lauantai 30. huhtikuuta 2011

Vapun tunnelmia...

Vapputunnelmat ovat kellarissa.

Vili rapsuttelee ja kirputtaa tassuja ja mahaansa ja kylkiään enemmän kuin haluaisin nähdä. Aamuyön herättelyt eivät myöskään ole mitään mukavia asioita. Ei minulle, koska yöuni jää lyhyeksi, mutta varsinkaan Vilille ne ovat kurjia. Vili ei herätä, jos voi hyvin eli Vili voi jollain tapaa huonosti.

Minun käy Viliä niin sääli. Lyhyitä ovat ne auvoiset ajanjaksot, jolloin ei ole vaivanvaivaa ollut, leikki on maistunut ja poika on ollut oikein "iloisella päällä, kuin koira liukkaalla jäällä". Nyt ei leikki maistu, ruokaa sentään syö. Mielessä on käynyt jo kortisonin antaminenkin, toistaiseksi enemmänkin oman mielenrauhani takia. Ihan vielä ei olla siinä vaiheessa, että Vilin on pakko saada jotain. Pikkupiruna vaivaa pelko myös siitä, että anaalirauhasen vaiva uusiutuu.

Tassuja olen huuhdellut laimealla omenaviinietikkavedellä, olen kokenut sen paremmaksi kuin Betadinehuuhtelut, ainakin tässä vaiheessa. Siinä on se hyvä puoli, että etikkavesi saa jäädä tassuihin hillitsemään kutinaa, sen sijaan Betadine täytyy aina huolellisesti huuhtoa pois, ettei päädy nuolemalla Vilin massuun.

Kevät on tullut. Ensimmäinen punkki poistettu Vilistä.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Rapsua

Heti kun antibioottikuuri loppui, lisääntyi kutina. Vili jyrsii anturoitaan, ne punoittavat sen verran, että Betadinehuuhtelut otetaan käyttöön. Vili kirputtaa myös kylkiään ja lisäksi rapsuttaa perinteisellä tavalla itseään. Aamuöisin Viliä vaivaa myös joku asia, koska tulee herättelemään.

Taas tuntuu siltä, että huoletonta päivää ei meille taida olla luvassa milloinkaan.

Selasin nettiä ja sieltä löysin mainintoja, että antibioottikuurin jälkeen lisääntyvään hiivaan monet koirat reagoivat kutinalla. Yksikään aikaisempi koirani ei ole joutunut antibiootteja napsimaan eikä kai ihan perusterve koira kovin herkästi oireilekaan kuin nämä atooppiset tapaukset. Onneksi ei ole vielä tarvinnut tarttua kortisonipurkkiin.

Sen sijaan Vili saa nyt levätabletteja sekä Lacto Seven-maitohappobakteereita. Vitamiineja en nyt anna, koska nuo levätabletit sisältävät runsaasti kaikenlaisia ravinteita. Harmikseni joudun vielä toistaiseksi antamaan yöksi happosalpaajatabletin, jotta ne vatsan limakalvot toipuisivat.
Saapa nähdä, mitä tuleman pitää...

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Vililän kuulumisia

Tänään hujahti Vilin nassuun sitten viimeinenkin antibiootti! Pepun avanne on parantunut aivan loistavasti, pienen pieni rupi on vain päällä, tuskin näkyvä. Hiukan Vili on ollut siipi maassa, mutta toivottavasti se on johtunut vain antibioottikuurista... Vilin kutinat ovat onneksi pysyneet vähäisinä, ainakin toistaiseksi. Toivottavasti häipyvät sinne, mistä tulivatkin.

Tänään on kulunut 7 viikkoa myös viimeisestä kortisonitabletista. Aivan uskomatonta. Toisinaan tuntuu, että ei sellaista kortisonikierrettä ole ollutkaan, niin suuri on ero tähän päivään, ihan jo tunnetasolla. Se aika oli kuin löysässä hirressä roikkumista (tosin kokemusta sellaisesta ei ole, onneksi) ja vasta nyt jälkeenpäin huomaa, kuinka raskasta aikaa se on ollut.

Tämän 7 viikon aikana on tapahtunut muutakin kuin anaalirauhasvaivat. Nimittäin, Vili on kaunistunut, komistunut! En osaa sanoa, mikä konkreettisesti on toisin, onko se olemus kokonaisuudessaan, ryhti vai silmien pilke? Mainitsin siitä miehellenikin ja hän oitis sanoi samaa. Kortisonin aiheuttama nesteturvotus on ainakin hävinnyt, Vili on sutjakkaan tuntuinen käsitellessä, aikaisemmin oli turpeampi. Harvakarvaisiin kylkiin kasvaa vauhdilla uutta karvaa! Tosin vielä vasta ihan lyhyttä, mutta iho ei loista enää läpi.

Nyt en soisi kyllä enää ikinä joutuvani antamaan Vilille kortisonia pitkiä aikoja! Haittavaikutukset tulevat niin hiipimällä, että ei niitä edes välttämättä huomaa ja ajan kuluessa niitä pitää jo koiralle luonnostaan kuuluvina ominaisuuksina.
Ties mitä se lääke, (ah, niin ihana, kuitenkin niin kauhea) onkaan aiheuttanut sisäkaluissa..
.
Nyt olen päässyt irti siitä Addisonin taudin pelostani. Kiitos siitä kuuluu Vilin anaalirauhastulehdukselle. Ei mitään niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Jos kortisonin eritys olisi Vilillä nyt ollut tavallista vähäisempää (johtuen lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminnasta, jota joskus ilmenee pitkän kortisonikuurin jälkeen), niin tässä sairastumisessa se olisi tullut ilmi. Kaikenlainen stressi ja tulehdukset, taudit yms. lisäävät elimistön kortisonintarvetta ja jos siinä olisi Vilin kohdalla ollut jotain ongelmaa, niin nyt se olisi kaiketi tullut ilmi.

