torstai 27. lokakuuta 2011

Onnen hetkiä



Kun katselen lattialla makoilevaa, täysin kutinatonta Viliäni, voin sanoa olevani onnellinen. Voiko tästä kenties tulla pysyvä tilanne? On aivan uskomatonta, että Vili ei kutise. Miten se on mahdollista? Kutinat ovat kuin pois pyyhittyjä, simsalabim! Ihme? En ymmärrä.
Vaikka noita kysymyksiä ilmassa leijuukin, niin onneksi osaan nauttia tästä hetkestä. "Mamman rakas koira" - sitä Vili saa kuulla monen monta kertaa joka päivä...
Harmia aiheuttaa ainoastaan Vilin maha eli gastriitti, närästys, mikä lie. Jotenkin muistelen menneisyydestä, että kun yksi vaiva katoaa, tulee toinen tilalle. Kunpa nyt saisi tuon vatsan terveemmäksi.

*******
Paikallinen ilmaisjakelulehti Kulmakunta kertoi niin mielenkiintoisesta paikallisesta rakennushankkeesta, että hetken piti miettiä, onko nyt aprillipäivä. Ei ole, joten ihan totta on, että syrjäytyneille alkoholisteille on rakennettu oma Metsäpubi.

Klikkaamalla kuva isommaksi


keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Ilonaiheita ja harminpaikkoja

Ilon aiheita on riittämiin. Tämä kuukausi on ollut hyvin mielenkiintoinen. Tasan kuukausi sitten olimme Vilin kanssa eläinlääkärillä ja sen jälkeen jostain kumman syystä kaikki on jotenkin eri lailla. Ensinnäkin Vilin kutinattomuus. Aivan ihmeellistä. Sitten allergiatestien tulos, ulkoisiin allergeeneihin negatiivinen, mikä on ihan huippujuttu. Seuraavana jostain saatu rohkeus testata allergiseksi olettamiani ruoka-aineita ja niistä saatu yllättävä tulos.

Tähän mennessä Vili on saanut syödäkseen kananmunia ja kalaa, eikä kummastakaan ole tullut mitään reaktiota. Kananmunasta annan nyt vain keltuaisen (raakana) ja kaloista olen kokeillut pakastelohta ja -seitä, (valtameriltä pyydettyjä, ei kasvatettuja). Vili ei pidä seitikalasta ollenkaan, jää syömättä.
Naudan luomusuikaleista Vili alkoi rapsuttamaan häiritsevän paljon, Vilin piti kesken ulkoilunkin istahtaa vähän väliä raapimaan. Annoin Vilille eläinlääkärin ohjeistuksen mukaisesti heti yhden kyytabletin (20.10) ja niin päästiin niistä rapsuista eroon. Naudanliha saa nyt jäädä pois Vilin ruokalistalta, se onkin kuulemma yleisin allergiaa/yliherkkyyttä aiheuttava lihalaji. Nyt juuri kokeilen kalkkunan lihaa Vilille, mielellään syö eikä ainakaan vielä ole mitään valittamista meillä kummallakaan.

Vaikka toisaalta aurinko paistaa, niin on niitä pilviäkin ollut. Harmin paikka on, että jo nelisen viikkoa Viliä on närästänyt. Öitä on nukuttu katkonaisesti ja lääkärin määräämä Pepsid-kuuri syöty. Sitten näytti jo hyvältä, kunnes samoihin aikoihin, kun Vili sai naudanlihaa, alkoi oksentelut. Vili ei ole aiemmin oksennellut kuin harvoin ja satunnaisesti, nyt usean kerran päivässä ja lähes joka päivä. Aikaisemmin ne oksentelut ovat olleet sulamatonta ruokaa, nyt ensi kertaa jotain tyhjän vatsan oksennusta. Taas Pepcidiä. Hädissäni annoin jopa Antepsiniä, josta Vili ei pidä ollenkaan, on jotenkin huonovointinen siitä. Mahdollisina yleisinä haittavaikutuksina sen pakkausselosteessa mainitaankin pahoinvointi. Nyt päätin olla antaamatta enää ikinä Antepsiniä. Piste.

Sitten lukaisin Jagsterin sivuilta artikkelin Närästyslääkkeistä ongelmia?

