Hyvää uutta vuotta!

Uure vuore ohjei:
Ot käpy pois kenkäst.
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei.

-Heli Laaksonen (Lounais-Suomen/Laitilan murteella)

Katse taaksepäin!

Vuosi 2011 lähenee loppuaan, on aika katsahtaa taakseen, ennen kuin astutaan uuteen vuoteen 2012. Haastattelenpa tässä itseäni.

 No, minkälainen on kulunut vuosi ollut?
- En voi valittaa. Kulunut vuosi on ollut kaikenkaikkiaan hyvä vuosi, tähänastisista vuosista Vilin kanssa se kaikkein paras. Toki on ollut nousua ja laskua, ahdistavia aikoja ja toisaalta myös niitä pilviä hipovia tunnetiloja. Ihan laidasta laitaan.

Voitko mainita vuoden kohokohdat?
- Absoluuttinen kohokohta oli Vilin pääseminen eroon kortisonilääkityksestä Olin yrittänyt sitä jo kaksi kertaa aikaisemmin onnistumatta ja kuten sananparressakin sanotaan: kolmas kerta toden sanoo. Tuo kortisoni oli kuin kahle jalassani, sen antaminen ja riippuvuus siitä oli jokapäiväinen vastenmielisyys.
- Toiseksi kohokohdaksi voisin mainita Vilin allergiatestien tuloksen. Sen myötä huoleni kotipölyistä sai jäädä enkä enää stressaa, jos en imuroi  tai tuuleta "tarpeeksi usein". Mukavaa oli myös saada tietää, että varastopunkit ja siitepöly eivät ole uhkana.
- Kolmas kohokohta oli, kun aloitin kokeilemaan allergisiksi oletettuja ruoka-aineita Vilille. Vilihän on voinut syödä lähes mitä tahansa ilman, että kutinat vaivaavat! Vilin ruokavalio on monipuolistunut ja se helpottaa taas puolestaan minua.
- Neljäs mainitsemisen arvoinen asia on Vilin mahtavan hyvä vointi siitä lähtien, kun Vili alkoi saamaan kipulääkitystä. Olemme eläneet Vilin kanssa kuherruskuukauteen verrattavissa  tunnelmissa. Pojalle on ruoka maistunut, samoin leikki, yöt on nukkunut niin hyvin kuin pentuaikoina viimeksi. Vilin parasta aikaa ikinä.

Entä mitä ikävää on jäänyt mieleen?
- Koko vuoden kurjin ajanjakso oli nyt syksyllä Vilin oireillessa "närästyksellä", josta en tiedä vieläkään, mitä se oikeasti olikaan. Monen viikon yöt olivat rikkonaisia, joitakin valvottiin kokonaan, molempien voimat alkoivat olla vähissä ja lisäksi suuri murhe: mikä Vilillä on?
- Ikäviä olivat myös sattuneet pienemmät takapakit. Oma syöksykierre maanmatoseksi tuskailemaan taas kerran, eikö tästä kaikesta pääse ikinä eroon? Murhetta aiheuttivat myös anaalirauhasen tulehdus ja selkäkivun löytyminen.
- Surullista on ollut pienen blogikaverikoiran traaginen menehtyminen. Kuinka onkaan mahdollista kiintyä pieneen blogikoiraan, jota ei koskaan ole tavannut oikeasti?

Mitä tämä kulunut vuosi on sinulle opettanut?
-  Olen oppinut sen, että kaikki on mahdollista. Ihan kaikki. On mahdollista, että allerginen koira voi syödä melkein mitä vaan, että jatkuvat kutinat häipyvät kuin tuhka tuuleen, että loppuiän lääkkeeksi mainitusta kortisonistakin voi päästä eroon, että omaa koiraa katsoessani sydän pakahtuu rakkaudesta eikä murheesta ja säälistä. Ihmeitten aika ei ole ohi.
- Olen oppinut tykkäämään kortisonista. Nyt kun olemme saaneet tarpeeksi etäisyyttä toisiimme, siis kortisoni ja minä, tulemme paremmin toimeen toistemme kanssa kuin ikinä aikaisemmin. Aikaisemmin kortisoni oli isäntä ja me Vilin kanssa orjia, nyt on osat toisin päin ja arvostan sitä suuresti. Yllättävän kutinakohtauksen saa hallintaan yhdellä ainoalla pienellä kortisoninpuolikkaalla!
- Olen oppinut myös sen, että aina huonojen jaksojen jälkeen tulee paremmat ajat. Mikään ei jatku ikuisesti samanlaisena. Tulee päivä, jolloin pilvet väistyvät ja risukasaankin paistaa päivä. Valitettavasti tämä toimii myös toisin päin. Aurinkoisten päivien jälkeen saattaa tulla pilvipäiviä...
- Olen oppinut arvostamaan blogikavereitani entistäkin enemmän. Vertaistuki on niin suuri apu, silloin kun maailma on musta. Yhdessä iloitseminenkin on huippujuttu!

Millä mietteillä astut uuteen vuoteen?
-  Hyvillä mielin uuteen vuoteen. Katse eteenpäin, mars!

Rauhallista joulua!

Jouluevankeljumi Turu murttel

1.  Sihe aikka kävi simmottiski, et keisari Aukustus käski panna koko valtakunnas toime verotukse. 

2.  See oli ensmäinen kerta ja tapahtus siilon ku Quirinius oli seeffinä Syyrias. 

3.  Kaik meniväkki sit panema nimeäs verolistoihi, jokaine oman kaupunkisses.
4.  Nii Joosef lähti kans Kalileast, Nasaretin kaupunkist ja meni verottamisen tähre Juureasse, Daavirin kaupunkki, Peetlehemisse, ku hän kerra kuulus Daaviri sukku. 

5.  Hän lähti sinne yhres kihlatu morssiammes Marian kans ja see orotti. 

6.  Ku hee olivas siäl, tuli Marial aika täytte ja hän synnytti poja, esikoises. 

7.  Hän kapaloitti lapse ja tälläs sen seime, ku kortteris ei ollu heil tila.

8.  Siäl oli paimeni vahtimas yäl laumatas. 

9.  Yhtäkki heijä eressäs seisos Herra enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröitti heijät. Hee rupes pelkkämä, 

10.  mut enkeli sanos heil: "Älkkä pojap peljäkkä! Mää ilmotan teil ilose uutise, tosi suure ilon koko kansal.
11.  Tänäpän teil o Daavirin kaupunkis syntyny Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. 

12.  Tämmöne on teil merkki: tee löyrätte lapse, ketä makka kapaloissas seimes."

13.  Ja siin samas oli enkeli ympäril suur taivalline sotajoukko, ku ylisti Jumala ja sanos:
14.  "Jumalan on kunnia korkeuksis, maan pääl rauha ihmisil, ketä hän rakasta".
15.  Ku enkelit oli menny takasin taivasse, paimenet sanosiva toisilles: "Nyt Peetlehemisse! Siäl mee nährä, mitä on tapahtunu, minkä Herra meil ilmotti".

16.  Hee lähtiväk kiiruste ja löysivä Maria, Joosefi ja lapse, ketä makas seimes. 

17.  Ku hee sen näkivä, hee kertosiva, mitä heil oli lapsest sanottu. 

18.  Kaik kun kuuliva paimenitte sanat, olivak ku puul päähä lyätyi.
19.  Mut Maria pani syrämesses piilo ihan kaik, mitä oli tapahtunu ja tuteras sitä. 

20.  Paimenet menivät takasi ja kiittivä ja ylistivä Jumala siit, mitä olivak kuullu ja nähny. Kaik oli juur niin ko heil oli sanottu.

Evankeliumi Luukkaan mukaan 2: 1-20
käännös Harri Raitis 

Joulumuistoja

Näin pari päivää ennen joulua tulvahtavat vanhat joulumuistotkin mieleen. Sitä on ehtinyt viettää joulua jos toisenkin kerran ja kovinkin erilaisissa olosuhteissa.

Lapsuuden joulut olivat elämäni kohokohtia. Olin aivan vauhko aina jouluaaton koittaessa. Odotin iltaa ja joulupukkia niin hartaasti, että sain kuumeenkin nousemaan pelkästä jännityksestä. Muistan elävästi vieläkin hehkuvat poskeni ja kuumeen aiheuttaman epätodellisen ylivilkkauden olotilan. Vanhin veljistäni ei osallistunut koskaan aattoillan viettoon, muistan kuinka hänen lahjansa aina laitettiin sivuun avaamattomina. Minulle kerrottiin, että hän on teatterissa, hän kun teki niitä hommia silloin nuorena. Tosiasiassa hän tienasi taskurahaa joulupukin apulaistonttuna muissa lapsiperheissä.

Eräänä jouluaattona, lienen ollut noin 5-6 vuotias, paras ystäväni Marja, joka asui pari kerrosta alempana,  tuli meille soittamaan ovikelloa, että ”joulupukki kävi jo” ja esitteli uutta nukkeaan ja muita lahjojaan. Meillä pukki ei vielä ollut käynyt, koska hänet oli tilattu vasta myöhemmin illalla tulevaksi. Jouduin aivan paniikkiin, koska ajattelin, että se joulupukki käy kaikkien samassa rapussa asuvien luona järjestyksessä ja nyt pukki oli unohtanut meidät ja jatkanut matkaa. Olin aivan hysteerinen ja huusin, kuumekin nousi. Silloin ei auttanut muu kuin että isäni lähti kadulle katselemaan, jos näkyisi jossain ohikulkevia joulupukkeja. Sellaisen hän sitten pyysikin tulemaan meille ja jakamaan lahjat. Sinä jouluna isäpappani joutui maksamaan kaksi pukkia, myös sen meille tilatun, tietenkin.

Uskoin joulupukkiin todella kauan ja syvästi. Kirjoitin kirjeitä aina jouluna pukille ja vein täkäläisen joulukadun eli Yliopistonkadun varrella olevaan Korvatunturin postilaatikkoon. En osannut edes vielä oikeasti kirjoittaa, sivukaupalla väsäsin leikkikirjoitusta paperille ja äitini lupasi, että kyllä joulupukki osaa lukea kaiken. Lastentarhassa opin hollanninkielisiä lauluja ja niitä sitten esitin joulupukille. (Enpä vaan enää osaa niitä vieraskielisiä lauluja...)

