tiistai 29. maaliskuuta 2011

Vilin uutisia

Nyt on kulunut kolmisen viikkoa siitä, kun Vili sai viimeisen kortisoniannoksensa. Ajatella, Vili on ollut jo kolme viikkoa "clean"! Tämä aika on sujunut ihan hyvin. Vili on ollut lähes 100% rapsuttelematta. Harvakseltaan rapsuttelee ja nuolee tassujaan, tänään jopa kirputti anturaansa. Siitä kylläkin hiukan hermostuin, mutta yritän luottaa siihen, että meidän "onnen päivät" yhä jatkuvat.

Viikonloppuna annoin Vilille kiitospalaksi pitkästä aikaa naudan paistisuikaleita ihan koemielellä. Aikaisemmilla naudansyöntikerroilla Vili on saanut vielä kortisonia, sehän vääristää tuloksia eli jos silloin ei ollut erityisemmin paljon kutinaa, niin se on ollut ainoastaan kortisonin vaikutusta.
Naudanliha on ollut mielestäni sopivaa Vilille, mutta pieni epäily on silti ollut. Tarkkailin  nämä päivät Viliä oikein haukankatseella ja tuntui, että rapsutteli vähän enemmän kuin edellisinä päivinä (jolloin ei rapsutellut ollenkaan). Nautaa sai nyt vain kolmena päivänä ja nyt ollaan palattu taas niihin hevospaistisuikaleisiin. Jos nyt rapsutus loppuu taas kokonaan, niin sitten ei naudanliha enää kuulu valikoimiin. Saas kattoo nyt...

Kortisonilääkityksen ollessa päällä onkin vaikeaa tietää, mikä aiheuttaa kutinaa, mikä ruoka sopii koiralle jne. Se peittää kutinaoireet niin hyvin, että vain pahimmat kutinanaiheuttajat huomataan. Onkin ihan silkkaa onnenkauppaa, jos kortisonin ohella löytyy "syylliset ja syyttömät".

Kortisonin lopettamisen jälkeen Vilistä on tullut eläväisempi, virkeämpi. Leikkii paljon enemmän kuin ennen. Vahtii ja reagoi kaikkeen outoon myös herkemmin tuhahtelemalla, murinalla, joskus jopa hiljaisella haukunnalla. Nukkuu päivällä vähemmän ja yöt sujuvat rauhallisesti. Vili on kaiken kaikkiaan hyväntuulinen koira.
Mielenkiinnolla odotan, että tuuheutuuko Vilin turkki. Vilin kyljet ovat tosi ohutkarvaisia eikä turkki muutenkaan ole mitenkään komea. Ainoastaan kaulan ympärillä oleva kaulus sekä selän päällä oleva tummempi mantteli ovat vahvakarvaisia ja tiuhoja.

Närästys on pysynyt aisoissa. Vili syö 3 - 4 kertaa päivässä, ei ole oksennellut ollenkaan.
Nyt olen tullut siihen tulokseen, että kaikki Vilin nirsoilupäivät ovat johtuneet närästyksestä. Niin, ja minä onneton en ole sitä tajunnut ennen kuin vasta nyt! Voi miksi koirat eivät osaa kertoa, mikä on vialla? Tai oikeammin; miksi me ihmiset emme ymmärrä koiriemme kertomaa paremmin? Vieläkin tarkemmin sanottuna; miksi minä en ymmärrä omaa koiraani paremmin?

Tassuja pestään näinä kelirikkoaikoina oikein urakalla! Yleensä neljä kertaa päivässä. Saisi kevät jo tulla...

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Kiva-Team

Kiva-Team  on mielenkiintoinen yhdistys, joka pitää valitettavan vähän ääntä itsestään.

Joskus kymmenisen vuotta sitten, taisi olla vuonna 2000, kävin tuon yhdistyksen järjestämällä 2-päiväisellä kurssilla, jolla oli kiva nimikin, "Piskipäivät". Siellä oli luennoitsijoina useita nimekkäitä koiraihmisiä, mm. Karen Pryor sekä kansainvälisestikin tunnettu norjalainen Turiid Rugaas, joka silloin piti meille harjoituksia kirjoittamansa kirjan aiheesta "Rauhoittavat signaalit".



