perjantai 27. huhtikuuta 2012

Vili eestä, takaa, istuu ja makaa

♫♫♫ "Muista aina: Liikenteessä
monta vaaraa ompi eessä.
Siksi valpas aina mieli se on
turva verraton." ♫♫♪
Tuuli meinaa mukanansa viedä
Reviirintarkastelua
Lekottelua kevätnurmella
Siivousapulainen
Kevään ensimmäiset sinivuokot


tiistai 24. huhtikuuta 2012

♥ Koiranpäivä ♥



Valtakunnallista Koiranpäivää juhlitaan vuosittain 24.4. 
Vuonna 2012 päivää vietetään kuudetta kertaa. 
Tänä vuonna Koiranpäivän teemana on "Vastuu koiran omistajana".

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Mitä koira ei saa syödä?





Facebookissa liikkui jokin aika sitten tällainen viesti:

"On tullut ilmi tapaus, jossa koira on kuollut nuoltuaan omistajansa jalkaa hetki sen jälkeen kun omistaja oli jalkansa rasvannut. Ongelma on ilmeisesti ainesosa nimeltä Calcipotriol. Sitä käytetään voiteisiin joita käytetään ekseeman ja psoriasiksen hoitoon. Tämän tapauksen perusteella se voi olla koirille kohtalokasta hyvin pienissä annoksissa, jopa yksi nuolaisu voi riittää. Laitattehan tämän eteenpäin varoituksena koiranomistajille joilla on iho-ongelmia, jotta he tarkistaisivat käyttämiensä rasvojen ainesosat." 

Tutkin asiaa vähän tarkemmin ja totta tosiaan, viesti oli ihan aiheellinen. Joissakin psoriasisvoiteissa aineosana oleva kalsipotrioli on todellakin ainakin koiralle hengenvaarallista. Kaikkihan me tiedämme, kuinka mielellään koirat nuolevat ihmisen varpaita ja ihoa.


"Vaaralliset aineet, jo suhteellisen pieninä annoksina hengenvaarallisia:

Xylitoli. Aiheuttaa vaarallisen verensokerin laskun, johtaa shokkiin ja pahimmillaan koiran kuolemaan. Ensiapuna sokerin (mieluiten hunajan tai glukoosin) antaminen koiralle (hierotaan suun limakalvoille) Sokerin annostus on: yksi ruokalusikallinen viittä painokiloa kohti puolen tunnin välein, jotta verensokeri saadaan normaaliksi. Tätä jatketaan niin kauan että oireet häviävät


Suklaa. Erityisesti tumma suklaa. Sisältää teobromiinia mikä aiheuttaa rytmihäiriöitä, sydämen tykytystä ja sydämen pysähdyksen. Suklaamyrkytyksen saanut koira on syytä viedä eläinlääkäriin ja jos suklaan syömisestä on kulunut vähän aikaa: koira kannattaa oksennuttaa.

Nikotiini. Koira saattaa saada nikotiinimyrkytyksen tupakkatuotteita pureskelemalla. Aluksi nikotiini kiihottaa keskushermostoa, mutta myöhemmin hermosto lamaantuu. Hengityslihaksiston ja hengityskeskuksen lamaantuminen aiheuttaa kuoleman. Hengenvaarallinen nikotiiniannos koiralle on 20-100mg. 
HUOM!! Tupakka-askin kyljessä ilmoitetut nikotiinimäärät kertovat saadun nikotiiniannoksen tupakkaa polttaessa, syötynä nikotiiniannos on huomattavasti suurempi ja siten vaarallisempi. Kiireellisesti lääkäriin ja jos syömisestä on kulunut vähän aikaa: oksennutus.

Alkoholi. Koirat eivät siedä alkoholia samoin kuin ihmiset. Ne saavat alkoholimyrkytyksen jo suhteellisen pienistä alkoholi määristä. Älä juota koiralle alkoholia ja huolehdi etteivät muutkaan pääse sitä tekemään! Jos koira on kuitenkin juonut alkoholia, seuraa sen vointia, oksennuta jos juomisesta on kulunut vain hetki ja vie koira tarvittaessa lääkäriin.