Olin 8 vuotias, kun olin kävelyllä isäni kanssa. Hän tapasi kadulla tutun miehen ja jäi keskustelemaan. Minä pidin isääni kädestä kiinni ja seisoin siinä vierellä. Silmieni korkeudella olivat sen tuttavamiehen kädet ja aikani kuluksi tutkiskelin niitä katseellani. Ja minkä havainnon teinkään! Joulupukin kädet! Heti kun pääsimme jatkamaan matkaa, sanoin isälleni, että "tuolla sedällä oli meidän joulupukin kädet". Niinpä vanhempani päättivät kertoa minulle, että joulupukki on aikuisten keksintöä ja se setä todellakin oli meidän joulupukkimme.

Olin todella pettynyt. En siksi, että joulupukkia ei oikeasti olekaan, vaan että minulle on valehdeltu, että vanhempani ovat huijanneet minua. Perusluottamus vanhempiini särkyi silloin, otin tämän "luottamusrikkomuksen" tosi raskaasti. Taisi olla ensimmäinen kerta siihen astisessa elämässäni, että minulle valehdeltiin. 

Vieläkin minulla on epämiellyttävä tunne, jos näen jossain joulupukin, en halua mennä lähellekään. Omille lapsilleni en halunnut valehdella ja kerroin heille, että se on sellainen aikuisten keksimä leikki, että mukamas on joulupukki olemassa. Meille ei lapsia varten tilattu koskaan joulupukkia, koska en halunnut sellaista kotiini. Meille "joulupukki" jätti lahjat aina sillä aikaa kuusen alle, kun lapset olivat aattona koiran kanssa lenkillä. He purnasivat tästä joulupukkiasiasta, sanoivat, että minä narraan tai olen ainakin väärässä, sillä muut lapset olivat kertoneet, että joulupukki on oikeasti olemassa ja hän asustelee Korvatunturilla. He tiedustelivat asiaa myös kavereittensa vanhemmilta ja hekin sanoivat joulupukin olevan totta. Eli ei ollut hyvä tämäkään tapa suhtautua joulupukkimyyttiin!

Vilin sapuskajuttuja

Vili on nyt näillä näkymillä voinut syödä mitä tahansa koiranruokaa. Siis ei tietenkään mitään ihmisten ruokia, kuten leikkeleitä, nakkeja, vaan koiran tuoreruokia. Nyt on mennyt nautaa, possua, kananmunia, kanaa, broileria, kalaa, eikä mitään kutinoita.
Nyt kokeilen uudestaan NEU:n peruspakastepötköä, siinä ei tuoteselosteen mukaan ole mitään epäilyttävää sisältöä (sianliha, naudan maha, elimiä (kurkun lukko, kieltä, maksaa, munuaista) kananmuna, riisi, ohra, porkkana, herne, nokkonen, valkosipuli, AB piimä) ja sen maistuvuus on huippuluokkaa. Viimeksi kun syötin sitä Vilille, niin Vili sai allergisen hepulin. Muistiinpanoni ovat siltä päivältä sen verran sekavia, että kai olen antanut NEU:ta sekä sitä lintuNEU:ta, molempia. Nyt annan siis sitä perusNEU:ta ainoastaan. Jännityksellä odotan reaktiota. Toivon, että ei tule mitään ja odotan turhaan. Tuo NEU olisi niin kätevä lisä Vilin ruokavalioon, että toivon sen sopivan.

Pitäkää peukkuja!
Seuraavaksi kokeilen sitten sen lintuNEU:n, jos tämä ei aiheuta mitään ongelmia.



Jatkan edelleenkin pohdiskeluani Vilin sairaskertomuksesta. En tajua edelleenkään sitä, että Vili nyt sietääkin kaikenmoista ruokaa. Mieleni tekee taas ottaa esille rokotukset. Valitettavasti se on aihe, joka saa ihmiset aggressivoitumaan ja hyökkäämään. Oletetaan, että Vilin emä on jo ollut huonossa kunnossa, olihan se kennel hyvin kyseenalainen. Vili tietenkin on ollut huono-osainen pentu, vaikka ei se pikkupennulla mitenkään päälle päin näkynyt. Noin 2 kk ikäisenä Vili on saanut kasvattajansa hankkiman Ivomec-matolääkityksen, joka tunnetusti on aika raju lääke. Sitten 3 kk ikäisenä on aloitettu normaalit rokotukset. Toinen rokotuskerta oli huhtikuussa ja kutinat alkoivat elokuussa. Sitä jatkuikin sitten kaksi vuotta.
Yksi mahdollisuus on, että Vilin immuunisysteemi ei ole tätä kaikkea kestänyt, vaan alkanut reagoimaan poikkeavalla tavalla. Nyt on viimeisestä rokotuksesta kulunut 1½ vuotta ja Vilin yleiskuntoa on paranneltu koko ajan mahdollisimman terveellä ravinnolla ja vitamiinein ja vältetty kaikkea teollista ja pitkälle käsiteltyä ruokaa, sekä annettu yrttejä, joiden tarkoitus on ollut poistaa myrkky- ja kuona-aineita elimistöstä.
Voisin olettaa, että Vilin kroppa on nyt vahva ja terve ja immuunisysteemi vapaa kaikesta kuonasta. Kuulostaa oikein hyvältä, eikös vain?

*******

Jatko-osa 23.12.

No niin. Aamulla varhain alkoi se Vilin kutinahepuli. Sinkoili päättömästi paikasta toiseen, pudisteli välillä itseään kuin märkä koira ja taas lensi kuin ammus pitkin huushollia välittämättä siitä, minne hyppää ja loukkaako itseään. Ihmepilleri suuhun eli 2,5 mg kortisonia ja sitten pitelin Viliä hellässä holding-otteessa silitellen päälakea ja hieroen korvalehtiä ne 45 minuuttia, kunnes lääkkeen rauhoittava vaikutus oli riittävä. Vapaaksi päästyään Vili meni oitis pehkuihinsa jatkamaan uniaan.

Tämä NEU ei sitten jostain syystä sovi Vilille lainkaan. Mikä noista raaka-aineista voi olla se sopimaton? Vili ehti saada ainoastaan kolme annosta NEU:ta ja nyt se sitten on loppu, meillä ei tarjoilla enää NEU-pötköjä. Harmi! Merkillistä on myös sen aiheuttama allerginen? hepuli, sisäinen kutina, kihelmöinti, kenties? Tuon tyyppisestä oireilusta en ole aikaisemmin kuullutkaan, vaikka on tullut nettiä selailtua enemmän kuin tarpeeksi.

NEUfrau Oy:n tuotteet

NEU koiran täysravinto, pakaste, säilyvyys –18C 9kk
Ainekset:
sianliha, naudan maha, elimiä (kurkun lukko, kieltä, maksaa, munuaista) kananmuna, riisi, ohra, porkkana, herne, nokkonen, valkosipuli, AB piimä
Analyysi:
kuiva-aine 30,9%, josta valkuainen 33.1%, rasva 14,6%, kuidut 2,5%, hehkutusjäännös 3,0%, 
Kalsium(Ca):Fosfori(P) 1,6:1,0 
HeviNEU (rasvaprosentti suurempi kuin NEUssa) 
Ainekset: kuten NEU
Analyysi:
kuiva-aine 34,2%, josta valkuainen 22,9%, rasva 30,4%, kuidut 1,4%, hehkutusjäännös 3,1% 
(KTTK 25.11., 29.11., 30.11.2005)
PentuNEU 
Ainekset:
sianliha, naudan maha, sian ja naudan elimiä (kieltä, sydäntä, maksaa, munuaista) kananmuna, silakka, riisi, ohra, porkkana, herne, nokkonen, valkosipuli, hedelmä, AB-piimä
Analyysi:
kuiva-aine 32,4%, josta valkuainen 32,1%, rasva 24,7%, kuidut 5,9%, hehkutusjäännös 3,4%, Ca:P 1.4:1,0
Vogel (lintuNEU) 
Ainekset:
kanan lihamassa, broilerin maksa, sydän, kivipiira, kananmuna, riisi, porkkana, herne, nokkonen, valkosipuli, omena/luumu 
Analyysi:
kuiva-aine 32,7%, josta valkuainen 24,4%, rasva 26,9%, kuidut 1,4%, hehkutusjäännös 2,3% 
KevytNEU
rasvaprosentti pienempi kuin NEUssa 
PensionNEU "ei niin nuorille leijonille"
pentuNEUn pohjalta kehitetty vanhojen koirien muona, jonka inkivääri- ja paprikalisä parantavat nivelvaivoista kärsivän koiran elämän laatua 
TattariNEU
tattaripohjainen NEU, ei ohraa 
ALT
barfNEU jossa lihat raakana 
NEUP
perunapohjainen NEU ilman nautaa, kananmunaa ja ohraa 
NEUPO
NEUP ilman porkkana/herne 
VOGEL
lintuNEU jossa liha/elimet ovat kanaa, ei ohraa 
VOGELperuna
perunapohjainen lintuNEU, jossa liha/elimet ovat kanaa 
RIISIKANA JA RIISILOHI
lihan osuus 30% 
BALANCE
peruna+lohi, valkosipuli, Progut, sokerijuurikaskuitu, inkivääri, paprika, pellava, kumina, nokkonen, piimä 
AK peruna+kana, valkosipuli, Progut 
(kanaa väh. 65%)
AP peruna+possu, valkosipuli, Progut 
(possua väh. 65%)
AM peruna+naudan maha, valkosipuli, Progut 
(mahaa väh. 65%)
Kennel Reikon - NEUfrau Oy

Joulu tulla jolkuttelee...

Vili jouluna 2010

Niinpä, enää vain viikko jouluun. Mustalta näyttää, mutta jouluhan se silti on, oli sitten lunta tai ei. Kunhan ei sataisi.

Meillä on useampi viikko touhuttu tietokoneongelmien kanssa, ne ovat näitä itseä suurempia asioita, ei meinaa ymmärrys pysyä mukana. Nyt pitäisi taas kaiken toimia, osan sain itse tehtyä, osan teki vävy. Kyllä nyky-yhteiskunta on (liian) riippuvainen sähköstä ja internetistä, kaiketi julistettaisiin hätätila koko maahan tai maailmaan, jos jompikumpi lakkaisi toimimasta.


Vilin elopaino on noussut hurjasti. Ihan käsissä tuntuu raskaalta. Vakiopaino oli 8,2 kg, sitten syksyllä laihtumisen seurauksena painoi 7,6 kg ja nyt 8,6 kg. Paksu poika, ei kuitenkaan liian paksu. Vili syö nykyään maltillisemmin, joten eiköhän paino pysy nyt tuossa.