Pepsid ei myöskään tuntunut paljon auttavan tällä kertaa, joten otin käyttöön kaikki tietämäni (= muistamani) luonnolliset tukitoimet eli pellava- ja kauralima, hunaja (nyt ei pitäisi olla siitepölyistä vaaraa), kamomillateetä veden joukossa, "mineraalihiekka",  lakritsijuuri sekä keitetty peruna. No, Vili ei suostu syömään mitään, missä on noita limoja joukossa eikä juomaan kamomillalla terästettyä juomavettä. Peruna menee sutjakkaasti, mutta se on ainakin tähän mennessä aina aiheuttanut tassujen nuolemista. Nyt ajattelin kokeilla riisiä, eikö sen pitäisi olla myös vatsaystävällistä? Vili testien mukaan ei ole varastopunkille allerginen eikä riisissä ole gluteenia, joten suurta vaaraa ei pitäisi olla. Kai sille sentään voi olla allerginen? Nyt minua askarruttaa, mitä riisiä koirille keitetään, puuroriisiä vai? Miten saa koiran syömään riisiä lihan ohella? Vili nimittäin ei ymmärrä riisin päälle mitään, poimii vain lihat lautaselta ja jättää riisit.

Nyt Vili on siis luonnonmenetelmillä närästyksensä suhteen ja vointi on nyt parempi, pari viime yötäkin on nukkunut lähes aamuun asti asti ja jo kolmas päivä ilman oksentelua. Olen ymmärtänyt, että kalkkuna ja kana olisivat lihoista vatsaystävällisimpiä, entä kala? Ovatko naudan- ja lampaanliha sitten vaikeammin sulavia?
Olen Vilin närästyksen suhteen ihan ymmällä. Se tuntuu olevan krooninen vaiva, joka pulpahtaa riesaksi aina silloin tällöin. Pienessä päässäni olen miettinyt, että Vilin koko ruokavalio pitäisi saada mahdollisimman vatsaystävälliseksi, helposti sulavaksi. Jättämällä lammas ja heppa pois? Äh, kuinka sitä onkaan taas niin avuton olo.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Lyhyet kuulumiset

Vilin allergiatestitulokset saatiin paperiversiona, ihme ja kumma, mutta kyllä nyt on ihan mustaa valkoisella, että jokainen testattu allergeeni on antanut tulokseksi negatiivinen. Voisiko paremmin ollakaan?
Vilin kutinatilanne on edelleen horroksessa eli ei mitään mainittavampaa ole tapahtunut. Olen niin onnellinen tästä tilanteesta, ja siitä, että kortisonista on eroon päästy. Nyt kokeilen Vilille erilaisia ruokia, ehkä vähän liian tiuhaan tahtiin, mutta en millään malta odotella montaa viikkoa jotain reaktiota. Oletan, että jos joku ruoka aiheuttaa allergiaa, niin eiköhän se näy viimeistään muutaman päivän kuluttua. Toivon ainakin niin.
Olen jännityksestä kankea ja sydän syrjällään, kun koko ajan pelkään kutinan yllättäen yltyvän. Järkeä käyttäen yritän selittää itselleni, että se on vain tietoa mahdollisesta allergiasta eli ei ollenkaan paha juttu, mutta sellainen hurja kutina herättää kaikki vanhatkin pelot henkiin. Kunhan olen testejäni tehnyt, teen niistä sitten yhteenvedon.

Käväisin Lemmikkiasemalla ja tuli pitkän ajan jälkeen katseltua myös kuivamuonahyllyjä. Toinen toistaan parempia, olevinaan. Vilistä ei niiden vakiokäyttäjää tule milloinkaan, jos se minusta on kiinni, mutta vaihtoehtona makupalalle voisin jotain ostaakin. Nyt sain sieltä erilaisia näytepussukoita, niissä lienee kaikissa viljaa, joten menevät naapurin mustille. Onneksi sain myös yhden pussin Ziwipeak'iä, sitä aion antaa joskus kokeeksi.
Tässä lopuksi vielä hiukan luettavaa, ns. päivän artikkeli. Koirat syövät koiraa
 
Lisään lopuksi yhden videon aamu-uutisista. En olisi ikinä uskonut uroskarhua noin suureksi ja massakkaaksi, kuin nyt tässä filminpätkässä. Toki tiesin sen painon noin suurinpiirtein, mutta tuo koko... On se silti vaan niin söötti eläin. ♥

Miten saada karhu puntarin päälle?