Sitten ihan toinen juttu. Ilmanpuhdistimen suodattimien ensimmäinen pesukerta on nyt suoritettu. Päältä katsoen olin suoraan sanoen pettynyt, niin puhtailta ne näyttivät. Vaan jo pelkkä vesisuihku laittoi pikimustan virran valumaan! Kahteen kertaan upotin ne pesuaineliuokseen ja molemmilla kerroilla huuhteluvesi oli mustanmustaa. Meillä ei edes tupakoida ollenkaan, ei sisällä eikä parvekkeella. Ei ole ollut turha hankinta tuo kallis pömpeli huoneen nurkassa. Kauniiksi sitä ei voi sanoa, mutta silmä tottuu kaikkeen.

Lisätty linkkilistaan
Dreamdogs, koirahoitola

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Uutisista, päivää!

Vilin avanne siellä pepussa on hyvää vauhtia paranemassa. Siihen on tulossa rupi päälle eikä se tunnu Viliä enää kovin paljon kiinnostavankaan. Suihkuteltu on 3-4 kertaa vuorokaudessa.

Mitähän sitä voisi tehdä jatkossa, että nuo anaalirauhasen vaivat eivät uusiutuisi? Riittääkö lämminvesisuihkuttelu vaikkapa kerran viikossa? Auttaako se rauhasia tyhjentymään? Leikkaus tietenkin poistaisi nämä vaivat lopullisesti, mutta ihan heti ei olla siihen ryhtymässä. Kysyin eläinlääkäriltä, että onko sellainen operaatio ihan rutiinijuttu vai isompi. Hän sanoi sen olevan rutiinia, mutta se vaatii silti lääkäriltä kokemusta ja tarkkuutta. Niinpä, ettei vahingossa napsaise niitä ryppynauhoja poikki.

Kipulääkkeitä Vili sai 4 päivää ja hyvin pärjää jo ilman. Antibiootteja annetaan kaiken kaikkiaan 10 päivän kuuri, tänään on 8. päivä menossa.



Vili oli eilen iltamyöhään melkoisen levoton, piti pureskella kaikkia tassuja ja kylkeä ja rapsuttaa ihan perinteisestikin. Sama homma aamuyöstä. Tilanne ei ole kuitenkaan vielä hälyttävä, vaikka näen jo kauhukuvia tulevasta.




Jos tuo kutina nyt jatkuu, niin en tiedä, mikä sitä aiheuttaa. Vaihtoehtoja on mielin määrin, mm.

* Nuo lääkkeet? Antibiootissa on sianmaksajauhetta, possu on epäiltyjen listalla Vilin ruokavaliossa, ei ole syönyt possua miesmuistiin. Antibioottikuuri pitää kuitenkin antaa loppuun saakka, jos ei mitään ihan kauheita oireita ilmene. Onneksi enää kaksi päivää jäljellä.
Pitänee lisätä tuo sianmaksa sinne eläinlääkäriaseman "syntilistaan", pitäisihän ell se osata ottaa huomioon, kun määrää lääkkeitä ruoka-allergiselle koiralle.
* Se viikko sitten pihalta syöty, jonkun toisen oksentama nappula?
* Siitepöly? Leppä kukkii, muut eivät sentään vielä.

Olen lopen kyllästynyt tähän arvailuun!

Kun nyt tästä lääkitysrumbasta selvitään, niin sitten alkaa Vilin yleiskunnon nosto taas lempeillä metoodeilla. Nyt on ollut mielestäni ehdottomasti pakko hoitaa Viliä näillä apteekin dropeilla ja kunhan Vili on taas terve, niin sitten yritän vahvistaa myös Vilin mahalaukun limakalvoja luonnollisin keinoin. Täytyy vielä löytää ne keinot...

torstai 21. huhtikuuta 2011

Pääsiäinen

Hyvää pääsiäisen aikaa!

Pääsiäinen on kristillisen kirkon vanhin ja tärkein juhla. Vuosikaudet yhdistin sen ainoastaan Jeesuksen kuolemaan, kunnes hoksasin, että Raamattuhan sanoo, että "Jeesus saapui Jerusalemiin viettämään pääsiäisjuhlaa opetuslastensa kanssa". Ihmettelin, että kuinkas se nyt noin menee... No, asia oli hyvin simppeli.
Jo silloin juutalaiset viettivät pääsiäistä, mutta aivan eri syystä kuin me täällä Suomessa tänä päivänä eli juutalaiset juhlivat pääsiäisenä omaa vapautumistaan Egyptin orjuudesta ja niihin juhliin Jeesuskin juutalaisena osallistui. Kristityt viettävät siis pääsiäistä Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemisen muistoksi ja juutalaiset em. syystä.





