torstai 30. syyskuuta 2010

Kuukausi vaihtuu

Yhteenvetoa syyskuulta. Kortisonikalenteri kertoo, että tämä kulunut syyskuu on ollut hitusen verran parempi kuin pari viimeistä kuukautta. Kortisonia on mennyt 30 mg, muutos on hyvin vähäinen, vaivaiset 5 mg eli kaksi antokertaa, mutta suunta oikea!


Sininen merkki tarkoittaa ½ tablettia Prednison'ia eli 2,5 mg kortisonia.

Viime viikon rapsuttelun lisääntymisestä huolimatta kortisonin annostusta ei tarvinnut lisätä, sillä ihme ja kumma: rapsuttelut loppuivat maanantaina. Ykskaks. Mikä lie ollut syynä, ehkä tuollainen aaltomaisuus kuuluu oireistoon, kenpä tietää.
Vili on syönyt ruokiaan kohtalaisella innolla. Vatsa on ollut joko hyvä tai vähän löysä. Tuo puoliraaka/raaka liha on uusi tuttavuus Vilille, katsotaan, tottuuko siihen vai siirrytäänkö kypsempään versioon.
Lihalaatuja on lisätty, seuraan liittyivät strutsin sisäelinseos ja poron lihaluumassa.

Kirjahyllyni yllättää minut silloin tällöin: löysin sieltä tällaisen kirjasen
Pieneläinten hoito-opas (Homeopatian ja fytoterapian pehmein keinoin). Sivuja oppaassa on 40 ja se on vuodelta 1996.



Heti sivulla 2 on huomautus " Homeopaattiset lääkkeet eivät tietenkään korvaa lääkärintarkastusta, kirurgisia tms. toimenpiteitä loukkaantumisen yhteydessä, mutta ne edistävät loukkaantuneiden kudosten paranemista ja antavat tehokkaan avun särkyyn, kipuun ja turvotukseen. Ne myös ennalta ehkäisevät tulehtumista ja loukkaantumisten jälkitiloja."




Itseäni kiinnosti enemmän tuon kirjasen toinen osio eli "Fytoterapia eläinten hoidossa". Se tuntuu niin loogiselta ja järkeenkäyvältä. Jo lapsuudesta muistan, että ripuliin piti syödä mustikkakeittoa ja vilustumiseen piti juoda mustaherukkamehua.
Samat kasvit avuksi ihmisille ja eläimille

Eläinsuojeluviranomaiset sulkivat kennelin Turussa



"Turun eläinsuojeluviranomaiset sulkivat kotikutoisen kennelin Turussa tiistaina. Noin 25-vuotiaalta turkulaisnaiselta otettiin huostaan peräti 20 koiraa sekä kaksi kissaa. Pahoin nälkiintyneet eläimet vietiin kaupungineläinlääkärin hoitoon eläinsuojelulain perusteella.

Tapauksen tutkinnanjohtaja, komisario Vesa Aaltonen Varsinais-Suomen poliisista kertoo, että koko koiralauma asui Katariinan kaupunginosassa olevassa pientalossa. Aaltosen mukaan tapaus tuli päivänvaloon eläinsuojeluviranomaisten omassa tarkastuksessa.

Turun eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopran mukaan koiria pidettiin kenneltarkoituksessa, mutta niiden hoito oli laiminlyöty kokonaan.

– Pieneen tilaan oli haalittu liian paljon eläimiä, siellä oli yksitoista aikuista koiraa ja yhdeksän pentua. Asunnossa oli äärimmäisen likaista ja siivotonta, ja kahta koiraa lukuunottamatta kaikki luokiteltiin nälkiintyneiksi tai todella laihoiksi, Leyser-Kopra kuvailee.

Osa koirista vietiin jo vuosi sitten.
Leyser-Kopran mukaan nuori nainen oli yrittänyt pyörittää kenneliään omin voimin, mutta resurssit olivat lopulta loppuneet kesken. Aivan uusi tuttavuus hän ei ole eläinsuojeluviranomaisille, sillä samaa kenneliä on seurattu jo vuoden ajan. Ensimmäisen kerran osa koirista otettiin huostaan vuosi sitten, mutta silloin toimintaa ei lopetettu kokonaan.

– Huostaanoton tarkoituksena tietysti oli, että se parantaisi omistajan tapoja. Mutta jos resurssit eivät riitä, niin viranomaisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin puhaltaa peli poikki, Leyser-Kopra toteaa.

Koirien omistaja ei ollut ilmoittanut yhdeksää pentua rekisteröitäväksi, tai onnistunut myymään niitä. Leyser-Kopra laskeskelee, että pienirotuisen koiran kohdalla yhdeksän pentua olisi voinut tuottaa nettikaupassa noin 5 000 euroa. Hän harmittelee, että jopa eläinsuojelulakeja rikkova kenneltoiminta vaikuttaisi olevan kasvava trendi, sillä monet kuvittelevat sen tuottavan helppoa rahaa."

Turun Sanomat 29.9 2010


Olen järkyttynyt. Minun Vili-koirani on tuolta kotoisin! Vilin kuvankaunis äitimuorikin se näkyy olevan tuossa kuvassa.
Mitkä lienevät Vilin lähtökohdat? Enpä enää ihmettele, miksi en saanut vastauksia yhteydenottoihini, miksi koko kennel hävisi virallisten kasvattajien listalta ja miksi kennelin kotisivujakaan ei enää pitkään aikaan ole löytynyt.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Aikansa kutakin

Tänään lähti kiltti hoitokoiramme Sindi takaisin omaan kotiinsa. Iloissaan hän otti oman laumansa vastaan eikä pois lähtiessä tuntunut meitä yhtään kaipailevan. Vili oli niin mielissään Sindin täällä olosta, mutta Vilin palvova kiintymys Sindiin tuskin sai vastakaikua...
Tässä kuvassa Sindi-ryökäle on vallannut Vilin petipaikan kirjoituspöydän alla.

lauantai 25. syyskuuta 2010

Lelulaatikko

Tällainen Kong on hankinnassa Vilille. Meillä on ennenkin ollut tuollainen, vaan minä en tajunnut sen käyttömahdollisuuksia! Niinpä Kong löysi uuden onnellisen omistajan ja minä jäin haikailemaan sen perään, kun tajusin, että se oli moka lahjoittaa lelu pois...
Täytyy vielä keksiä sopivaa täytettä siihen ja toivoa, että Vili tykkää.

Kong englannin kielellä
Kuvat kertovat
Kong saksankielellä


Tämä tässä on Vilin lempilelu. Se tuli Vilille lapsuudenkodista mukaan. Sitä on pesty jo lukuisia kertoja pesukoneessa ja miksikään ei ole mennyt.




Nämä merkillisen näköiset lankakerät ovat Vilin palloja. Ne ovat kovassa käytössä, purkautuvatkin aina silloin tällöin. Tavallisista palloista Vili ei ole tykännyt, mutta nämä, nämä ovat ylitse muiden! Aitoa Novitan 7-veljestä.



