maanantai 28. helmikuuta 2011

Helmikuun saldo


Helmikuu on paketissa ja on aika vilkaista kuukauden saldoa. Se näyttää kerrankin vain plussaa! Koko kuukausi on ollut kuin unelma. Vili on seesteinen, iloinen, eikä mikään kutina ole häntä vaivannut. Ei, vaikka kortisonia on vähennetty.

Minä sen sijaan olen aika ajoin ollut vähemmän seesteinen. Jokainen päivä on ollut jännittävä, ihan sydämestä on kouraissut, jos olen nähnyt Vilin nuolevan tassuaan tai heiluttelevan korviaan. Suuri mörkö nimeltä Pelko on vaaninut koko ajan jossain syvällä alitajunnassa. Kuitenkin aihetta kiitollisuuteen on löytynyt jok'ikinen ilta, mikään ei ole räjähtänyt käsiin ja pelästykset ovat olleet aiheettomia ja ohimeneviä. Ajoittain olen tyystin unohtanut, että Vili on allergikko ja olen voinut iloita hänestä ihan tavallisena koirana.

Mitä pidemmälle kuukausi kului, sitä vähemmän olen pelännyt takapakkia. Jos sellainen nyt tulisi, niin putoaisin kyllä korkealta ja kovaa.


Kiitokset peukunpitäjille!

                                                                               

Vilillä on tapana käydä istuskelemassa lenkin varrella olevilla penkeillä. Kaikkina vuodenaikoina...

tiistai 22. helmikuuta 2011

Tuoteselosteista

Hau-Hau


Hau-Hau Lammas-riisi paté
tuoteseloste:
- tuore lampaanliha ja lihaan verrattavat valmistusaineet 93 %
- riisi 6 %
- vitamiinit, mineraalit ja sokerit
- tuote ei sisällä vehnää, soijaa, verta eikä kalaa.






Kuluttajan näkökulmasta katsottuna tuo tölkki sisältää vain lampaanlihaa. Eikö vaan?
Tiedustelin valmistajalta, mitä tuo tölkki oikeasti sisältää ja sainkin sieltä yllättävän ja ystävällisen vastauksen:

"Marketeissa myytävät koiran ruuat ovat melko harvoin täysin sopivia vaikeasti allergisille koirille. Suosittelisin ostamaan hypoallergeenista ruokaa eläinkaupasta tai mahdollisesti ruokkimaan koiranne itsetehdyllä ruualla, näin tiedätte tarkkaan, mitä ruoka sisältää (esim. 100 % jauhelihaa, kypsennettyä riisiä/vihanneksia+vitamiinilisää).

Hau-Hau-tölkeissä on lampaanlihan lisäksi kananlihaa.

Voitte toki kokeilla tölkkiruokaamme koirallenne aloittaen pienillä määrillä, jos se vaikka sopisikin. Mutta jos allergiaoireet ovat hyvin vaikeat, suosittelisin ensiksi ehdottamaani vaihtoehtoa.
Mukavaa kevään odotusta Teille ja koirallenne!"

Elintarviketeollisuutta ei kiinnosta kuluttajien terveys tippaakaan, vaan tuotteiden myynti ja niistä saatava voitto ovat tietenkin teollisuuden ensisijaisia tavoitteita. Tämä koskee niin ihmisille kuin eläimille suunnattua mainontaa.

Miksi me syömme tällaista roskaa?

Tuoteselosteet voivat kertoa enemmän kuin etiketin iso teksti, mutta sieltäkään ei kaikkea informaatiota löydy, kuten tämä yksi koiranruokatölkki osoittaa. Valtaosa tuoteselosteen informaatiosta on muutenkin täysin ymmärtämätöntä tietoa, ei tavallinen ihminen tiedä, mitä ne sanat pitävät sisällään.