Suola. Nostaa verenpainetta ja suuret kerta-annokset voivat johtaa kuolemaan (huom: myös ihmisellä). Hyvin pieninä pitoisuuksina hyödyllinen (suolaa ei kuitenkaan tarvitse lisätä koiran ruokaan). Yleensä koira oksentaa itse syötyään liikaa suolaa. Paljon suolaa saaneen koiran munuaiset tarvitsevat hoitoa eli koira pitää viedä lääkäriin.

Rotanmyrkky. Voi joutua koiran elimistöön kuolleista jyrsijöistä tai niille jätetyistä pyydyksistä. Valitettavasti jotkut myös levittävät myrkytettyjä ruokia maastoon. Erittäin vaarallinen myrkky! Ensiapuna K-vitamiini. Lisäksi koira on vietävä välittömästi eläinlääkäriin.

Haitalliset ruoka-aineet tai aineet, joiden sopivuudesta on erimielisyyksiä:

Kofeiini. (kahvi, tee, kolajuomat yms). "Keskimäärin 170 ml kupillinen suodatinkahvia sisältää kofeiinia 100 - 150 mg, pikakahvi 60 - 80 mg ja tee 40 - 100 mg... Koira on herkkä kofeiinille, ja sille voidaan saada myrkytystila, vakavakin, aikaiseksi - mutta yo. arvoja suuremmilla annoksilla. Erään lähteen mukaan 75 mg/kg aiheuttaa myrkytyksen, mutta tuo raja vaihtelee lähteittäin."
"Tarkoittaa myrykytysrajana kupillista kahvia 2 kiloiselle. Muuntuu elimistössä teofylliiniksi (sama aine miksi suklaan teobromiini muuttuu), teofylliini näkyy doping testeissä."   Pienten määrien kanssa ongelmaa tuskin tulee, mutta kofeiinia on syytä välttää koiran kanssa. Kisaava koira voi jäädä kiinni dopingista nautittuaan kofeiinipitoisia juomia tms.

Rusinat/viinirypäleet. Näiden on todettu joissain tutkimuksissa aiheuttavan koirille munuaisvaurioita ja jopa kuolemaan johtaneita myrkytyksiä. Tutkimuksissa ei ole selvinnyt, mikä ainesosa aiheuttaa ongelmia (mahdollisesti ainakin osasyynä viinirypäleiden kasvatuksessa käytetyt torjunta-aineet) eikä myöskään ole tarkkaan määritelty haitallisen määrän rajaa. Vaikka tutkimustulokset eivät ole varmoja on tuskin syytä syöttää koiralle rusinoita tai viinirypäleitä. Jos koira on näitä nauttinut, niin koiran vointia tulee tarkkailla.

Sipuli. Sisältää sulfidiyhdisteitä, jotka vahingoittavat koiralla veren punasoluja ja voi aiheuttaa anemiaa. (Lähinnä ongelmat siis pidempi aikaisessa käytössä ja suuremmissa määrissä) Huom! Valkosipulia voi antaa mutta muut sipulit on parempi unohtaa. Joidenkin lähteiden mukaan myös valkosipuli aiheuttaisi suurina määrinä anemiaa mutta kyse on luultavimmin aivan käsittämättömistä määristä eli jos ja kun sipuleita ei syötä kilotolkulla niin vaara on luultavimmin pieni. Sipulia toisaalta tuskin on syytä koiran ruokaan lisätä (ruuantähteissä jos on, niin olen ainakin itse antanut surutta) mutta valkosipulista voi olla hyötyä immuniteetin kannalta ja esimerkiksi punkkien torjunnassa. Tällöin valkosipulia voi syöttää 1kynsi/1tl valkosipulirouhetta per 10 kg kuuriluontoisesti.

Avokado. Sisältää ainetta, joka vahingoittaa sydänlihasta. Kyse ei ole pelkästään lehdistä tai siemenistä, vaan koko hedelmästä. Haitallisen määrän rajaa ei tiedetä. Myöskään avokadoa tuskin on tarpeen koiralle syöttää. Jos koira on avokadoa kuitenkin saanut, sen vointia pitää seurata.