Vilin persoonallisiin leluihin kuuluvat myös kävyt. Tässä kuvassa on Vilin tämän hetkinen käpykokoelma. Kaikki Vilin itsensä keräämiä. Vili on sellainen luomukoira, harrastaa kierrätystä eikä kaipaa kalliita leluja, joita mamma niin mielellään pojalle ostaisi.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Kaikki pelissä



Tässä tämänpäiväinen heräteostokseni. Oli ihan pakko ostaa. Kaunis kuin hajuvesipullo, ihanan kokoinen, 100ml, yksinkertaisen kaunis, linjakas pullo. Kallis. Tämä Gourmante olive oil spray sisältää "extra neitsytoliiviöljyä, kylmäpuristettu heti käsinpoiminnan jälkeen koroneiki-oliivilajikkeesta"
Sisältö on siis 100% laadukasta tavaraa. Vilille. Toivottavasti muistan jatkossa, että tämä ei ole hajuvesipullo...
Sitten asiaan!



Mukavasti ollaan edistytty Vilin kanssa.
Ei ole enää oksennellut, rapsutus on hiukan lisääntynyt, mutta toivon sen kuuluvan tähän edistymiseen. Korvat on putsattu viikko sitten ja ihan siistit ovat vieläkin.

Vili yllätti minut syömällä hanakasti raakaa heppaa ja se heppa puolestaan yllätti minut. Olin nimittäin ostanut hevosen jauhelihaa pari pötköä. Kauhistelin kuitenkin, että mitä siitä teen ja miten tarjoilen sen koirankuppiin. Suunnittelin sen pikaista visiittiä paistinpannulla ja kun tarkastelin paremmin sitä lihapötköä, niin sehän ei ollutkaan hienoksi jauhettua lihaa, vaan kivan kokoista, voisi sanoa vaikka suikalelihaa! Ja kaiken huipuksi, kelpasi sellaisenaan Vilillekin!
Osa siitä jauhelihasta päätyi kuitenkin pannulle, kypsensin niitä herkkupaloiksi. Ne ovat juuri sopivan kokoisia annettaviksi palkkioksi tai muuten vaan.

Lihavarasto näyttää nyt tältä. Täydennystä tulee, kunhan löytyy jostain.

* kalkkunaa
* broileria
* naudanmahaa
* heppaa
* karitsaa
* possua

Kaikista lihoista on eri versioita, osa on Vauhti-Raksusta, osa Barffitassusta ja osa ihan Prismasta vaan.
Sosetta tein brokkolista eli parsakaalista, maistuvuutta en vielä tiedä, itselle maistui kyllä. Vilin kanssa ei nuo maut oikein mene yksiin...



Tällainen iso purkki on ilmestynyt keittiönpöydälle, siitä me Vilin kanssa napsimme vitamiineja itsellemme. Meidän molempien vastustuskyky tarvitsee vahvistusta ja on kätevää annostella jauheen muodossa olevaa vitamiinilisää.
Öljyjä löytyy myös useanlaisia, kaikki parhainta mahdollista tasoa, kylmäpuristettua jne. Taas kerran olen sangen kiitollinen koirani pienestä koosta!
Kaikki muutkin tuotteet ovat nyt koossa niiden myöhäisempää käyttöönottoa varten. Niistä sitten aikanaan enemmän.

Nyt on kaikki pelissä Vilin kohdalla. Uskonpuute ja epäilys nostavat välillä päitään, mutta lyttään ne heti pois häiritsemästä. Koululääketieteellä ei ole mitään varteenotettavaa tarjolla, näillä luontaishoitokeinoilla saavutamme joka tapauksessa pelkkää hyvää Vilin kropalle, kuinka hyvä ja toivottava lopputulos onkaan, se nähdään sitten aikanaan.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Keskiviikon kootut

Perehtyminen Vilin uuteen elämään jatkuu.
Vili on saanut syödäkseen karitsaa, hevosta, naudanmahaa, possunkieltä... kaikkea on syönyt mielellään. Kasvissoseista on nyt luovuttu siitä porkkana-paprikamössöstä, oletan sen aiheuttaneen Vilin oksentelut. Ei ole nimittäin sunnuntain jälkeen enää oksentanut kertaakaan.

Olen antanut soseeksi kurkku+mustikka+puolukkaa ja siitä Vili on tykännyt, ihmeellistä. Maistoin sitä itse ja se oli kyllä pahan makuista. No, makuasioista ei sovi kiistellä, pääasia, että Vilille maistuu. Toinen sose on bataatti+punajuuri, sekin maistuu pojalle. Tarkoitus on nyt valmistaa sen poistuneen soseen tilalle kesäkurpitsasosetta.

Olen etsimässä Vilille sopivaa muotoa tarjota noita lihoja. Selvää on, että vielä toistaiseksi ne eivät mene täysin raakana, lisään sitä raakuutta vähitellen ja katsotaan, päästäänkö milloinkaan ihan raa'an syöttämiseen.
Nyt olen käännellyt lihoja kevyesti paistinpannulla sekä olen kokeillut höyryttämistä ja vedessä keittämistä. Haluan selvittää, mistä Vili tykkää eniten vai tykkääkö kaikista. Sisältä jätän lihat raaoiksi, enemmän tai vähemmän.

Löysin joltain nettisivulta kivan reseptin itsetehtäviin koulutusnameihin. Sopisivat meillekin, jos löytyisi joku korvike munille ja jauhoille...Koulutusnamit

Löytyi juttua koiranruuistakin Koiranruokaa.. eli mitä?

maanantai 20. syyskuuta 2010

Punkit ja hirvikärpäset

Punkki on tuttu elukka useimmille koiranomistajille. Olen tullut punkkien kanssa sinuiksi asuessamme saaristossa, siellä niitä riitti joka lähtöön. Musta koiramme oli oikea punkinpesä, joka ilta, huhtikuusta lokakuun loppuun asti, poistimme häneltä tusinan verran punkkeja. Sen sijaan vaalea koiramme oli aniharvoin punkin hyökkäyksen kohteena.



Ehdottomasti parhaat punkkipihdit ovat kuvassa olevan kaltaiset. Meillä on ollut käytössä nuo jo vuodesta 1992 lähtien, yhä ovat ehjät ja niitä on käytetty todella paljon!






Näin tartutaan punkkiin kiinni. Paina punkkikynän päästä, jotta pihdin leuat aukeavat. Sitten asetat leuat punkin ympärille kuvan osoittamalla tavalla, ihan lähelle ihoa ja päästät punkkipihtien päästä irti, niin että leuat lukkiutuvat. Sitten kierrät pihtien avulla punkkia vasemmalle, kunnes se irtoaa.


Tämä punkkipihti on helppo käytössä.
Ihan pieniä punkkeja sillä ei saa pois.

Punkeilla on kolme elinvaihetta ja jokaisen vaiheen kehittymiseksi ne tarvitsevat ainoastaan yhden veriaterian voidakseen siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Yksi veriateria pitää punkin hengissä siis vuosia.
Sellainen pyöreän paksu punkki on elinkaarensa loppupäässä ja imee itsensä täyteen verta voidakseen synnyttää ne ehkä jopa 3000 munaa. Uros kuolee pariutumisen jälkeen ja naaras myös saatuaan ne munat maailmaan.