Kummallista on myös pääsiäisen ajankohdan vaihtelu vuosittain. Joulu on tiettynä päivänä joka vuosi, joten olisi loogista, että pääsiäinen noudattaisi samaa kaavaa.
Varhaiskristilliseltä ajalta periytyvän perussäännön mukaan pääsiäissunnuntai on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina.
Kristityillä kirkoilla on tällä hetkellä kaksi erilaista tapaa määrittää pääsiäisen ajankohta. Ortodoksit määrittävät päivämäärän juliaanisen kalenterin mukaan. Protestantit ja katoliset taas laskevat pääsiäisen ajankohdan gregoriaanisen kalenterin perusteella. Lisäksi on muitakin monimutkaisia laskutapoja, joista ainakaan minä en ymmärrä yhtään mitään. 
Vuonna 1997 Kirkkojen maailmanneuvosto hyväksyi ehdotuksen, jonka mukaan pääsiäisen ajakohta tulisi perustua nykyaikaiseen tähtitieteelliseen tietoon eikä erilaisiin kalentereihin. 
Kirkkojen maailmanneuvoston ekumeeninen seminaari on päässyt yhteisymmärrykseen pääsiäisen ajankohdan määrittämisestä. Ensi kerran yhteistä pääsiäistä olisi tarkoitus viettää 8.4.2012.

Perinteisesti Suomessa on pääsiäisviikon päiville omat nimityksensä, kuten monissa muissakin maissa.  
  • palmusunnuntai eli virposunnuntai
  • malkamaanantai
  • tikkutiistai
  • kellokeskiviikko
  • kiirastorstai
  • pitkäperjantai
  • pääsiäislauantai, lankalauantai eli hiljainen lauantai
  • sukkasunnuntai eli pääsiäissunnuntai
Monet pääsiäiseen liittyvät perinteet ovat pohjimmiltaan pakanallisia ja liittyvät valon lisääntymiseen luonnossa. Noita-perinne on vanha länsi-suomalainen pakanallinen pääsiäiseen liittyvä perinne.

Virpominen puolestaan on karjalainen perinne, joka liittyy pääsiäisen aikaan eli palmusunnuntaihin. Karjalaiselle virpomiselle on ominaista runsaat ja hauskat virpomisluvut. Itse muistan lapsuudestani tällaisen, omat juureni kun ovat siellä Karjalassa:
 
Virvon varvon,
tuoreeks, terveeks,
tulevaks vuueks,
vitsa siulle, palkka miulle! 




Virpomassa käytiin kummien ja sukulaisten luona, ei ventovieraiden ihmisten, kuten nykyään. Muita olennaisia piirteitä ovat virpovitsan luovuttaminen virvotulle ja tämän maksama palkka. Palkka saatiin aina vasta pääsiäislauantaina ja omassa lapsuudessani se oli isohko suklaamuna, jonka sisältä löytyi useimmiten sormus.
Toisen maailmansodan jälkeen tynkä-Suomeen sijoitetun karjalaisväestön mukana tullut virpomisperinne sekoittui läntisen trulliperinteen kanssa. Sen seurauksena syntyi nykyinen lasten harjoittama tapa kulkea ovelta ovelle virpomassa pääsiäislauantaina noidiksi pukeutuneena.



Ikävä muisto itselläni on värjätyistä, elävistä pikkutipuista, joita myydään tänäkin päivänä monessa maassa pääsiäisenä. Aikaisemmin ne olivat sallittuja Italiassakin, nykyään onneksi laki kieltää ainakin siellä moisen eläinrääkkäyksen.




Pääsiäisen vietossa löytyy siis jokaiselle jotakin. Eri syitä viettää tai olla viettämättä pääsiäistä, erilaisia perinteitä ruokatapoineen. Kuulemma mämmi on ainoa aito supisuomalainen ruoka, sillä ei ole juuria muissa maissa, vaikkakin sattumalta Iranissa syödään meikäläisen mämmin kaltaista Sämänua kevään kunniaksi.




Kaikki oheiset kuvat ovat netin löytöjä...



maanantai 18. huhtikuuta 2011

Jatkoa eiliseen

Eilinen päivä oli rasittava, niin Vilille kuin meillekin. Vili oli levoton, peppu vaivasi taukoamatta ja Vili joutui äärirajoille kiemurrellessaan kroppansa kanssa, jotta ylettyi juuri ja juuri nuolemaan.
Kun Vili on levoton, olen minäkin. Kärsitään yhdessä, Vili fyysisesti ja minä henkisesti.

Iltaa kohden tilanne onneksi helpottui. Vili pystyi ulostamaan kunnollisesti ja ilmeisesti vain vähin kivuin. Siitä käynnistyi sitten parempi vaihe päälle ja tuntuu jatkuvan edelleenkin.

Kuva: Vilin avanne

Tämä päivä on ollut selkeästi edellisiä parempi. Pepun avanteen nuoleminen on ollut hyvin vähäistä, se ei tunnu enää olevan Vilin elämän keskipiste. Mikä helpotus! Suihkutuksia jatketaan.
Kävin hakemassa eläinlääkäriasemalta ne puuttuvat antibiootit. Huomenna aamulla Vili saa viimeisen kipulääkkeen ja siitä sitten vaan odottelemme avanteen paranemista...
Hyvältä näyttää, ainakin tällä hetkellä.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Palmusunnuntain mietteitä

Vilin potkupuvun toimivuus on ollut huonohkoa. Vili ei pyri aktiivisesti siitä pois, mutta vaikka puvun istuvuus on melko tiukka, niin poika saa jotenkin lyhyet jalkansa pois kaikista lahkeista ja on sitten täysin avuton ja jalaton maanmatonen.
Täytynee jatkaa tuotekehittelyä.