Saimme myös havaintoesityksiä Naksutinkoulutuksesta, sillä jouduimme kukin vuorollaan olemaan koira, ja yrittää ymmärtää, mitä tuo ihminen oikein haluaa minusta.Eipä se ollut kovinkaan helppoa koirana ymmärtää ihmistä ja se kokemus antoi eväitä tajuta hieman paremmin koiran ajatusmaailmaa ja niitä virheitä, joita klikkaaja itse tekee.





Vilin kanssa en ole harrastanut naksuttimen käyttöä ollenkaan, vaikka sellainen tuolla laatikonpohjalla lojuukin. Ihan tuliterä ja käyttämätön.

Yhdistys järjestää mm. pidettyjä "Kiva koirakansalainen" - kursseja, joissa testataan koiran yhteiskuntakelpoisuutta. Omat koirani eivät olisi ikinä läpäisseet niitä testejä...

Kaikkea muutakin löytyy Kiva-Teamin sivuilta, kuten esim. "Kampanja kuristavia kaulapantoja vastaan".

Närästys & gastriitti

Kuinka tyhmä olenkaan ollut!

Vili on aina ollut koira, jolle tulee aika ajoin päiviä, jolloin ruoka ei maistu. Sitten maistuu taas. Olen pitänyt sitä pelkkänä nirsoutena, minulle ei ole hevin tullut mieleeni, että sen syynä voi olla närästys. Vili on myös oikeastaan ihan pennusta lähtien maiskutellut, olen pitänyt sitä vain rotuominaisuutena tai Vilin persoonallisena tapana.

Närästys tarkoittaa mahahappojen nousemista ruokatorveen. Se aiheuttaa kipua, poltteen tunnetta ja ärsytystä ruokatorvessa ja nielussa. Syynä yleensä liikahappoisuus, myös vähähappoisuus voi aiheuttaa samankaltaisia oireita.
Gastriitti eli mahakatarri on mahahaavataudin lievempi muoto, mahalaukun seinämän limakalvon tulehdus.

Närästystä ja gastriittia voivat aiheuttaa mm.
* suun kautta annettavat, pitkäkestoiset lääkekuurit, esim. kortisoni, kipulääkkeet
* liian kuivat ruuat, kuivamuona
* huonosti sulavat ruuat, esim. possunkorvat
* liian maustetut ruuat, ihmisten ruuat
* paistetut ruuat
* muut sopimattomat ruuat, esim. runsas puruluitten syöminen
* mahalaukkuun "pesiytyneet" vierasesineet, kivet, kävyt ym. usein jo pentuaikana syödyt
* stressi, esim. eroahdistus
* immuniteetin heikkous (allergiat)


Närästyksen oireita mm.
* maiskutus
* huulten lipominen
* nieleskely
* ruokahaluttomuus
* oksentelu
* runsas juominen, lumen syöminen
* yletön ruohon syöminen
* syömäkelvottoman syöminen (keppejä, käpyjä)
* köyry asento
* vatsanalueen aristelu
* suoliston kurina ja murina
* levottomuus tai päinvastoin "äkillinen joutilaisuus"

Edellämainitut oireet voivat johtua monista muistakin syistä.  

Kannattaa kuitenkin ihan ensimmäiseksi miettiä, voisiko olla kyse närästyksestä tai jopa gastriitista.

Kumpaakin on kohtuullisen helppo hoitaa. Koiran ruokavalio kannattaa muuttaa sopivammaksi. Se ei kuitenkaan yksin riitä. Ensin on tuo liikahappoisuus hoidettava pois ja gastriitin vioittama vatsalaukun limakalvo saatava terveeksi.