Koiralle voi halutessaan hankkia punkkipannan. Se on kuitenkin myrkyllinen eikä saa joutua varsinkaan lasten koskettelemaksi. Kissoille se on vaarallinen. Kannattaa miettiä, altistaako koiransa puoleksi vuodeksi joka vuosi myrkkypannalle vai viitsiikö poistella punkkeja sen puoli vuotta joka vuosi. Kumpaa pitää omalle koiralle turvallisempana vaihtoehtona, se on omistajan päätettävissä.

Punkkipanta
Lisää tietoa punkeista


Hirvikärpänen on todella epämiellyttävä tuttavuus. Punkki on ihan kiva eläin verrattuna tähän varsinkin tänä vuonna erittäin runsaslukuiseen kärpäseen. Tosin punkit saattavat levittää sairauksia...

Vasemmassa kuvassa hirvikärpänen siipineen ja toisessa kuvassa ilman siipiä. Se heittää siipensä heti pois löydettyään isännän.

Hirvikärpänen on vikkeläkinttuinen eläin, sitä on vaikea saada pois, vaikka sen löytäisikin. Se tarraa koukkujaloillaan karvoihin ja jos sen päästää hetkeksi irti, niin sen uudelleen löytäminen on melkein mahdotonta. Hirvikärpänen sietää hyvin saunaa ja suihkua, on todella sitkeähenkinen öttiäinen. Sen hengiltä saaminen on hankalaa, koska sillä on kova panssari.

Kerran olin kuljettamassa sellaista ulos pidellen sitä sormieni välissä. En ilmeisestikään puristanut tarpeeksi lujaa (enhän toki halunnut litistää kärpäsressukkaa) ja tämä käytti tilaisuutta hyväkseen ja puri minua sormeen! Sattui!

Hirvikärpäsprojekti
Hirvikärpänen Wikipedia

Uusi viikko, uudet kujeet?

Aaltoliike jatkuu ja vaihteeksi suunta on ylös eli oikea.
Eilinen ruoka oli Vilin mieleen, tykkäsi ihan valtavasti. Tämä oli toinen kerta, että Vili saa karitsaa (tekisi mieli kirjoittaa lammasta, mutta kun paketin päällä luki karitsa...) ja se tuntuu olevan oikeaa herkkua. Kasvissoseena toimi hernesose. Sitten kuten kauniiseen gourmet-annokseen kuuluukin, hiukan persiljaa päälle ripoteltuna.
Vili söi reippaasti, ei oksentanut, nukkui yön kuin tukki, eli maailma on mallillaan taas.

Merkkailen noita Vilin mieltymyksiä ja reagointeja muistiin, jotta osaan poimia jatkuvampaan käyttöön ne suositut ja hyvin siedetyt ruokalajit. Teen niistä sitten listan, jota aion noudattaa järjestyksessä. Siinä toteutuisi myös se rotaatiodieetin idea. Eikä tarvitse aina pohtia, mitäs seuraavaksi antaisi. Omat olemattomat kokkitaidot joutuvat nyt koetukselle, kun yritän keksiä eri tapoja tarjota Vilille näitä ruokia. Jos taitoja olisi, niin kai niistä sallituista raaka-aineista voisi loihtia makuelämyksiä. Ei se koirankaan suu tuohesta ole.
Itselleni tässä tilanteessa on tärkeää, että organisoin nuo asiat jotenkin järkevästi. Elämässä kun on muutakin haastetta kuin koiranruoka!

Mietin Vilin allergiakohtauksia. Kala-allergian leimahtaminen täyteen kukoistukseensa tapahtui sen elokuisen viikon jälkeen, jolloin Vili sai samaa kalaa joka päivä. Runsaasti. Sama juttu tapahtui kananmuna-allergian kanssa: Vili sai joulun ja uudenvuoden välisellä ajalla päivittäin keitettyjä munia syödäkseen, jopa useamman päivässä. Sitten räjähti kutina valloilleen.
Tuossa rotaatiodieetissä on kyllä ideaa. Siinä ei kyllästetä koiraa millään ruoka-aineella, vaan kohta jo annetaan jotain muuta ja taas vaihtuu. Luonnonmukaista siedätyshoitoa, kenties?
Ehkä Vilin yliherkkyydet olisivat pysyneet vaimeina, jos ei olisi tapahtunut näitä "täyteen pumppaamisia"?

Toki kaikki allergiatietouteni on ihmisten allergioista peräisin, mutta oletan, että niissä on paljon yhtäläisyyksiä. Unohtaa ei pidä myöskään ristiallergioita. Niistä löytyy yllättäviä yhdistelmiä. Esim. kuopukseni, joka on huonepölypunkille allerginen, sai vakavan allergiareaktion syödessään mereneläviä. Jälkeenpäin selvisi, että nämä kaksi ristiallergisoivat keskenään, joskin se on hyvin harvinaista. Onkin täytynyt olla siitä lähtien tarkkana kalaruokia syödessä, että ne eivät ole maustettu katkaravuilla tms.
Suomenkielisiltä nettisivuilta en ole läytänyt vielä ainuttakaan "kaikenkattavaa" tietoutta aiheesta.

Allergia
Allergialiitto

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Takkuilua osa II

Eilinen ruoka-annos saatiin perille kädestä syöttämällä. Eipä olla sellaista aikaisemmin tehtykään, nyt kokeilin ja poika söi mielellään. Itse kupista ei kuitenkaan kelvannut.

Yö sujuikin sitten valvoen. Vili piti hereillä lähes koko yön. Pääsi jopa pissalenkille joskus kolmen aikoihin, kaiken varalta. Oli levoton, tunki sänkyyn, raapi lakanoita, lepäsi sängyssä vierellä, mikä ei ole tyypillistä Vilille. Nuoli niskaa ja naamaa, siis ei omaansa. Tulkitsin levottoman yön niin, että Vili oli nälkäinen.

Aamulla Vili sai yhden broilerinkaulan, jonka söikin innolla. Pari tuntia sen jälkeen oksensi taas, tällä kertaa ne saksanhirvipalaset, jotka oli saanut broilerinkaulan jälkeen. Nyt iltapäivällä sai ruuakseen karitsanlihaa ja hernesosetta (hernekeitosta eroteltua).
Tuo oksentelu ja nirsous eivät ole kumpikaan mukavia asioita. Vili ei ole mikään kova oksentelija, joten tämä on sangen poikkeuksellista: on oksentanut neljä kertaa viikon aikana.
Tuskin on kysymys mistään puhdistusprosessista, vai onko, ollaanhan tätä ruokavaliota noudatettu nyt vasta viikon verran.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Takkuilua

Olen itse jo sisäistämässä ja pääsemässä vähän kärryille tässä Vilin uudessa elämässä eli ruokavaliossa. Vili sen sijaan ei.

Nyt viikon aikana Vili on oksentanut kolme kertaa pieniä määriä, aina monta tuntia syömisen jälkeen, mutta silti ihan sulamatonta ruokaa. Luulen,että tuo kasvissoseen määrä on ollut liian suuri. Vili ei pidä noista kasvissoseista ollenkaan ja jos annan ruuan ilman sitä, niin maistuu huomattavasti paremmin. Eilinen broilerinmaksa aiheutti hieman löysän kakan tänä aamuna, Vilihän söi maksaa ensimmäistä kertaa elämässään. Kovin innostunut Vili ei näistä ruuista kylläkään ole. Enää ei auta edes hoitokoira Sindin iso ruokakuppikaan.



