsama,Saki: Terve ja sairas koira
painovuosi 1995, oli kirja, joka on joutunut poistumaan kirjahyllystäni.
Kirja tosin kertoi varmaankin kaikki mahdolliset sairaudet, mutta sieltä tiedonhaku oli vaikeaa. Jos etsi sisällysluettelosta, sai hyvin monta sivunumeroa, joista lukea. Se olikin hankalaa, niillä sivuilla oli ehkä vain yksi lause koskien haettua aihetta. Kirja ei myöskään antanut vastauksia mihinkään mielessä pyörivään kysymykseen.



Ulla Kivimäki: Koiran luonnonmukainen hoito

painovuosi 1994
Mukana on tämä kulkenut, taisi olla ensimmäisiä suomenkielisiä kirjoja tästä aiheesta. Paljon asiaa, osaa kyseenalaistan, mutta paljon on oikein hyödyllistäkin. Uutta tietoa on ehtinyt tulla tämän kirjan kirjoittamisen jälkeen, joten kannattaa vähän aina tarkastella nykytietoutta.



Heiko Gebhardt-Gert Haucke: Die Sache mit dem Hund

painovuosi 1994, saksankielinen.
Oikein mukava, nykyaikainen kirja. Olen saanut tämän tuliaisena Saksasta ja pidin kirjasta kovasti. Se kertoo 100 koirarodun tyypillisistä ominaisuuksista sekä sisältää runsaasti kasvatuksellista tietoutta, siis koiranomistajalle suunnattua, koirapsykologiaa, erittäin edistyksellinen kirja.



Birgit Primig: Tibet Spaniel
painovuosi 2009, saksankielinen
Pitäähän sitä yksi rotuopas kirjahyllystä löytyä! Vai mitä.
Tämä onkin oikein kaikenkattava, pieni kirja. Paljon kuvia, jokunen suomalainen kasvattajakin on päässyt sanomaan jotain ja useita kuvia myös menestyneistä suomalaisista tiibetinspanieleista.
Tämä kirja on monin verroin parempi rotuopas kuin vastaava suomalainen kirja.

Muita koirakirjoja ei kirjahyllystäni sitten löydykään. Monesta olen luopunut vuosien varrella. Toisinaan otan kirjastosta uusia kirjoja luettavaksi, mutta olen pettynyt niihin pahasti. Suurin osa on amerikkalaista koiranpitoa kuvaavaa, ei hyvä.

tiistai 17. elokuuta 2010

Vastauksia...

* Kreikanherne
Sarviapila on yksi vanhimmista lääkeyrteistä. Sitä käytetään monissa kulttuureissa yleisrohtona.
Kreikanherne/Rohtosarviapila (Trigonella foenum-graecum) on vanha, jo antiikin ajoilta tunnettu rohto- ja maustekasvi.
Saksankielisiä nimiä ovat Bockshornklee, Griechischer Klee, Siebenzeitensamen ja Kühhornsame. Englanninkielellä se tunnetaan nimellä Fenugreek.
Ei ole siis totaalista humpuukia, yrtit joko auttavat tai sitten ei, luonnonlääkintää siis. Maksavat Suomessa suurin piirtein saman verran kuin muissakin maissa.

Sattumalta löysin irtomyynnistä sarviapilajauhetta basaarista eli maahanmuuttajien omasta kaupasta, hinta taisi olla 4 e/100g. Pitäisiköhän opetella maustamaan sillä ruokia...

* Vehnäallergia
Olen etsinyt tietoa netistä, mutta löytänyt huononlaisesti. Kuitenkin löytämäni perusteella ja kommenttina saatuna tietona pitäisi paikkansa se, että varsinaista vehnäallergiaa ei koirilla ole, vaan se olisi vilja-allergiaa.
En kylläkään tajua, että ns. vehnälle allergisille koirille on kautta aikojen suositeltu riisiä.