Närästyksen ja gastriitin hoito lääkkeillä, esim.
* käsikauppavalmisteita ovat mm. Antepsin ja Pepcid
* eläinlääkäriltä saa reseptivalmisteita sekä koirakohtaiset annosteluohjeet
ja/tai luonnonmenetelmillä, esim.
* maustamaton jugurtti, kermaviili, piimä
* maitohappobakteerit
Silicea geeli, joka vahvistaa vatsan limakalvoja
lakritsi, (sisältää vehnäjauhoa, vaihtoehtona gluteeniton lakritsi, joka sisältää riisijauhoa)

Närästyksen lääkehoito tuo yleensä välittömästi  apua tilanteeseen. Jos kaivattua helpotusta ei ilmene, kannattaa pohtia muita syitä koiran huonovointisuuteen, ehkä kyse ei olekaan närästyksestä.

Lähes kaikki edellä kirjoitettu on netistä löydettyä tietoa ja osa omaa kokemusta. Tiedot eivät ole tietenkään täydellisiä eivätkä myöskään mitenkään asiantuntevasti listattuja, maallikko kun olen...

torstai 24. maaliskuuta 2011

Kuulumisia

Taas tuli soiteltua eläinlääkärille.

Vilillä oli taas syömätön-vetämätön-päivä ja se pelkoni Addisonin taudista nosti taas päätään. Siis mittaamaan ensi Vilin lämpö, joka oli "vain" 37,5 ja se, että Vili vieläpä oksenteli aamulla, sai taas sydämen tykyttämään turhan tiuhaan.
Kovin hanakasti näköjään ei Viliä pyydetä sinne veritesteihin, liekö hyvän merkki? Lääkäri epäili enemmänkin, että Vili kärsii närästyksestä ja vatsavaivoista. Sanoi, että kortisoni voi pitkäaikaiskäytössä vahingoittaa vatsan limakalvoja ja vatsahappojen tasapainoa pahastikin. Jopa niin, että koira joutuu syömään jopa kuukausia tai pahimmassa tapauksessa koko ikänsä vatsalääkkeitä.
Tässä Vilin tapauksessa lääkäri kuitenkin suositteli Antepsin + Pepcid (Famotidin'in käsikauppaversio) lääkitystä "vain" kolmen viikon hoitojaksona maksimiannoksin..

Nyt annan Vilille kuitenkin piivalmistetta Original Silicea-geeliä, joka on 100% luonnontuote ja sillä on vatsan limakalvoja suojaava ominaisuus ja lisäksi se sitoo suoliston haitallisia bakteereita. Täytyy muistaa, että lääkkeitä ja muita vaikuttavia aineita ei pidä antaa samanaikaisesti kuin tuota piivalmistetta, sillä se vaikuttaa lääkkeiden imeytymiseen estävästi. Sopiva aika on pari tuntia ennen tai jälkeen.

Lisäksi Vili saa päivän mittaan kerran maitohappobakteeritabletin, luin jostain, että se on hyväksi happohäiriöissä... Kaapista löytyy myös lakritsijuurta, joka myös suojaa vatsan limakalvoja, sitä annan sitten myöhemmin eli en kaikkia yhtä aikaa.
Tilasin Vilille myös Gastro- yrttivalmistetta, sen pitäisi olla, kuten nimestäkin voi päätellä, vatsan ja suoliston limakalvoja hoitavaa.

Uskon pitkälti luonnontuotteisiin. Ihan jo omasta sekä muiden kokemuksesta. Ripuliin mustikkasoppaa, senhän jokainen tietää? Luumua ummetukseen, tuttu juttu kaikille?
Homeopatian kanssa en ole päässyt sinuiksi. Päivän mittaisen eläinhomeopatiakurssin oikein Helsingissä "pääkallonpaikalla" olen kyllä suorittanut, mutta silti se ei jotenkin tunnu vaihtoehdolta. Olen kuullut paljon positiivista homeopatiasta ja ihan luotettavalta taholta, mutta silti...