Pullataikina. Sen sisältämä hiiva alkaa käydä joutuessaan koiran vatsalaukkuun ja synnyttää siten alkoholia mikä on koirille myrkky. Jos taikinan syönnistä on vähän aikaa ja sitä on syöty runsaasti, oksennuttaisin koiran. Jos taas taikinan syönnistä on aikaa niin tarkkailisin koiran vointia.

Raaka munanvalkuainen. Sisältää avidiinia, joka tuhoaa biotiinia. Toisaalta munankeltuainen sisältää runsaasti biotiinia. Uudemman tiedon mukaan avidiini ei pysty koskemaan elimistön biotiinivarastoihin eli se voi vaikuttaa korkeintaan siihen biotiiniin jonka koira on syönyt yhtä aikaa avidiinin kanssa. Näin ollen raakaa kananmunaa voi avidiinin puolesta syöttää suhteellisen huoleti kunhan ei syötä kananmunia jatkuvasti jolloin koiran biotiinivarastot pääsevät karttumaan.

Raaka makean veden kala. Sisäloisvaara. Raakaa merikalaa voi syöttää, mutta raakaa makean veden kalaa pitäisi kypsentää. Tarkennusta aiempaan: "Leveän heisimadon (Diphyllobothrium latum) voi saada ainoastaan raa'asta järvikalasta, mutta kypsentäminen tai pakastaminen tappaa sen, sillä se ei kestä alle -10 tai yli 55 asteen lämpötiloja. Järvikaloista ahven, hauki, made ja kiiski ovat riskialttiimpia. Tiettävästi lahnassa ja lohessa ei lapamatoa ole. Merikalasta lapamatoa ei voi saada, sillä suolainen vesi estää loisen kehityksen. " 
Merikalan suhteen kannattaa muistaa sekin, että Itämeren suolaisuus on matala, ja jokien suissa puhutaan makeasta vedestä! 

Evira kertoo lapamadon tuhoamisesta seuraavaa:
• Mädin pakastaminen -10 C 3 vuorokautta tai -18 C 24 tuntia tuhoaa toukan.
• Kalan jäädyttäminen tai pakastaminen -18 C:ssa: 1 kg:n kala 8 tunnin ajan ja 4–5 kg:n kala 24 tunnin ajan.
• Tuotteet ja jalosteet, jotka on tarkoitettu syötäväksi kuumentamatta, tulee jäädyttää tai pakastaa vähintään 24 tunnin ajaksi -20 C:ssa tai sitä kylmemmässä.
• Kalan kuumentaminen +56 C:seen noin viiden minuutin ajaksi (pannulla paistettaessa 700 g:n kalapala noin 10 minuuttia).
• Kalan lämminsavustaminen kypsäksi läpikotaisin.
• Erittäin voimakas suolaus. (tämä koirilla poissuljettu vaihtoehto)

Pinaatti, punajuuri ja raparperi. Sisältävät oksaalihappoa mikä sitoo kalsiumia. Näiden kanssa koiran pitäisi saada jotain kalsium pitoista ruokaa samalla jottei kalsiumia imeytyisi koiran luustosta. Lisäksi näitä ei kannata syöttää kovin usein jottei koiran kalsiumin saanti estyisi. Satunnaisesti, pieninä määrinä ja maitotuotteen kera ok. Meillä koirat saavat ajoittain mm. pinaattikeiton jäämiä ja kunnossa ovat kun keitossa on kuitenkin maitoa itsessään.

