sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Kutinaa ja raapimista

Muutama sananen kutinasta, raapimisesta ja kivusta.

Olen huomannut nettiviidakossa vaeltaessani joidenkin koiranomistajien vähättelevän koiransa kutinoita. Ehkä heillä ei ole omakohtaista kokemusta kovasta kutinasta tai heiltä puuttuu eläytymiskykyä.

Ihmisen kokema kutina ei varmaan poikkea koiran kokemasta, joten yksi hyvä vinkki on lähteä selaamaan netistä löytyviä ihmisten foorumeita, joissa he keskustelevat kutinasta ja sen sietämättömyydestä. Jokapäiväinen, infernaalisen voimakas kutina on niin stressaavaa, että se voi ajaa uhrinsa itsemurhaan. Koira ei voi helpottaa oloaan edes tälläkään tavalla, koira on täysin omistajansa armoilla, niin tässä kuin kaikessa muussakin.

Totaalinen tiedonpuute koiranomistajilla on myös mahdollista, vaikkakin nykyisenä nettiaikakautena täysin käsittämätöntä. Allergisilta tuttavilta voi kysellä ensikäden tietoa asiasta. Eikä mikään estä koiranomistajaa tekemästä jopa omakohtaisia testejä, joiden avulla saattaa saada aavistuksen siitä, miltä jatkuva kutina tuntuu.

* Istahda muurahaispesään vähissä vaatteissa! Viisi minuuttia istuttuasi jatka päiväsi kulkua normaalisti, älä mene suihkuun äläkä uimaan, vaan tunnustele, miltä ne sadat muurahaiset ihollasi tuntuvat.
* Hanki kevättalvella itsellesi lintukirppujen puremia! Siitä saat kolmisen viikkoa jatkuvaa, kovaa kutinaa.
* Hanki itsellesi syyhypunkkitartunta tai päätäitä! En tiedä, miten tämä neuvo käytännössä toimii...
* Heittäydy kesällä nokkosten seuraan! Se kutina ja polte ei kestä kuin puoli päivää, mutta ehkä sekin riittää ymmärtämään kutinaa.
* Hanki kutinapulveria ja kokeile itseesi!

Kutinaa on monenlaista, lievästä sietämättömään, satunnaisesta jatkuvaan,  paikallista tai koko vartalon kutinaa, Se voi olla pistävää, polttavaa, pinnallista, syvältä tulevaa. Tyypillistä on, että kutinaa on sangen vaikea määritellä.

Onnellisinta on, jos kutinan aiheuttajaksi selviää täit, väiveet tai muut loiset. Niistä on helppo päästä eroon ja kutinat häviävät saman tien. Jos kutinan syy on joku muu, niin tilanne on moninkerroin hankalampi, mahdollisia syitä on pilvin pimein. Monet sairaudet  aiheuttavat kutinaa, mutta yleisimmin syynä on erilaiset allergiat. Allergisuus on pysyvä olotila ja vain välttämällä allergian aiheuttajaa, pääsee kutinastakin eroon.

Helpommin sanottu, kuin tehty! Valitettavasti.


Ylläoleva taulukko (klikkaa isommaksi) auttaa koiranomistajaa määrittelemään, millä tasolla koiransa kutina on. Kaksi ylintä kutinan tasoa ovat mielestäni ne, jolloin koiran oloa on aivan pakko helpottaa tavalla tai toisella.
Kauluri ei ole ratkaisu enää tässä kutinavaiheessa, sehän ei poista kutinaa vaan estää vain raapimisen. Kauluria voi halutessaan käyttää lievässä kutinassa estämään ihorikkojen syntyä.

Lievän kutinan saa häipymään raapimisella. Jokainenhan tietää, että hyttysenpurema ei tarvitse paljonkaan raapimista, kunhan sitä vähän hankaa, niin jo helpottaa. Kovan kutinan lieventäminen onkin sitten eri juttu. Silloin on pakko raapia jopa ihoa rikki, jotta kutinan tunne lievenee ja tilalle tulee kivun tunne. On helpompi kestää aggressiivisen raapimisen tuottamaa kipua kuin sietämätöntä kutinaa. Noidankehä on valmis. Kun kivuntunne haihtuu, tulee tilalle taas kutina jne. Ihorikot tulehtuvat ja tilanne pahenee pahenemistaan. Koiran uni keskeytyy jatkuvasti, ruokaillessakin kutiaa eikä edes leikkiminen saa "unohtamaan" jatkuvaa kihelmöintiä.