Eilen illalla sitten aukeni avanne siihen vasempaan peppupuoliskoon. Vili pelästyi kovasti, kun yhtäkkiä housunsa olivat märät. Suihkun alla sieltä tuli runsaasti kudosnesteitä tai mitä lienevätkään, onneksi kuitenkin täysin hajuttomia. Se tuntui helpottavan Vilin oloa.
Jätin Vilin "potkuputken" nyt pois käytöstä ja olen antanut Vilin halutessaan nuolla sitä avannetta ja siivota omatoimisesti niitä nesteitä pois. Ainakin toistaiseksi peppu näyttää ihan hyvältä.

Sitten vielä kuin kruununa kaiken päälle, Vili söi ulkona todistetusti yhden nappulan! Luulin sitä ensin jäniksen papanaksi, mutta kuivamuonanappula se oli. Joku oksennettu kasa kai.
Ulkoilu ulottui tänään sentään kauemmaksi kuin vain pihalle, pari metriä eteenpäin, istahdus, pari metriä eteenpäin, istahdus jne. Aavistus kadoksissa ollutta leikkimieltä ilmeni aamulla ja hapankorppukin maistui. Kakkaaminen oli kivuliasta ja vaikeaa ja se sai Vilin mielialan laskemaan.

Kyllä tästä nyt riesa tuli. Toivottavasti Vili paranee täysin. Muitakin, huonompia  mahdollisuuksia kuulemma on... Olen hiukan katkera, että pitää uutta vaivaa tulla, kun juuri on edellisestä selvitty. En osannut kai olla tarpeeksi kiitollinen ja nöyrä, vai olinko liian ylpeä ja onnellinen, kun Viliä nyt jo taas rangaistaan?

Tällaisia terveydellisesti sekundapentuja kuten Vili, tuottavat nuo Vilin kasvattajan kaltaiset kennelinpitäjät. Vili on onneksemme luonteeltaan aivan täydellinen koira, meidän rakas pieni Vilimme.

Eläinlääkäriasema

Onko liikaa vaadittu, että

* potilasta vastaanotettaessa perehdyttäisiin edes tärkeimpiin potilastietoihin?
* asiakkaalle annetaan mukaan oikea määrä lääkkeitä?
* kerrotaan suullisesti tai kirjallisesti, jos joku lääkkeistä on ravistettava ennen käyttöä?
* annetaan ohjeet, jos osaa lääkkeistä ei saa antaa samanaikaisesti muitten kanssa?
* noudatettaisiin Eviran suositusta rokotteiden antamisessa, esim. rabies-rokotetta ei suositella annettavaksi samanaikaisesti muiden rokotteiden kanssa?
* huomioitaisiin kaikki varotoimet allergisen koiran lääkityksessä, toisin sanoen annettaisiin omistajalle edes mahdollisuus ilmaista mielipiteensä?
* lääkkeen lisä- ja apuaineet huomioitaisiin mahdollisen allergisen reaktion poissulkemiseksi?
* pitkäaikaisen kortisonihoidon pariksi annettaisiin mahansuojalääkitys, ettei närästystä tai peräti vatsahaavaa pääse syntymään?

Olen käynyt Vilin kanssa vain 3x rokotuksessa ja 3x terveydellisten ongelmien takia eläinlääkäriasemalla ja kaikki edellä mainitut epäkohdat ovat sattuneet kohdallemme.

Suuri osa lemmikinomistajista on tavallisia ihmisiä ilman perehtyneisyyttä eläinlääkintään. He eivät varmaan useinkaan kyseenalaista mitään eläinlääkärin tekemisiä, vaan luottavat häneen aivan kuten pitäisikin voida luottaa.
Itsekin olen maallikko, mutta sentään terveydenhoidon ammattilainen, joten suhtaudun kriittisesti ja osaan etsiä tietoa ja varmistella ohjeiden oikeellisuutta, tiettyyn rajaan saakka.
Minua ärsyttää suunnattomasti, että löydän puutteita eläinlääkärien toiminnassa. Miten heihin voi luottaa, kun aihetta siihen ei ole? Olen toki kokenut siellä ystävällistä kohtelua, mutta siitähän ei tässä olekaan kysymys.

Ovatko kaikki eläinlääkäriasemat tavalla tai toisella hälläväliä-asenteisia? Mielessä käy ajatus eläinlääkäriaseman vaihtamisesta, joskin autottomana ihmisenä on ajateltava myös etäisyyttä. Entä jos mennään ojasta allikkoon?

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Päivä eilisen jälkeen

Iltamyöhään saakka Vili oli melkein jalaton, nukkui vaan. Pelkäsin Vilin vallan kuolevan...
Hieroin häntä ja pidin lämpimänä. Vettä sai yhden millin ruiskusta, koska ei ollut juonut ollenkaan eikä edes edellisenäkään päivänä ja nieleminen oli aivan olematonta. Söi kuitenkin kaksi kertaa ruokaa. Pissareissut olivat istumatuokioita pihamaalla, siinä kaikki. Nyt aamulla Vili on sentään jaloillaan, ruoka ei maistu, vettä on juonut ja käynyt kertaalleen pissalla.

Kuinka ollakaan, niin tämä ryökäle Vili ylettyy sittenkin nuolemaan peppuaan! Olisi pitänyt ottaa sieltä eläinlääkäriasemalta kauluri varoiksi mukaan. Emäntä joutui lähtemään Prismaan vauvanvaateostoksille, kun oma mielikuvitus ei tuottanut mitään toteuttamiskelpoista ideaa kauluriksi. Mukaan sieltä lähti vauvan potkuhousut vetoketjulla, koko 80, halvin mahdollinen, tosin halvaksi sitä ei voi sanoa.
Hiukan ompeluhommia ja sitten puku kovan taistelun jälkeen saatiin päälle. Se onkin varsinainen taitolaji saada vetoketju kiinni jättämättä Vilin pitkiä vatsakarvoja vetskarin väliin. Puku olisi saanut olla numeroa isompi, mutta kaupasta ei löytynyt.