"Me rakastamme lemmikeitämme! Ja joskus välitämme jopa enemmän siitä mitä ne syövät, kuin mitä me itse syömme. Mutta jos ihmisruoan tuoteselosteiden syynääminen vaatii tarkkuutta ja tulkintaa, on eläinruokien kohdalla asia vielä monimutkaisempi."   Kissan- ja koiranrehujen tuoteselosteet monitulkinnallisia

Lisäaineet:  E-koodit

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Alumiinia ja kortisonia

Pyryinen sunnuntaipäivä.

Mielessä alumiini. Tosin ei kattilan muodossa, vaikka sekin tähän samaan asiaan liittyy.
Juttu alkoi nimittäin Vilin äskettäisistä vatsavaivoista, johon lääkäri määräsi Antepsin-nimistä lääkettä. Vili sai 10 päivän kuurin sitä, mutta ilmeisesti vaiva ei ole täysin poistunut, koska nyt on kahtena yönä tullut herättelemään liian varhain aamulla eli klo 5.30. Närästystä?
Olen jotunut antamaan Vilille sitten jo kahtena iltana tuota lääkettä ja niinä öinä on nukkunut makeasti normaalin pitkän yön. Nyt siis oikeastaan minun pitäisi antaa Vilille taas kuurina sitä troppia. En millään haluaisi, mutta pakkohan se on.
Siinä lääkkeessä on nimittäin alumiinia. En haluaisi kyllästää Vilin elimistöä vieraalla aineella. Enkä varsinkaan nyt, kun on kortisonin alasajo menossa.

"Alumiini on maan kuoren kolmanneksi yleisin alkuaine ja sitä tavataan kaikkialla. Elimistöön alumiinia kulkeutuu sekä ravinnon että juomaveden mukana. Sen imeytyminen on kuitenkin normaalisti erittäin vähäistä, sillä ravinnon fosfaatit sitovat alumiinin imeytymättömään muotoon."

Alumiinia on myös lähes kaikissa rokotteissa, monissa lääkkeissä, elintarvikkeiden lisäaineissa sekä antiperspiranteissa. Tuon alumiinivaaran takia ovat ennen niin yleiset alumiinikattilatkin poistuneet käytöstä.
Normaalisti alumiini poistuu elimistöstä munuaisten toimesta virtsan mukana, mutta jos munuaiset eivät toimi tarpeeksi tehokkaasti, niin alumiinia kertyy elimistöön liikaa. Silloin alumiini on myrkkyä. Sen sanotaan aiheuttavan mm. syöpää, neurologisia ongelmia, dementiaa.

Lisäksi vielä  "Antepsin oraalisuspensio sisältää natriummetyyli- ja natriumpropyyliparahydroksibentsoaattia ( E 219, E 217, E 215), jotka saattavat aiheuttaa (mahdollisesti viivästyneitä) allergisia reaktioita".

Ruuansulatuskanavan lääkkeet

Tieto lisää tuskaa, mutta tuskin normaalioloissa on syytä paniikkiin. Silti on toisinaan ihan hyvä pohtia tätä maailman menoa...

Vilin kortisonin alasajo on tähän asti sujunut mallikkaasti. Näin pitkälle emme ole aikaisemmilla kerroilla päässeet, ennen kuin tilanne on räjähtänyt käsiin. Takapakin vaara kasvaa toisaalta päivä päivältä, mutta toisaalta se on hyvän merkki, mitä enemmän päiviä kuluu. Jokainen päivä on täynnä vaihtuvia tunteita, pelkoa, toivoa, iloa. Päivä kerrallaan.
Faktat löytyvät  Yhteenveto-sivulta.