Onko silloin enää elämänlaatua jäljellä? Eläinrääkkäys ei tarkoita vain koiran fyysistä pahoinpitelyä, vaan myös sietämätön kutina, johon ei haeta tai ei löydy apua, on julmaa eläinrääkkäystä!

Kutinaa on hoidettava ulkoisesti ja sisäisesti. Pelkkä ulkoisten oireiden hoitaminen on vasta alkua, kutinan sisäisiä syitä täytyy yrittää selvitellä ja ennenkaikkea on hoidettava se sietämätön kutina pois, usein se onnistuu vain lääkkeillä.

Jos käy niin surullisesti, että kaikista yrityksistä huolimatta koiran oloa ei pystytä millään tavalla helpottamaan, vaan koira kärsii jatkuvasti massiivisesta, sietämättömästä kutinasta, niin silloin on tehtävä koiralle se viimeinen palvelus ja silkasta rakkaudesta päästettävä koira lähtemään.

Aikaisemmin olen kirjoittanut kutinasta tässä blogissa: Kutina

lauantai 27. marraskuuta 2010

Vili täyttää 2 vuotta

Hohhoijaa, tätä juhlimista! Rankkaa hommaa...
Niin todellakin. Vili täyttää tänään komeat 2 vuotta! Poseerauksesta ei tullut mitään, juhlakalu kellahti aina vaan lepoasentoon eikä yhteistyöhalukkuudesta ollut hajuakaan. Taidettiin valita ihan väärä kellonaika kuvaukseen?

Pieni lahjapaketti odottaa päivänsankaria, kunhan nyt tuosta virkistyy. Arvatkaa, mitä siellä on! Ette ikinä arvaa!
Siellä on kokonainen lankakerä. Oikein kaupasta ostettu, vyötteineen päivineen! Novitan 7-Veljestä, tummansinisenä. Lahja on hankittu päivänsankarin omien toiveiden mukaan. Mikään ei ole Viliä niin kiehtonut, kuin lankakerät. Voi, kuinka sen saa ravistamalla ihan sekaisin, se on kuin saalistettu harakka kun oikein puistelee! Nyt sitten Vili saa ikioman lankakerän, ettei tarvitse käydä vaivihkaa lankavarkaissa.

Vili-vauva, vielä syntymäkodissaan.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Päivä vain ja hetki kerrallansa....

Nyt ollaan tuon kortisonin kanssa vaiheessa 25 mg joka 2.päivä. Olen suunnitellut, että mahdollisesti Vili ei saakaan huomenna lääkeannostaan, vaan siirrytään vaiheeseen joka 3.päivä. Jos onnistuu.

Kutinoista Vili ei ole vieläkään päässyt eroon. Ehkä kutinat ovat vielä peruja siitä takapakista tai sitten joku nykyinenkään ei oikein sovi. Tassuja katselee vähän sillä silmällä ja hiukan tutkiskelee niitä ja nuolla lipaiseekin. Korviakin ravistelee monta kertaa päivässä. Perinteistä rapsutusta ilmenee myös. Mutta tilanne on kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvä, mikään paikka ei punoita eikä ole rikki. Pahin asia tuntuu olevan oma pelkoni siitä, että tilanne uudestaan ryöstäytyy käsistä.

Sydän syrjällään olen antanut Vilille kalkkunaa, peläten, että jos sekin alkaa olemaan ei-toivottu vieras Vilin ruokakupissa. Eilen Vili sai myös naudanmahaa, josta ei ole aikaisemmin tullut mitään oireilua, mutta nyt epäilen jo sitäkin.
Lihasorttien valikoima tuntuu nyt suppealta. Kaupoista on vaikea saada mitään, pitäisi kai käväistä siellä saksalaisessa marketissa. Suomi on metsästäjien maa, mutta mistä saa jänistä, hirveä, peuraa, sorsaa?
Luottavaisin mielin syötän Vilille lammasta, heppaa, hirveä, ja poroa. Epäilyttävien listalla ovat vehnä, sika, kalkkuna ja nauta. Pannaan julistettuja ovat kala, muna, kana ja broileri.

Olisi kivaa saada vastauksia eikä joutua aina vaan arvailemaan!

Olen huomannut, että Vili syö mieluummin koirille tarkoitettuja lihoja kuin niitä monta kerta kalliimpia ihmisten lihahyllyn tuotteita. Esim. marketin karitsan jauheliha, hirven tai lampaan palapaisti jäävät kuppiin, josta ne syödään vasta, kun alkaa heikotus. Nyt olenkin sekoittanut näitä hienoja ihmisten gourmet-lihoja ja koirien omia kurmeita sekaisin ja jopas maistuu Vilille.