Eilisestä eläinlääkärikäynnistä kritiikkiä vielä sen verran, että vaikka ohjeessa sanottiin antibiooteista 10 päivän kuuri, niin tabletteja saatiin vain 6 kpl. Toisekseen jäi harmittamaan se herätyspiikki, sitä en olisi halunnut, en varsinkaan sillä perusteella, että "on mukavampi kantaa kun ei ole ihan vetelä". Se ei olisi ollut pakollinen lääke ja olisin halunnut välttää juuri ne turhat. No, miksi sitten annoin laittaa sen herätteen? Sitä ei valitettavasti minulta kysytty, hoitaja pisti sitä jo ja samalla sanoi, että "on mukavampi kantaa kun ei ole ihan vetelä". Luulin sen olevan sitä kipulääkettä ja antibiootteja, niiden antamisesta oli jo juttua ollutkin. Vili ei edes herännyt koko päivänä mitenkään niin paljon, että olisi ollut edes mukavampi kantaa...

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Anaalirauhasen puhkeaminen

jatkoa eiliseen...

Tulipa taas käytyä eläinlääkärissä.

Eilen illalla aloin tutkia Vilin peräpäätä vähän tarkemmin, kun muistelin Vilin viikolla tuijotelleen sinne hännän seutuville. Kuinkas ollakaan, Vilin hännän alapuolella vasemmalla oli kova, iso patti, toisella puolella ei. Ulkoisesti ei ollut mitään erikoista, punoitusta tms. Kaikki kasvaimet käväisivät ensimmäiseksi mielessä ja toisena sitten anaalirauhaset.
Aloitin helpommasta päästä, eli hakemaan tietoa anaalirauhasista. Aikaisemmilla koirillani ei sen tyyppisiä vaivoja ole ollut, joten taas olin teillä tietymättömillä tietojeni kanssa. Onneksi löytyi paljonkin luettavaa, osa sopi Viliin, osa taas ei ollenkaan. Missään ei mainittu vetämättömyyttä, vaan päinvastoin levottomuutta. Myös kuulemma anaalirauhasvaivoista kärsivä koira välttää istumista tai vetää peräpäätään pitkin lattioita. Vili ei tehnyt kumpaakaan, vaan istui mielellään peppunsa päällä.

Onneksi saimme heti ajan ja aamulla  klo 9 olimme jo vastaanotolla. Eläinlääkäri sanoi 'hyvä, että tulitte'. Vilillä oli lämpöä 39,5° (Vilin normaalilämpö on 38°), sai rauhoituspiikin ja karvat ajeltiin peppupuoliskosta.

" Vasen anaalirauhanen puhjennut kudoksiin, mutta ei vielä fistelöitynyt. Rauhaset tyhjennettiin ja huuhdeltiin rauhoituksessa. Jatkohoito ohjeen mukaan + suihkuttelua lämpimällä vedellä. Avanne saattaa tulla, mutta jatketaan samaa hoitoa, paranee 1-2 viikossa arpeutumalla. 
Suosittelen anaalirauhasten poistamista leikkauksella, jotta vaiva ei uusiutuisi, koska kyseessä vielä nuori koira."

Vili sai toimenpiteen jälkeen vielä herätyspiikin, pitkävaikutteista antibioottia ja kipulääkettä niskaan ja lisäksi seuraavat dropit kotiin:
Dolagis 50 mg, kipulääke, 1/4 tabl. aamuin illoin 4 päivän ajan
Xeden vet 50 mg, antibiootti, 1 tabl. päivässä 10 pv. kuuri loppuun
Famotidin Hexal 20 mg, mahalääke, ½ tabl. aamuin illoin lääkekuurin ajan

Se siitä luonnonmukaisuudesta hoitojen suhteen. Vili on nyt pumpattu täyteen lääkkeitä, olosuhteiden pakosta. Juuri tältä halusin Vilin säästyvän. Vaan eipä ole valinnan varaa, nyt edetään juuri näin, kuin eläinlääkäri on määrännyt. Onneksi ollaan päästy edes siitä kortisonista eroon.
Kuulemma normaalisti tällaisissa tapauksissa koira joutuu pitämään kauluria, mutta en halunnut Vilille sellaista. Mielestäni hän ei yletä peppuunsa asti, toivottavasti se pitää paikkansa...
Herätyspiikki ei kummoisia vaikuttanut, raatona sylissä tultiin kotiin ja nyt Vili nukkuu. Pojalla on todennäköisesti univelkoja, tuskin on saanut yöllä kunnolla nukuttua.

Vitsit vähissä just nyt...
Ressukka
Toivottavasti Vili selviää tästä kaikesta, aikamoinen lääkecoktail on päällä ja Vili kun ei niitä kovin hyvin siedä... Herääminen tuntuu olevan kiven takana, toivottavasti tämä päättyy hyvin.