Edelleenkin jaksan ihmetellä sitä, että aikaisemmin kaksi vuotta Vili kutisi ja kutisi, lääkityksestä huolimatta. Syntipukiksi asetin milloin minkin ruoka-aineen, jota sattui pahimpien kutinoitten aikana syömään. Ja nyt ei tunnu mikään aiheuttavan mitään oiretta. Nytkin Vili on popsinut kaksi possunkieltä ja pari possunluuta (niistä Vili tykkää kovin), eikä ole tapahtunut ingenting kutinarintamalla. Kanaa menee muodossa jos toisessakin. Perunaakin sietää yllättävän hyvin. En ymmärrä. Ei ollut eläinlääkärilläkään vastausta antaa.

Mieleen tulee sekin harvinainen mahdollisuus, että itse kortisoni olisi aiheuttanut tai ainakin lisännyt kutinaa. Pakkausselosteessa mainitaan mm. " Älä käytä Prednisonia, jos olet allerginen (yliherkkä) prednisonille tai Prednisonin jollekin muulle aineelle sekä Harvinaiset haittavaikutukset (harvemmalla kuin yhdellä 1 000:sta): allergiset reaktiot "

Ja missä on närästys? Ei, en todellakaan kaipaa sitä, mutta silti ihmettelen. Vilin kipulääkekuuri on raskas vatsalle, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole mitään merkkejä ollut närästyksestä.

Pikku-uutisia Vililästä

Vili sai toisenkin uuden talutushihnan. Tällä on pituutta peräti max. 3 metriä, se on hyvin kevyt, vain 90 grammaa. Se onkin tarkoitettu pienille koirille ja Vilin kokoiselle se on juuri sopiva. Tilasin sen eBay:stä, hintaa tuli postikuluineen 11,90e ja perille saapui viikossa. Tämä uusin hihna on nyt nimetty kesähihnaksi, sillä siinä ei ole heijastimia, toisin kuin se HurttaPro-talutin (paino 220 grammaa!), jonka Vili sai muutama viikko sitten. Eli nyt on sitten kesä- ja talvitalutin erikseen. Ollaan me hienoja, eikö ollakin!
eBay
pfote-und-huf

*******

tyhjä mikä tyhjä

Luulenpa Vilin nyt saavuttaneen taas normaalipainonsa. Ruokahalu on edelleenkin hyvä, mutta hiukan tasaantunut syöppövaiheesta, harvemmin pyytelee lisää sapuskaa. Silakasta Vili ei tykkää, lohi maistuu, mutta ei niinkään seiti. Eli ihan selkeästi gourmetkoira. Kalkkuna ei, kana ja broileri kyllä.
Aikaisemmin pidin perunaa aika peikkona tassujen nuolemisen takia, nyt ei sellaista ole ilmennyt lainkaan, vaikka syö perunaa aika paljon. On se vaan niin merkillistä. Kaikki, minkä olen aikaisemmin tulkinnut kutinoita aiheuttavaksi, on nyt osoittautunut vaarattomaksi. Siis ihan päälaellaan kaikki teoriat! Vili voi tällä hetkellä taas loistavan hyvin (älä kehu älä kehu...).

Rimadyl-kipulääkereseptin sain kotiin. Lääkärin kanssa oli puhetta, että kirjoittaa niitä tavallisia tabletteja eikä makupurutabletteja sen sianmaksajauheen takia. Reseptissä ei ollut mainintaa purutabletista, mutta apteekista sain silti sellaisia. Huomasin vasta kotona. Antoikohan apteekki väärin vai oliko resepti puutteellinen, ainakin apteekissa olisivat voineet kysyä, jos sillä reseptillä oli mahdollisuus saada molempia tabletteja, niinkuin luulen asian olleen. Tosin ei mitään hätää, koska Vilillä ei näytä olevan mitään oireilua tähänkään mennessä.
Siksi ostinkin kaupasta possunkieliä yhden paketin, ajattelin keittää Vilille sellaisen kokeeksi. Aikaisemmat koirani söivät aina silloin tällöin kieliä, jospa Vilillekin kelpaisi ja sopisi.

 Uusi Kamu-lehti on ilmestynyt.

*******

♥♥♥  R.I.P Mini  ♥♥♥

Oon tosi kiva blogikamu!

Myrskyn pihapiiri

Tällaisen löysin tiibettiläisen? mäyräkoiran Myrskyn blogista ja heti nappasin itselleni! Myrsky on vielä melkein lapsenkengissä oleva piiitkä ja vähäkarvainen koiruus. Kun tarkemmin ajattelen, niin ei se taidakaan olla tiibettiläinen, noin lyhyellä turkilla paleltuisi kuoliaaksi siellä minun kotikulmillani.

Me ollaan kuitenkin tosi kivoja blogikamuja Myrskyn kanssa. Viime aikoina Myrsky onkin käynyt useasti riehumassa täällä meillä päin, se on vähän vallaton vielä, kun on niin nuorikin. Myrskyn äippä ei varmaan tiedä, missä kaikkialla se nakkipoika luuhaa...

Tällaisia kysymyksiä se Myrsky esitti:

1. Mitä toivot Joulupukilta?
- mikä Joulupukki? En ole ikinä nähnytkään... Minä en huoli mitään vierailta, minulle on sanottu, että ei saa ottaa mitään, voisi olla vaikka myrkkyä!

2. Paljonko painat? Tämä on hyvä tietää näin ennen joulua…
- toivon saaneeni painoni taas ennalleen eli luulen painavani taas 8,2 kg ja olen lisäksi aika pitkä, vaikken luultavasti olekaan mäyräkoira...

3. Mukavin lelusi?

-  lapsuudenkodistani sain mukaani lelun, joka on edelleenkin se kaikista rakkain
- se on ollut pesukoneessakin ainakin jo 20 kertaa ja se on vieläkin ihan ehjä
- sitä on helppo heittää ja se lentää kauas





4. Paras herkkusi?
- olen haistanut sellaista olevan, jota ihmiset sanovat nakiksi. Se voisi olla herkullista, ainakin siitä päätellen, että ihmiset eivät raaski antaa minulle edes maistiaisiksi sellaista nakkia. Olen kuullut muitten koirien syövän myös nappuloita. Se kuulostaa oudolta, syödä nyt nappuloita. Hissin nappuloita? Ne olisivat varmaan myös oikein maittavia.

Jouluisin terveisin
Vili - se pitkä tiibettiläinen

Nostalgiaa: Hiussuka

Hiussuka

Muistan lapsuudestani tällaisen vempeleen. Hiussuka löytyi siihen aikaan joka kodin saunasta tai kylpyhuoneesta ammeen reunalta. Olin jo unohtanut kokonaan sellaisen olemassaolon, kunnes näin Vapaa Valinnassa moisen tervehdyksen lapsuudestani. Nostalgia nosti päätään ja pakkohan se oli ostaa, hintakaan ei ollut paha, 0,70e ja lisäksi kotimainen tuote. Valmistaja Punkki-Tuote Oy (tuo punkki-sana ei tässä yhteydessä tarkoita punkkeja, vaan on firman perustajan sukunimi).
Enkä olisi voinut paremmin senttejäni sijoittaa kuin tähän ostokseen! Koekäytin sen hiustenpesussa, mikä sen tarkoituskin on ja kyllä oli ihanaa. Shampoota hiuksiin ja suka käteen ja sitten päänahkaa hieromaan. En kyllä muistanut, että se näin mukava pesukaveri on. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Tilannetietoja

Arvoisa Herra Koira on kyllästynyt keittiössä luuhaamiseen ja on palannut normaliuteen eli makoilee siellä sun täällä, mutta kuitenkin ns.ihmistenilmoilla. Tulipa tuota keittiörotan elämää vietettyäkin jo parisen viikkoa. Merkillinen koira,
Eläinlääkärin kanssa tuli keskusteltua ja sovittiin, että kipulääkekuuria jatketaan vielä kolme viikkoa samalla annoksella aamuin illoin. Vilin vointi on hyvä, kutitukset ja rapsuilut ym. ei-toivotut asiat ovat kaikki kuin poispuhallettuja. Olen oikein tyytyväinen, että sitä hepulointia ja sinkoilua ei ole enää esiintynyt. Selvittiin vain muutamalla kortisonitabletilla, kun pelkäsin jo pitkää kuuria. Ruoka maistuu eriomaisesti, hiukan lienee lihonutkin ja ottanut painonmenetyksen takaisin.
Koskaan ei kylläkään pitäisi kehua, koska se yleensä kostautuu. Kell' onni on, se onnen kätkeköön vai miten se meni.

Koiran rukous

Koskettava runo koiranelämästä.

Koiran rukous

Herra,
minä valvon!
Jos minua ei olisi,
kuka vartioisi heidän taloaan?
Kuka paimentaisi heidän lampaitaan?
Kuka olisi heille uskollinen?
Ei ole muita kuin sinä ja minä
joka ymmärtää
mitä on uskollisuus.
He sanovat minulle: hyvä koira! kunnon koira!
Sanoja...
Otan vastaan heidän hyväilynsä
ja ne vanhat luut, joita he minulle heittävät,
ja näytän tyytyväiseltä.
He uskovat todella tekevänsä minulle hyvää!
Otan vastaan myös potkut
kun on niiden vuoro.
Ei sillä ole väliä.
Minä, minä valvon ja vartioin!
Herra,
älä salli minun kuolla
ennen kuin kaikki vaara
on väistynyt heidän tieltään!

Tapahtukoon niin!

- Carmen Bernos de Gasztold, kirjasta Ääniä Nooan arkista

Hyvää itsenäisyyspäivää!