Onneksi Vili on vain pieni tiibettiläinen eikä vaikkapa bernhardilainen!

Penu pieni koiraseni
aina harras haukkujani
tule minun turvakseni
Metsolahan mennessäni,
ettei naiset naurahtaisi
piiat pilkkana pitäisi
ukotki urahtelisi
partasuut pahoin puhuisi !
- Kanteletar -

lauantai 20. marraskuuta 2010

Nysse tuli!


Lelupaketti Vilille, nimittäin. Eipä sitä olisi uskonut, että kaksi koiranlelua saapuvat näinkin isossa laatikossa!

Olin "luvannut" Vilille uuden aktivointilelun, kun ressukka pääsee kortisonista eroon. No, ei olla päästy kortisonista eroon, mutta Vili sai luvatun lelun silti. Jossain lelutestissä nämä kaksi olivat saaneet maksimipisteet, joten siksi tilasin juuri nämä. Toisessa lelussa on kaksi peliä valittavana, joten periaatteessa pelejä on kolme kappaletta.

Monen monta sivua kiitospaloja koiralle...











Lähettäjällä lienee ollut joulumieltä, sillä sisällä oli ylimääräisenä solmuvetolelu, oikein hyvä sellainen, sekä kaksi pussia koiran joulupipareita (hohhoijaa). Tiiliskiven painoinen 260-sivuinen kuvasto oli myös mukana. Onpa koirasta kehkeytynyt  suurten markkinoiden kohde, kuvastossa on tarpeellisia? tarvikkeita koiralle, enemmän kuin yksikään anttilanluettelo pitää sisällään.
En yhtään ihmettele, että koirilla on nykyään elintasosairauksia kuten ihmisilläkin. Voi tuota namipalojen määrää tuossakin luettelossa! Vaikka kuinka niitä on strutsista ja pingviinistä, niin silti ne ovat ihan turhia herkkuja. Lisäaineita, sokeria, suolaa, viljaa. Jos antaisi kerran viikossa tuollaisen herkun, mutta luulen koirien saavan päivittäin montakin namia. Rakkaalle lemmikille, hyvää tarkoittaen, rakkaudella.


Doggy Brain Train  19,95e


Intelligenz "Dog Schieber" 25,95e




Heti alkukokeilussa kävi ilmi, että Vili ei oikein hoksannut, että noita puutappeja pitäisi osata nostaa, vaan Vilin mielestä ongelmasta selvitään parhaiten jyrsimällä tapit kokonaan pois. Joten nyt sitten aloitettiin harjoitukset noilla helpommilla leluilla. Ne hoituivatkin ihan nopsaan, liian nopsaan...
Eiköhän tuo tapinnostokin vielä saada toimimaan.

Molemmat lelut vaikuttavat tosi laadukkailta. Ei kerrassaan mitään vaarallisia paikkoja, ei irtoavia osia. Tuo Dog Schieber on yllättävän painava eikä tuo toinenkaan mikään heppoinen ole. Toisessa oli opasvihkonen, jotta (tyhmäkin) omistaja ymmärtää lelun jujut. Ihan asiallinen opas kyllä. Kallita nuo olivat, tuli vielä postimaksutkin päälle. Saahan ne sitten myytyä, jos niin haluaa.Toimitus oli nopeaa, alle viikon kesti ja kotiinkanto.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Vilin kuulumisia

Heilu, keinuni, korkealle,
Rintani riemuja laulan...



Nyt on viikko kulunut siitä yllättävästä käänteestä huonompaan. Hurraata ei vielä huudeta, valitettavasti.

Koko tämän viikon olen joutunut antamaan Vilille puolikkaan kortisonin eli 2,5 mg joka päivä. Vieläpä epäsäännöllisesti, koska oireiden yltyessä pahoiksi, ei paljon kelloa katseltu, vaan pilleri äkkiä suuhun vaan. Vasta tänään olen onnistunut antamaan Vilille aamulla lääkkeen ja tästä eteenpäin toivottavasti pysytään säännöllisyydessä tuon antamisajan suhteen.
Lähitavoite on nyt päästä annostukseen joka toinen päivä ja siitä sitten vähitellen eteenpäin.

Vilin vointi on oikeastaan hyvä. Kortisoni pitää nyt oireet hyvin kurissa ja ehkä ne ovat jo vähitellen hiipumassakin. Kana ja broileri on nyt poistettu ruokalistalta. Voi sitä ruuan määrää, mitä tässä kuukausien varrella on joutunut hävitettäväksi! Vaan minkäs teet.
Ruokavalikoima supistuu. Kana on nyt pois, toivottavasti ei tarvitse luopua myös kalkkunasta. Kasvissoseista Vili ei opi tykkäämään, harmi! Nyt on kukkakaalisosetta ollut, mitähän seuraavaksi keksisi?