Anaalirauhasten tyhjennys kotikonstein eläinlääkärin ohjeitten mukaan

Syytä varata hanska (saa apteekista semmoisen ohuen, jolla säilyy tuntuma), liukuvoiteeksi vaikka vaseliini ja kipollinen rohkeutta. Nappaa kiinni tukeva ote hännästä ja katso, että koiruli seisoo kunnolla eikä lyyhi makuulle. Voi olla , että tarvitset siihen vähän apua. Työnnä etusormivaroen noin ensimmäisen sorminivelesi verran sisälle. Siinä noin klo 9 ja klo 3 kohdalla ( jos ajattelet sitä pepureikää kellotauluna) on kaksi pientä mollukkaa, yksi kumallakin puolella. Ne tuntuvat sellaisilta pulleilta viinirypäleiltä minusta silloin kun ovat täynnä. Sormi koukataan sinne taakse ja sieltä hellästi pumppaamalla tai ikäänkuin lypsämällä saat nesteen tulemaan ulos. Missään nimessä ei saa olla raju eikä kovakourainen. Jos arkuutta tuntuu, on parasta viedä koira lääkäriin toimenpidettä varten, sillä silloin saattaa olla kyseessä jo tulehtunut rauhanen ja sitä ei passaa näillä tiedoilla ja taidoilla näpelöidä. Mutta ihan terveen rauhasen saa tyhjennettyä näillä konsteilla. Sitten vain pepun pesuun, kylppärin lattian pesuun ja tuuletusta sinne myös. Haju on aika tuju. Jos tämä selostus tuntui epäselvältä, saa kysyä lisää. Ja kaikkein parhaiten opitte sen kysymällä asiaa ja opastusta seuraavalla käynnillä . Siinä säästää myös melkoisen määrän euroja, kun opettelee sen itse. Ja lääkäripelkoista koiraa myös säästää siinä. Se on tietysti eri asia sitten, jos se oma murrukka ei kestä edes kynsien leikkuutakaan kotona. silloin on turha edes kotona yrittääkään tätä hommaa.

Vilin lapsuudenkoti

 Raivostuttaa, kiukuttaa, itkettää...

"Parikymppinen nainen piti 20 koiraa nälässä ulosteiden keskellä

Kaksikymmentä koiraa ja kaksi kissaa joutui elämään kuukausien ajan omien ulosteidensa ja muun lian keskellä, kunnes eläinsuojeluviranomaiset puuttuivat noin 25-vuotiaan turkulaisnaisen toimintaan. Viime vuoden syyskuussa kaupungineläinlääkäri kävi tarkistamassa 45 neliön kokoisen asunnon, ja löysi sieltä muun muassa 18 nälkiintynyttä ja erittäin laihaa tiibetinspanielia.
Lääkäri kuvaili raportissaan asunnon löyhkäävän järkyttävälle, sen ulosteista märkä puulattia oli kulunut puhki, eikä eläimille ollut kuin yksi kuppi vettä, vaikka esimerkiksi imettäviä naaraita oli useampia. Ruokaa koirille ei ollut lainkaan. Lattialla oli myös kuivunutta ulostetta niin, että muun muassa osa asunnon sähköjohdoista oli liimaantunut kiinni lattiaan.
Koirista yhdeksän oli vielä pentuja, joista kolme oli ollut huolestuttavan laihoja. Samoin turkulaisnaisen kaksi kissaa olivat nälkiintyneitä. Kaikki eläimet olivat likaisia, haisivat ulosteelta ja niiden turkit olivat täynnä takkuja. 

Vilin äiti siinä vasemmalla...
 

Eläinlääkäri ja eläinsuojeluviranomaiset olivat vierailleet naisen luona aiemminkin. Vuoden 2009 marraskuussa eläinlääkäri otti kaksi laihinta koiraa tilapäiseen hoitoon. Myöhemmin tehdyissä kahdessa tarkastuksessa paljastui, että eläinten omistaja oli edelleen laiminlyönyt muun muassa pitopaikan puhtauden ja ilmanvaihdon sekä eläinten ravinnon ja hoidon.

Lopulta eläinsuojelurikoksesta käräjille päätynyt nainen kuitenkin kiisti syytteet ja vastusti eläintenpitokieltoa. Hän myönsi omistavansa parikymmentä koiraa ja kaksi kissaa, mutta kertoi ruokkivansa eläimet säännöllisesti, ja esimerkiksi takut olisivat johtuneet kuolaamisesta koirien leikkiessä. Turkkien huopaantuminen olisi puolestaan johtunut riittämättömästä hoitoaineesta.
Omistaja kiisti, että eläinten kurja kohtelu olisi jatkunut pitkään. Hänen mukaansa asunto pestiin kerran päivässä, ja esimerkiksi eläinlääkärin löytämät ulosteet olivat pentujen edellisyön aikana tekemiä. Hän myös kertoi aikuisten koirien olevan näyttelykoiria, ja kiisti niiden olevan nälkiintyneitä. Omistajan mukaan vain kaksi koirista oli laihoja. Naaraskoiran laihuus johtui omistajan mielestä imetyksestä, toinen koira oli laiha ”jonkinlaisen hormoniongelman” vuoksi.

Varsinais-Suomen käräjäoikeus ei kuitenkaan vakuuttunut naisen selityksistä. Oikeus totesi keskiviikkona, että eläinten huono hoito on todisteiden perusteella jatkunut selvästi pidempään kuin nainen itse kertoi. Esimerkiksi eläinten laihuudelle ei löytynyt sairaudesta johtuvaa syytä, sillä eläimet olivat muualla hoidossa syöneet normaalisti ja lisänneet painoaan. 