*************

Itsenäisyyspäivän muistoja vuodelta 1998

Joka vuosi tänä päivänä muistuu mieleeni, että samainen päivä vuonna 1998 olisi voinut olla elämäni viimeinen itsenäisyyspäivä. Nyt on niin paljon aikaa kulunut tapahtuneesta, että sitä on jo helppo muistella.
Lähdin autolla koirieni kanssa sovitulle koirayhdistyksen metsälenkille Lemlahden kartanon maille ja ajoimme letkassa kaikki osallistujat. Sää oli vaikea, tuiskua ja tuulta. Eräässä kaarteessa menetin autoni hallinnan ja lensin tieltä suoraan merelle päin. Aika, jonka autoni oli ilmassa, tuntui pitkältä, vaikka kysymyksessä olivat vain pari sekuntia. Sen ilmalennon aikana ehdin nähdä tarkkaan vastarannalla olevan maalaistalon ja ehdin ajatella, että tämä on menoa nyt. Pisteenä iin päälle vielä pelkoni merta ja vettä kohtaan, joka puolestaan juontaa lapsuuden kokemuksista.
Kuin ihmeen kautta osasin kääntää rattia vasemmalle juuri oikealla hetkellä pyörien koskettaessa maata ja auto kaartui kaislikkoon. Rantaa sen paremmin tuntematta, en tiennyt, olinko rannalla vai vedesssä, kestääkö jää, vai vajoanko autoineen päivineen, uskallanko astua ulos... Vaihtoehdot olivat vähissä ja niin kömmin koirineni jäälle tai ehkä se oli jo rantaa, koska se kesti ja pääsimme takaisin tielle. Kaikki kolme olimme säilyneet rytäkästä ehjinä. Muutamat perässä ajaneet autot pysähtyivät, tie oli kapea eikä tilaa ollut monelle. Joku soitti hinausauton paikalle, joka tulikin hyvin nopeasti, koska tiesi auton olevan vajoamisvaarassa. Sitä ennen ehti paikalle vastarannan maanviljelijä traktoreineen, mutta tilanne oli liian vaikea hänelle. Ainuttakaan auttajaa en ymmärtänyt kiittää, sen verran lienen ollut shokissa.
Autolle ei käynyt kuinkaan. Heti kun selvisin takaisin kotiin, lähdin ajelemaan, vaikka sää oli tullut vieläkin kurjemmaksi. Ajattelin, että jos nyt en lähde heti ajamaan ja nollaamaan tilannetta, niin en uskalla ehkä ikinä enää ajaa autoa.
Autoni syöksyi tieltä kahden puun välistä ja toisella puolen tietä oli kallio. Se oli yksi useista uusista syntymäpäivistäni.

sama paikka

Rakas Riesani ♥

Me ollaan Vilin kanssa nyt pohjamudissa, verrattuna siihen, kuinka vähäisiä, jopa olemattomia Vilin kutinat ovat viime aikoina olleet. Ollaan pudottu sudenkuoppaan ja syvälle. Syy epäselvä. Sekin on merkillistä, että tähän tilanteeseen kuuluu Vilin oireilussa tuo pakkosyöksyminen ohjuksen tavoin paikasta toiseen eikä niinkään raapiminen eikä ollenkaan tassujen kaluaminen. Korvatkin ovat ihan siistit. Itse tulkitsen sen sisäiseksi kutinaksi, kihelmöinniksi, jota ei voi muuta kuin yrittää paeta.
Luojan kiitos, ihan sananmukaisesti, kortisoni auttaa Viliä. On se vaan taivaan lahja tuo toisaalta kirottu kortisoni. Noudatan kortisonin suhteen nyt sen erään eläinlääkärin neuvoa "anna vain tarvittaessa, älä päivittäin tai minkään kaavan mukaan". Niin tulee annettua pienin mahdollinen määrä lääkettä ja on helpompi seurata, missä mennään.

Nyt kun olen saanut kiehnata siellä sudenkuopan pohjamudissa itsesäälissä sitä, että Vilin emäntänä en ole osannut varoa tätäkään tilannetta, vaan olen saattanut koiraparkani tahtomattani, ehkä tyhmyyttäni, taas kerran kärsimään, niin voin taas ruveta vähitellen ryhdistäytymään.
Minä en kestä sitä lainkaan, että joku minulle läheinen, oli se sitten eläin tai ihminen, kärsii. Menen tietynlaiseen paniikkiin ja toimintatasoni laskee niin, ettei meinaa järki juosta. Hädin tuskin osaan käyttää kännykkää sellaisessa tilanteessa. Omassa ammatissani taas olen aina osannut toimia vastaavissa tilanteissa selkeästi ja rivakasti, mutta sitten kun tulevat tunteet peliin, niin hommasta ei meinaa tulla mitään.

Vilistä, tuosta rakkaasta riesastani, on tullut kyökkikoira. Majailee nykyään keittiössä suurimman osan ajasta, joko nurkassa omalla matollaan lämpöpatterin vieressä tai sitten makaa letkeästi selällään ihan keskellä lattiaa. Usein makaa myös tyhjän ruokakuppinsa vieressä. Liittykö tämä mieltymys keittiöön Vilin kasvaneesta ruokahalusta? Vili syö nimittäin kuin hevonen. Peräti neljä kertaa päivässä ja aika runsaita annoksia. Perunaakin saa keittää hänelle kuin isolle miehelle. Se on Vilin herkkua, syö usein pelkän kokonaisen perunan. Riisistä Vili ei tykkää ollenkaan, vaikka kuinka olisi lihan kanssa keitetty. Erottelee jokaisen riisinjyvän ruuastaan ja sylkee niitä pitkin keittiön lattiaa... Luulisi Kiinan rajoilta Tiibetistä tulevan koiran ymmärtävän riisin päälle jotain, mutta ei.

Olen miettinyt sitäkin, että onko se minulta ollenkaan viisasta kirjoittaa tänne Vilin jokainen kutina ja pillerin antaminen. Onko se turhaa vääntää rautalangasta nippelitietoa, kuka siitä on kiinnostunut, saiko Vili kortisonia tai kipulääkkeen silloinjasilloin ja annostuksella sejase? Hyödyttääkö se ketään, että olen Vilin suhteen kuin avoin kirja? Pitäisikö olla ylimalkaisempi ja sivuuttaa nuo seikat sivulauseella? Kirjoitella hauskempia juttuja?
En ole nimittäin törmännyt moneenkaan blogiin (onnekseni sentään muutamaan), jossa olisi jotain tarkkaa selontekoa asioista, vaikka kyseessä on sairasteleva koira. Korkeintaan mainitaan, että kutiaa tai tulipa käytyä eläinlääkärillä.

Vilin kutinahepuli

Palasin Vilin kipulääkityksessä annosteluun aamuin illoin. Nyt ei ole oksennellut ja hyppää taas sänkyynkin kuten aina, jakkaran kautta. Kokeilen vähentämistä uudestaan joskus myöhemmin.
Eilinen päivä yllätti ikävästi. Vähäisessä viisaudessani päätin ostaa Vilille NEU:n Vogelia kokeeksi. Se sisältää "liha/elimet kanaa, kananmuna, riisi, ohra, porkkana, herne, nokkonen, valkosipuli, AB piimä", maistuvuus huippuluokkaa. Annoin sitä joka aterialla sekoitettuna entiseen ruokaan noin puoliksi.
Seuraavana päivänä Vili sai hepulin. Samankaltaisen kuin tammikuussa 2010, mutta ei ihan niin pahan. Hämmästynyt ilme kasvoillaan sinkoili ja ravasi ympäri huushollia. Välillä pysähtyi rapsuttamaan. Peittojen alle raapimaan ja taas sieltä kuin ohjus jonnekin pois. Näin jo sieluni silmissä sen vimevuotisen kauhuskenaarion ja ahdistus iski. Puristi kuin pihdeissä enkä osaa sitä muilla sanoin kuvata, kuin sisäisesti nujertava ote.
Eläinlääkärin neuvon mukaisesti  "älkää antako kutinan saada ylivaltaa, nujertakaa se heti antamalla kyytabletti, sillä raapiminen lisää kutinaa" annoin heti yhden Ampikyy-tabletin eli hydrokortisonia. Nytkin kun tätä kirjoitan, nousee ahdistus...
Vilin ruokahalu on pysynyt hyvänä. Nukkui koko yön ja koko aamupäivän tänään. Ihmeellisesti on nukkunut kuin kissa keittön lämpöpatterin vieressä koko ajan. Nukkuu siellä joskus kyllä muutenkin, mutta ei koko yötä ja päivää sentään. Saa nähdä, alkaako hepuliruljanssi uudestaan, kun lääkkeen vaikutus lakkaa.

Oletan, että syyllinen tähän hepulointiin saattaa olla tuo uusi pakasteruoka. Toisaalta sen ei pitäisi sisältää mitään, mille Vili reagoisi. Kanaa on voinut syödä, ihmeellistä kyllä, ihan ilman mitään oireilua.
Aina enemmän ja enemmän olen siitä vakuuttunut, että meidän Vili on aikapommi, mitä tuohon terveyteen tulee. Jatkuvasti jotain uutta ja outoa, jonain päivänä räjähtää sitten ihan oikeasti ja lopullisesti...

Vili sai uuden ruskean taluttimen. Muuten hyvä, mutta yllättävän painava lukko.

Hurtta Pro 200/250cm *8mm.

Pyöreät harjoitustaluttimet sopivat sekä treenitaluttimiksi että päivittäiseen ulkoiluun. Ne ovat pehmeitä ja mukavantuntuisia, mutta erittäin kestäviä. Taluttimet voidaan säätää useaan eri mittaan käyttötarkoituksesta riippuen. Saatavana kahta eri paksuutta ja pituutta.Tehokkaat 3M-heijastimet lisäävät turvallisuutta pimeinä vuodenaikoina.

Arkeen paluuta

Juhlat on juhlittu ja nyt Vili voi hetkisen hengähtää ja totutella uuteen petiinsä. Kiitokset onnittelijoille!

Nyt on kaksi päivää eletty niin, että Vili saa kipulääkkeen vain yöksi ja tätä annostusta olisi tarkoitus jatkaa kaikenkaikkiaan 10 päivää. Edelliset 10 päivää Vili sai aamuin illoin kipulääkkeen. Eläinlääkärin kanssa oli puhetta siitä, että jos se yksi kipulääkeannos ei tunnu riittävän, voin antaa edelleenkin 2x vrk.
Edellisten 10 päivän aikana Vili ei oksentanut kertaakaan ja ruoka maistui paremmin kuin milloinkaan aikaisemmin. Söi kuin hevonen. Nyt tänään on oksentanut sulamatonta ruokaa jo kaksi kertaa, kahden tunnin välein, neljä ja kuusi tuntia ruokailun jälkeen. Aamuruuan jälkeen ei ole syönyt enää mitään, mikä on ok tässä tilanteessa. Muuten on ihan virkeä ja leikkisä ja kaikki yöt on nukkunut hyvin.
Tosin tänään on möyrinyt sängynpeittojen alla, mikä on Vilin kohdalla aina merkki jostain huonosta. Huomasin myös Vilin aivan selvästi välttelevän kylvyn jälkeen sänkyyn hyppäämistä, jossa yleensä kiehnaa itsensä kuivaksi.

Kysymys kuuluu: onko tällä kipulääkevähennyksellä jotain tekemistä tuon oksentelun kanssa? Mistä tiedän, pärjääkö yhdellä tabletilla? Vili kun ei kerro mitään...

Hiukan rapsutustakin on ilmennyt. Ei mitään hälyttävää, vaikka kaikki kutina saa kyllä meikäläisen hälytyskellot soimaan. Kipulääkkeessä on makuaineena sianmaksajauhe, se voi olla syy. Muuta en nyt keksikkään. Ensi kerralla on kai paras ostaa niitä ei-maustettuja tabletteja. Perunaa Vili syö aika paljon, sekin voi aiheuttaa kutinoita... Muuta hiilihydraattia Vili ei perunan lisäksi saakaan.