Siis mitään viljoja ei saa antaa, huono juttu. Epäselväksi jäi kuitenkin se, että onko asialla jotain tekemistä gluteenin kanssa. Voinko keitellä esim. gluteenitonta spaghettia silloin tällöin Vilille?
Entä peruna? Sehän ei ole vilja, kai sitä saa antaa pienissä määrin? Se sisältää hiilihydraattia, joten runsaasti ei sitäkään pitäisi syödä. Se on kuitenkin kasvispuolen ainoa edustaja, joka maistuu Vilille.

* Allergiatestit
"- Verinäytteistä tehtävät testaukset (”jenkkitestit”). Niillä mitataan allergiaan liittyvien IgE-vasta-aineiden pitoisuuksia erilaisia allergiaa aiheuttavia aineita vastaan, kuten siitepölyt, homeitiöt, pölypunkit jne. Näiden testien ongelma on siinä, että allergisella koiralla esiintyy IgG-vasta-aineita moni kymmentuhatkertainen määrä IgE:hen verrattuna ja IgE-testit ristireagoivat jossain määrin IgG-vasta-aineiden kanssa. Kun jälkimmäisten määrä on niin valtavan paljon suurempi, niin pienikin ristireagointi aiheuttaa virhepositiivisia tuloksia. Tästä johtuen näillä IgE:ä mittaavilla testeillä saadaan positiivisia tuloksia lähes kaikilta koirilta.
- HESKA-yhtiöt on Sveitsissä kehittänyt uuden testauksen. Nämä Allercept-testaukset ovat mullistaneet allergiatutkimukset eläinpuolella. Virhepositiivisten tulosten mahdollisuus on erittäin vähäinen. Suurempi ongelma ovat virhenegatiiviset tulokset. Näitä aiheuttavat virheellinen tutkimusajankohta, kortisonia sisältävät lääkitykset (tabletit, pistokset, voiteet, korva- ja silmätipat) ja virheellisesti valittu tutkimuspaneeli.
"
lainattu Eläinlääkäriasema Veter'in sivuilta.

Kaikesta edellämainitusta huolimatta on olemassa testeihin tyytyväisiä asiakkaita, jotka ovat löytäneet apua koirillensa.
Itselle tai oikeastaan Vilille on harmillista se, että kortisonilääkitys saattaa vääristää tuloksia.

* MirraCoat SpecialCare
Kyselin selvennystä itse pääkallonpaikalta ja tulihan sieltä vihdoin myös vastaus.
"Kaikki MirraCoat tuotteet ovat vastaavia tehoiltaan ja arvoiltaan.
Omega Coat O3 on Amerikassa hyväksytty luomu-tuotteeksi, mutta säädökset niin erilaisia, ettei tätä luomutunnusta saa Suomessa käyttää.
"

Jatkoa seuraa, sitä mukaa kuin vastauksia löytyy!

maanantai 16. elokuuta 2010

Kysymyksiä...

Kaikenlaista kysyttävää tulee mieleen. Usein vastauksia löytyy netistä, vaan ei kuitenkaan aina.

* Kreikanherne. Mitä se on? Mikä tekee siitä hyödyllisen? Netistä etsimällä ei löydy muuta kuin mainoksia sitä sisältävistä tuotteista. Sellaista kasvia ei kai sitten ole olemassakaan, kun ei googlekaan tunne. Onko se humpuukia?

* Vehnäallergia. Mitä se koiran kohdalla oikeasti tarkoittaa? Onko se allergiaa vain vehnää kohtaan vai onko se keliakian tapaista eli gluteeniallergiaa? Saako syödä muita viljoja vapaasti, mutta ei vehnää? Vai saako syödä ainoastaan luontaisesti gluteenittomia viljoja? Ainakin ihmisillä näillä kahdella käsitteellä on vissi ero.