Ylen aamu-uutiset

maanantai 17. lokakuuta 2011

Blogioskari eli Blogitunnustus

Kiittäen vastaanotan kunnianosoitukset eli blogien Messinen & liftari sekä Kaikki elämäni koirat  myöntämät + mahdolliset myöhemmin saapuvat pokaalit...














Tunnustuksen saaneen tehtävät:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle 
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle bloggaajalle                                                        
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Annan huomionosoituksen eteenpäin seuraaville blogeille
Messinen & liftari  on blogi, joka on kulkenut rinnalla siitä lähtien, kun aloitin tämän Vilinää-blogini. Liftari oli muistaakseni juuri päättänyt lopettaa bloginsa päivittämisen, kun minä astuin blogini kanssa areenalle. Liftari innostui uudestaan kirjoittamaan, onneksi, sillä hänen tekstinsä suorastaan pursuvat hersyvää huumoria. Luonnonlahjakkuus, näin on.
Kaikki elämäni koirat -blogi puolestaan edelliseen verrattuna on melko uusi tuttavuus, mutta sitäkin tiiviimpi. Mielenkiintoinen sekoitus elämää, koirista ja kaikesta siinä ohessa.
* Mäyräkoira Myrskyn pihapiiri on jokapäiväinen positiivarini. Sieltä löydän aina takuuvarmasti hyvän mielen, vaikka kuinka olisin noussut väärällä jalalla ylös. Myrsky-koiran äippä on näitä armoitettuja lahjakkuuksia, niin sanankäyttäjänä kuin valokuvaajana.
Dilbertin, Wilman, Sennin ja Trillianin blogia kirjoittaa neljän täysin erilaisen, mutta niin ihanan koiran omistava perheenäiti. Jokaisen koiran kanssa harrastetaan aktiivisesti jotain lajia ja nautin suuresti niistä lukuisista laadukkaista kuvista, joita on blogi pullollaan.
* MiniPommi on blogina vielä nuori, mutta olen seurannut tämän urhean pikkukoiran taivalta netissä jo niin kauan, kuin olen omaa blogiani pitänyt. Kirjoittaja on nuori nainen, joka on ensimmäisen koiransa kanssa joutunut kokemaan todella paljon kaikenlaista.
Eikka-Yellowmellow Åsterix-blogin kirjoittaja, nuori nainen ihkuihanan aprikoosin värisen Eikka-puudelin omistaja, on ollut apuna ja tukena aloittaessani oman Vilini tarinan kertomista. Eikka harrastaa mm.tokoa ja on silmiähivelevän kaunis koira.
* Isoäidin reseptillä on keittokirja vuodelta 1909, se kiehtoo minua kaukaisena viestinä menneisyydestä. Sieltä löytyy monia aivan outojakin ruokia, ja on mielenkiintoista todeta, kuinka vähäisistä tarvikkeista on osattu loihtia pöytäänpantavaa. Moni resepti on tuttu myös nykypolvellekin, sellaisia ikivihreitä, kuten esim. Hannatädin kakut.

Tykkään kaikista blogeista, jotka olen listannut tämän oman blogini blogilistaan. Edellä mainitut halusin kuitenkin nostaa esiin, niissä kaikissa on sitä jotakin.