tiistai 15. helmikuuta 2011

Pikku-uutisia

Vilistä.
Tämän blogin  päätähdestä. Vili  on joutunut  taantumuksen valtaan!  Vili on nyt 2 vuotta ja 3 kk vanha. Koskaan ei ole ollut ongelmia jättää Viliä yksin kotiin. Ei edes pikkupentuna. Vilihän ei tosiaan joudu usein jäämään yksin, ehkä kerran kaksi viikossa muutamaksi tunniksi. Nyt tänä vuonna Vili on alkanut asettumaan ulko-oven eteen pitkin pituuttaan, kun olemme lähdössä "kauppaan". Me lähdemme nimittäin aina "kauppaan", kun jätämme Vilin yksin. Kun ovi sulkeutuu, aloittaa Vili haukkumisen.
Onneksi Vili on pieni koira eikä hänen haukkunsa ole pahimmasta päästä, mutta kyllä se kuuluu naapuriinkin. Kylmäverisesti ollaan vain poistuttu kiireenvilkkaa paikalta ja toivottu, että hiljenee pian. Vielä ei olla ehditty jäädä kuuntelemaan, kauanko Vili metelöi.

Harmittavaa käytöstä! En ymmärrä, kuinka se nyt yhtäkkiä on alkanut reagoimaan noin. Vili ei siis pode eroahdistusta, vaan tulkitsen sen haukkumisen Vilin mielipiteen ilmaisuksi, protestiksi.

Katselin tuota Viliä ja totesin, että kylläpä on pitkä poika, väärään suuntaan kylläkin. Mallia rekka. Vävyni, joka näkee Viliä vain harvoin, sanoi tuossa jokin aika sitten, että "onpa Vili kasvanut paljon pituutta". Se oli hyvin ja osuvasti sanottu. Toivottavasti Vilille ei tule vaivoja tuon pitkän selän takia, varsinkin, kun kortisoni on varmaan surkastuttanut lihaksia.

Happovaivoista.
Tänään soittelin eläinlääkärille ja kerroin, kuinka hienosti Vili on toipunut vatsavaivoistaan. Pitkin talvea aika ajoin Vili valvotti öiseen aikaan ja ilmeisesti se on aina johtunut tästä närästyksestä. Minä onneton vaan en tajunnut sitä. Onneksi nyt olen valistuneempi.
Jatkohoidosta ell sanoi, että jos tulee viitteitä happohyökkäyksistä, niin Antepsin on hyvä lääke annettavaksi. Samalla annostuksella eli 2 ml ja ehkä vain yöksi, jos tilanne ei ole päässyt pahaksi ja siihen puututaan heti. Antepsin suojaa mahan limakalvoja mekaanisesti muodostamalla suojakalvon ja jos tilanne tulee oikein pahaksi, niin sitten minun pitää soittaa ja pyytää Vilille happosalpaajaa.

Kortisonista.
Kortisonin vähentäminen on alkanut. Olen koko ajan varuillani. Kuin haukka vahdin Viliä, että muuttuuko käytös, alkaako kutina, heilutteleeko korviaan liian tiuhaan, hankaako kuonoa maahan, raapiiko mattoja, nuoleeko tassuja...
Taidan tulla sekopäiseksi pelkästä pelosta, että minä hetkenä hyvänsä kaikki, koko homma räjähtää käsiin. Taas.
Täältä löytyy päivittäistä seurantaa

Rypsiöljystä.
Satuin lukaisemaan mielipiteitä rypsiöljystä, jota kovasti suositellaan ja yritetään saada suomalaisten suosikkiöljyksi myös ruokapöydässä.
"Kasvisrasvat kuten soija-, auringonkukka ja rypsiöljy ovat mainioita traktorin polttoaineita mutta ihmisravinnoksi kelpaamattomia rasvoja." Näin sanoo Antti Heikkilä blogissaan otsikolla  Miksi en käytä rypsiöljyä .

Sain selville eräistä muista lähteistä, että kasviöljyt voivat myös allergisoida, varsinkin kylmäpuristetut. Turvallisempia olisivat raffinoidut. Hohhoijaa. Taas kerran.
Onpas mukavan sekalaista tietoa, ja mitä enemmän luin, sitä sekavammaksi muuttui siitäkin huolimatta, että lukemani jutut olivat ns. luotettavien tahojen julkaisemia.