* Allergiatestit. Voiko ruoka-aineallergiaa todellakin testata veritestillä? Eikö veritesti osoita vain kohonneet vasta-aineet, eikä muuta? Ymmärtääkseni ihmisillekään ei ole vielä veritestejä ruoka-aineallergioiden toteamiseen, kuinka sitten olisi koirille sellainen olemassa?

* MirraCoat SpecialCare. Miksi sitä myydään useilla eri nimillä? Mirra Coat O3, pelkkä MirraCoat,Mirra Coat Omega, ovatko ne kaikki samaa tuotetta? Purkeissa on erilaisia koiran kuvia, sekin hämää...

* Eläinlääkäriasemat. Tunnettu tosiasia on, että eläinruoka- ja eläinlääkintäteollisuus rahoittaa eläinlääkäriasemia. Onko näiden asemien pakko mainostaa ja myydä tietty määrä sponsoreittensa tuotteita vuodessa? Ovatko eläinlääkärit sidottuja lääkäriaseman tiettyyn linjaan vai voivatko he toimia aivan itsenäisesti? Onko yksityinen eläinlääkäri, joka ei toimi millään lääkäriasemalla, vapaampi toiminnassaan kuin kollegansa?
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat...


Mielessä käy aina välillä ajatus siitä, kuinka paljon liikemiehet ja -naiset hyötyvät taloudellisesti lemmikkien omistajista? Kuinka paljon myydään täysin turhia tuotteita sekä myös hyödyllisiäkin huomattavaan ylihintaan? Kuinka usein eläinlääkäritkin suorittavat erilaisia hoitoja eläimille tutkimusmielessä? Testaavat tuotteiden ja terapioiden vaikutusta. Toki tuleville koirapolville on siitä hyötyä, mutta oma koira koekaniinina ei ole kovin mukava ajatus.
Koirien omistajat ovat ilmiselvästi tuottoisa rahasampo.

Jostain syystä en osaa olla luottavaisin mielin.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Uusi elämä?

Eliminaatiodieetit heitettiin siis romukoppaan ja alkoi ns. uusi elämä. Minkälainen elämä, se selvinnee.

Vili lopetti siis sen poromixin syömisen totaalisesti. Ei enää auttanut edes siihen sekoitetut muut herkut, Vili ei käynyt enää edes niitä erottelemassa. Poika teki ohimarsseja jatkuvasti, ei vaivautunut edes ruokakupille katsomaan, vaan vilkaisi hätäisesti keittiön ovelta ja poistui sitten sängyn alle.

Tekemäni yrjölänpuuro, jossa oli jauhelihaa ja viljapossunsuikaleita, ei myöskään kelvannut.
Vili siis eli niillä herkuilla (saksanhirveä), joita sai aamuin illoin aktivointileluunsa ja pari kertaa päivän mittaan muuten vaan. Piimäkään ei enää ole kelvannut. Litran tölkki on mennyt viemäriin Vilin kissankupin kautta, ei yhtä ainuttakaan lipaisua piimästä.

Aloin jo huolestua Vilistä.

Eläinkaupasta oli tarkoitus ostaa pakasteruokia. Valikoima kaupassa oli kehno, myyjä ei erottanut Mix-pötköjä toisistaan, olivat vähän sikin sokin siellä pakastimessa. Niissä kun ei ole mitään merkintää päällä. Ärsyttävää.
Mukaan tarttui loppujen lopuksi vain kaksi pötköä ehkä sikakasvismixiä.

Vilille ei kyllä kelvannut. Huolestuin jo todellakin. Olisiko Vili ensimmäinen koira, joka kuolee nälkään täysinäisen ruoka-astian viereen?

Tähän hätään keksittiin keittää Vilille spaghettia. Sitä Vili ei ollutkaan saanut miesmuistiin. Jopas pojalle maistui! Huh. Ei ole koira ainakaan sairas, kun edes joku ruoka kelpasi.
Eläinkaupan soittokierroksen jälkeen haettiin kaksi pötköä Neu AK:ta eli perunabroileria, muuta vähänkään sopivaa ei löytynyt. Tämä ruoka oli pääosassa Vilin edellisessä eliminaatio-ohjelmassa.