* Yhteenveto-sivulta löytyy nippelitietoa Vilin asioista.

Uuden elinvuoden Vili aloitti kylpemällä. Edellisestä kerrasta on kulunut 3 kk ja se tuntuu olevan Vilille sopiva pesuväli. Toki tassuja ja vatsanalustaa huuhdellaan aina tarvittaessa. Eläinlääkärin kanssa oli juttua kylvetyksestä. Ohjeeksi hän sanoi "niin harvoin kuin mahdollista ja niin usein kuin tarpeellista". Kerroin peseväni Vilin neljännesvuosittain liikenteen likaistaman ympäristön takia, siihen lääkäri huomautti, että "muistakaa sitten käyttää mahdollisimman hellävaraista shampoota, jos noinkin usein joutuu pesemään".

Vili 3v

Vili täyttää 3 vuotta

"Onko tämä teidän koiranne?"

"Ei, minä olen hänen ihmisensä."

(Voitto Viro: Toni, veljeni (1980)

- kertomus koiran ja ihmisen ystävyydestä)

Synttärilahja

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Näin on aikaisempia vuosipäiviä vietetty:

Vili 6 kk

Vili 1v

Vili 2v

Kyttääjä

Kerrostalokyttääjä

Vilin mielipuuhaa on aina ollut ympäristön tapahtumien seuraaminen. Jos pysäkille saapuu bussi ja siitä nousee matkustajia, Vilin täytyy nähdä jokaisen menevän jonnekin. Vasta kun kaikki ihmiset ovat hävinneet näköpiiristä, voidaan jatkaa matkaa. On käynyt niinkin, että satumme bussipysäkille, jossa on ihmisiä odottamassa linja-autoa. Eikös Vilin pidä jäädä siihen viereen makaamaan ja odottamaan myös sen bussin tuloa ja varmistamaan, että kaikki varmasti pääsevät kyytiin.
Toisinaan Vili jää makaamaan risteykseen seuraamaan autojen ohiajoa. Pihalla Vilin lempitehtävä on olla kerrostalokyttääjä. Vili haluaa nähdä, kuka tulee naapuritalon ulko-ovesta ulos, entä kuka menee omaan taloon, sekin täytyy noteerata.

Vilin vointi on edelleenkin hyvä, ei mitään valittamista. Ruokaa saa neljä kertaa päivässä ja kuppi tyhjenee joka kerta pohjia myöden. Eipä ole ikinä tätäkään koettu, että Vili syö innolla kaiken, mitä kuppiin laitetaan ja vieläpä joka aterialla. Toivon, että tilanne säilyy jatkossakin näin ja että niistä neljästä ruokailukerrasta tulisi myös tapa. Vatsavaivat ovat tipotiessään, Vili ei ole oksentanut kertaakaan sitten eläinlääkärillä käynnin. Liekö Vilillä ollutkaan närästystä/gastriittia, vaikka siltä se oireilu on vaikuttanut? On se aikamoista, jos Vilillä ei ollut kyse liikahappoisuudesta ja siitä huolimatta sai happosalpaajia...

Nyt on palannut se vanha Vili takaisin. Ei enää maukumista eikä mouruamista, yletön riehakkuus on ollutta ja mennyttä. Voiko koiralle käydä kuten ihmisille? Hankalan, ehkä kivuliaan elämänjakson mentyä ohi, ihminen voi muuttua joksikin aikaa eufooriseksi. Kipu ja tuska (+ mielihyvää tuottavat asiat) aiheuttavat ainakin ihmisen elimistössä reaktion, joka vapauttaa endorfiineja (ns.ihmiselimistön omia opiaatteja) ja siitä seuraa voimakas hyvänolontunne. Miksei näin voisi tapahtua koirallekin? Se ainakin selittäisi Vilin oudon vauhdikkuuden kipulääkkeen alettua vaikuttamaan.
Minustakin tuli hyväntuulinen ja eufoorinen, kun Vilin vointi muuttui hyväksi. Tähän olotilaan voisin vaikka tottua.

Testitulokset

Vilin haima todettiin terveeksi, mikään labratuloksissa ei viitannut haiman sairauteen. Vakavammin suhtaudutaan nyt eläinlääkärin epäilemään selkärangan aristukseen, jonka totesi jo yleistutkimuksessa, mutta röntgenin mukaan mitään ei kuitenkaan näkynyt. Röntgentutkimus ei välttämättä kerro koko totuutta, ainoastaan magneettikuvaus tai TT-tutkimus olisi tarpeeksi tarkka löytämään kaikki poikkeamat.
Muistelin entisen eläinlääkärin myös sanoneen jotain rintarangasta ja kaivoin vanhat paperit esille ja niinhän siellä luki "voi olla pientä aristusta rintarangan alueella, mutta ei selvästi (25.10.2010 )".

Kuulemma 60 päivän tulehduskipulääkekuuri olisi sopiva hoitojakso tälle vaivalle. Nyt edetään kuitenkin seuraavasti:
10 päivää Rimadyl 10 mg aamuin illoin + 10 päivää Rimadyliä 10 mg iltaisin, sitten soittopyyntö lääkärille ja suunnitellaan jatko. Lisäksi vältettävä rasitusta sekä hyppyjä, varsinkin ylhäältä alaspäin.

Täytyy mainita, että tämä samainen eläinlääkäri aikoinaan pelasti Vilin edeltäjäkoiran Hessun elämälle. Hessun ollessa 3 vuotias, se alkoi ontumaan toista etutassuaan eikä ontuminen ottanut loppuakseen. Vein Hessun lääkärille, otettiin rtg-kuvat ja tutkittiin kaikin puolin. Lääkäri ei löytänyt parantavaa hoitoa Hessun ontumaan, vaan sanoi, että minun kannattaa vähitellen totutella ajatukseen, että Hessu ei tule olemaan pitkäikäinen koira. Ontuma tulee pahenemaan ja lisäksi Hessulla on erittäin huonot lonkat, joten lopetus tulee viimeistään lähivuosina ajankohtaiseksi.
En voinut hyväksyä tuota lopputulosta siltä istumalta ja kyselin puskaradion välityksellä, voisiko joku suositella minulle jotain hyvää eläinlääkäriä. Niin päädyin Hessun kanssa tälle samalle lääkärille, jossa nyt käyn Vilin kanssa. Hän katseli Hessun röntgenkuvia ja tutki ja käski minunkin kokeilla sormilla tiettyjä kohtia Hessun "olkapäässä". Siellä oli herneenkokoinen kivikova pallukka lihaksessa ja hoidoksi määrättiin kuukauden tulehduskipulääkekuuri ja samanpituinen vuodelepo. Hessun kohdalla se tarkoitti vain pissalla käyntiä eikä mitään sen pidempiä ulkoiluja. Hessu parani täydellisesti eikä ontunut ikinä enää. Lonkkien takia Hessulle suositeltiin paljon vapaata liikuntaa maastossa, jotta lihakset vahvistuvat ja siten tukevat huonoja lonkkia. Hessu eli 11 vuotiaaksi.

Vili on tänään ollut rauhallisempi, eikä niin riehakas kuin edelliset päivät. Tänään ruokahalukin on pysynyt aisoissa eikä ole mourunnut lisää. Nyt Vili syö neljä kertaa päivässä eli jokaisen lenkin jälkeen. Yöt on nukkunut läpi ja minäkin tietysti. Jo neljä perättäistä yötä! Vähitellen tulevat univelat maksettua...

Vaihturi?

Takana toinen perättäinen kokonaan nukuttu yö! Wau!
Vili on elämänsä kunnossa. Varsinkin, jos haluaa unohtaa, että on lääkityksen alaisena. Poika syö hyvin, vähän liiankin hyvin, ei noin pienellä koiralla voi olla noin isoa nälkää! Kauralimat ym. luonnonmukaiset ruuat on toistaiseksi viskattu syrjään ja nyt Vilin arkiaterioihin kuuluu keitettyä kanaa tai broileria, lohta tai lampaanpaistia + keitettyä perunaa. Lisäöljyjä en anna enkä mitään muutakaan ylimääräistä. Olen heikkouttani sortunut antamaan tälle kerjäävälle kiljukaulalle muutaman koirankeksin (joihin hullaantui totaalisesti), Vili sai pussillisen sellaisia synttärilahjansa kylkiäisenä. Nyt jännätään, tuleeko jotain oireilua niistä tai perunasta, jota Vili syö aika runsaasti.

Vaihturi? Niin, jo epäilemme, että Vili on vaihtunut jossain vaiheessa. Ehkä klinikalla oli kaksi tiibetinspanielia ja me saimme sen väärän ja nyt meidän Vili on jossain vieraassa perheessä. Ei kai nyt kuitenkaan...

Vili on niin erilainen kuin aikaisemmin. Äänekäs ja vaativa. Komentelee jatkuvasti antamaan kaapista jotain ja pyytää päästä pöydille tutkimaan, mitähän hyvää siellä on. Haukkua, murinaa sekä monia muita vaikeasti nimettäviä äänilajeja riittää.
Löysin kaapin perukoilta yllätyksekseni muovipussin, jossa oli Vilin pentuna hylkäämiä puruluita. Vili ei ole tähän mennessä huolinut ainuttakaan puruluuta, kaikki ovat olleet vikaostoksia ja kahteen vuoteen en ole mitään sellaista enää Vilille tarjonnutkaan. Nyt näytin Vilille niitä luita ja hän osoitti heti kiinnostusta ja alkoi innolla pureskelemaan. Pitkän tovin ahersi kivikovan pururullan kimpussa ja sai jotain irtikin. En ollut aikaisemmin nähnyt Vilin koskaan pureskelevan sellaista! Jos Vili on sittenkin vaihtunut? Vili on niin ihmeellisen aktiivinen ja vauhdikas. Hyväntuulinen. Kuinka se voi olla niin erilainen? Sittenkin ehkä vaihturi...

Kauanko annan Vilille Rimadyliä, sitä en tiedä. Annos on melko pieni, mutta silti pelko jäytää, että se voi aiheuttaa vatsavaivoja tai muuta haittaa. Ehkä kysynkin eläinlääkärin mielipidettä asiasta, sitten kun soittaa niistä labravastauksista.