Kaikki lihat olen käyttänyt kevyesti paistinpannulla, koska raaka ei ole kelvannut ollenkaan. Pitäisikö nyt aluksi antaa lihat kypsinä? Vai odotella, että poika tottuu?

Tähän astinen tarjoilu on sisältänyt karitsaa, broileria, naudanmahaa ja heppaa. Olen listannut oikein paperille kaikki lihasortit eri muotoineen, joita pakkasestani löytyy. Helpottaa huomattavasti ruokailun suunnittelua ja vähentää pakkasen penkomista.
Kätevän kokoisessa pakkauksessa ostettu Vauhti-Raksun pakaste "Hevosen paistisuikale 250g/2,50 €" on oikeastaan kissoille suunnattu tuote, mutta tällaiselle kissankokoiselle koiralle se on just ihan sopiva.

Itsellä on olo, että en osaa edes koiraa ruokkia...

perjantai 17. syyskuuta 2010

Ohjeistusta

Tässä vielä muutamia ohjeita, joita olen saanut.
- älä käytä mikroa, se tuhoaa osan ruokien ravintoaineista
- tarjoile ruoka koiralle huoneenlämpöisenä
- ruokavalion muuttaminen saattaa aiheuttaa aluksi oksentelua
- elimistön puhdistuminen kuona-aineista saattaa aiheuttaa oireilua, esim. oksentelua, ripulia, limaa ulosteessa, korvien ja silmien töhnimistä, hengityksen pahaa hajua, näppylöitä, karvanlähtöä. Tämä vaihe kestää max. kaksi viikkoa. Voimakkaan oireilun aikana on hyvä vähentää vitamiinien ja yrttien antamista tai lopettaa jopa kokonaan joksikin aikaa.
- ruokavaliossa tärkeintä on monipuolisuus, eli vaihtelevia liha-, kasvis- ja öljylaatuja.

Aloitin tänään Vilille kahden viikon pituisen persiljakuurin: 1 tl tuoretta tai kuivattua yrttiä sekoitettuna ruokaan 2 viikon kuureissa, jonka jälkeen pidetään 2 viikon tauko. Saa nähdä, tykkääkö poika! Tänään Vili sai ja söi myös ensi kertaa broilerin maksaa. Sitä on tarkoitus antaa kerran viikossa.


Paljonko Vilin sitten kuuluu syödä? Koiran painosta annetaan ruokaa n. 3 prosenttia päivässä (kulutuksen mukaan) eli Vilin kohdalla n. 240 grammaa. Ruuan määrällinen suhde tulisi olla suurin piirtein: lihaisia luita tai luineen jauhettua lihaa n. 60 % kokonaisruuan määrästä, lihaa ja kasvista 20 ja 20 %. Määrät ovat suuntaa antavia ja tämä vuorokausiannos on hyvä antaa koiralle 2-3 erässä.

Kaikkia saamiani ohjeita ei tässä ole, koska osa ohjeesta ei ehkä ole yleispätevä, vaan juuri Vilille suunniteltu. Tämä kaikki on vasta alkua, kunhan ja jos päästään siihen kortisonin lopettamisvaiheeseen, niin siihen on Vilille tehty oma suunnitelma, josta sitten myöhemmin enemmän.

Ja mitäkö odotan tältä kaikelta? Pääsemistä tavoitteeseen, tottakai! Koululääketieteellä ei ole mitään pelastusta tarjottavanaan, vain muita oireita hillitseviä lääkkeitä ja mahdollisesti monivuotista siedätyshoitoa sekä eliminaatiodieettiä. Näinhän eläinlääkäri minulle sanoi.

Siis ei ole mitään menetettävää, ainoastaan voitettavaa. Luonnon omat keinot voivat olla se pelastus tai sitten ei. Joka tapauksessa, oli lopputulos mikä tahansa, tästä hoitovaiheesta on pelkkää hyötyä Vilille. Terveellinen ravinto ei voi olla pahasta.

torstai 16. syyskuuta 2010

Uusin eväin

Nyt olen saanut hankittua jo joitakin eri lihalaatuja pakkaseen.

* broilerin lihaa, kauloja, ja maksaa
* karitsaa (voihan surku)
* naudanmahaa
* hevosen lihaa ja luita
* possun lihaa ja kieltä

Lisäksi pahan päivän varalle ostin muutaman paketin sopivaksi katsomiani valmisaterioita
* Kana-ateria
* Inkiväärikana
* Marjapossu

Tulen täydentämään varastoja vähitellen, sitä mukaa, kuin löydän niitä. Pitäisi hankkia kaniinia (!), ankkaa, kalkkunaa, riistaa jne.

Luulisi, että täältä Suomen vanhasta pääkaupungista löytyisi helposti kaikkea, vaan totuus on toisenlainen. Turhauttavaa kiertelyä ympäri kaupunkia, vieläpä vesisateessa, se saa jo kenet tahansa hiukan tuohtumaan. Jopa kauppahalli oli pettymys tai sitten en osaa etsiä enkä löytää. Onneksi Vili on pieni koira, sille raaskii ostaa ihan ihmisten lihojakin.
Eläinruokakauppa toi myös pettymyksen, myyjän asiantuntemus oli pöytälaatikkotasoa ja myynti-intokin oli rajallinen, joutuihan hän keskeyttämään takiani henk.kohtaisen puhelunsa. Ja sitä ei oota, sitä tarjottiin muissakin kaupoissa. Ns. terveyskaupan löytyminenkin tuntui olevan kiven alla, ne jotka muistin entuudestaan, ovat lopettaneet tai muuttaneet. Nehän ovatkin nykyään nimeltään luontaistuoteliikkeitä. Puhelinluettelon keltaiset sivutkaan eivät paljon apua suoneet. Pitääkö alkaa tilaamaan kaikki nettikaupoista?

Vili on nyt jo hiukan oppinut syömään soseita, alkuun sai ihan vähän ja nyt suurennan hiukan annosta päivittäin. Hoksasin, että Vili syö vaikka pieniä kiviä, kunhan se tarjoillaan hoitokoira Sindin pesuvadin kokoisesta ruokakulhosta. Ihan tarpeellinen hoksaus tässä vaiheessa uusien makuelämysten opettelemisessa!

Hoitokoira saa syödäkseen kaikki ne ruuat pakkasesta, joita Vili ei huoli eikä muutenkaan enää saa. Sekoitan puoliksi nappuloiden kanssa ja sitten varmuuden vuoksi vielä Tehobaktia, ettei uudet ruuat sekoita Sindin mahaa.