Vilin molemmat korvat ovat ihanan puhtaat jo toista kuukautta, ne eivät tarvitse minkäänlaista käsittelyä nykyään. Kyllä ne on ilmeisesti hiilihydraatit, (viljat, peruna) jotka hiivoittavat korvia.
Tassut ovat myös ehjät ja karva vaaleaa, punertavuus on hävinnyt.

Nuha on myös parantunut omia aikojaan. Jos Vili olisi saanut eläinlääkärin aikoman nenäpunkkilääkityksen, olisin nyt siinä käsityksessä, että Vilillä oli nenäpunkki ja viisas eläinlääkäri hoksasi sen ja antoi tepsivää lääkettä....
Mitä opimme tästä? Ei pidä hätiköidyn nopeasti lääkitä koiraa, jos tilanne ei ole vakava!

Taivaaseen pääsy on kiinni pärstäkertoimesta.
Jos sinne mentäisiin puhtaasti ansioiden mukaan,
sinä jäisit ulkopuolelle
ja koirasi menisi sisään.
- Mark Twain -

tiistai 16. marraskuuta 2010

Talvi tulee...

Talvi tulee! On aika pukea lemmikit lämpöisiin vaatteisiin, eikös vaan?
Vili ei ole viluinen koira, joten Vili ei tämmöisiä villapaitoja tarvitse, vaikka sellaisen omistaakin. Huomaa, kuinka vastahakoisen näköisenä Vili uutta villapaitaansa tuossa esittelee! Vili oli tuolloin vasta puolivuotias koiralapsi.

Tämä vaate on kudottu 7-Veljestä langasta. Vaikka ohjeessa oli käytetty ohuempaa Nalle-lankaa, niin tästä tuli kyllä aika pieni. Ei mahdu enää täysikasvuiselle 8 kg:n Vilille. Onneksi Vili ei tuota tarvitsekaan.

Mäyräkoiran unelmapoolo
Kivoja ohjeita löytyy myös täältä



Ristiallergia

Ristiallergia tarkoittaa allergiaa, jolle on mahdollista altistua valkuaisaineiden tai muun kemiallisen samankaltaisuuden perusteella.

Ristiallergiassa on kyse allergiasta, jossa oireet laukaisee varsinaisen allergeenin lisäksi jokin muu allergeeni, esimerkiksi koivuallergikko voi saada oireita myös raa´asta porkkanasta. Tämä johtuu siitä, että elimistön vasta-aineet saattavat reagoida kemiallisesti samankaltaisten aineiden kanssa. Ristiallergia on yksilöllistä ja pelkästään niitä ruoka-aineita kannattaa välttää, joista saa oireita. Siitepölyallergikon oireet ovat usein pahimmillaan siitepölyaikaan, mutta herkkyys voi olla myös ympärivuotista.
 
Löytämäni tieto on melko vähäistä ja puutteellista. Yhdelläkään sivustolla ei ole tarjota täysin kattavaa selontekoa ristiallergioista, ainakaan en löytänyt sellaista. Siksi olen koonnut tähän tietoja suomenkielisiltä sekä saksankielisiltä sivustoilta. Saksassa on kiitos suuren asukasluvun enemmän kerättyä tietoa, kuin meillä täällä pienessä Suomessa.

Kaikki nämä tiedot koskevat ihmisiä, mutta eiköhän niitä voi soveltaa myös koiriin.

Olen listannut tähän sen varsinaisen allergian aiheuttajan ja sen alle mahdolliset ristiallergiat. Lista ei ole suinkaan täydellinen.

* Koivun siitepöly
siitepölyt: pyökki, tammi, leppä, saarni, selleri, pujo
ruoka: hasselpähkinä, manteli, omena, päärynä, aprikoosi, vadelma, kirsikka, kiwi, persikka, luumu

* Pujon siitepöly
siitepölyt: koivu, krysanteemi, kamomilla, voikukka, auringonkukka
ruoka: selleri, porkkana, kiwi, peruna, tomaatti, meloni, artisokka
mausteet: korianteri, curry, rakuuna, kaneli, inkivääri, kumina, muskottipähkinä, paprika, persilja

* Kala
ruoka: kananmuna, jos kanoja on ruokittu kalarehulla

* Kananmuna
ankka, hanhi, kana/broileri, kalkkuna, kyyhkynen, papukaijat, undulaatti
edellä mainitut elävät linnut, niiden liha, munat ja höyhenet