Vilin vointi muuten on ollut oikein hyvä, kutinoita ei ole ilmaantunut, ei rapsuttele eikä nuole tassuja. Hyvä!

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Kortisonista eroon

Ajatuksia ja pohdintaa...

Nöyränä ja kiitollisin mielin kirjoitan tätä blogipäivitystä. Voisin sanoa, että tämä on yksi pienistä/suurista arkipäivän ihmeistä. Ei niin suuri, että koko muu maailma kohahtaisi ja uutisissa kerrottaisiin siitä. Vilin näkökulmasta katsottuna se on kuitenkin todella suuri ihme, suuri onni!
En voi kiittää itseäni tästä saavutuksesta. Omin voimin en olisi saavuttanut yhtään mitään, en edes tahdonvoimallanikaan, vaikka sitä kyllä riitti. Meille, Vilille ja minulle kävi hyvä tuuri. Se tekee nöyräksi.

Myötävaikuttajana on ehdottomasti suurimman kiitoksen ansainnut Vilin luontaishoitaja. Oman teoriani mukaan juuri hän on eniten auttanut Viliä selviämään.

Jo se, miten hänet löysin, on aika erikoinen juttu. Jossain vaiheessa etsin aktiivisesti netistä luontaishoitajia ja huomasin heidän kaikkien asuvan kaukana. Nykyään autottomana ihmisenä hylkäsin sitten koko ajatuksen, matkat olivat liian hankalia toteuttaa. Sitten eräänä päivänä elo-syyskuun vaihteessa "törmäsin" nettiselailussani aivan sattumalta eläinten luontaishoitajaan, joka asuu melkein naapurissa, "nurkan takana", kävelymatkan päässä! Sinne sitten mentiin Vilin kanssa. 

Hänen neuvoillaan olen saanut Vilin terveyden oikeille raiteille, vaikka toisinaan uskonpuute nostikin päätään. Vilin vastustuskykyä vahvistettiin syksyn aikana mm. vitamiineilla, yrteillä, hiilihydraattien vähentämisellä sekä ruokavalion korjaamisella siirtymällä täysin kotitekoiseen ruokaan.
Vilin elimistön puhdistautuminen sinne kuulumattomista ja sitä rasittavista aineista ( = myrkyistä) on mielestäni ollut aivan käänteentekevä seikka. Näitä ovat olleet mm. rokotusten sisältämät apuaineet, loishäätöjen myrkyt ja ehkä myös pitkäaikaisesta kortisonilääkityksestä kertyneet jäämät. Kaikki elimistöön kuulumaton on ollut haitaksi Vilin jo valmiiksi herkälle ja vaurioituneelle immuunisysteemille. Siksi vältän edelleenkin "turhia" lääkityksiä ja lisäaineita, jos suinkin mahdollista. Tätä puhdistautumisprosessia suoritettiin siihen tarkoitukseen valmistetulla levävalmisteella.

Marras- ja joulukuussa 2010 Vili sai kesken seesteisten ajanjaksojen täysin yllättävät, rajut kutinajaksot, joihin en kumpaankaan löytänyt syyllistä Vilin ruuasta.
Näin jälkikäteen ajateltuna ne ehkä olivatkin elimistön tavallista aggressiivisempia puhdistautumisreaktioita.
Tammikuussa 2011 alkoi sitten viimeinkin hyvä jakso, paras ikinä ja sillä tiellä ollaan edelleenkin.  En voi kiittää tästä pelkästään  lammas-hepparuokavaliota, koska sellaista Vili on saanut aikaisemminkin joitakin jaksoja ja silti tarvitsi kortisonia kutinan hillitsemiseksi.

 En voi tätä teoriaani todistaa oikeaksi, mutta muuta selitystä en keksi. Jos joku tyrmää tämän täysin, niin toivoisin hänellä olevan joku muu selitys tai oletus esitettäväksi.

Tämän vuoden alussa saneerasimme kotiamme, hävitimme kaikki höyhentyynyt, pölypesät yms. ja  hankimme mm. ilmanpuhdistimen. Tämän operaation vaikutusta Viliin en osaa ollenkaan arvioida, haitaksi se ei ainakaan ole ollut, se on varmaa se.