Kyllä ne ihmiset pääsevät helpolla, jotka lappavat koiransa kuppiin vain nappuloita! En ollenkaan ihmettele kuivaruuan suosiota. Vaan en kyllä haluasi olla sellaisen perheen koira...
Luonnonmukaisen ruuan antaminen koiralleen vaatii ponnisteluja, perehtymistä ja organisaatiota, sen jälkeen siitä tulee rutiinia, niin kuin mistä tahansa toistuvasta tekemisestä. Totuttujen tapojen muuttaminen on se työläin osa koko hommassa. Opetella uudet rutiinit. Ihminen, tapojensa orja, niinhän sanotaan.
Olen todella onnellinen siitäkin, että Vilille ei tarvitse ostaa kaupasta tuliaisia puruluiden tai muiden kaupallisten herkkujen muodossa. Ihminen itse jää sellaiseen koukkuun, että aina pitäisi muistaa tuoda koiralle "namia" ja koirahan koukuttuu myös, kerjää ja mamma antaa. Ja kaikki ihan turhaa suolen täytettä! Ja täysin turhaa rahan menoa!

Minulla on muistilappuja keittiössä, seurantalistoja ja vaikka mitä muistinvirkistämistä, onhan tämä mielenkiintoista, toden totta!
Vilin vointi on nyt hyvä, tassut ok, en ole niitä edes huuhdellut vähään aikaan, rapsuttelu on minimissään, silmät ja korvat ovat ok. Taas pelkään kirjata tähän positiivisia huomioita, niin usein tilanne on heti kohta muuttunut päinvastaiseksi... Isäntä, joka vastaa enimmäkseen Vilin ulkoilusta, on ollut jo huolissaan, koska Vili kakkaa niin vähän ja harvoin nykyään. Vielä viime viikolla kakkasi lähes joka ulkoilukerralla.

Kortisoninjakelussa on päästy taas vaiheeseen "j.3.pv" eli joka kolmas päivä = kaksi lääkkeetöntä välipäivää.

tiistai 14. syyskuuta 2010

"Rokotukset eivät lisää allergioita"

lähde 'Lukijan postia' Koiramme 9/2010

"Allergioiden yleistymisen syitä ei tunneta ihmisilläkään. Mahdollisiksi syiksi on arveltu esimerkiksi elinympäristössämme tapahtuneita muutoksia ja loistautien vähenemistä. Koirien allergioiden lisääntymisen perimmäisiä syitä tunnetaan vielä huonommin. Koska ihmiset ja koirat elävät samassa ympäristössä, on oletettavaa, että samat tekijät voivat vaikuttaa allergioiden yleistymiseen sekä ihmisillä että eläimillä. Perinnöllisellä alttiudella on ilmeisesti vähemmän merkitystä kuin ympäristötekijöillä.

Rokottaminen turvallisempaa kuin sairastaminen


Rokotuksilla suojataan koiraa hengenvaarallisilta virustaudeilta, joita ovat esim. raivotauti, penikkatauti, tarttuva maksatulehdus ja parvovirusinfektio.

Näihin tauteihin ei ole täsmähoitoa, joten rokottaminen on ainoa tehokas tapa ehkäistä koirien sairastumista ja kuolemia. Vaikka Suomessa tautitilanne on hyvä, raivotautia ja penikkatautia on yleisesti jo lähialueillamme. Esimerkiksi itäisen Euroopan raivotautitilanne on huonontunut viime vuosina. Myös Etelä-Euroopassa raivotauti on viimeisen vuoden aikana levinnyt Balkanilta Pohjois-Italiaan.

Penikkatautia todetaan Suomessa vuosittain muutamia tapauksia joko ulkomailta tuoduista koirista tai ulkomaisten koirien kanssa kontaktissa olleista koirista. Parvotartuntoja koirissa on myös kotoperäisinä, vaikka sitä todetaan tavallisimmin ulkomailta tuoduissa pennuissa. Pentukoirille myös parvo voi olla hengenvaarallinen tauti.

Rokotusten aikaansaama immuniteetti vaihtelee eri yksilöillä. Joku saa erittäin hyvän suojan, suurin osa kohtalaisen suojan ja joillakin suoja voi jäädä riittämättömäksi. Riittämättömän suojan saaneet koirat voivat sairastua, jos infektiopaine kasvaa riittävän suureksi. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että koirat on rokotettu riittävän kattavasti, jotta laumaimmuniteetti estää näiden tautien leviämisen suomalaiskoirien keskuudessa.

Hoitava eläinlääkäri laatii kullekin koiralle sille sopivan rokotusohjelman. Tällöin otetaan huomioon koiran terveydentila, käyttötarkoitus ja elinympäristö. Matkailevan metsästyskoiran, kansainvälisissä näyttelyissä käyvän koiran ja kotimaassa pysyttelevän, vanhenevan koiran rokotustarve on erilainen. Evira antaa vain yleisluontoisia suosituksia. Erityisesti pentuvaiheen rokotukset ja näiden tehostaminen vuoden iässä ovat tärkeitä kunnollisen suojan aikaan saamiseksi.

Hoitavan eläinlääkärin velvollisuus on kertoa eri rokotusvaihtoehdoista, rokotteista saatavasta hyödystä kuten myös rokotteiden mahdollisesti aiheuttamista haittavaikutuksista. Asiakas voi myös lukea tietoja rokotepakkauksissa olevasta pakkausselosteesta, josta selviää myös rokotteen koostumus. Asiakkaalla on oikeus saada riittävästi tietoa, jotta hän pystyy päättämään, miten hänen koiransa rokotetaan. Osa asiakkaista pitää hengitystievirusten varalta rokottamista tarpeellisena. Matkustavalle koiralle voidaan haluta leptospiroosirokote.
Rokottaminen on tärkeä osa koiran terveydenhoitoa eikä liukuhihnatoimintaa.

Koiran allergia ei ole vasta-aihe rokottamiselle. Vain silloin, kun rokote on aiheuttanut hengenvaarallisen anafylaktisen reaktion, jossa koira menee shokkiin, koiraa ei tule rokottaa uudelleen samalla rokotteella. Tällaiset vakavat reaktiot ovat hyvin harvinaisia.

Prof. Liisa Kaartinen, yksikönjohtaja ja Erikoistutkija
Karoliina Alm-Packalén, Eläintautivirologian tutkimusyksikkö
Prof. Liisa Sihvonen, tutkimusjohtaja
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira"

"Ylijumala" on puhunut. Ei siis ole mahdollista keskustella asiasta Koiramme-lehden palstoilla. Aihe on kuopattu kuoliaaksi. Sensuuri on iskenyt.

Täytyy sanoa, että oheinen teksti on jotenkin hienosti ja asiallisesti kirjoitettu. Joitakin asioita en ymmärrä, mutta eihän sillä merkitystä ole. Otsikkoja lukuunottamatta lihavoinnit tekstissä ovat bloginpitäjän tekemiä.

* Onko joku saanut tekstissä mainittua palvelua eläinlääkäriltään? Palvelua, joka on eläinlääkärin velvollisuus ja asiakkaan oikeus!
* "Raivotautirokotteen antamista samanaikaisesti muiden rokotteiden kanssa ei suositella, koska samanaikaista käyttöä ei ole riittävästi tutkittu." sanoo Evira nettisivuillaan. Miksi eläinlääkäri ei toimi tämän suosituksen mukaisesti?
* Tutkitaanko koirien rokotuksista saamaa suojaa jotenkin? Tarvitseeko jokainen koira jatkuvia tehosterokotuksia? Jos suoja on hyvä, niin silloinhan sellainen tehoste on aivan turhaa.
* Miksi asiallista keskustelua aiheesta ei sallita?
* Miksi ei julkaista tutkimustuloksia aiheesta?
* Miksi ei sanallakaan mainita ravinnon ja rokotusten mahdollista osuutta allergioiden syntyyn?