Tässä yksi linkki, jos joku kiinnostui "tietämään" enemmän rypsiöljyn "hyvistä" ominaisuuksista:
www.rypsiöljy.fi

Uutinen koiragaalasta.
" Nartun synnytys alkoi eikä sitä voinut jättää yksin kotiin, joten kokenut ja arvostettu kasvattaja ja hänen seuralaisensa päättivät ottaa synnyttävän nartun mukaansa koiranäyttelyyn. Siellä narttu joutui sitten synnyttämään pentunsa kaiken hälinän keskellä ja ylpeä kasvattaja esitteli ensimmäisenä syntynyttä pentua ympäri salia."
Tiibetinspanieli synnytti näyttelyssä                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                      

lauantai 12. helmikuuta 2011

Kuvapläjäys viikonlopun ratoksi

Tilasin kokeeksi saksalaisesta nettikaupasta muutaman tölkin kahdenlaista ruokaa Vilille. Hätävaraksi. Jos heppa ja lammas loppuu vaikkapa väliaikaisesti, niin olisi joku vararuoka annettavaksi. Toivon niiden olevan sopivia, en ole kylläkään uskaltanut vielä antaa. Toinen on lammasta ja toinen strutsia, molemmissa on vain yhtä proteiinia ja yhtä hiilihydraattia.


Sisältö:
lammasta 63%
lihalientä 30,5%
perunaa 5%
kivennäisaineita 1%
saffloröljyä 0,5%
lisäksi A-vitamiinia 3000 ky, D3-vitamiinia 200 ky, E-vitamiinia 30 mg



Lisäksi tilasin myös samantapaista, pussitettua sapuskaa.
Sisältö:
lammasta 62%
lihalientä 28%
hirssiä 4%
parsakaalia 4%
kuminaa 0,5%
kivennäisaineita 1%
kuminaöljyä 0,5%




Toimitus oli nopeaa, tilauksesta kotiinkantoon kesti viikon verran. Toimituskulut olivat noin 7 euroa, yhden tölkin hinta oli 1,65-1,95 euroa.
Täältä tilattu  Jos nämä eivät sovi Vilille, niin syksyinen hoitokoiramme Sindi perii koko satsin.

 *****

Sitten muutama kuva Vilin nykyisestä gourmet-ateriasta. Kattilassa on kukka- ja parsakaalia sekä lammasta ja hevosta.

höyrytysvaihe

lautasella
hyvää ruokahalua!




   
  
Sitten vielä viimeiseksi siitä saksalaisesta nettikaupasta löytämäni koiranvaipat! Tulevat ehkä joillekin koirille tarpeeseen. Nykyaikaan koiratkin!
Näitä en siis tilannut...

perjantai 11. helmikuuta 2011

Haaveita vai aaveita...

"Ihmettelen aina tätä, että luetellaan mitä koira tällä hetkellä syö ja mitkä tuo oireita, mitkä ei. Mutta silti tämän ohella syötetään kortisonia, miksi?
Käsittääkseni kortisonia ei tarvittais ollenkaan, jos koira ei kerran saa mitään allergisoivaa?
Mutta ilmeisesti näissä tapauksissa kortisonia syötetään allergiaan, jolle ei voi mitään? -esim. huonepöly?
Yleisesti siis vaan ihmettelen tuota kun sanotaan ettei koira oo esim. kanalle allerginen, silti laitetaan kuppiin kortisonia."


Tämä eräältä foorumilta lainattu teksti, jonka on kirjoittanut eräs, joka kommentoi myös tätä blogia, oli se sysäys, joka sai minut ajattelemaan.

Olinhan jo monasti epäonnistuneen kortisonin vähennysyrityksen jälkeen vannonut olevani lopun ikääni tyytyväinen, jos Vili pärjää kortisoniannoksella 2,5 mg joka 3. päivä. Syyttelin itseäni, että vaadin kuuta taivaalta, etten osaa olla onnellinen vähemmästä, josta sitten seurasi vannottelu, etten ikinä enää yritäkään saada Viliä lääkkeettömään olotilaan.