Niiaan syvään ja Vili pokkaa kiitokseksi luontaishoitaja Annalle, joka koko ajan, syyskuusta 2010 tähän asti on ollut tukenamme ja aina tavoitettavissa sähköpostin päässä.

Samoin suurensuurena tukena ovat olleet lukuisat kommentoijat niin blogitse kuin sähköpostitse.
Kiitos!



Nyt edetään Vilin kanssa kohti uusia haasteita. Allergia ja atopia ovat elämänpituisia seuralaisia eikä niistä pääse ikinä eroon. Niitä voi, jos hyvin käy, korkeintaan hallita, pitää kurissa. Se on nyt tavoitteenamme. Todennäköisesti tulee huonoja jaksoja, jolloin joudutaan ehkä turvautumaan taas kortisoniin, mutta eiköhän niistä tulevaisuuden haasteista selvitä. Selvittiinhän me tästäkin.

Juhlapäivä

* Tänään, 19.3.2011 Vili on ihan virallisesti päässyt eroon kortisonista. Kortisonittomia päiviä on nyt takana jo 12 kpl, eiköhän se riitä toteamaan, että tämä vieroituskerta onnistui!.

* Tasan vuosi sitten, 19.3.2010, Vili kävi eläinlääkärillä saamassa rokotuksen ja siitä alkoi tämä vuoden mittainen odysseia, toivottomalta tuntuva, loppumaton harharetki kortisonin talutusnuorassa.

* Toivoa ei saanut kuitenkaan missään vaiheessa menettää kokonaan, hitunen uskoa ihmeisiin tarvittiin kyllä.


Tulevaisuus?
Kortisonipurkki on nyt työnnetty kaappiin ja seurantalista poistettu pakastimen ovesta. Todennäköisesti Vili tulee vielä joskus tarvitsemaan kortisonia johonkin akuuttiin oireiluun. Päätavoite on nyt joka tapauksessa saavutettu ja jatkotavoite on, että ei enää koskaan jatkuvaa, pitkäaikaista kortisonilääkitystä.
Kortisoni on hyvä lääke, auttaa monessa terveydellisessä ongelmatilanteessa ja parantaa elämänlaatua, kääntöpuolena ovat sitten ne lukuisat sivuvaikutukset.

Takapakkia?
Siitepöly, pienikin muutos ruokavaliossa ja lisäravinteet, kaikki ne voivat tehdä tepposet.
Tai mikä tahansa muukin yllätystekijä...kuten esimerkiksi Addisonin tauti.

Edellispäivänä jo soittelin eläinlääkärille, koska Vili oli täysin vetämätön, nukkui koko ajan, ei syönyt mitään ja ulkona käveli laiskasti eikä leikkinyt koko päivänä ollenkaan.
Eläinlääkäriltä sain kehuja siitä tavasta, miten olen Vilin kortisonia vähentänyt, hän sanoi, että juuri noin hitaasti sen pitääkin tapahtua pitkän käytön jälkeen.
Neuvoksi sain tarkkailla Viliä, mitata lämpöä ja tunnustella pulssia. Addissonin taudin oireistoon kuuluu alentunut ruumiinlämpö. Normaali lämpö on 38,5 - 39 astetta, kuulemma joillain vain 38. Vilin pulssin hitaudesta en osaa sanoa mitään, koska en tiedä Vilin normaalipulssin nopeutta. Se voi koirilla olla koosta ja rodusta riippuen 90 - 130 kertaa minuutissa. Jos Vilille tulee em. oireita sekä lisäksi mahdollisesti oksentelua, niin pitää ottaa uudestaan yhteyttä.