Luulen tietäväni, miksi. Taloudelliset intressit ovat päällimmäisinä, taas kerran.

Lisää oljenkorrestamme

On ollut aika vaativaa perehtyä uusiin ruokintatottumuksiin. Ne täytyy jotenkin itse ensin sisäistää ja saada rutiiniksi kaikki ja sitten vielä, jos Vili suostuisi yhteistyöhön, niin kyllä se sitten sujuu.
Vili kun ei noista kasviksista paljon tykkää, niin hänelle täytyy sekoittaa kaikki hyvin sekaisin ja toivoa, että tottuu vähitellen niiden makuun.

Päätavoite on antaa lihat raakana, jos ei maistu, niitä voi kevyesti käyttää paistinpannun kautta houkuttelevan maun lisäämiseksi. Erilaisia luita pitää myös antaa. Vili onneksi tykkää luitten kaluamisesta, broilerinkauloja on syönyt jo kauemminkin. Vielä pitää hankkia erisorttisia luita, muidenkin lintujen siipiä ja kauloja ja muita järeämpiä lihaisia luita, liittyen tähän rotaatioon.
Hoitokoiran takia ei nyt kahteen viikkoon voi antaa Vilille luita jyrsittäviksi, koska Sindin vatsa ei siedä niitä. Nyt luiden korvikkeeksi Vili saa pestyä ja murskattua kananmunankuorta pieniä määriä ruokansa joukkoon kalsiumin saamisen varmistamiseksi. Vili kun ei saa sitä kalasta eikä kananmunasta sen allergisuutensa takia.
Luut tulee antaa aina tyhjään vatsaan. Vilin kohdalla se tarkoittaa päivän ensimmäistä ateriaa.
Eri lihalaatujen hankinnat ovat vielä kesken ja muutenkin tuntuu olevan hidas tämä alku.Vaan mikäs kiire tässä...

Vilille on suunniteltu pitkän tähtäimen projekti erilaisine vaiheineen. Se on tuo kortisoni, joka vaatii vaiheittaista etenemistä. Ensimmäinen päätavoite on kortisonin annostuksen vähentäminen ja siitä sitten pikkuhiljaa lopettaminen.
Ennen kuin ollaan niin pitkällä, pitäisi Vilin tämän uuden ravinnon avulla olla kutiamaton, tai ainakin siedettävässä kutinan vaiheessa, että kortisonin poisjättö voi onnistua.
Sitten kun kortisoni jätetään pois, alkaa saadun ohjeen mukainen Vilin elimistön puhdistaminen ja vahvistaminen oikein todenteolla. Siitä sitten enemmän, kunhan ollaan niin pitkällä.

Nyt näiden kasvisten ja marjojen antioksidanttien tarkoitus on auttaa Vilin immuuni- ja kortisonivaurioitunutta elimistöä. Elimistöön pitää saada lisää myös niitä hyviä bakteereita, ja siinä tarkoituksessa Vilille annetaan mahdollisimman monipuolista maitohappobakteeria.
Tarkoitus on antaa myös Naturamedian Multimix-monivitamiinijauhetta. Tärkeää on antaa luonnollisia vitamiineja, ei synteettisiä, sillä ne rasittavat omalla tavallaan elimistöä. Ihan terveelle ei ehkä sillä ole merkitystä, mutta Vilin kroppa on vielä heikoilla. Vitamiinit eivät saa myöskään sisältää ksylitolia eikä lisäainetta E 171.

Tassuja huuhdellaan omenaviinietikkavedellä. Suhde on 1 osa omenaviinietikkaa + 5 osaa vettä. Verestäviä, ihorikkoisia tassuja ei tietenkään saa huuhdella tällä seoksella, se kirveltää, ainoastaan ehjiä tassuja. Etikkavesi lievittää kutinaa ja sillä tavalla ennaltaehkäisee tassujen rikkinuolemista.

Tämä sepustus on tällaista kansanomaista, joku asiantuntija osaa selittää nämä samat asiat paljon hienommin, mutta minun ei auta muu kuin selittää ne niin kuin olen itse ymmärtänyt...

Hoitokoira Sindi


Sindi vielä Tallinnan koiratarhalla.

Tähän kaiken ravintouudistuksen keskelle saimme hoitokoiran kahden viikon ajaksi.
Kyseessä on maahanmuuttajakoira, Tallinnan tyttö, aikoinaan sieltä koiratarhalta pelastettu. Hankittu kuin 'sika säkissä', näkemättä edes valokuvaa koirasta. Sindi on nyt noin 12 vuotias, täyden kympin koira, oikea onnenpotku, voisi sanoa jopa, että aivan täydellinen koira. Ainoa miinus on, että Sindi pelkää salamaa ja valokuvaamista, menee niistä aivan paniikkiin. Sain nyt otettua ilokseni edes yhden salakuvan Vilistä ja Sindistä.



Sindi on asunut Suomessa melkein 10 vuotta. Sindi kuuroutui pari vuotta Suomeen tulonsa jälkeen, on ihan umpikuuro ja kaihikin jo haittaa näköä.
Jääkaapin ovessa on nyt kaksi lääkelistaa, Vilin kortisonilista ja Sindin Propalin-lista. Sindi saa lääkettä aamuin illoin virtsankarkailuun. On erinomaisen hyvä lääke, pitää oireet 100% kurissa, voin suositella! Siis koirille.

Sindi on kaikkiruokainen, myös nappulaa syövä koira, ei ole millekään allerginen eikä ole tarvinnut eläinlääkärinpalveluja muuta kuin tuohon em. reseptiin. Kyllä ihan ihastuksella katselin Sindin vanhoja käpäliä, kuinka vahvat ja terveet ne ovat. Mitä nyt olen Sindiä tarkkaillut, niin ei ole kertaakaan rapsutellut itseään. Pitkästä aikaa silmieni edessä on perusterve koira, joka ei kutise.

Vaikeutta aiheuttaa se, että Sindin ja Vilin ruokavaliot ovat totaalisen erilaiset. On vahdittava, että kumpikin saa syödäkseen sopivaa ruokaa. Käytännössä se tarkoittaa, että Vili ei saa syödä Sindille tarkoitettuja ruokia. Siinä on tehtävä runsaasti järjestelyjä ja vahdittava koiria ruokailun ajan. Toisinaan annan sellaista sapuskaa, joka sopii Vilillekin, niin saavat syödä yhdessä samalta lautaselta.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Viimeinen oljenkorsi

Vilin kanssa käytiin konsultoimassa luontaishoitajaa, joka on erikoistunut eläinten hoitoon. Tuloksena oli niin paljon uutta asiaa, että vaatii oman aikansa, että saan ne järjesteltyä 'yläkerran mappeihin'.
Konsultaatio oli siis paljon ajattelemista antava kokemus. Purjehdimme nyt Vilin kanssa aivan uusille vesille. Askel askeleelta yritän nyt koota saamiamme neuvoja ja tulen kertomaan niistä sitten myöhemmin.
Tavoitteena on kortisonista eroon pääsy ja suhteellisen normaali koiranelämä. Siinä sitä onkin tavoitetta kerrakseen!