* Lehmänmaito
ruoka: naudan- ja vasikanliha
muu: lehmänkarvat, lehmän talja

* Homesienet
muu: penisilliini

* Huonepölypunkki
varastopunkki, hyttysentoukat ( = akvaariokalan ruokaa)
ruoka: etanat, ravut, katkaravut, simpukat

* Latex
siitepölyt: pujo, timotei
ruoka: avocado, banaani, viikuna, peruna, selleri, kiwi, tomaatti, persikka, tattari
muu: limoviikuna ( = huonekasvi)

Allergiaa aiheuttavat kasvikset eniten raakoina, keitettynä ne ovat usein harmittomia. Mausteet ja pähkinät eivät menetä kuumennettunakaan allergisoivaa vaikutustaan, päinvastoin, se voi jopa lisääntyä.
Ristiallergeeneja ei tarvitse välttää, jos ne eivät ole aiheuttaneet mitään reaktioita.

Lisää tietoa:
Allergie-Infos, saksankielisenä
Allergia- ja astmaliitto
Ristiin reagoivat ruoka-allergeenit
Ruokayliherkkyysopas




sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Lekalla päähän

Siitä edellisestä eläinlääkärikeikasta lähtien, reilut kaksi viikkoa, eleltiin Vilin kanssa seesteisiä päiviä. Kehräsin kuin kissa tyytyväisyydestä, Vilillä ei ollut näin auvoisia päiviä ollut sitten miesmuistiin. Vältin hehkuttamasta siitä kenellekään, ettei lumous haihtuisi, kell' onni on, se onnen kätkeköön - periaatteella.
Vili oli niin ihanan hyvässä kunnossa, tassuihin kasvoi karvakin oikein pitkäksi, korvat loistivat puhtauttaan, Vili oli reipas, iloinen, eikä rapsutellut yhtään. Rapsuttelun määrä siis 0%. Ulkona käveli omasta halustaan pitkiä lenkkejä, aikaisemmin kun on ollut enempi sellainen lepotila-koira, joka tarkkailee ympäristöä. Nyt nousi tassu tiuhaan tahtiin. Koko elämä hymyili ja me Vilin kanssa hymyiltiin elämän kanssa kilpaa.

Olin jo aloittanut kortisonin vähennyksen nirhaisemalla tabletista pienen pienen kulman pois. Tätä annostusta Vili ehti saada muutaman kerran. Ja silti kaikki oli todella hyvin.

Sitten yön yli, täysin yllättäen, keskiviikkona aamulla oli täysi kutina päällä! Vili oli kuin sähikäinen sinkoillessaan paikasta toiseen, silmissään hämmästys, mitä tämä nyt on. Tilanne muistutti paljon sitä kananmunaepisodia viime tammikuulta, ei kuitenkaan, luojankiitos, ollut läheskään niin kauheaa. Vilillä oli kuin sisäinen kutina, jota yritti sinkoilemalla paeta. Minä putosin kaikista sfääreistä, hyvä, etten itse mennyt shokkiin.

Minun on nyt pitänyt koota itseäni pari päivää, jotta kykenen kirjoittamaan tätä postausta tänne blogiin. Oli aika rajua nyt pudota taas tänne maanpinnalle noista paratiisimaisista tunnelmista, joista viimeiset kaksi viikkoa sain nauttia. Ihan kuin meille, Vilille ja minulle, olisi raotettu paratiisin ovea ja annettu maistiaisia sieltä. Nyt ovi siis sulkeutui ja pöllähtäneinä me kaksi täällä taas ihmetellään, miten tässä nyt näin kävi.

Oliko kortisonin vähennys liian aikaista tai rajua?
Oliko syynä broileri, jota taas pitkästä aikaa oli tarjolla?
Oliko kyseessä ehkä molemmat edellä mainitut seikat yhdessä syypäitä?

Nyt Vili saa kortisonia 2,5 mg kerran päivässä, vähemmällä ei tule toimeen. Voi itku ja harmi! Olen joutunut antamaan lääkettä keskiyöllä ja aamuvarhaisella yltyneeseen kutinaan ja sinkoiluun. Kyllä ne ovat pitkiä minuutteja, kunnes lääke auttaa, todella pitkät 45-60 minuuttia.

Olen nyt sisäistämässä sitä tosiasiaa, että Vilin elämänlaatu on kiinni kortisonista. Ilman sitä Vili ei voisi elää elämäänsä. Siis yritän ystävystyä nyt tämän Vilille hyvää elämänlaatua antavan kortisonin kanssa. Vaihtoehtoja on vähäiset kaksi: joko kortisonin kanssa tai ilman sitä. Ensin mainittu vaihtoehto antaa Vilin silmin katsottuna hyvän koiran elämän, kaikesta huolimatta. Toista vaihtoehtoa ei ole....