Käräjäoikeus totesi naisen syyllistyneen tahallaan eläinsuojelurikokseen, ja määräsi hänet neljän vuoden mittaiseen eläintenpitokieltoon. Lisäksi hänelle määrättiin 300 euron päiväsakot."  Turun Sanomat 13.4.2011

Neljän vuoden kuluttua alkaa, kukaties, kaikki taas alusta. 

torstai 14. huhtikuuta 2011

Mistä näitä oikein tulee?

Ei tällä kertaa senttejä eikä pennejä, vaan näitä kummallisia kohtauksia Vilille. Taatusti ei ainakaan Saunalahdelta.

Vilillä on taas totaalinen vetämättömyyskohtaus. Eilen ja edellisiltana jätti ruuan syömättä, söi kuitenkin muut ateriat ihan normaalisti. Kahtena edellisenä päivänä leikkisyys oli nollan luokkaa, mutta muuten oli ihan vetreä oma itsensä. Käveli pitkiä lenkkejä ja kantoi häntäänsä komeasti selän päällä. Yöt on nukkunut hyvin.

Tänä aamuna oli veto täysin poissa, lenkitys ei maittanut, häntä roikkui alhaalla, oli aivan flaatti. Ei ripuloi, ei oksentele. Vatsa on normaalin tuntuinen, pehmeä eikä vaikuta sitä aristavan. Vili on nukkunut tänään koko päivän, mitä kaksi kertaa on käynyt pissalla. Ei ole syönyt mitään, hiukan on vettä käynyt juomassa.

Näitä flaattipäiviä Vilillä on aina silloin tällöin. Mikä pojalla on vikana? Ymmärtäisin, jos oksentelisi tai vatsa olisi kuralla. Mittasin lämmönkin, oli 38,9 astetta. Toivon, että huomenaamulla herää se pirteä Vili, muuten ei kunnian kukko meille laula.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Mietteitä ja periaatteita...

Viimeisen puolentoistavuoden aikana eli siitä lähtien, kun Vili elokuussa 2009 ensi kertaa allergisoitui, olen joutunut paljon pohtimaan allergian olemusta ja keinoja, miten siitä selviäisi edes hieman väljemmille vesille. Näin maallikkona on moni asia ollut ihan hepreaa ja olen joutunut noukkimaan tiedonrippeitä sieltä ja täältä. Vähitellen olen omaksunut tiettyjä näkemyksiä.

Oljenkorsia, joihin tarttua, kun mitään toivoa ei tunnu olevan.

Nyt yritän koota näitä ajatuksiani ihan asiaksi asti. Vaikeaa on pukea sanoiksi juuri niitä asioita, joita haluaisin, ne ovat edelleenkin niin sikinsokin myllerryksenä mielessäni. Toisin sanoen, niitä on vaikea esittää muiden luettavaksi juuri siten, kuin tarkoitan.
Yritän nyt edes.

HUOM. Nämä ovat siis omia päätelmiäni, eivät mitään faktoja.

1. Kaikkein tärkeimpänä lähtökohtana allergiasta ja kortisonilääkityksestä selviämiselle on vahva perusta, ennen kuin voi alkaa rakentamaan mitään uutta, terveempää elämää.
Allergia on ja pysyy, mutta sen voi saada hyvällä onnella aisoihin. Lääkityksestä voi samoin edellytyksin päästä jopa kokonaan eroon.

2. Allergian koettelema koira, ja sen kipeä, rikkinäinen, elimistöön kuulumattomien aineiden kyllästämä kroppa ovat huono uudisrakennustyömaa. Sen immuunisysteemi on heikko, sekaisin, ärhäkkä ja ylirasittunut.

3. Elimistön pitää ensin puhdistautua, rauhoittua, vastustuskyvyn on kohennuttava, tietty perustasapaino täytyy löytyä, ennen kuin "parantuminen" voi alkaa. Keinoja ovat mm. terveellinen ravinto, luonnonmukaiset vitamiinilisät, puhdistautumista edistävät luonnontuotteet (esim. marjat, yrtit, merilevä). Kunnon kohentuminen ei tapahdu kädenkäänteessä, vaan vaatii oman aikansa. Kärsivällisyys ja pitkäjännitteisyys ovat valttia!

Omia tavoitteitani allergisen koirani hyväksi ovat olleet mm. seuraavat seikat.

*Olen pyrkinyt välttämään turhia lääkityksiä. On tilanteita, jolloin on aivan pakko käyttää rankkojakin lääkevalmisteita. Muissa tapauksissa kannattaa etsiä vaihtoehtoja, lempeitä hoitokeinoja, luonnonlääkintää, vanhankansan konsteja, maalaisjärkeä...
* Olen käyttänyt mahdollisimman vähän kaikkia turhia hoitoaineita, tuoksuja yms. Pesen koirani "harvoin", en käytä kuratassujen pesuun muuta kuin vettä. Varsinaiseen pesuun käytän luonnonshampoota.
* Vältän turhia rokotuksia. Osa rokotuksista on tärkeitä, jopa välttämättömiä, osa turhia. Rokotteet sisältävät runsaasti täyte- ja apuaineita, vieraita proteiineja ja aineita, joista ei anneta lainkaan tietoja julkisuuteen.
* Vältän rutiininomaisia, tiheitä madotuksia. Ulostenäytteen voi viedä eläinlääkärille tutkittavaksi, ja jos koira on madoton, miksi madottaa? Madotukseen löytyy myös luonnonmukaisempia aineita kuin apteekin hyllyltä ostetut. Hyväkuntoisella, aikuisella koiralla on harvoin matoja. Pentujen madotus sensijaan on paikallaan!
* En ruoki koiraani ns. kuolleella ruualla eli kuivamuonalla, "nappuloilla". Voisin jättää nappuloita kuppiin huoneenlämpöön vaikka vuosikausiksi, ne eivät homehdu, eivät pilaannu, vaan pysyvät ikuisesti samanlaisina. No, ehkä niissä oleva rasva eltaantuu, jos ei ole jo valmiiksi härskiintynyt. Vain pölyä kertyy päälle.
Eikö se ole kauhistuttavan ihmeellistä?