Maksa. Suurina annoksina tai usein (sisältää paljon a-vitamiinia, joka rasvaliukoisena kertyy elimistöön). Tarkennusta aiempaan: "Greyhoundeilla ei tunneta myrkytyksen aiheuttavan annoksen suuruutta, mutta ihmisillä aikuisille yli 100- ja lapsilla 20-kertainen kerta-annos suosituksiin nähden voi aiheuttaa myrkytystilan. Oireina ovat yleensä pahoinvointi, päänsärky, huimaus, näkökyvyn heikkeneminen ja lihasten toimintahäiriö. Pitkäaikaisessa, useista viikoista vuoteen, kestävä noin 10-kertainen yliannostus voi johtaa krooniseen A-vitamiinimyrkytykseen.
Koirat ja ketut kykenenvät kuitenkin erittämään jopa 60 % saamastaan A-vitamiinista virtsaan, joka on ilmeisesti yksi syy, miksi koirilla veren A-vitamiinipotoisuudet voivat olla erittäin korkeita, eivätkä ne silti saa helposti yliannostusoireita (Schweigert et al. 1991). Koirat sietävät jopa 50-kertaisia A-vitamiinitasoja ilman myrkytysoireita (NRC 1985, Golby et al. 1996). "
Maksaa on vaikea syöttää niin paljon ja niin usein, että saataisiin yliannostus aikaiseksi!

Tomaatti, munakoiso yms koisokasvit. Joidenkin lähteiden mukaan myrkyllisiä. Myrkyn vaikutusmekanismia en tiedä. Ainakin Yuki reagoi selvästi munakoisoon (voi pahoin) eli itse en uskalla koisokasveja enää syöttää (munakoisoa syötin vahingossa kun en tiennyt sen olevan vaarallista). Tomaatti on ilmeisesti lievempi mutta sitäkään ei suositella syötettäväksi.

Raa'at juurekset. Sellaisenaan, suurina palasina (tai suurina määrinä). Voivat tukkia koiran suoliston. Höyrystettyinä, keitettyinä tai raastettuina (tai soseutettuina) voi antaa. Suolistotukosta epäillessä koiralle kannattaa antaa parafiiniöljyä ja jos suoli ei ala toimia, ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Tukos voi vaatia pikaista leikkausta ja on erityisesti kestäessään koiralle hengenvaarallinen tila. Jotkut antavat juureksia pureskeltavaksi hampaiden takia. Itse suosisin silti luita juuri tuon suolitukoksen takia (toki luissakin on sama riski mutta koen sen pienemmäksi).

Maito. Suuri osa koirista on laktoosi-intolerantikkoja, siksi maitoa (tai kermaa) ei ole syytä antaa koiralla. Sen sijaan hapanmaitotuotteet (esim. piimä, viili, kermaviili) sopivat yleensä hyvin. Hapanmaitotuotteet voivat myös rauhoittaa kipeää vatsaa eli niiden antamista suosittelen.

Kypsät luut. Kypsentäminen muuttaa luun rakennetta siten että siitä irtoaa purtaessa teräviä säikeitä jotka voivat sitten rikkoa koiran suolistoa. Raaoista luista säikeitä ei pitäisi irrota.

Sokeri. Koiralle tarpeeton. Nostaa verensokeria mikä voi pitkällä tähtäimellä johtaa diabeteksen puhkeamiseen ja sokeutumiseen.

Useat kasvit (huonekasvit, puutarhakasvit, luonnonkasvit, myös osa sienistä jotka eivät varsinaisia kasveja ole), lääkkeet (mm. ihmisten särkylääkkeet) ja muut kemikaalit (mm. erilaiset pesuaineet) voivat olla koirille myrkyllisiä.

Mitä tehdä jos koira on syönyt jotain vaarallista?

* Jos syömisestä on kulunut vähän aikaa: oksennuta koira. Joko sormet kurkkuun tai sitten 1tl suolaa kymmentä painokiloa kohti (huom! suolan määrää ei saa lisätä!) Ja jos koira ei oksenna ÄLÄ anna sille lisää suolaa. 
- Syövyttäviä aineita tai teräviä asioita syönyttä koiraa EI saa oksennuttaa.
- Maitotuotteet neutraloivat joitakin myrkkyjä.
 -Lääkehiili imee itseensä myrkkyjä ja estää siten myrkkyjen imeytymistä. (annostus koiran koosta riippuen)
* Teräviä asioita syöneelle koiralle tulee syöttää ensiavuksi tankoparsaa. Koira ei pysty sulattamaan sitä vaan parsan kuidut kietoutuvat terävän asian ympärille ja suojaavat siten suolistoa. Koiran lääkekaapissa olisikin aina hyvä olla purkillinen parsaa.
* Mikäli epäilet koirasi syöneen rotanmyrkkyä, mutta oireita ei ole vielä ilmennyt, voit antaa koiralle K-vitamiinia.
* Ensiavun jälkeen soita aina eläinlääkärille. Samoin epävarmoissa tapauksissa. Jos koiralla on selviä myrkytyksen oireita VIE se lääkäriin.