Ikävistä tunteista päällimmäisinä ovat pettymys, syyllisyys ja katkeruus, tässä järjestyksessä.

* Pettymys siihen, että taas kerran tuli takapakkia, taas kerran ollaan Vilin kanssa pudottu pilvistä.
* Syyllisyys siitä, että olen tämän kaiken aiheuttaja, minä vähennän lääkitystä, minä valitsen Vilin ruuat.
* Katkeruus kasvattajaa kohtaan, joka on todennäköisesti myötävaikuttanut myösVilin huonoihin lähtökohtiin omalla, julkisestikin jo kyseenalaistetulla toiminnallaan. Katkeruus eläinlääkäriä kohtaan, joka vastoin yleistä suositusta antoi tieten tahtoin allergiselle koiralleni myös rabiesrokotteen samanaikaisesti tehosterokotteen kanssa.

Kaikesta murheesta putkahtaa silti se ihana tunne, että olen oikea onnenpekka, että juuri Vili on minun koirani! 

Nyt on itselläni panokset vähissä. En usko Vilin pääsevän ikinä eroon kortisonista. Joten minun ei auta muu, kuin ottaa lusikka kauniisti käteeni ja alkaa elää sen tiedon kanssa.
Nyt uusi tavoite on päästä taas annokseen 2,5 mg kortisonia joka 3. päivä. Jatkan Xie Tang-yrttitablettien antamista ylläpitoannoksella, tarvittaessa vaikka läpi Vilin koko elämän, jos se vaan on sallittua. Niiden vaikutus on ollut mielestäni mahtava. Sen avulla saimme me molemmat elää edes kaksi viikkoa "nirvanassa". Siihen tilaan ja iloiseen olemukseen haluan Vilin takaisin!

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Kortisoni

"Kortisoli eli hydrokortisoni on lisämunuaisen kuorikerroksen erittämä hormoni. Kortisolia kutsutaan myös stressihormoniksi, koska henkinen, psyykkinen ja fyysinen rasitus nostavat kortisolin tuotantoa."

Kortisoni, tuo kaksihaarainen miekka!

Kortisonia käytetään ihmisillä lukemattomissa sairauksissa, näitä ovat mm.
reumataudit
allergiat
monet ihosairaudet
hengitysteiden sairaudet
verisairaudet
mahaan ja suolistoon liittyvät sairaudet
kasvaimet

Kortisonitietous perustuu pääasiallisesti ihmisten käyttökokemuksiin, mutta on todennäköisesti samankaltainen koiran ollessa kysymyksessä.

Kortisoni tuo suuren avun juuri silloin, kun sitä eniten tarvitaan. Se lisää elämän laatua. Kortisoni ei kuitenkaan hoida eikä paranna sairautta, vaan lievittää tai jopa poistaa oireilua.

HUOM. Kortisonilääkitys saattaa estää vastustuskyvyn syntymistä rokotuksen yhteydessä. Kannattaa kysyä eläinlääkärin mielipidettä tässä asiassa!

Kortisonitabletit ovat reseptilääkkeitä ja niitä on käytettävä lääkärin antamien ohjeiden mukaan. Ne ovat ihmisille valmistettuja lääkkeitä paitsi Medrol vet. ja Vetaraxoid vet, jotka ovat eläinlääkkeitä.

* Lääkkeiden nimet toimivat linkkeinä ko. lääkkeen infosivulle.

* Solomet 4 mg (metyyliprednisoloni )
- apuaineet: laktoosimonohydraatti, maissitärkkelys, liivate, magnesiumstearaatti, talkki.

* Prednison 5 mg (prednisoni )
- apuaineet: laktoosimonohydraatti, maissitärkkelys, liivate, perunatärkkelys, talkki, magnesiumstearaatti.

* Vetaraxoid vet (prednisoloni 5,0 mg, hydroksitsiinihydrokloridi 10,0 mg) on yhdistelmälääke, jolla on mm. kouristuksia, ahdistusta ja tuskaisuutta vähentävä vaikutus. Nämä vaikutukset yhdessä rauhoittavat eläintä ja vähentävät kutinaa täydentäen siten prednisolonin allergiaa ja tulehduksia estävää vaikutusta.
- apuaineet: mikrokiteinen selluloosa, hydroksipropyyliselluloosa, magnesiumstearaatti ja laktoosimonohydraatti

HUOM. Ei pidä käyttää samanaikaisesti metoklopramidia sisältävien lääkkeiden kanssa, esim. Primperan, Metopram, koska se aiheuttaa aggressiivista, hyökkäävää käytöstä!