Välil vähä valosamppa

Näin on. Välil vähä valosamppa eli suomeksi välillä vähän valoisampaa.
Ei kuitenkaan päivä vaan meitin olotila. Tuhkasta nousemme entistäkin voimakkaimpina kuin feenikslintu! Ei Viliä ja minua niin vaan nujerreta, vaikka välillä painummekin maanrakoseen ihmettelemään tätä maailmanmenoa. Pieni ihminen (174cm) ja vielä pienempi koira kun eivät aina jaksa ymmärtää. Ja voimatkin loppuvat aina välillä. Tekohengitystä saamme onneksemme niin blogi- kuin oikean elämän ystäviltämme.

Olen antanut nyt Vilille Rimadyl-kipulääkettä 10 mg aamuin illoin eli 12 tunnin välein. Yön poika nukkui hyvin ja on tänään jotakuinkin oma itsensä. Syö hyvin, kävelee reippaasti häntä komiasti selän päällä. On kuitenkin yllättävän äänekäs ja vaativainen. Mouruaa kuin kissa halutessaan jotain jääkaapista, päästelee ihan outoja ääniä, haukahtaa, tuhahtelee, kurnuttaa, melkein naukuukin, asiaa tuntuu olevan paljon. Tuollaisena en Viliä tunne, normaalisti on hiljainen ja maltillinen koirapoika. Eilinen ripuli on tipotiessään, tilalla puheripulia. Hyvä niin!

Siis kaikesta päätellen Vilillä ei ole ollut ongelmia närästyksen kanssa, koska kipulääke rauhoittaa hänet. Yritän perehtyä nyt vähärasvaiseen ja -proteiiniseen muonaan, luin, että se on hyväksi niin gastriitissa kuin haimasairauksienkin hoidossa ja ehkäisyssä.
Itsellä olo on kuin uudestisyntyneellä, nukuttu yö takana ja juuri tällä hetkellä ei huolta Vilin kipuilusta. On äärimmäisen raskasta ja kuluttavaa seurata kipeää koiraa osaamatta auttaa. Lähin ajatus silloin on ottaa koira kainaloon ja hypätä yhdessä alas parvekkeelta. Ihan totta.

Vili lääkärillä

Eilen kävimme Vilin kanssa eläinlääkärillä. Vilille sattui tavallaan harmillisesti ns. hyvä päivä, olisi ollut lääkärin kannalta parempi nähdä Vili sellaisena kipuilevana kuin Vili useimmiten on. Edellisen yönkin Vili nukkui hyvin. Vilin vointi on ollut sahaavaa, oikeata vuoristorataa. Useita huonoja öitä ja levottomia päiviä, sitten silloin tällöin hyvin nukuttu yö ja mukavahko päivä.
Vastaanottotiloissa Vili oli rauhallinen, asettui lattialle makaamaan ja seurailemaan ihmisten toimia. Edellisellä käynnillä Vili oli todella stressaantunut ja levoton. Ilmeisesti nyt tultiin Vilille jo tuttuun paikkaan eikä pojan tarvinnut enää panikoida.

Vili joutui rauhoituksen saatuaan röntgeniin, kuvattiin selkäranka mahdollisena kivunaiheuttajana lääkärin löydettyä sieltä lievän kipukohdan ja siinä samalla saatiin kuvat vatsastakin. Ranka oli ok, ei havaittu mitään poikkeavaa, mutta vatsassa oli runsaasti kaasuja aina ohutsuolen alkuosaan asti. Tämän johdosta Vililtä otettiin haimatulehdusepäilyn takia vielä verinäyte. Vastaus siitä saadaan joskus viikon kuluttua. Vilin paino oli edellisestä punnituksesta (8 viikkoa sitten) pudonnut, silloin painoi 8,2 ja nyt 7,6 kg. Ensimmäinen kerta, että Vili aikuisiällä painaa alle 8 kiloa. Sillälailla.
Kotihoidoksi tarvittaessa kipulääkettä, Rimadyl /max.30 mg /vrk.

Nyt on siis haima tapetilla. En ole tähän mennessä uhrannut ajatustakaan haimasairauksille, ei ole tullut mieleeni edes epäillä mitään sellaista. Niin rajallinen on näköjään tavallinen maallikkokoiranomistaja. Nyt toivon, että Vilillä ei ole mitään vakavaa haimasairautta, mutta toisaalta toivon hartaasti, että Vilin vaivojen syy selviää.
Tuntuu jo siltä, että Vili on kuin eläinsairauksien kurssikirja, kaikki vaivat, joita Vili on läpikäynyt, ovat olleet minulle entuudestaan tuntemattomia. Toki olen kuullut niistä mainintoja, mutta yhdelläkään aikaisemmalla koirallani ei ole ollut ainuttakaan Vilin sairaskertomuksen sisällöstä. Oppia ikä kaikki.

Rauhoituksen takia Vili oli aivan raato kotiin tullessa, mies oli paniikissa, että nyt se kuolee. Vili tokeni kotona kuitenkin melko pian, nousi syömään noin 5 tuntia kotiinpaluun jälkeen ja vaihtoi illan mittaan useasti nukkumapaikkaansa. Kun vertasin Vilin edellistä rauhoitusta anaalirauhastulehduksen hoidossa, niin silloin Vili ei meinannut herätä lainkaan, vasta seuraavana aamuna oli jotenkuten jaloillaan. Olisiko rauhoittavan aineen määrässä tai valmisteessa ollut eroja vai onko herääminen koirilla eri kerroilla erilaista?

Viime yönä Vili oli jalkeilla klo 4 lähtien, melko levoton, kerran oksentanut. Pääsi aamupissalle jo klo 5 ja tuntia myöhemmin annoin kipulääkettä. Tuntuu siltä nyt, ettei se auta tai annos on liian alhainen tai sitten Vili on pahoinvoipa. Vaeltaa ympäriinsä, läähättää...
Syy selvisi hiukan myöhemmin - Vilillä vatsa sekaisin. Eipä ole aikoihin ollutkaan, toivottavasti on nyt vain joku eilisestä rauhoituksesta johtuva häiriö.
Mitähän tästäkin tulee?

Tänään näin

Viime yö alkoi lupaavasti, mutta päättyi siihen, kun Vili tuli herättelemään klo 3.30. Tunti siitä ja annoin Rimadyliä 10mg. Loppuyö sujui jotenkuten.
Aamulla Vili söi halukkaasti ruokansa, mutta muuten oli sangen vaisu. Koko päivä on sujunut alakuloisissa merkeissä, ei edes kylässä käynyt Vilille rakas henkilö saanut Viliin minkäänlaista virtaa.

Kolme ymmällystä (= olla ymmällään).
- mikä aiheutti Vilille 2 vuoden kutinat?
- mikä aiheutti Vilille kutinoitten äkillisen loppumisen?
- mikä mättää juuri nyt Vilin voinnissa?

En rohkene lukea tätä blogia vanhoista postauksista uusiin. Epäilen, että yhtenä päivänä olen kirjoittanut yhtä ja toisena ihan muuta. Epäloogisesti ja ilman johdonmukaisuuden häivääkään. Yhtenä päivänä olen varmaan hehkuttanut jotain uutta ja ihmeellistä, josta jatkossa en kerro enää mitään. Yhtä epäjohdonmukaisia ovat myös omat tunteet. Yhtenä päivänä onnenpekkana, toisena murheen murjomana.

On tämä ihmeellistä elämää.

Viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi...

Näin kirjoitti aikoinaan runoilija Runeberg. Se onkin sopiva aasinsilta tämän päiväiseen elämäämme.

Koko kulunut viikonloppu oli stressaavan kauhea. Eilen illalla päätin vielä kokeilla kipulääkettä Vilille, onneksi löytyi Vilille määrättyjä, käyttämättömiä Rimadyl 20 mg purutabletteja, joista Vili sai yhden puolikkaan. Yö sujui luojankiitos rauhallisissa merkeissä. Aamuvarhaisella kuulin Vilin kolistelevan ruokakipolla ja menevän takaisin nukkumaan.
Aamulla oli unenpöpperöistä minua vastaanottamassa terhakka koirapoika tomerana häntä asianmukaisesti selän päällä. Niin sitä pitää! Aamulenkki sujui reippaasti, kuten normaalistikin ja sen jälkeen löytyi innostusta aamuaskartelupaketin avaamiseenkin. Mielelläni uskoisin ihmeisiin, mutta käytäntö opettaa usein ihan muuta. Kuitenkin viikonlopun painajainen on väistynyt hetkeksi. Mietin, mitä jatkossa?
Ensinnäkin haluaisin kokeilla tuota kipulääkkeen vaikutusta Vilin vointiin vielä ainakin kerran. Se olisi eläinlääkärillekin tärkeä tieto jatkotoimien kannalta. Ällistyttävää on joka tapauksessa, että närästyslääkkeet Pepsid ja Antepsin eivät tunnu auttavan ollenkaan, päinvastoin niistä tulee Vilille vieläkin huonompi olo.
Lääkäriaika on varattuna keskiviikolle.

Päivä jatkui rauhallisissa merkeissä. Tosin pitkille lenkeille Vili ei ollut innokas lähtemään. Ruoka maistui kuitenkin todella erinomaisesti. Lähes koko päivän ja illan Vili on makoillut, aina välillä asentoa vaihdellen. Paljon mahdollista, että rankka viikonloppu tuntuu Vilinkin jaksamisessa. Vointi näyttää hyvältä, aivan uskomaton muutos viikonloppuun verrattuna, todellinen täyskäännös. Kipulääkettä en anna yöksikään, jos Vili ei sitä näytä tarvitsevan, mieluummin sitten vaikka yön aikana, jos nukkumisesta ei tule mitään.

Olen yrittänyt nauttia tästä päivästä pohtimatta tulevaisuutta. Carpe diem.

*******

Sindi vuonna 2003

♥ Sindi ♥ 
1998 - 99 ? - 2011

Koko päivän ja illan palas
kuvas lempeä sydämeen.
Vedin uutimet alas,
surun laskin valloilleen.
(Kaarlo Sarkia)


Tänään saapui suruviesti. Tyttäreni koira ja meidän hoitokoiramme Sindi, Tallinnan tyttö, lähti viimeiselle matkalleen. Suuri suru, mutta vanhan tytön oli aika lähteä sinne, missä me kaikki joskus toisemme tapaamme.

Kirous?

Nyt ei enää mieleeni tule muuta kuin että meidät on Vilin kanssa kirottu. Joku on varmaan pistellyt neuloja VooDoo-nukkeen...

Kuin suuri ihme hävisivät Vilin kutinat aivan kertaheitolla noin 6 viikkoa sitten ja se on edelleenkin täysin käsittämätöntä. Olen siitä niin totaalisen onnellinen! Joku ei tätä onnea ilmeisestikään ole meille (=Vilille) suonut. Vilin närästysvaivat ovat nimittäin nykyään sitä luokkaa, että vetävät jo vertoja aikaisemmalle kutinalle ja sen vaikutuksesta elämänlaadun tasoon..