Nyt Vili syö kolmatta päivää kuin "viimeistä päivää", ruokakippo tyhjenee kolmasti päivässä ainakin.

Vili on nyt saanut lempiruokaansa spaghettia kolmasti. Ja raapii itseään. Enemmän. Voihan itku.
Muuten tämä uuden elämän ensimmäinen viikko olisikin sujunut hyvin.

Nyt syytettyjen penkillä on vehnä. Voihan se osoittautua syyttömäksi, mutta nyt spaghetinsyönti jää tauolle joksikin aikaa. Toivottavasti se ratkeaa tällä tavalla.

Murren Murkinan ruuat jäävät nyt valitettavasti pois Vilin ruokalistalta. Minun mielestäni ne olisivat olleet hyvä vaihtoehto, mutta Vili on eri mieltä. Tosin itsekin olen pohtinut, että miksi koiranruuassa on niin paljon kasviksia ja onko se tosiaankin hyvä asia.

jatkoa seuraa....

tiistai 10. elokuuta 2010

Koiranruuasta

Olen taas nukkunut mietintämyssy päässä. Aatosta on monenlaista ja kaikki sekalaisena soppana tuolla mielessä...

Koira villieläimenä (susi) syö ravinnokseen saalistamansa eläimen yleensä kokonaan. Karvoineen päivineen. Siitä onkin vahvistunut se käsitys, että koiran ei ole hyvä syödä pelkkää paistia, kuten ihminen tekee, vaan koiran pitää saada myös noita ihmisen mielestä vähempiarvoisia osia saaliseläimestä.

Koiranruokateollisuus on tämän ottanut onkeensa, mikä toisaalta on hyvä asia. Vaan onko menty äärimmäisyydestä toiseen eli sisältävätkö nuo paljon kehutut lihapakasteet vain ja ainoastaan näitä lihanjalostuksen sivutuotteita?
Tölkkiruokaa/kuivamuonaa ei kannata lihasta puhuttaessa edes mainita, ne sisältävät ehkä muutaman prosentin "lihaa".

Ihmisen ahneuden ja varsinkin teollisuuden rahanhimon tietäen oletan, että näin on. Paistit ja muut arvokkaat lihat päätynevät aivan varmasti myyntiin jossain ihmisille tarkoitetussa muodossa.

Muistelen vanhoja aikoja eli lapsuuttani. Silloin sai ilmaiseksi jokaisesta lihakaupasta "luita koiralle", kävin niitä kouluikäisenä kyselemässä koiralleni. Niissä luissa oli runsaasti lihaa, ne olisivat kelvanneet vaikka lihakeiton tekemiseen. Silloin oli pulaa monestakin, elettinhän sodan jälkeisiä vuosikymmeniä, ihmiset suurimmaksi osaksi hyvin varattomia, mutta eivät niin ahneita kuin tänä päivänä.
Nyt jos ostan lähimarketista "luita koiralle", maksan niistä vähintään 5 euroa kilo ja mitä saan vastineeksi? Todellakin luita. Ei grammaakaan lihaa ohessa, kaikki on vuoltu pois.
Eikö ihminen olekin ahne?

Eihän villikoirat/sudet jätä niitä kinkkuja ja sisäfileitä saalistamastaan eläimestä hukkaan, vaan syövät myös ne kuten kaiken muunkin.
Tämän mukaan koiranruuassa pitäisi olla teurastuksen sivutuotteiden (nahka, kynnet, sisälmykset, silmät, karvat, veri jne) lisäksi melkoinen osa myös kinkkua, filettä, etuselkää, paistia ym oikeata lihaa. Vaan onko näin?