Nyt eilen Vili oli taas oma itsensä, reipas ja leikkisä ja ruokakin maistui taas. Ihan huoleti en voi silti vieläkään olla, sillä Addisonin taudin oireet voivat olla hiipiviä ja satunnaisia. Jos asia kovasti jatkossa mietityttää, niin ei auta muu kuin mennä otattamaan verikokeet. Jos niin ohrasesti kävisi, että Vili sairastuu Addisonin tautiin, niin sitten palataan elinikäiseen kortisoniin korvaushoidon muodossa...

Nytkin Vili nuolee etutassujensa ranteita tuossa vieressä. Ihan huolettomaksi ei tämä elämä ole sentään muuttunut....

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Kylvyssä

Tänään oli Vilin kylpypäivä.
Kovat pakkaset ovat ainakin vähäksi aikaa ohi ja sää on niin leuto, että uskalsin pestä Vilin. Tarpeen se olikin! Edellisestä kokopesusta on kulunut 2½ kk, sen kertoi kylpyveden värikin.

Nyt kokeilimme tätä uutta sampoota ja myöntää täytyy: se on mielestäni aivan erinomaista. Kastelin ensin koiran kokonaan märäksi, sitten turkkiin laimennettua sampoota (1 osa sampoota + 5 osaa vettä), se vaahtosi ihanasti, ei haissut millekään ja lisäksi se huuhtoutui hyvin pois. Turkista ei tullut sähköistä, vaan todella miellyttävän tuntuista kosketella. Suosittelen!

torstai 17. maaliskuuta 2011

Vanha kiinalainen tarina

On vanha kiinalainen tarina maanviljelijästä, joka käytti vanhaa hevostaan pelloillaan. Eräänä päivänä hevonen karkasi vuorille, ja kun maanviljelijän naapurit osoittivat myötätuntoa vanhaa miestä kohtaan hänen huonon onnensa vuoksi, maanviljelijä vastasi: "Huono onni? Hyvä onni? Kuka tietää?"

Viikkoa myöhemmin hevonen palasi vuorilta mukanaan hevoslauma, ja nyt naapurit onnittelivat maanviljelijää hänen hyvästä onnestaan. Hänen vastauksensa kuului: "Hyvä onni? Huono onni? Kuka tietää?"

Sitten maanviljelijän poika yrittäessään kesyttää yhtä villeistä hevosista putosi ja taittoi jalkansa. Jokainen piti tätä hyvin huonona onnena. Mutta maanviljelijän ainoa reaktio oli: "Huono onni? Hyvä onni? Kuka tietää?"

Joidenkin viikkojen kuluttua armeija marssi kylään ja otti mukaansa jokaisen löytämänsä terveen nuorukaisen. Nähdessään maanviljelijän pojan jalan olevan poikki he jättivät hänet. Oliko tämä hyvää vai huonoa onnea? Kuka tietää?

- Anthony de Mello

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Tilannetiedote

Vili on nyt seitsemättä (7) päivää ilman kortisonia. Ihme ja kumma, olemme pärjänneet sangen hyvin. Eilen Vili tosin rapsutteli tavallista enemmän (mikä on tavallista enemmän?) ja kirputteli kylkiään.
Jääkaapissa on kylläkin kaiken varalle 2,5 mg kortisonia voinokareen sisällä odottamassa, jos tulisi yllättäen tarve, vaikkapa yöllä.
Toivottavasti olen sen ihan turhaan sinne laittanut...

Kevät tulla jolkottelee ja sen mukana siitepölyt. Niiden vaikutusta Viliin en tunne. Viime kesä oli niin kutinarikasta aikaa, että siitepölyjen osuus siihen jäi epäselväksi.
Eiköhän sekin selviä tänä vuonna...

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Vähennys

Kortisonin vähentäminen!
Se ainakin on onnistunut, jihhuu! Kortisonin lopettaminen on vielä suuri kysymysmerkki?

Olen todella äimistynyt, että Vili on pärjännyt puolta vähemmällä kortisoniannoksella loistavasti. Se on myös suurena lohtuna siinä tapauksessa, että se lopettaminen ei sittenkään onnistu. Tiedän nyt ainakin sen, että Vili voi pärjätä puolta vähemmällä eikä edes rapsuttele. WAU.