* Ensimmäinen askel oli kolmen erilaisen soseen valmistaminen. Porkkana&paprika, bataatti&punajuuri sekä kurkku&mustikka&puolukka löysivät toisensa.
* Toinen askel oli maitohappobakteerin ostaminen. LACTO SEVEN on kotimainen maitohappobakteerivalmiste, joka sisältää seitsemää erilaista kylmäkuivattua, luonnollista maitohappobakteerikantaa.

Enempää ei olla ehditty vielä.

Lyhyesti: viljat jätetään pois, hiilihydraatit Vili saa kasvissoseista. Liha raakana tai ainakin melkein jne... Tarkoitus on aloittaa ns. rotaatiodieetti eli vuorotteleva ruokavalio.
"Ruoka-aineallergioita tai -yliherkkyyksiä sairastavien on todettu olevan herkempiä saamaan uusia ruoka-aineallergioita. Jos nautitaan jotain testin sopivaksi näyttämää ruokaa suuria määriä joka päivä, kasvaa riski, että kehitetään allergia juuri tätä ruokaa kohtaan. "
Korkeintaan kaksi päivää samoja ruokia, sitten vaihto jne. Vilille tämä on hyvä vaihtoehto, kyllästyy niin helposti ruokiin.

Varastopunkki



Niitä on yli 30.000 lajia, ne ovat hämähäkkieläimiä, jotka elävät mm. huonepölyssä, homeissa, jauhoissa, heinissä, kuivatuotteissa ja varastoissa. Niitä löytyy ei-toivotusti myös joistakin juustoista, tosin joihinkin niitä laitetaan jopa tarkoituksella antamaan pikanttia makua. Ranskalaiset juustot Mimolette ja Tomme de Montagne sekä saksalainen Würchwitzer Milbenkäse kiittävät suosiotaan juuri punkeista.

Jauhopunkki (Acarus siro), joka on yleisin koiria allergisoiva laji, on kooltaan noin 0,3-0,5 mm, harmahtavanvalkea, pitkulaisen ovaali muodoltaan. Lisääntyy parhaiten 15-30°C kosteassa lämpötilassa.
Muita tunnettuja varastopunkkeja ovat mm.
- Tyrophagus putrescentiae
- Glycyphagus destructor
- Dermatophagoides pteronyssinus
- Dermatophagoides farinae



Varastopunkkeja ei ole kaikissa kuivatuotteissa. Niiden ilmaantuminen on varastointiolosuhteista johtuvaa. Punkit pilaavat tuotteen muuttamalla sen makua ja hajua epämiellyttäväksi. Osa ihmisistä ja eläimistä allergisoituu varastopunkeille, muille varastopunkki ei ole mitenkään vaarallinen.

Varastopunkille allergisoituneelle koiralle pitäisi antaa kuivatuotteita vain harkitusti. Mahdollisimman tuoreista raaka-aineista valmistetut kuivatuotteet ovat kuitenkin turvallisia. Kaikenlainen pitempiaikainen varastointi lisää saastumisen riskiä. Parasta ennen-päiväyksiä kannattaa tarkkailla ja tuotteita tulee säilyttää kuivassa ja viileässä. Myös samassa taloudessa elävät lemmikit, jotka käyttävät heinää, saattavat pahentaa tällaisen koiran olotilaa.

torstai 9. syyskuuta 2010

Elokuun syntilista

Kirjaanpa nyt tähän kaiken sen, mitä Vili on saanut syödäkseen ja sen seuraukset viimeisen kuukauden aikana. Nykytilanne tulikin tuossa jo edellä kerrottua.

9. elokuuta: naudanjauhelihaa --> vatsa sekaisin ja turvoksissa, oli levoton, paastosi pari päivää, ei kuitenkaan ripulia eikä oksentelua --> jauhelihan syöttäminen loppui tähän
13.-14. elokuuta: spaghettiorgiat, Vili sai pastaa molempina päivinä
15.8. aloitti runsaan raapimisen, pastan syöminen loppui tähän
17.8. tassut punaiset tolkuttomasta nuolemisesta

Loppukuusta on saanut joitain kertoja possunkylkeä, ns. kastikelihaa. Ettei vaan sattunut olemaan viljapossun lihaa?
Lisäksi joitakin kertoja 100% hevoskakkaroita, niitä kevyesti kypsennettyjä "lihapullia". Vili ei kylläkään niistä oikein tykkää.

Tästä eteenpäin on jouduttu antamaan kortisonia enemmän, jopa perättäisinä päivinä.

Huomaan, kuinka vaikeaa on kirjata tapahtumia loogisesti ja samalla selkeästi. On kuin en näkisi metsää puilta, kun näitä ravintoasioita ja niistä mahdollisesti johtuvia seurauksia yrittää saada jonkinmoiseen ruotuun.


Tämän päivän tilanne.

Vili antaa tassujensa olla täysin rauhassa. Ainakin minun silmiltäni...
Kaikki blogin tassukuvat on otettu ilman salamaa, vapisevin käsin, laatu sen mukainen.

PS. Lisätty "Vastauksia".

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Ruokalistaa

Listaanpa tähän sen kaiken sekamelskan, jota Vili tällä hetkellä saa.

* NEUP (sianliha, kurkun lukko, kieltä, maksaa, munuaista, riisi, peruna, porkkana, herne, nokkonen, valkosipuli, AB piimä)
* NEU AK (peruna+kana 65%, valkosipuli, Progut)
* keitettyä kanaa
* raakoja broilerinkauloja
* herkkuna kevyesti kypsennetty saksanhirvenkäristysliha
* herkkuna juustoa, Oltermanni tai Emmental-mustaleima
* Nutrolin Ravintoöljy
* Valkosipuli-kreikanhernetabletit
* satunnaisesti vähissä määrissä Tehobakt
* Lääkkeenä Prednison 5mg ½ tablettia, tällä hetkellä joka toinen päivä.

Pakkasesta löytyy lisäksi vielä 2 pötköä Lihaluumixiä, jotka todennäköisesti eivät kelpaa Vilille.



Allergiaa aiheuttavat kala ja kananmuna. Ehkä myös kana, nauta, vehnä? Kanan poisjättäminen on käynyt mielessäni useasti, mutta sitä syöttämällä saa ruokavaliosta monipuolisen. Ei Vili ikuisesti pelkkää NEUPia voi syödä, käy kyllä hyvin yksitoikkoiseksi ajan mittaan.

Tähän olen etsimässä jotain selvyyttä, jotain uutta...
Perästä kuuluu,sano torvensoittaja!