Nyt kuitenkin kilahti joku pieni kello tuolla pääkopan sisällä, ehkä peräti aivostossa? Vai syttyikö jossain lamppu?

Vilillä näyttää nyt menevän hyvin.
On kaksi vaihtoehtoa: joko tyydyn tähän tai sitten yritän kortisonin lopetusta.
Jos valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon, jää jäljelle kaksi mahdollisuutta: joko se onnistuu tai sitten ei.
Jos se ei onnistu, niin syynä ovat todennäköisesti nuo ulkoiset allergeenit eikä ruokavalio.

Ja koska kello on kilahtanut, niin tietenkin tulen valitsemaan kortisonin lopettamisen, vielä tämän yhden kerran!

Olen saanut kaksi erilaista ohjetta eläinlääkäreiltä. Toinen sanoi, että tällä Vilin nykyisellä annostuksella kortisonin voi lopettaa heti. Toinen neuvo on lopettaa pienentämällä annostusta kuukauden ajaksi ja sen perusteella sitten mahdollinen lopetus. Noudatan jälkimmäistä.

Takapakin pelko on suuri. Ei pelkästään pelko, vaan se takapakki on valitettavasti myös todennäköinen. Toisaalta jos en nyt yritä, niin milloin sitten?

 
Pitäkää peukkuja!

tiistai 8. helmikuuta 2011

Väliaikamietintöjä

Nyt on kuuden päivän verran annettu Vilille lääkkeitä. Vilin ja minun välinen suhde on koetuksella, Vili ei nimittäin tykkää ollenkaan siitä Antepsin-lääkkeestä eikä varsinkaan siitä, että annan sitä ruiskulla. Makukin on Vilin mielestä tyrmistyttävä, omaan nenääni tuoksuu kyllä oikeinkin karamelliselta.
Se toinen lääke onkin niin pieni, että Vili tuskin huomaa sen nielemistä.

Ihmetyttää se, että lääkäriltä en saanut sen kummempia ohjeita lääkkeiden antamiseen kuin annokset. Muistelin kotona, että Antepsin olisi ollut ravistettava lääke ja tarkistin sen lääkeinfosta ja niin hän se on, ravistettava hyvin. Klinikalta saadun pullon kyljessä luki vain lääkkeen nimi, ei muuta.
Itse kysyin silloin klinikalla noitten lääkkeitten antamisesta, voiko ne antaa yhtä aikaa jne. Ei kuulemma voi antaa, vaan niiden välillä on oltava mielellään vähintään tunti aikaa. Tätäkään tietoa ei kysymättä kerrottu.
Suurin osa lemmikinomistajista on ihan tavallisia tallaajia eikä terveydenhuollon ammattilaisia! Miksi ei neuvota, jos nuo neuvot ovat tarpeellisia? Ei kai niitä olisi olemassakaan, jos ne eivät olisi lääkkeen tehon takia tärkeitä.

Vili on nyt voinut lääkkeiden ansiosta hyvin. Ruokahalu on hieman kadoksissa, mutta syö sentään välttävästi. Jatkossa sitten tiedän seurata Vilin vatsahappotilannetta, nyt kun tunnistan oireilun.
Voi Viliressua, kun on joutunut ties kuinka kauan kärsimään happovaivoista, kun en ole niitä ymmärtänyt olevankaan...