Listat on koottu koirat.com:n keskustelun, koirakoplan sivujen, koiran lääkärikirjojen ja eri koiraharrastajien kommenteista. Uusimmat päivitykset 31.1.2008 Greyhound wiki:n ja koirat.com:ssa kirjoittavan Jagsterin tietojen pohjalta. Otan edelleen vastaan päivityksiä listaan."

*******

En ota kantaa edellä olevan luettelon paikkansa pitävyyteen, eiköhän se ole ainakin suuntaa antava. Koirat ovat yksilöitä ja saattavat reagoida hyvinkin eri tavalla em. aineisiin. Maalaisjärki sanoo kyllä, mitkä aineet ovat todella hengenvaarallisia.

Tässä muutama oma kommenttini:

Tomaatti, munakoiso yms koisokasvit: Peruna on myös koisokasvi, mutta en miellä sitä ollenkaan myrkylliseksi. Ymmärrän, että kaikki koirat eivät sulata perunaa hyvin, eli ei sovi kaikille.
Raa'at juurekset: Tiedän useita koiria, jotka mielellään nakertelevat porkkanoita. Omat edesmenneet lapinkoirani söivät ikänsä joka ilta kasan juustohöylällä leikattuja porkkanansiivuja.
Rusinat/viinirypäleet: Hessu-koirani rakasti rusina+maapähkinä sekoitusta, (Studentenfutter / 
Studentfoder), se oli silloin aikoinaan yhteinen herkkumme.
Teräviä asioita syöneelle koiralle tulee syöttää ensiavuksi tankoparsaa: Harvalla kuitenkaan on kotona tankoparsaa, ei meillä ainakaan. Olen kuullut eläinlääkärin suosittelevan vastaavassa tilanteessa kaurapuuron tai hapankaalin antamista. Ehkäpä hankin tankoparsapurkin kotiin, kaiken varalle, se on ainakin neutraalin makuista, jos joutuisi joskus väkisin syöttämään.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Juttumix



Vili ja ruokakuppi ♥

No niin, mitäpä olisi pitkästä aikaa juttu Vilin ruokailusta? Mielenkiintoista, eikös vaan. Ensinnäkin, se on asia, jonka jokainen koiranomistaja joutuu päivittäin kohtaamaan, mitä annan koiralleni, millä ruokin koirani? 
Vili on tapaus sinänsä, onkohan Vilissä se kissamaisuus hallitseva ominaisuus tässä ruokailuasiassa?

Olen päätymässä siihen lopputulokseen, että Vili kokee olevansa täysivertainen lauman jäsen meidän pikkuperheessämme. Vili todennäköisesti haluaa istua kanssamme ruokapöydässä ja saada sitä samaa ruokaa, mitä mekin syömme. Vilin kulinaarisiin nautintoihin näyttää kuuluvan mm. karjalanpaisti + survottu peruna sekä norjalainen uunilohi + survottu peruna. Sen sijaan koiran puurot ja padat eivät uppoa. Ilmeisesti, koska  niitä pitäisi meidän syödä koko perhekunta yhdessä. Lauma on lauma. 



Tässä seuraavassa videossa on Vilin näköinen koira, ei kai tämä ole Vilin salainen tavoite...