Kaksi autuaallisesti nukuttua yötä + Vili oli peräti yhden päivän oikein leikkisä ja iloinen kaveri, siinä nämä positiiviset uutiset ovatkin. Sitten valvottiin (taas) koko yö. En enää uskaltanut antaa Pepsidiä eikä siitä ole viime aikoina apua ollutkaan, päinvastoin. Syötin yöllä kauralimaa Vilille sillä seurauksella, että aamun koitteessa oksensi koko satsin matolle. Päivällä poika makasi taas jo onnesta soikeena selällään. 

Miksi nuo vatsavaivat ovat pahimmillaan juuri yöllä? Miksi ei joka yö, vaikka ruoka on samaa?

Kauraliman syöttämistä jatkan joka tapauksessa. Sen verran olen muuttanut systeemejä, että en siivilöi sitä ollenkaan, vaan annan sen olla kauravellinä, jota ujutan Vilille ruuan mukana, ensin ihan vähän ja sitten annosta lisäämällä. Ei siitä nyt ainakaan haittaa pitäisi oleman, paitsi jos kaura alkaa aiheuttamaan oireilua. Tähän mennessä ei perunakaan ole saanut aikaiseksi korvien töhnimistä eikä tassujen jyrsimistä, ainakaan vielä...

Vilin makoilu onnellisen oloisena rajoittuu valitettavasti vain harvoihin hetkiin vuorokaudessa. Valtaosan ajasta Vili vaeltaa levottomana, ruoka maistuu tänään huononlaisesti. Hädissäni annoin Vilille jopa puolikkaan Antepsin-tabletin, mutta ei sekään mitään onnea tuonut. Vilin häntä roikkuu alhaalla, se on huonon merkki. Mies oli sitä mieltä, että Vili tarvitsee kipulääkkeen?
Itse olen kyllästynyt tähän ikuiseen huoleen, väsynyt unen puutteesta, pettynyt, ahdistunut, neuvoton, ymmällä. En kestä katsella kipeää Viliä, ahdistaa, kun en osaa auttaa millään tavalla. Päivystykseen en Viliä halua viedä ellei ihan pakko ole. Pelkään, että oma lääkärikään ei keksi, millä tavalla Viliä pitäisi auttaa...

Jos ymmärsin oikein, eläinlääkäri ei vaikuttanut kovin innostuneelta kokeilemaan Vilille uusia närästyslääkkeitä, sanoi famotidiinin olevan vaikuttavana aineena ehdottomasti suositeltavin. Tutkiskelin Pepsidin ja Famotidin HEXALin eroja, vaikuttava aine niissä on molemmissa sama, mutta apuaineet ovat osittain toisistaan poikkeavia. Jos Vili on herkistynyt vain Pepsidin apuaineille, niin siinä tapauksessa voisi Famotidin HEXAL olla sopiva lääke vieläkin. Kaipa taas täytyy soitella sinne lekuriin...

*******

Välitän Sheriffeiltä saamaani infoa eteenpäin, eli alla olevassa englanninkielisessä linkissä on tietoa mm. SPOT-allergiatestistä, joka kertoo myös ruoka-aineallergiat. Ne tosin ovat vähän niin kuin "hatusta vedettyjä" eli ne kaikki pitää kuitenkin kokeilla ruokinnan kautta. Useat eläinlääkärit eivät suosittele tätä testiä juuri sen epävarmojen tulosten takia, toiset taas katsovat asiakkaan hyötyvän myös suuntaa antavista vastauksista.
Spectrum Labs

*******

Hyvää Isienpäivää!

Jatkoa edelliseen

Vilin vatsavaivojen hoidossa päädyttiin eläinlääkärin kanssa käydyn keskustelun jälkeen toistaiseksi ehdottamiini luontaishoitoihin eli kotikonsteihin. Varsinaisia vatsahappolääkkeitä löytyy markkinoilta pilvin pimein ja niitä olisi kokeiltava, kunnes löytyy sopiva. Pepsid eli famotidiini on kuulemma ns. parhaasta päästä ja muut tulevat perässä. Moni valmiste kuuluu samaan lääkeryhmään kuin famotidiini, joten niitä ei sen vuoksi kannata kokeillakaan.
Gastriitin syistä puhuttaessa tuli ilmi, että kortisoni ei välttämättä ole se aiheuttaja, mutta ehkä myötävaikuttaja? Vilin saamat määrät ovat olleet vähäisiä ja oikein pahaa gastriittia hoidetaan jopa kortisonilla, jos muut keinot eivät auta. Gastriitin syitä ovat usein koiralle sopimattomat, vieraat valkuaisaineet, esim. viljat (kuivamuona!), punaiset lihat tai mikä tahansa muu valkuaisaine. Ne saavat elimistön erittämään enemmän vatsahappoja kuin hyvä olisi. Tuosta tuli oitis mieleeni kuivamuonien suuri viljaosuus. Viljahan ei ole koiran luontaista ravintoa varsinkaan siinä määrin kuin kuivamuonat niitä usein sisältävät. Ehkä kuivamuonalla ruokkiminen on yksi niistä syistä, että koirat nykyään sairastavat sankoin joukoin närästystä ja muita vatsavaivoja.

Päivän annos

Kotihoitona Vilille on nyt sitten kauralima. Neljänneslitraan (2,5 dl) vettä lisätään 2 rkl kaurahiutaleita, keitetään pehmeän samettiseksi, siivilöidään (tai ei), ja syötetään koiralle päivän mittaan joko sellaisenaan tai ruokaan sekoitettuna. Vili saa sitä nyt sitten lusikalla suuhun pitkin päivää. Nyt on meidän välit kovalla koetuksella, Vili ei tykkää ollenkaan moisesta toimenpiteestä...



Ravinnon pitää olla vähärasvaista sekä -viljaista. Toivotaan parasta. Gastriittikoiran vointia voi päätellä mm. koiran makuuasennoista, letkeästi selällään makaava musti ei pode vatsavaivoja. Satunnaista oksentelua eläinlääkäri ei pitänyt kovin pahana asiana, tärkeämpää oli, että koiralla säilyy ruokahalu.
Mahdollisena jatkotoimenpiteenä olisi sitten tähystys nukutuksineen ja koepaloineen. Toistaiseksi en suunnittele sellaista.
On tämäkin taas aikamoinen projekti! Kuinka olisikaan ihan kaikki hyvin, jos ei nyt tuo vatsa vaivaisi. Katkonaisia, jopa valvottuja öitä, uskonpuutetta, väsymystä, ahdistusta. Viliä käy sääliksi. Ehkä me selätetään tämäkin riesa ja pidetään peukkuja, että kutina pysyy poissa.

*******

Turkuseura on ottanut uuden painoksen tästä nostalgisesta pikkukirjasesta. Seura keräsi v. 2001 kirjoituskilpailun avulla Turun kaupunkimaisemaan liittyviä lapsuusmuistoja. Tämä julkaisu sisältää kirjoituskilpailun satoa. Lisäksi mukana on Allan T. Koskimiehen postuumi kertomus viime vuosisadan alusta. Professori Harri Andersson on kirjoittanut artikkelin lapsuuden kaupunkiympäristöistä. 
Tervetuloa muistojen seikkailumatkalle entisaikojen turkulaisille pihoille ja kaduille, kotiportaille ja puistoihin! 

Kuulemma aivan uusikin kirja lapsuusmuistoista on ilmestymässä tai jo ilmestynyt...

Unta, unelmaa ja painajaista

On tämä elämä merkillistä.
Vili on edelleenkin täysin rapsuton, ei raavi edes sen vertaa, mitä kuvittelen tavallisen mustin rapsuttelevan. En saata ymmärtää, kuinka tämä voi olla totta. Ensin kutistaan 2 vuotta putkeen ja sitten kertaheitolla ruvetaan kutinattomaksi. Kaikki ruokakin maistuu (jos maistuu) eikä aiheuta mitään reaktioita.
Tuntuu niin epätodelliselta, ihan kuin kaikki aikaisemmin koettu olisikin ollut vain unta ja painajaista. Ehkä se onkin toisin päin? Aikaisempi oli totista totta ja nyt elämme Vilin kanssa unta, unelmaa, satua?
Unesta puheenollen, elämme Vilin kanssa toisaalta aivan satumaisen ihanaa olotilaa, ei kutinaa, ei tassujen järsimistä, ei niin mitään. Jopa karvojen punertavuus  nilkoissa ja ranteissa on häipynyt itsekseen ja turkki on niillä kohdin taas kaunis ja vaalea.

Toisaalta elämme painajaista.

Vilin gastriitti eli mahakatarri on ryöstäytynyt kokonaan. Onhan se aina välillä vaivannut, mutta nyt on kärsitty ainakin kuukausi. Eläinlääkärin ohjeistuksen mukaan Vili sai parin viikon kuurin Pepsidiä, se tuntui auttavan. Muutama päivä sujui hyvin, sitten se riesa alkoi uudestaan. Eipä auttanut enää Pepsid, vaan Vilille tuli siitä todella paha olo. Ensimmäisellä kerralla luulin sitä Vilin huonovointisuutta sattumaksi enkä niinkään Pepsidin aiheuttamaksi. Eikä suomalainen usko ennenkuin kokeilee uudestaan.

Vili oksenteli, huohotti, läähätti ja oli levoton kokonaiset 4 tuntia annetun Pepsidin puolikkaan (5mg) jälkeen. Vasta sitten löytyi rauha. Tämä tuli koettua nyt sitten peräti kahteen kertaan, joten Pepsidiä eikä muutakaan famotidiniä lykätä enää ikinä Vilin suuhun!
Keksin sitten kokeilla Tehobaktia ja se tuntui antavan ainakin kahdeksi yöksi rauhaisan unen. Pitkän päälle sekään ei näytä ihmeitä tekevän. Nyt odotellaan eläinlääkärin yhteydenottoa jatkosta. Oma-aloitteisesti en taida rohjeta ryhtyä mihinkään lääkitykseen.

Pepsidin jälkeisestä oireilusta otin pätkän videota, televisio huutaa taustalla ja puoliyökin on jo ohi. Ahdistavaa, ahdistavaa... Viliressu

Kun yksi vaiva helpottaa, tulee uusi riesa! Ei lopu haasteet, ei. Kauhun tasapaino?
Ja minulla on ikävä sitä iloista Viliä.