Turku joitakin vuosia sitten...
Satunnaisia asioita itsestäni.
* Olen todellinen nurkkapatriootti, rakastan kotikaupunkiani, enkä tiedä mitään kauniimpaa kuin Turun murre, se on musiikkkia korvilleni. Tosin sukuni juuret löytyvät itärajan kahta puolta, tunnen vetoa myös siihen suuntaan, karjalaisuuteen. 
* Rakastan luontoa ja luonnollisuutta sekä eläimiä, erityisesti koiria. Pikkutyttönä ulkoilutin naapuruston koiria ja kun se ei riittänyt tyydyttämään koirankaipuutani, keksin uuden idean. Vein naapuritalon vapaana kulkevan pystykorvan poliisilaitokselle monen monta kertaa siinä toivossa, että jos omistaja ei hae koiraansa, niin minä saisin sen. Vesiperä. Vasta 9-10 vuotiaana sain ensimmäisen ihkaoman koiran.
* Minulla on kirjeenvaihtokaveri. Aloitimme kirjeenvaihdon ollessamme 11-12 vuotiaita ja olemme edelleenkin kirjekavereita. Emme ole milloinkaan tavanneet toisiamme ja se on ehkä hyvä niin, sillä kirjekaveri on eräänlainen päiväkirja, hänelle voi kertoa kaikki salaisimmatkin asiat. Olemme keskenämme myös Facebook-kavereita ja kirjeitä ei enää kuljeta polkeva Kusti vaan sähköposti.
* Omasta mielestäni olen huumorintajuinen. Olen ainoa, joka on tätä mieltä...
* Minulla on ollut suuri onni saada työskennellä toiveammatissani. 
Enempää kerrottavaa ei minusta sitten olekaan, eiköhän tämä riitä.
  Huom. Kuva on nettilöytö.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Ylläripylläri!

Olen miettinyt, että pitäisikö muuttaa tämän blogin osoitetta, allergisenkoiranblogi --> kutiavankoiranblogi.

Tänään kuulin puhelimitse Vilin allergiatestin tulokset. Saan ne paperiversiona myöhemmin kotiin. Olen aivan sanaton.
Testin mukaan Vili ei ole allerginen millekään testatulle allergeenille, ei siitepölyille, ei homeitiöille, ei muille eläimille, ei varastopunkeille, ei huonepölyille, ei, ei, ei... Hieno tulos! (HUOM. ruoka-aineallergeenit eivät selviä testillä)

Vili on syönyt nyt kalaa ja kananmunaa ilman, että olisi saanut mitään oireita. Huoh. En tiedä, mitä ajatella. Mieleeni muistuu eräs Jagsterin kauan aikaa sitten kirjoittama kommentti  "Oletko harkinnut vaihtoehtoa, että kyseessä ei edes ole allergia?", johon Jagster valitettavasti ei antanut lisäselvitystä.
Allergiatestin perusteella tehty johtopäätös on, että Vili ei ole atooppinen, siis ei allerginen ulkoapäin tuleville allergeeneille. Ruoka-aineallergia saattaa tulla kysymykseen, mutta tehtyjen kokeilujen perusteella sekään ei nyt enää tunnu kovin varteenotettavalta vaihtoehdolta.

Lääkärin mukaan mahdollisesti jokin on aikoinaan suistanut Vilin immuunisysteemin pois raiteiltaan ja nyt tilanne olisi sitten selkiytynyt. Kysyin eläinlääkäriltä, voiko olla mahdollista, että rokotukset olisivat laukaisseet jonkun yliherkkyysreaktion Vilillä ja hän sanoi myös sen olevan mahdollista. Nyt viimeisestäkin rokotuskerrasta on kulunut 1½ vuotta ja elimistöstä on toivottavasti kaikki rokotejäämät poistuneet. Viime talvena Vili söikin useamman kuukauden ajan merilevätabletteja (Algenkonzentrat), joiden tarkoituksena oli puhdistaa elimistöä vieraista, haitallisista aineista.
Myös kasvattajan antamat tavallista tujummat loishäädöt ovat voineet olla liian kovia aineita pikkupennun immuunisysteemille. Varsinkin, kun voin syystä olettaa, että Vili ei kasvattajallaan ollut parhaassa mahdollisessa hoidossa.

Vilin turkkia lääkäri sanoi komeaksi ja hyvänlaatuiseksi ja Vilin ihoa niin terveen näköiseksi, että allergia niittenkin perusteella on epätodennäköinen.
Lääkärin mukaan kutina+raapiminen lisää kutinaa ja raapimista, joten kutina on parasta tyrehdyttää aina heti alkuunsa. Neuvoi antamaan mieluummin kyytabletin (hydrokortisoniakuin kortisonia (prednisonia), jos nyt tulisi kutinakohtaus. Jatkossa, jos tarvetta on, aiotaan suunnitella antihistamiineihin perustuva hoito, jotta ei tarvitsisi turvautua kortisoniin.