Viimeisen ? kortisoniannoksensa 1,25 mg Vili on saanut maanantaina, 7. maaliskuuta. Nyt on menossa vasta 4. päivä ilman. Olen itse täydessä paniikissa, jännittää ihan kauhean paljon, miten tästä eteenpäin. Yhteenveto

Ollapa mies, niin en pohtisi ja pelkäisi ihan kaikkea. Miehillä asiat sujuvat jotenkin ihailtavan suoraan (putkiaivot?) ja ongelmitta, yksinkertaisesti. Mokomat pääsevät todella helpolla verrattuna meihin naisiin (tippaleipäaivot?). Meillä jää aina ajatusten ja tunnetilojen rippeitä joihinkin aivojen "tippaleipäkiemuroihin", joissa ne elävät ihan omaa elämäänsä. Vitsit vitsinä, en siltikään haluaisi olla mies...

Vili raapii ja kirputtaa itseään satunnaisesti. Tänään enemmän kuin eilen. Sydän melkein pysähtyy, jos satun sellaista näkemään! Tilanne on kuitenkin toistaiseksi täysin hallinnassa, mutta jo huomenna voi kaikki olla toisin. Se on niin usein jo nähty, että mikään ei ole epävarmempaa kuin varma ja sama toisinpäin.
Toivoa täytyy myös, että Vilin lisämunuainen ei ole surkastunut ( = Addisonin tauti ), vaan toimii normaalisti.

Vili nukkuu yönsä hyvin, vatsavaivoja ei ilmeisesti enää ole. Ruokahalu on kadoksissa, ollut jo useamman viikon. Taas kerran tulee todistetuksi, että kokkitaitoni ovat olemattomat, kun ei edes koiralle kelpaa. Gourmet-keittokirjassani ei nyt vaan ole valitettavasti mitään muuta kuin lammas-heppareseptejä. Hengissä Vili kyllä on, edes sen verran käy närppimässä ruokakupilla.

Kuinka paljon rapsuttelee normaali, terve koira? Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä. Toki ovat aikaisemmat koirani joskus itseään rapsutelleet, mutta mitään ei ole mieleeni jäänyt. Nyt rapsuttelu on saanut sellaisen erityisaseman, että se laukaisee minussa välittömästi paniikinomaisen hätätilan, heti herää se valtava kauhukuva sietämättömistä kutinoista ja kärsivästä koirasta (ja emännästä).

Kevät on tulossa, ainakin kalenterin ja sään mukaan. Kurakeliä piisaa ja Vilin tassuja ja vatsanalustaa saa olla suihkuttamassa joka ulkoilun jälkeen. En käytä siinä mitään pesuaineita, pelkkää vettä vain.
Tulisi nyt vaan pian kuivat kelit...

AIHA

Törmäsin nettiselailussani minulle entuudestaan tuntemattomaan sairauteen. 
Tässä lyhyt, suoraan kopioitu tietoisku siitä.

"Mikä on AIHA (autoimmuuni hemolyyttinen anemia) ? 

Se on sairaus, jossa elimistön puolustussysteemin lymfosyyttiset valkosolut muodostavat ns. autovasta-aineita omia punasoluja kohtaan eli kohtelevat niitä ikään kuin ne olisi leimattu merkinnällä ”vieras”.  Hyökkäys omia punasoluja vastaan johtaa niiden hajoamiseen luuytimessä, maksassa ja pernassa. 

AIHAssa laukaisevana tekijänä voi olla esim. tulehdusprosessi, parasiitit, lääkeaineet, rokotteet, pahanlaatuiset kasvaimet, muut autoimmuunisairaudet. 
AIHAN esiintymistä koskevissa tutkimuksissa ei ole havaittu selviä eroja eri koirarotujen välillä, myöskään koiran iällä ei näytä olevan merkitystä. Sen sijaan sukupuolten välinen ero on selvä: nartut sairastuvat uroksia useammin.