Uutisia

Kiitos!
Kaikki elämäni koirat-blogia on kiittäminen tästä kauniista huomionosoituksesta, joka osuu oikeaan siinä, että tämä Vilin blogi on alusta alkaen sisältänyt fantastisen projektin. Oikeastaan tämän blogin nimi voisi olla juuri tuo Fantastinen Projekti. Tosin se kuulostaa ehkä aavistuksen liian pramealta meille tavallisille tallaajille, niin Vilille kuin minullekin. Ei kai kuitenkaan kenellekään ole jäänyt epäselväksi, mikä tämä meitin blogin fantastinen projekti on ollut?

*******

Vili on kärvistellyt vatsansa kanssa päivän ja yön toisensa perään. Ruokahalu on välillä ollut kateissa, oksentelut ovat onneksi jääneet pois. Närästyslääkkeistäkään ei tunnu apua tulevan, sorruin taas pahan paikan tullessa kokeilemaan niitäkin. Nyt siirryin antamaan Vilille Tehobaktia ja kas kummaa, ensimmäinen läpinukuttu yö miesmuistiin! Sattumaako? 

No, joka tapauksessa mennään nyt eteenpäin Tehobaktin kanssa ja katsotaan, mitä tuleman pitää. Kotikonsteja ei sitten olekaan enempää jemmassa. Perunan syöttö jätetään taas vähemmälle, olen huomannut Vilin tuijottavan anturoitaan sen tapaisesti, että kohta aletaan nuoleskelemaan. Mietin sitä taaron antamistakin. Ehkä se on oikeasti vatsaystävällisempää kuin peruna, mutta samalla tavalla se kuitenkin voi alkaa kutittamaan, koska sisältää pitkälti samoja hiilareita ja tärkkelystä kuin tuo pottukin.

Vili on nyt sitten saanut syödäkseen yhtä jos toistakin eikä mitään kutinoita ole ilmennyt. Ihmettelen suuresti. Broileria, kalkkunaa, seitiä, lohta ja luomukananmunan keltuaista. Kala ja kalkkuna ovat jo ehtineet kokea inflaation Vilin lempiruokalistassa, ehdoton huippusuosikki on raaka munankeltuainen. Lammasta en ole nyt toistaiseksi tohtinut antaa, jos se vaikka vaikuttaa epäedullisesti Vilin vatsavaivoihin. Minua kiehtoo kovasti kokeilla Vilille NEU-pakasteruokaa...

Vilin ruokakuppiin uskaltauduin eilen rohkeasti laittamaan jopa uutta tölkkiruokaa, Chicken-Paté with pasta, melon and cress, joka sisältää nuudeleita onneksi vain 4%. Nämä tölkit voitin siinä yhdessä valokuvakilvassa ja lahjoitin ne oikeastaan täkäläiselle eläinsuojeluyhdistykselle, mutta lupauksesta ja jo sovitusta ajankohdasta huolimatta ovat jääneet noutamatta. Avoimien ovien päivänä kuukausi sitten eläinyhdistys saikin niin valtavasti ruokalahjoituksia, että päätin ottaa nuo tölkit omaan käyttöön. Tämän ruuan kutinavaikutuksista en vielä tiedä mitään, Vilille maistui kuitenkin hyvin.

*******

Kurinpitolautakunta (huh, kuinka ruma nimi) on kerrankin toiminut eläinsuojeluksen puolesta ja jopa avoimesti nimillä! Kerroin tästä tapauksesta alkuvuonna. Edelleenkin ihmettelen sitä, että ansioituneelta kasvattajalta karkaa mopo niin käsistä, että unohtaa ajatella koiransa parasta. Hämärtyykö eläinrakkaus maineen ja kunnian kasvaessa?

Nyt Kennelliiton kurinpitolautakunta on kokouksessaan määrännyt Anne Johanssonille näyttely- koe ja rekisteröintikiellon, joka päättyy 31.12.2012. Kiellon aikana Johansson mm. ei saa osallistua koiranäyttelyihin eikä rekisteröidä pentuja Kennelliittoon.
Koiramme-lehti 10/2011

Taustatietoa
 Uutinen koiragaalasta.
" Nartun synnytys alkoi eikä sitä voinut jättää yksin kotiin, joten kokenut ja arvostettu kasvattaja ja hänen seuralaisensa päättivät ottaa synnyttävän nartun mukaansa koiranäyttelyyn. Siellä narttu joutui sitten synnyttämään pentunsa kaiken hälinän keskellä ja ylpeä kasvattaja esitteli ensimmäisenä syntynyttä pentua ympäri salia."
Tiibetinspanieli synnytti näyttelyssä                                                                                                                                                        

Onnen hetkiä

Kun katselen lattialla makoilevaa, täysin kutinatonta Viliäni, voin sanoa olevani onnellinen. Voiko tästä kenties tulla pysyvä tilanne? On aivan uskomatonta, että Vili ei kutise. Miten se on mahdollista? Kutinat ovat kuin pois pyyhittyjä, simsalabim! Ihme? En ymmärrä.
Vaikka noita kysymyksiä ilmassa leijuukin, niin onneksi osaan nauttia tästä hetkestä. "Mamman rakas koira" - sitä Vili saa kuulla monen monta kertaa joka päivä...
Harmia aiheuttaa ainoastaan Vilin maha eli gastriitti, närästys, mikä lie. Jotenkin muistelen menneisyydestä, että kun yksi vaiva katoaa, tulee toinen tilalle. Kunpa nyt saisi tuon vatsan terveemmäksi.

*******

Paikallinen ilmaisjakelulehti Kulmakunta kertoi niin mielenkiintoisesta paikallisesta rakennushankkeesta, että hetken piti miettiä, onko nyt aprillipäivä. Ei ole, joten ihan totta on, että syrjäytyneille alkoholisteille on rakennettu oma Metsäpubi.

Klikkaamalla kuva isommaksi

Ilonaiheita ja harminpaikkoja

Ilon aiheita on riittämiin. Tämä kuukausi on ollut hyvin mielenkiintoinen. Tasan kuukausi sitten olimme Vilin kanssa eläinlääkärillä ja sen jälkeen jostain kumman syystä kaikki on jotenkin eri lailla. Ensinnäkin Vilin kutinattomuus. Aivan ihmeellistä. Sitten allergiatestien tulos, ulkoisiin allergeeneihin negatiivinen, mikä on ihan huippujuttu. Seuraavana jostain saatu rohkeus testata allergiseksi olettamiani ruoka-aineita ja niistä saatu yllättävä tulos.

Tähän mennessä Vili on saanut syödäkseen kananmunia ja kalaa, eikä kummastakaan ole tullut mitään reaktiota. Kananmunasta annan nyt vain keltuaisen (raakana) ja kaloista olen kokeillut pakastelohta ja -seitä, (valtameriltä pyydettyjä, ei kasvatettuja). Vili ei pidä seitikalasta ollenkaan, jää syömättä.
Naudan luomusuikaleista Vili alkoi rapsuttamaan häiritsevän paljon, Vilin piti kesken ulkoilunkin istahtaa vähän väliä raapimaan. Annoin Vilille eläinlääkärin ohjeistuksen mukaisesti heti yhden kyytabletin (20.10) ja niin päästiin niistä rapsuista eroon. Naudanliha saa nyt jäädä pois Vilin ruokalistalta, se onkin kuulemma yleisin allergiaa/yliherkkyyttä aiheuttava lihalaji. Nyt juuri kokeilen kalkkunan lihaa Vilille, mielellään syö eikä ainakaan vielä ole mitään valittamista meillä kummallakaan.

Vaikka toisaalta aurinko paistaa, niin on niitä pilviäkin ollut. Harmin paikka on, että jo nelisen viikkoa Viliä on närästänyt. Öitä on nukuttu katkonaisesti ja lääkärin määräämä Pepsid-kuuri syöty. Sitten näytti jo hyvältä, kunnes samoihin aikoihin, kun Vili sai naudanlihaa, alkoi oksentelut. Vili ei ole aiemmin oksennellut kuin harvoin ja satunnaisesti, nyt usean kerran päivässä ja lähes joka päivä. Aikaisemmin ne oksentelut ovat olleet sulamatonta ruokaa, nyt ensi kertaa jotain tyhjän vatsan oksennusta. Taas Pepcidiä. Hädissäni annoin jopa Antepsiniä, josta Vili ei pidä ollenkaan, on jotenkin huonovointinen siitä. Mahdollisina yleisinä haittavaikutuksina sen pakkausselosteessa mainitaankin pahoinvointi. Nyt päätin olla antaamatta enää ikinä Antepsiniä. Piste.

Sitten lukaisin Jagsterin sivuilta artikkelin Närästyslääkkeistä ongelmia?

Pepsid ei myöskään tuntunut paljon auttavan tällä kertaa, joten otin käyttöön kaikki tietämäni (= muistamani) luonnolliset tukitoimet eli pellava- ja kauralima, hunaja (nyt ei pitäisi olla siitepölyistä vaaraa), kamomillateetä veden joukossa, "mineraalihiekka",  lakritsijuuri sekä keitetty peruna. No, Vili ei suostu syömään mitään, missä on noita limoja joukossa eikä juomaan kamomillalla terästettyä juomavettä. Peruna menee sutjakkaasti, mutta se on ainakin tähän mennessä aina aiheuttanut tassujen nuolemista. Nyt ajattelin kokeilla riisiä, eikö sen pitäisi olla myös vatsaystävällistä? Vili testien mukaan ei ole varastopunkille allerginen eikä riisissä ole gluteenia, joten suurta vaaraa ei pitäisi olla. Kai sille sentään voi olla allerginen? Nyt minua askarruttaa, mitä riisiä koirille keitetään, puuroriisiä vai? Miten saa koiran syömään riisiä lihan ohella? Vili nimittäin ei ymmärrä riisin päälle mitään, poimii vain lihat lautaselta ja jättää riisit.

Nyt Vili on siis luonnonmenetelmillä närästyksensä suhteen ja vointi on nyt parempi, pari viime yötäkin on nukkunut lähes aamuun asti asti ja jo kolmas päivä ilman oksentelua. Olen ymmärtänyt, että kalkkuna ja kana olisivat lihoista vatsaystävällisimpiä, entä kala? Ovatko naudan- ja lampaanliha sitten vaikeammin sulavia?
Olen Vilin närästyksen suhteen ihan ymmällä. Se tuntuu olevan krooninen vaiva, joka pulpahtaa riesaksi aina silloin tällöin. Pienessä päässäni olen miettinyt, että Vilin koko ruokavalio pitäisi saada mahdollisimman vatsaystävälliseksi, helposti sulavaksi. Jättämällä lammas ja heppa pois? Äh, kuinka sitä onkaan taas niin avuton olo.