Että sillälailla.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Päivitystä

Vili voi edelleen hyvin. Vilin etutassujen rantaat/nilkat ovat yhä lievästi lohenpunaiset, mutta en ole huomannut Vilin niitä nuolevan.
Nyt on mieleeni tullut se, että olen ehkä haukkunut nämä kaksi vuotta väärää puuta. Saattaa olla, että Vilillä ei ole lainkaan tai vain vähäisessä määrin ruoka-aineallergia. Oikea syyllinen on ehkä koko ajan ollut siitepölyt, varastopunkit yms. En vaan ole oivaltanut sitä, toisin sanoen, se ei ole tuntunut ollenkaan järkevältä vaihtoehdolta.
Koko ajan olen jääräpäisesti vehdannut tuon ruokajutun kanssa. Voiko kukaan enää hullumpi ollakaan? Olin jotenkin jämähtänyt väärälle raiteelle. Totta puhuen, kortisonin alaisena ei mitään selvää voi mistään aiheuttajasta saadakaan.
No, jos näin on, niin olen todella iloinen! Jännityksellä odotan, tuoko se allergiatesti mitään varteenotettavaa päivänvaloon...

torstai 6. lokakuuta 2011

Onnesta soikeena

Onnesta soikeena ja samalla lähes sanaton.
Vili on ollut yllättävän seesteinen ja tyyni. Viime viikkoisesta eläinlääkärikäynnistä lähtien on Vilin arjessa jotain muuttunut. Vili ei ole sen jälkeen juurikaan nuollut enää ranteitaan/nilkkojaan eikä ole rapsutellut sen enempää kuin kuka tahansa terve koira. Huom. klinikalla Vili ei saanut mitään lääkityksiä tms, siellä otettiin vain allergiatesti.

Aloitin viime viikon tiistaina kalatestin. Vili sai kypsäksi höyrytettyä kalaa (pakasteseitä ja -merilohta) lähes viikon ajan. Mitään reaktiota ei tullut! Ei yhtään mitään.
Hätähousu kun olen ja koska Vili on ollut oireeton, pelokkuudestani huolimatta päätin kokeilla myös luomukananmunaa. Sen antaminen pelotti todella. Vilin kananmunaepisodi  lähes kaksi vuotta sitten oli hurja ja ehdottomasti pahin, mitä olen Vilin kanssa kokenut. Vili sai tiistaina puolet raa'asta kananmunasta ja keskiviikkona toisen puolen. Olen ollut melkein hengittämättä ja hiljaa, ettei vaan mitään kauheaa pääse tapahtumaan, koko ajan koiraa tarkkaillen. Aivan kauhea pelko! Heti sen ensimmäisen muna-annoksen jälkeen jo kaduin, että annoin sen. Nyt on jo torstai-ilta eikä mitään reaktiota ei ole tullut! Ingenting! Olen aivan sanaton, ymmällä, onnellinen ja iloinen.

Käsittämätöntä. Kertakaikkiaan. Kaksi vuotta olen tarkkaillut kuin haukka, että Vili ei saa suuhunsa mitään kalan näköistäkään eikä munan munaa. Olen täysin erheellisesti ollut siinä käsityksessä, että ne ovat Vilin yliherkkyysreaktion aiheuttajat. En kyllä tällä nykyiselläkään tiedollani olisi osannut tehdä muuta johtopäätöstä, niin ilmiselvältä se tuntui.

Mikä on aiheuttanut Vilin kaikki kutinat näiden kahden vuoden aikana?
Ja miksi nyt taas on tällainen suhteellisen auvoinen aika?
Onko Vilin yleiskunto kohentunut näinä kahtena vuotena niin paljon, että nyt on jotenkin vastustuskykyisempi? Vili on tosiaan tänä aikana saanut syödäkseen hyvää ja terveellistä ruokaa, laadukkaita vitamiineja ja öljyjä, kuivamuonaa ei ole nähnytkään koko aikana.

Eikö Vilillä olekaan mitään ruoka-aineallergiaa?
Onko kyse vain ja ainoastaan atooppisesta yliherkkyydestä ulkoallergeeneja kohtaan, siitepölyt, pöly- ja varastopunkit yms?
Jos näin on, niin miksi ihmeessä välillä on huonoja aikoja ja sitten taas auvoisia päiviä?
Miksi nyt pärjää ilman kortisonia ja aikaisemmin ei?
Voiko vielä tulla joku reaktio tästä ruokakokeilusta?