Oireet
Primaarisen AIHAN oireet ovat pääasiassa etenevän anemian aiheuttamia. Heikkous, väsymys ja pyörtyily ovat tyypillisiä oireita, mutta myös nopeasti kehittyviä dramaattisempia oireita kuten kuume, limakalvojen keltaisuus ja pahoinvointi voi ilmetä.
Sekundaarisessa AIHA:ssa taudin kuvaan voivat kuulua myös AIHAN laukaisseen muun sairaudet oireet esim.  märkävuoto kohtutulehduksessa, nivelaristus reumassa, kasvainlöydökset elimistössä.
Koiran suun ja silmäluomien limakalvojen vaalea jopa harmahtava väri herättää aina epäilyn anemiasta. Limakalvojen tulee olla kauniin vaalenpunaiset (tummapigmenttisillä koirilla vaikea tulkita).

Ennuste  
AIHA:n ennuste riippuu sen ilmenemismuodosta. 
Viidestä eri muodosta kahden (luokka I ja II) ennuste on huono ja sairaus johtaa usein kuolemaan hoidosta huolimatta.
Sekundaarisen AIHA:n ennusteeseen vaikuttaa taustalla olevana muun sairauden vakavuus. Joissakin tapauksissa AIHA:lla on taipumus toipumisen jälkeen uusia, tämä on ennustetta huonontava ilmiö. 

Kaikenkaikkiaan AIHA, kuten muutkin autoimmuunitaudit, on erittäin ikävä ja usein salakavala sairaus, jonka edessä sekä koiranomistaja että koiraa hoitava eläinlääkäri usein tuntevat olevansa voimattomia.

(lyhennetty el.lääk.lis. Maija Räihän artikkelista)"

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Sampoo



"Luonnonmukainen koirasampoo on tehty suomalaiseen kylmäpuristettuun luomurypsiöljyyn. Raaka-aine on torjunta-ainejäämistä vapaa elintarviketasoinen ja sopimusviljelty rypsinsiemen. Rypsin tyydyttymättömistä rasvahapoista syntyy pehmeä sampoo, joka liukenee helposti veteen ja antaa siksi erinomaisen pesutuloksen. Sampoo ei sisällä eläinperäisiä aineosia, keinotekoisia haju-, väri- tai muita lisäaineita. Sampoon hoitava rypsiöljy vähentää turkin sähköisyyttä ja jättää siihen hohtavan tasaisen kiillon. Sampoolla voi pestä minkä tahansa karvaisen lemmikin pelkäämättä luonnon saastumista. Se on biohajoava ja sen valmistuksessa on hyödynnetty uusiutuvia luonnonvaroja."






Läheisestä marketista käytiin hakemassa kevätkylpyä varten uusi shampoopullo Vilille.
Tällä kertaa valinta osui suomalaiseen Kotipelto Luomu Lemmikkisampoo-pulloon. Ihan totta: sampoo eikä shampoo. Kuulemma kuuluu nykyään kirjoittaa noin.

Tuote haisee öljylle, ei todellakaan mikään ihmistä kosiskeleva tuoksu, koiran mielestä se on varmaan kuin paraskin parfyymi Pariisista. Toivottavasti ainakin.

Käyttöohje: Tee pesuliuos lämpimään veteen suhteessa 1/100. Kastele ja hiero pesuliuos lemmikkisi turkkiin, kunnes se on kauttaaltaan märkä. Lisää tarvittaessa sampoota ja pesukertoja turkin likaisuudesta ja vahvuudesta riippuen. Pese sormin hirovin liikkein. Huuhtele turkki huolellisesti lämpimällä vedellä. Kuivaa lemmikkisi esim. pyyhkeellä ja pidä se lämpimänä, niin pesusta tulee teille molemmille miellyttävä kokemus.

Sisältää vettä, luomurypsisaippuaa ja luomurypsiöljyä.
500 ml ja 2,50 euroa. Parasta ennen 09/11
Valmistaja Trifol Oy