Luontaistuotteet
Nutrolin-öljyt
Tehobakt

tiistai 7. syyskuuta 2010

Uusi alku taas kerran

Nyt on pakko nostaa taas purjeet ja lähteä uuteen suuntaan. Turha tässä on murehtia, kuinka tyhmä taas olenkaan ollut, ei se miksikään siitä murehtimisesta muutu. Ehkä kaikki kokemus on kuitenkin tarpeellista, oppiihan kaikesta jotakin, joten ihan turhaan ei tätäkään polkua tallata.
Se aikaisempi "neuvonantaja" saa nyt jäädä unholaan. Hänen puoleensa minun tuli kääntyä uudestaan vasta, kun Vili pärjää ilman kortisonia. Toisaalta, ei hän mikään oppinut neuvonantaja ollutkaan, kokenut kylläkin.
Uutta tuulta purjeisiin lähdetään hakemaan nyt muualta. Toivotaan, että jonkinmoista apua löytyy ja ennenkaikkea tarvitsen taas uuden potkun takalistoon, että jaksan jatkaa. Ajatukseni ovat yhtenä sekamelskana tuolla nupissa, ihan kuin kaikki mapit olisi vedetty lattialle...




Tassut 23.8.2010

Vili on jättänyt tassunsa rauhaan (uskallankohan tätä tähän edes kirjoittaa). En huuhtele niitä nyt mitenkään säännöllisesti. Yritän saada niistä uuden kuvan huomenna. Tilanne tuntuu olevan nyt jonkin tasoisessa hallinnassa.

Kortisonia on saanut nyt seuraavasti:



Jos nyt jonkin aikaa annosteluna 'joka toinen päivä' olisi riittävä, niin ihan hyvä niin.

Jostain syystä epäilen vehnän osuutta tähän Vilin allergisuuden yhtäkkiseen aktivoitumiseen. Voisiko se olla ennemminkin nauta?

NEU sisältää sianliha, naudan maha, elimiä (kurkun lukko, kieltä, maksaa, munuaista) kananmuna, riisi, ohra, porkkana, herne, nokkonen, valkosipuli, AB piimä, mutta tämä NEUP, jota Vili nyt syö, on "perunapohjainen NEU ilman nautaa, kananmunaa ja ohraa".
Hevosdieetti on vielä tulevaisuuden yksi vaihtoehto. Ehkä.

Jostain (lattialle vedetystä mapista) bongasin sellaisenkin tiedon, että viljoille allergiselle koiralle ei suositella annettavaksi viljoilla ruokittua possua eikä kanaa. Päinvastoin olisin luullut, että nehän nyt ovatkin erityisen terveellisiä, kun ovat laadukasta rehua saaneet.

Samalla tuli taas mieleeni, että kalalle ja kananmunalle allerginen koira voisi olla myös kanalle allerginen tällä samalla periaatteella. Jos kanoille syötetään kalarehua, niin voiko se kala jotenkin vaikuttaa sitten vielä kananmunassa ja kananlihassa? Kommentissa minulle kyllä selitettiin, että ei kana kalaksi muutu, vaikka kalarehua söisikin, mutta mutta...

lauantai 4. syyskuuta 2010

Nyt näin...

Otan takaisin sanani eli "Vilin tilanne on siis rauhoittumaan päin"

Tuskin olin ne sanat kirjoittanut, kun Vili jo alkoi levottomaksi. Raapii päätänsä, raapii peittoja ja mattoja. Tassujaan ei niinkään kyllä nyt jyrsi, mutta muuten kutina on kyllä ikävästi läsnä. Kortisonia on pakko antaa usein ja minusta tuntuu, kuin tappaisin koiraani hitaasti antamalla sitä. Niinhän se kai onkin.

torstai 2. syyskuuta 2010

Se on syssy ny!


Vilin tassuja olen nyt muutamina päivinä huuhdellut kylmällä, laimennetulla tea-tree-vedellä. Kyllä on tujua tavaraa, yksi ainoa tippa litrassa vettä saa aikamoisen tuoksun aikaiseksi. Vili ei millään olisi halunnut työntää tassujaan siihen vesiastiaan. Homma hoidettiin silti ja nyt tassut ovat paremmassa kunnossa, Vili ei niitä ainakaan julkisesti jyrsi. Kiitos ei ole mitenkään ilman muuta tea-treen ansiota, tilanne saattaa rauhoittua jo muutenkin. Ehkä pitäisi kiittää kortisonia, jota on nyt mennyt neljänä päivänä peräkkäin...tänään ensimmäinen välipäivä taas. Tykkäsin tuosta tea-tree-huuhtelusta, jatkossa tulen käyttämään sitä Vilin tassuihin ja aika näyttää, onko se oikeasti hyödyllistä.


                                                                                                                                  HUOM.
Tea Tree-öljy on myrkyllistä koirille ja kissoille, sen annostelun tulee olla varovaista ja ohjeen mukaista eikä eläin saa nuolla sitä! Sitä saa käyttää ainoastaan ulkoisesti edellä mainituin varotoimin!


Tea-Tree-öljyn annostelu

Vilin tilanne on siis rauhoittumaan päin. Syytä en tiedä, kuten edellä jo kirjoitin. Ehkä poisjätetyistä ruoka-aineista, tai ehkä kortisonista? Niitä poistettuja ruokia on vehnä ja nauta, muita ei nyt muistu mieleen. Pääasia, että ollaan menossa parempaan suuntaan taas.

Yllätys yllätys, olen saanut Vilin syömään hiukan sitä voimamixiä! Muun ruuan joukossa, ei pelkästään, mutta hyvä näinkin. Ensi kertaa annoin nyt Vilille myös liotettuja kauraryynejä. Sujuvasti poika söi niitä muun ruuan joukossa. Ei ollenkaan hassumpi idea. Raakoja broilerin kauloja pilkottuna menee myös.
Maahanmuuttajakaupasta käytiin ostamassa yksi pakastekana (3,80e kg, Prismassa 5,30e kg) ja lisäksi luulin ostavani pakastettuja lampaan ydinluita, mutta kotona huomasin niiden olevan vasikansorkkia. Iso pussi. Periaatteesta en osta "eläinlasten" lihoja, mutta nyt niitä sitten tuli epähuomiossa. Pah.

Voi että, miten minua inhottaa noiden raakojen lihojen käsitteleminen, minulla on aina ollut voimakas inho niihin. Muistan silloin joskus, kun kaupoista sai ostaa kurkunpäitä koirille, hyi, miten inhottavia nekin olivat! Nykyään niitä ei myydä enää kai ollenkaan, jauhavat vissiin koiranruokien joukkoon tunnistamattomaksi pöperöksi.
Aikoinaan, kun asuin joitakin vuosia Välimeren rannalla, niin silloin en meinannut keksiä, mitä koiralle syöttäisin. Siellä pikkukaupungissa ei ollut lemmikkikoiria tuskin kenelläkään, joillakin oli metsästyskoira tai vahtikoira. Päädyin sitten kerjäämään lihakaupoista "jätteitä" ja sain aina vain kanojen keltaisia jalkoja ja kokonaisia katkaistuja päitä. Voi kuinka inhosin niitä, mutta niillä oli pakko ruokkia koira.

Niinpä, mitäpä sitä ei tekisi oman rakkaan koiransa parhaaksi.