* Medrol vet. 4 mg (metyyliprednisoloni )
- apuaineet: laktoosimonohydraatti, maissitärkkelys, sakkaroosi, kalsiumstearaatti.

* Kyypakkaus 50 mg tai Ampikyy 50 mg (hydrokortisoni) apteekeista ilman reseptiä
- apuaineet: laktoosimonohydraatti, maissitärkkelys, perunatärkkelys, liivate, natriumtärkkelysglykolaatti, piidioksidi, talkki, magnesiumstearaatti.

Kyytabletit sopivat ainoastaan äkillisen allergisen reaktion lyhytaikaiseen hoitoon. Ei pitkäaikaiseen käyttöön! Annostus 1 tabletti/10 kg.

Kortisonihoito aloitetaan yleensä suurella annoksella ja sitä vähennetään vähitellen joko ylläpitotasolle tai kuuri lopetetaan kokonaan. Ylläpitolääkityksen tulee olla pienin mahdollinen koiraa auttava annostus.

Hoidon suuret alkuannostukset ( = ensimmäinen viikko) aiheuttavat usein koiralle (ja myös omistajalle!) harmillisia oireita, jotka häviävät heti annostuksen pienentyessä. Näitä oireita ovat ruokahalun lisääntyminen, voimakas jano sekä siitä johtuva tihentynyt tarve päästä pissalle. Koiraa tulee ulkoiluttaa tarvittaessa muutaman tunnin välein, myös yöllä ja jos se silti pissaa sisälle, ei koiraa saa siitä rangaista!

Pitkäaikaishoidossa kortisoni saattaa aiheuttaa monenlaisia häiriöitä elimistölle, esim.
turvotus, piilevän diabeteksen puhkeaminen, lisääntynyt infektioalttius, luuston haurastuminen, virtsatiekivien muodostuminen, lihasten surkastuminen. Kortisonille voi myös allergisoitua, tosin tämä on harvinaista.

Monivuotinen, jatkuva kortisonihoito lyhentää koiran ikää jonkin verran, mutta nostaa elämän laatua. Lyhytaikaiset kortisonikuurit eivät vaikuta koiran terveyteen mitenkään epäedullisesti. Kissa sietää jostain syystä kortisonilääkitystä huomattavasti paremmin kuin koira.

Kortisonilääkityksen lopettaminen

Lyhyen kortisonikuurin lopettamisessa ei yleensä ilmene sivuoireita. Se kannattaa lopettaa lääkärin ohjeiden mukaan.
Pitkäaikaisen kortisonilääkityksen lopettamiseen liittyy usein paljon erilaisia vieroitusoireita, esim. hengenahdistus, ruokahaluttomuus, nivelkivut, lihasjäykkyys, vatsakivut, oksentelu...

Pahimmassa tapauksessa koiralla ilmenee Addisonin tauti eli lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta. Sitä hoidetaan jatkuvalla kortisonilääkityksellä koko loppuikä. Addisonin tautiin koira voi sairastua myös ilman edeltävää kortisonihoitoa.

"Joskus pitkäaikaisen kortisonilääkityksen lopettamisen jälkeen koiran lisämunuaiskuori ei enää toimikaan. Addisonin tautia sairastava koira on usein väsynyt, innoton ja sillä on huono ruokahalu. Tällainen oireilu voi jatkua pitkäänkin. Oksentelua ja ripulointia voi myös esiintyä ja sairautta voi helposti ensin luulla tavanomaiseksi mahataudiksi.".
 

Pitkään käytetyn kortisoninhoidon annosta kannattaakin yleensä vähentää selvästi hitaammin kuin mitä lääkärit suosittelevat.

Muita allergiaoireiden lievittämiseen sopivaa löytyy tästä blogista täältä Apua allergiaan


torstai 4. marraskuuta 2010

Ajatuksia

Kaikenlaisia ajatuksia pyörii mielessä ja yritän saada niitä nyt tekstin muotoon.