Luin, että vatsahaava- ja närästyspotilaille suositellaan makeiseksi lakritsia. Se suojaa vatsalaukun limakalvoja happohyökkäyksiltä. Ihan mielenkiintoinen tieto ja minulle aivan uusi. Itselläni ei ole koskaan ollut edes närästystä, joten ei ole tullut perehdyttyä koko aiheeseenkaan. Aikaisemmista koiristani eräät ovat tykänneet kovastikin lakuista, ollut oikein suurtakin herkkua. Niin, ja yksi koirani tykkäsi Marianne-karamelleista, osasi kuoria itse paperinkin pois...
Vilin kutinat ovat pysyneet myös poissa, tähän asti ainakin. Tietysti nämä lääkkeet nyt sotkevat pakkia ja ovat lisärasite Vilin immuunisysteemille, vieraita aineita.
Toivottavasti niistä ei mitään riesaa synny enää, kun tähän astikin on hyvin sujunut.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Lääkärikeikka

Olemme molemmat Vilin kanssa makselleet eilen univelkojamme alkuviikon tapahtumista. Siinä sivussa olen yrittänyt koota itseäni kaikista itsesyytöksistä ja miettinyt, mitä tänne kirjoitan. Päätin asettaa itseni alttiiksi arvostelulle ja moitteelle, sillä en ole ollut niin hyvä emäntä Vilille, kuin Vili ansaitsisi. Olisin voinut tuon salatakin ja esittää asiat itselleni edullisessa valossa...

Sunnuntai sujui hienosti, Viliä parhaimmillaan, kaikki vielä ok. Aamuyöllä Vili alkoi herättelemään. Pääsi ulos, mutta siihen ei näyttänyt tarvetta olleen. Levottomuus jatkui  ja jatkui. Vili raapi vimmalla mattoja ja sänkyjä. Minun päässäni pyöri heti ajatus taas kerran alkaneesta kutinasta. Olin niin fixoitunut siihen allergiateemaan, että ei mitään muuta tullut mieleenikään.

Sitten aamulla Vili oksensi kahteen kertaan eiliset ruuat, täysin sulamattomina. Luulin, että nyt alkaa helpottamaan, kun on oksentanut. Ihmettelin kylläkin niitä totaalisen sulamattomia oksennuksia... Levottomuus silti jatkui ja minä odottelin, että se menisi ohi.
Seuraavakin yö meni aamuyöstä eteenpäin valvoessa. Samoin seuraava päivä. Vili vaelsi eikä osannut asettua mihinkään. Mieleeni putkahti sitten jo muitakin ajatuksia kuin allerginen reaktio. Selkäkipu? Loukannut ehkä itsensä hyppiessään? Viimeksi ell mainitsi sellaisesta mahdollisuudesta, Vilillä kun on niin pitkä selkä. Joku kortisonilääkityksen haittaoire? Maksavika? Uskallanko antaa kipulääkettä? En uskaltanut. Ajattelin, että jos se on sittenkin joku mahavaiva, niin se aiheuttaisi lisää sitä mahavaivaa.

Minua alkoi jo ahdistamaan tuo Vilin levottomuus, tiesin, että Vilillä on joku vaiva, mutta mikä? Sitten soitin eläinlääkärille, saimme ajan torstaiaamuksi heti klinikan avatessa ovensa. Jostain muusta paikasta olisin ehkä saanut ajan nopeammin, mutta en halunnut oudolle lääkäriasemalle, kun ei sentään ihan hengenmenosta näyttänyt olevan kysymys. Tämä päätös aiheutti ahdistavaa ristiriitaa itselleni, Vilillä on ilmeisesti kipuja ja se joutuu silti vielä odottelemaan, että päästään lääkärille. Sitten valvottiin taas se seuraavakin yö.

Kaikkina näinä päivinä Vili söi ruokansa, tavallista vähemmän kylläkin, vatsantoiminta oli ihan normaalia eikä oksenteluja enää ilmennyt. Piti häntäänsä koko ajan alhaalla, ei leikkinyt, oli tosi surullisen oloinen. Vili lipoi tiuhaan suupieliään ja pyrki useasti parvekkeelle syömään lunta. Näistä oireista sitten aloin vähitellen epäilemään, että vaiva johtuu jotenkin mahasta tai ruokatorvesta.