Olenko jotenkin vainoharhainen vai muuten vaan kriittinen ja epäileväinen?

maanantai 9. elokuuta 2010

Pähkäilyjä

Poromix on poistettu listalta. Vili ei syö sitä. Piste.
Myöskään lihaisa poronluu sai olla koskemattomana. Ensimmäisen sellaisen söi kyllä innokkaasti, mutta ei enää tätä toista ole koskenutkaan. Mikä lie aiheuttanut tämän totaalisen kyllästymisen/inhon tuota poroa kohtaan.

Mietin taas pienessä päässäni tuota ruoka-allergiaa ja eliminaatiodieettiä. Tosiasia on, että Vili on jo ehtinyt syödä oikeastaan kaikkea mahdollista lihaa ja hiilihydraattia. Mistään kokeiluista ei ole tähän mennessä ollut mitään hyötyä.

Jos Vili saisi vaikkapa pingviininlihaa syödäkseen, niin siitä voisin olla varma, että Vili ei ole aikaisemmin sitä saanut.
Entä tämän tiedon hyöty?

Pingviininlihaan en voisi lisätä mitään, koska kaikki Vilin ruuat ovat pitäneet kutinaa yllä. Tuskin kuluisi kauaakaan, kun tämä pingviininlihakin alkaisi aiheuttamaan kutinoita.

Eli kaikki yhtä tyhjän kanssa!

Tänään tein sitten sen mullistavan päätöksen, että kaikki eliminaatiot heitetään romukoppaan! Saattaa olla erittäin tyhmä päätös...
Kaupasta ostettiin ihmisille tarkoitetusta hyllystä liharuokia, jauhelihaa, viljapossun suikaleita ja pakastekana, siis oikea kana eikä broileri. Se kana olikin todella kallis, 6,90 euroa!

Tehobaktia ja AB-piimää aion antaa taas. VauhtiRaksusta tilataan jotain lisäksi, en ole vielä tehnyt tarkkoja suunnitelmia.

Olkoon tämä uusi alku. Aika näyttää, millainen alku tämä tulee olemaan. Pahimmassa tapauksessa mennään ojasta allikkoon.

Jatkoa seuraa.....

lauantai 7. elokuuta 2010

Vuosi vierähti

Juuri kun joitakin päiviä sitten hehkutin, että tassuasiat ovat kohtalaisen hyvällä mallilla, niin eikö nyt sitten kaluta vähän jokaista tassua.
Tilanne on edelleenkin ihan hallinnassa, mutta tassujen jyrsiminen on lisääntynyt.

Porotattarimix ei maistu edelleenkään. Ei sitten ollenkaan. Jatkuvasti heitän ruokaa pois. Minusta on kurjaa pakottaa koiraa henkensä pitimiksi syömään jotain, mistä se ei ollenkaan tykkää. Syömisen kuuluu olla jonkinlainen nautinto, koirallekin.
En tiedä, millä Vili nykyään elää. Pyhällä hengellä?

Kyläreissulla popsi onnellisena kyläpaikan koiran nappuloita, joita se löysi jostain... Yhdessä kävivät myös keittiössä varkaissa, voi olla, että Vili ei saanut mitään saalista, olipa mukana kuitenkin.

Olen niin tylsistynyt ja tympääntynyt tähän poropuurodieettiin! En ainakaan tältä istumalta aio kokeilla enää mitään eliminaatiodieettiä. Mielessä pyörii ajatus antaa barffimaisesti vähän kaikkea. Ei tietenkään kalaa eikä kananmunaa.

Kortisonista kun ei kai päästä ikinä eroon. Samahan se, mitä koira syö, kunhan on jotain terveellistä.

Nyt on kulunut vuosi Vilin allergian toteamisesta. Viime vuonna elokuussa löysin Vilin punaiset ja karvattomatkin tassut.