Vanhasta kokemuksesta tiedän, että huomenna tai ylihuomenna voi kaikki olla taas toisin. Allergiatestin tuloksia odotellen...

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Lopuksi viisaita sanoja, jotka taaskaan eivät mitenkään liity tähän aiheeseen, vaan ovat lähinnä parisuhteessa eläville ihmisille suunnattuja.

"Sanon aina, että avioliitossa ei rakkaudella ole mitään tekemistä. Kyse on pelkästä tahdosta. Joka jumalan aamu sinun on tahdottava. On ajateltava, että tämä on se kumppani, jonka valitsin - ehkä tyhminkin perustein, mutta valitsinpa kuitenkin. Tämän kanssa haluan elää tämän päivän niin hyvin kuin mahdollista. Tiedän täsmälleen, mikä tekee sen hulluksi, ja yritän välttää sitä. Tiedän, millä sen saa iloiseksi, pyrin siihen. Ja jos on päivällä mennyt pielehen, illalla sovitaan.
Riittää, kun tahtoo päivä kerrallaan. Silloin kaikki avioliitot onnistuvat. 
Ja sekin pitää tajuta, ettei toista voi ikinä muuttaa. Se on juuri niin ärsyttävä elämänsä loppuun asti."
Kirjailija Kirsti Manninen/Kodin Kuvalehti 17/2011

lauantai 1. lokakuuta 2011

Uudet projektit

Aikaisemmin mainitsin suunnittelevani uusia ruokakokeiluja Vilille, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että se on jo totista totta.
Nämä kuluneet kaksi vuotta olen ollut vakuuttunut siitä, että Vili on allerginen kalalle ja kananmunalle, enkä ole tätä seikkaa lainkaan kyseenalaistanut. Vilin reaktiot silloin aikanaan olivat melko rajuja ja ilmiselvästi liittyivät jotenkin em. ruoka-aineisiin.
Nyt olen sen verran valaistunut, että olen alkanut pohtimaan asiaa syvällisemmin. Niihin aikoihin Vili söi monenlaista ruokaa, viljoja ja nappulaa, ties mitä. Ajallisesti nuo kaksi rajua allergisoitumista tosin osuivat kalan ja kananmunan kanssa hyvin yhteen.
Jos asia kuitenkin on toisin? Jos olenkin tulkinnut väärin? Tunnen itseni aivan ääliöksi. Niin monessa asiassa olen erehtynyt, pakko myöntää oma rajallisuus.

Nyt Vili on saanut kalaa tiistaista lähtien eli 5 päivää, pieniä annoksia sekoitettuna muuhun ruokaan. Pakasteseitiä sekä -merilohta höyrytettynä. Mitään järisyttävää ei ole tapahtunut. Ainakaan vielä. Olen silti edelleen sydän syrjällään jännityksestä, kortisonipurkki käden ulottuvilla, valmiina antamaan ensiapua...

Mitä opimme tästä? Mikään ei ole niin epävarmaa kuin varma. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että allerginen tai siltä vaikuttava reaktio on mahdollinen, jos jotain, kuten kalaa tai kananmunaa, syö epätavallisen runsaasti pitkän aikaa. Juuri näinhän silloin Vilille kävi. Kokonainen viikko syötiin joka päivä kalaa, kukkuramitoin, Ahti oli nääs ollut antelias. 

Olen alkanut tutustumaan perussuomalaiseen, ehkä nykyään aliarvostettuun juurekseen nimeltä nauris. Se sisältää perunaan verrattuna vähemmän hiilihydraattia, mikä on hyvä asia Vilille, joka saa herkästi hiilareista tassukutinoita ja korvan töhnimistä. Toivottavasti se on vatsaystävällistä (keitettynä), niin sillä olisi käyttöä lisukkeena.
Näitä ruokakokeiluja on tarkoitus jatkaa tässä pitkin syksyä. Jos Vili aikanaan osoittautuu allergiseksi naudanlihalle, niin silloin saattaa käydä niin, että myös kermaviili sekä muut maitotuotteet poistuvat Vilin ruokalistalta. Nauta on siis myös jonossa tähän kokeiluprojektiin. Samoin kananmuna, luomusellainen.

Monen monta ajatusta pörrää tuolla päässäni, aika näyttää, kehkeytyykö niistä mitään vai katoavatko tyhjyyteen...