Sitten vihdoin ja viimein päästiin lääkärin juttusille! Ja meillä oli tuuria! Kohdallemme sattui mukava lääkäri, joka luki koneeltaan Vilin aikaisempaa stooriakin, sitä edelliset lääkärit eivät tehneet, vaan olivat olleet hoomoilasena Vilin terveydentilan suhteen, vaikka se kaikki lukee heidän omissa kirjauksissaan. Tämä lääkäri kyseli Vilin nykyisestä ruokavaliosta ja lisäravinteista ja otti puheeksi sen viime keväisen rokotusreaktionkin jne. Kyseli, joutuuko Vili olemaan paljon yksin (ei joudu).

Vili tutkittiin perinpohjin ja Vili kuulemma aristi vatsalaukun kohtaa kylkiluiden alapuolella. Sen saman sanoi myös silloin lokakuussa se silloinen eläinlääkäri, kun Vili sai sen kummallisen kohtauksen, jonka syy ei selvinnyt.
Tutkimuksensa ja kaiken kertomani perusteella lääkäri päätyi tulokseen, että "Vilin oireilu ja löydökset viittaavat vatsalaukun limakalvon ärtymiseen. Lääkitys ohjeen mukaan. Jos oireilu ei viikossa ole helpottanut, niin soita."

Vilille määrättiin
 * Famotidin Hexal 20 mg 
10 tabl. ½ tablettia 2x päivässä kuuri loppuun. Vatsahapposalpaaja.
*  Antepsin mikst. 
70 ml, 2 ml 3x päivässä kuuri loppuun. Vatsalaukun limakalvon suojaamiseen.

Sain ohjeistusta kortisonin lopettamiseen, jos nyt näyttää siltä, että Vilille on vihdoin löytynyt sopiva ruoka. "Kortisonilääkitystä voi yrittää vähentää, anna 1/4 tabl. joka 3. päivä kuukauden ajan, jos kutina ei lisäänny, niin kokeile sitten jättää se kokonaan pois." Kortisonin lopettamiseksi vähitellen lääkäri ei suositellut annosvälin pidentämistä, vaan nimenomaan annoksen vähentämistä.
Jos kuitenkin kortisonia joutuu käyttämään säännöllisesti lopun ikää tai siihen verrattavan pitkän aikaa, niin se vaatii rinnalleen jonkun vatsaa suojaavan lääkkeen. Pitkäaikainen kortisonin käyttö ohentaa limakalvoja ja näin ollen aiheuttaa närästystä ja vatsahapot pääsevät vahingoittamaan vatsan limakalvoja.

Kotiin päästyämme Vili sai ensimmäisen Antepsin annoksensa ja onnellisena poika kävi nukkumaan. Univelkaa oli kertynyt runsaasti. Vili nukkui ihan koko päivän, välillä kävi syömässä ja ulkona pissalla, piti pienen leikkituokion ja taas jatkoi nukkumista.
Seuraava yö olikin sitten jo normaalin rauhallinen.

Olin niin onnellinen, että mitä ilmeisimmin lääkäri oli tehnyt oikean diagnoosin ja Vili on taas jotakuinkin "terve"! Levottomuus ja vaeltelu oli loppu! Häntä nousi taas selän päälle ja lelukoppakin muistui mieliin.

Aloin syyttelemään itseäni rankasti, että en ollut heti tajunnut, mistä oli kyse ja että apua olisi pitänyt hakea ihan heti. Koiraparkani oli saanut kärsiä useamman vuorokauden ja minä olin siihen syypää. Puolustelen nyt itseäni sillä, että ensin kuvittelin vaivan olevan ohimenevää laatua ja toisekseen epäilin eläinlääkärin kuittaavan nopean käynnin siellä vähäpätöisenä pikkukoiran huonovointisuutena eivätkä ottaisi sitä ollenkaan vakavasti. Todennäköisesti olin molemmissa tapauksissa väärässä. Jälkiviisaus ei tapahtunutta miksikään muuta.