Yhteenveto tästä vuodesta näyttää tältä:

* elo-syyskuu 2009 allergiataistelu (kala)
* loka-joulukuu 2009 hyviä kuukausia, ei oireita
* tammikuu 2010 allergiataistelu (kananmuna)
* helmi-maaliskuu 2010 hyviä kuukausia, ei oireita
* huhti-elokuu 2010 allergiataistelu tuntematonta vastaan, kortisonia koko aika

En voi olla lisäämättä tähän, että maaliskuun lopulla 2010 Vili sai 3. rokotukset...

Lisäksi on julkisuudessa ilmennyt, että
Tuotantoeläimiä kuten sikoja ja nautoja lääkitään nyt huomattavasti enemmän kuin aiempina vuosina. Yllättävä lääkepiikki on saanut viranomaiset varpailleen, sillä lääkkeiden liiallisesta käytöstä on haittaa myös ihmiselle. Suomalaiseläimille annetut lääkkeet ovat olleet tapetilla sen jälkeen kun Venäjä ilmoitti löytäneensä suomalaissioista kahta antibioottia. HS.

Siis ei ole luottaminen edes suomalaisen lihan puhtauteen. Entä se teurasliha, joka selkeästi ei päädy ihmisten ruokapöytään liiallisten lääkepitoisuuksien tms. syyn takia, päätyykö se eläinten ruuaksi? Koirien barffilihaksi kenties?

Pitäisikö jatkossa ostaa Vilille ihmisten lihahyllystä lihat? Vilin kokoiselle koiralle se on taloudellisestikin mahdollista. Jospa ne olisivat edes hiukan parempilaatuisia kuin koirille tarkoitettu liha. Jos nyt oletetaan, että koirille tarkoitettu olisi huonoa.

Mösjöö Vili, saisiko olla paistijauhelihaa ja kyljyksiä vaiko sisäfilettä ja broilerinrintaa?

maanantai 2. elokuuta 2010

Tervetuloa elokuu

Onneksi helteet ovat nyt mennyttä elämää! Ei tämmöinen suomalainen ihminen ja tiibettiläinen koira ole luotu helteitä kestämään. Mieluummin kylmä sää ja peiton alle, kumpikin.

Vili on täysin kyllästynyt tuohon poropuuroon (Poro-Mix), se jää aina viimeiseksi hätävaraksi. Raa'at saksanhirvipalaset herkkuina annettuina tulevat myös paluupostissa matolle. Nyt ollaan siirrytty siis kauemmaksi barffaamisesta, Vili saa herkkuvälipalansa täst'edes kypsennettyinä. Onkohan tuo poropuuron tattari niin tuhtia vatsalle, että aiheuttaa tällaista raa'an lihan hylkimistä?

Muuten elellään ihan rauhaisesti, nautiskellaan Suomen suveen sopivista kesäilmoista. Oikean tassun ranteen nuoleminen on Vilille edelleen mieleistä puuhaa, valitettavasti, mutta ei mitään huolestuttavaa muuten.
Olen nyt ottanut tavaksi pyyhkäistä Vilin ulkoilun jälkeen nihkeällä pyyheliinalla mahdollisen siitepölyn aiheuttaman ärsytyksen minimoiseksi. Voi olla ihan turhaa hommaa, mutta eihän se maksa kuin vaivan.

Mietin, että olisiko mitään järkeä antaa koiran tassuille öljyhoitoa? Niin kuin ihmisten hiuksille on olemassa. Tassun mentävään astiaan jotain laadukasta öljyä ja tassuja huljutettaisiin siinä yksi kerrallaan. Sitten pestäisiin pois. Kaikki öljy ei lähde edes pesemällä tassuista, joten siitä jäisi öljykerros anturoihin.
Saattaa olla kuolleena syntynyt idea...

Kortisonia menee nyt 2,5 mg joka 3. päivä. Pitäisi kai sopeutua tilanteeseen eikä pyristellä vastaan...