Kaikenlaisia mitättömän tuntuisia seikkoja olen myös yrittänyt huomioida. Valitettavasti ei ole olemassa reseptiä, jota noudattamalla voisi pelastaa koiransa paremmalle elämälle, joten on ollut pakko yrittää kantaa korsia kekoon kaikenlaisilla vähäpätöisyyksillä. Penni on miljoonan alku ja pikkuasioiden yhteissumma voi olla juuri se oljenkorsi, jota tarvitaan.

- Koirani ruokakupit eivät ole muovia, ei edes elintarvikemuovia, vaan materiaalia (terästä, posliinia jne), josta takuuvarmasti ei irtoa mitään aineita. En menisi koirille tarkoitetuista ruoka-astioista takuuseen, etteikö niissä käytettäisi myrkyllisiä maaleja ja materiaaleja. Löytyyhän niitä jatkuvasti lasten leluista ja tuttipulloistakin.
- Koirani peti pidetään puhtaana eikä siinä ole pesuainejäämiä eikä huuhteluainetta, vaan se on mahdollisimman  hajuton.
- Kotia on saneerattu, höyhentyynyt ja -täkit ovat saaneet poistua, pölypesiä on vähennetty, imuria on huudatettu aikaisempaa useammin, ilmanpuhdistaja on hankittu. Huoneilmanraikastajia ei käytetä. Sisällä ei tupakoida.
- Koirani saamista ruuista ja reaktioista olen pitänyt kirjaa ja yrittänyt tehdä niistä jotain järkeviä johtopäätöksiä.
- Olen etsinyt tietoa kaikkialta, mm. vertaistukea muilta vastaavassa tilanteessa olevilta sekä lukenut uskomattoman määrän sivuja internetistä, sitten yrittänyt seuloa jyviä akanoista...

Vieläkin tuntuu ihmeeltä, että Vili on pärjännyt yli kuukauden ilman kortisonia ja vieläpä ihan hyväkuntoisena. Pelkoni Addisonin taudista on onneksi väistynyt takavasemmalle, toivottavasti se ei milloinkaan tule ajankohtaiseksi.
Vili on nykyään reippaampi ulkoilija ja leikkisämpi koiraveijari kuin miesmuistiin. Toivottavasti ei tule takapakkia...

torstai 7. huhtikuuta 2011

Nostalgiaa sadepäivän ratoksi

Vili 5 kk ikäisenä

Hampaat harvassa...

ja elämä edessä!

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Kevättä odotellessa

Keltainen toukokuu mikset sä jo tuu
oon turhaan odottanut tuulta lempeää

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Kevään kynnyksellä

Vili porskuttelee edelleenkin mukavasti ilman sen kummempia kutinoita ja ilman kortisonia. Porskuttelee sananmukaisesti. Keli tuolla ulkona on sitä, missä ei voi muuta kuin porskutella ja sitten suihkuun. Kuraa, hiekkaa ja ihka selvää likaa. Pakkohan tähän on olla tyytyväinen, jos tahtoo kevään koittavan.

Lueskelin Vilin vanhoja seurantamuistiinpanoja viime vuodelta. Niitä selailtuani osaan arvostaa tätä nykyhetkeä! Muutama positiivinen merkintä, sitten taas tassut punottaa, levoton, kutinaa, tahtoo jatkuvasti ulos, yövalvontaa  jne.
Toivottavasti ei ikinä enää. Ei ei ei.

Printtasin sittenkin netistä 3 kuukauden kalenterin, johon tulen merkkaamaan muistiin, jos annan jotain uutta Vilille. Naudanlihaa täytyy vielä kerran testata, ne säilykepurkitkin odottavat vuoroaan ja ehkä tulen kokeilemaan jotain uutta Vilin melko yksioikoisen ruokavalion täydentämiseksi. Yksi juttu kerrallaan ja siitä merkintä kalenteriin, niin pysyn kärryillä, missä mennään. Omaan muistiin ei kannata luottaa, se on jo nähty.

Vili ja pallo

Satsaan siihen, että Vilin yleiskunto ja sitä kautta myös vastustuskyky pysyvät hyvinä tai jopa kohenevat. Toivon voivani välttää Vilin kohdalla kaikki kemialliset tropit, toivottavasti Vili ei tule tarvitsemaan antibiootteja eikä muitakaan rankkoja lääkityksiä.
Nyt odottelen  Gastro- pillereitten tipahtamista postiluukusta ja sitten vaan Vilin massua hoitelemaan. Pahemmin ei se vatsa ole vaivannut, mutta silti oletan Vilillä edelleenkin olevan närästystä. Toisinaan vatsa murisee äänekkäästi ja Vili nieleskelee "närästyneen" näköisenä. Yleiskuntoa lähdetään kohentamaan siis ensimmäiseksi vatsan hoitamisella. Toivottavasti ne tabletit vastaavat odotuksiani...