Tämän rotaatiodieetin olen kokenut hyväksi. Koiran ei tarvitse syödä jatkuvasti aina vain samaa ruokaa, vaan vaihtelua tulee jonkin verran, ei kuitenkaan liikaa. Erilaisia makuelämyksiä? En tiedä, miten koira ruokansa kokee, mutta olen ollut huomaavinani, että Vili tykkää pienestä vaihtelusta. Rotaatiodieetin tarkoitus ei kylläkään ole järjestää koiralle kulinaarisia elämyksiä, vaan pitää allergiat kurissa. Se on tavallaan jonkin sortin siedätyshoitoa. Jos koira tai ihminen syö jatkuvasti samaa, hyväksi havaittua ruokaa, niin se voi muuttua allergisoivaksi. Eli syntyy uusia allergioita entisten lisäksi. Jos syö kutakin ruokaa vain 1-2 päivää peräkkäin ja sitten aina ruokalaji vaihtuu, niin elimistö ehkä oppii sietämään sitä ruokaa, eikä uusia allergioita syntyisi enää.
Jopas tuli sekavasti selvitettyä...

Vilin ainoat todetut allergiat, kala ja kananmuna, ovat molemmat tulleet ilmi runsaan syömisen seurauksena. Silloin elokuussa 2009 meillä oli kotona kalaviikko. Kalaa oli runsaasti pakastimessa ja sitä syötiin joka päivä ainakin viikon verran. Myös Vili söi joka ikinen päivä kalaa, Vili tykkäsi kovasti kalaruuista. Seuraava vaihe olikin sitten Vilin verille kalutut käpälät.
Joulukuussa 2009 meillä oli munaviikko. Joulun jälkeen huomasimme, että jääkaappimme pursui kananmunia, niitä oli hamstrattu reilusti joulua ajatellen eikä sitten kuitenkaan löytynytkään käyttöä niille. Niinpä söimme viikon verran kananmunia eri muodossa, keitettynä, kokkelina, paistettuna, munakkaana. Vili pääsi myös päivittäin osalliseksi näistä kananmuna-aterioista. Seuraus Vilille oli käsittämättömän hirveä kutina tammikuun alussa, se oli pahempaa kuin ikinä osasin kuvitellakaan, Vili menetti silloin myös koko pohjavillansa kertaheitolla.

Herää kysymys: jos näitä kala- ja muna"orgioita" ei olisi vietetty, niin olisiko Vili tänä päivänä terve koira?

Alkuun minun oli vaikea hahmottaa tätä rotaatiodieetin vaatimaa liharumbaa. Piti löytää paikat, joista näitä eri lihalaatuja löytyi, piti totutella pakastelihan koostumuksiin. Eihän sellaisesta pakastekimpaleesta ollenkaan osaa aavistaa, mitä se sulattuaan sisältää. Yllätyksiä on ollut, hyviäkin. Tuo lihan käsitteleminen on myös ollut hiukan vastenmielistä, mutta siihenkin tottuu.

Vilin saamat XIE TANG™ tabletit ovat aika isoja, kovia ja niitten antamisessa on täytynyt kokeilla eri tapoja. On jauhettu ja piilotettu ruokaan, liuotettu veteen ja annettu ruiskulla suuhun, annettu Vilin aivan itse syödä se tabletti "vapaaehtoisesti". Nykyinen ja ainoa toimiva versio on, että se tabletti kääräistään voihin, annetaan kovettua jääkaapissa ja sitten se sujautetaan Vilin suuhun, kuonoa pidellään hellästi kiinni ja toisella kädellä sivellään kaulaa alaspäin. Sitten onkin palkkion paikka ja kiitoksia ja kehuja satelee Vilille myös runsaasti.
Tämä show toistuu aamuin illoin useampaan kertaan, koska se levätablettikin pitää antaa ja kortisonipilleri myös. Vastenmielistä touhua. En ollenkaan tykkää "pakkotoimista".

Kortisonista täytyisi päästä eroon! Vilin molemmat kyljet ovat harvakarvaisia ja se on kuulemma kortisonista johtuvaa. Lihasvoima heikkenee myös. Mitä kaikkea vahinkoa se aiheuttaakaan sisäelimissä...
Suunnitelmissa on nirhaista pieni murunen tabletista pois, pitää antoväli kuitenkin samana. Viikkoa myöhemmin nirhaistaan vähän enemmän jne. Siis tabletin koko pienenee, antoväli pysyy samana ja sitten jonain päivänä tabletista on niin pieni pala jäljellä, että ei anneta enää ollenkaan.

En kuitenkaan jaksa uskoa menestykseen. Toivon silti, että ihme tapahtuisi ja jonain päivänä Vili olisi vapautunut tuosta kortisonista. Ja kutinoista myös.
Jos elämä ilman kortisonia ei onnistu, niin olen kyllä hirveän pettynyt. Silloin ei auta muu, kuin antautua ja hyväksyä tilanne. Olen kuitenkin hyvillä mielin, sillä olen yrittänyt kaikkeni.