Mustin ja Mirrin Maukas-pakasteet eivät ole Vilin herkkua. Ihmettelen edelleenkin sitä, että pakasteet ovat sellaista mössöä, kaikki jauhettu soseeksi. Eivätkö ne voisi olla siinä muodossa, että hampaillekin olisi jotain hommia? Vai onko tarkoitus, että ei haluta näyttää, mitä pakasteruoka oikeasti sisältää? NEU:n kunniaksi on sanottava, että niistä löytyy sattumia, herneet, porkkanat, riisit ja lihapalaset ovat näkyvissä suurimmassa osassa pakastetta. Maukas-pakasteet ovat tasaista ruskeaa mössöä, kuin kosteaa nappulaa pakastettuna.

*******




Ensimmäinen ruutu on kudottu! Tästä tulee peitto Vilin petille. Kunhan saan kudottua muutaman ruudun lisää... Värien valitseminen ei ollut vaikeaa, sillä vain näitä värejä löytyy kaapista ja ne on saatava poiskudottua, jotta jonain päivänä voivat uudet tuulet puhaltaa käsityöpakissani. 
Lanka on Novitan 7-veljestä, puikot 4½, ruudun mitat 12x12 cm. Hauskaa oli kutoa ulkoa sisäänpäin, vaikeinta oli sen yhden sauman ompeleminen siististi.



Ohje

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Kevättä

Huomaan kevään koittaneen mm. siitä, että aurinko paistaa suoraan silmiini aamuisin ja on pakko nousta. Toinen varma kevään merkki on lumen sulaminen ! ja vielä varmempi rajuna iskevä romunsiivousvimma.
En ymmärrä, kuinka se voi olla mahdollista, että vaikka joka kevät teen saman operaation eli poistan kaiken turhan, ja sitä on paljon!, niin siltikin seuraavana keväänä on taas kaikki paikat täynnä roinaa. Lisääntyykö tavara jotenkin itsestään? Lisätilaa ei ilmesty kuin hetkeksi, vaikka kuinka vien romua pois. Viime vuonna olin varhain liikkeellä eli tammikuussa, siihen ei vaikuttanut varhainen kevät, vaan henkilökohtainen saneeraamisen tarve. Tavarakaaos

Ympäristöpoliisi tarkkailee
Nyt meillä kotona näyttää siltä, kuin olisimme muuttohommissa, olen raahannut vintiltä tavaraa, josta en aikaisemmain ole raaskinut luopua. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka tarvitsisi joskus... Nyt saa moni roina lähtöpassit, joko kirpputorille (toisten nurkkiin pölyttymään), keräykseen (tositarpeeseen) tai roskikseen (lopullinen poistuma).
kukas siellä?
On se epämiellyttävää, kuinka on kiintynyt tavaraan, jota ei ole edes muistanut kaivata. Kun löytää kaapin perältä tai vintiltä jotain, jota ei muista edes omistaneensa, niin tuntuu silti usein niin kovin haikealta luopua siitä, voi, en voi tätä pois heittää... Kun sitten kuitenkin raa'asti luopuu jostain, niin sitten sen jo taas pian unohtaa. Kyllä ihmismieli on kummallinen ja ne tunteet, jotka liittyvät tavaraan!

Nuuskumuikkunen nuuskii
Olen muuttanut elämäni aikana lukuisia kertoja ja varsinkin maasta toiseen muuttaessa on pakko luopua monesta ns. turhasta tavarasta. Nämä kokemukset helpottavat jonkin verran, on saanut huomata, että uutta tavaraa ilmestyy takuuvarmasti, ja vähemmälläkin pärjää. Nuoruusvuosina mukaan mahtui vain se, minkä itse jaksoi kantaa ja silloin otti kyllä monasti koville luopua niistä vähäisistäkin.


Loppujen lopuksi, mikä on elämässä oikeasti tärkeää? Ei ainakaan tavara.
Siivouspäivä


Kaappeja siivotessani löysin myös tämän iki-ihanan, mutta silti unholaan päätyneen hierontalaitteen. Mies oli ihastuksissaan ja itsekin tykkäsin ja sitten päätin kokeilla Vilille. Pienen kokonsa takia Vili ei voinut saada päähierontakäsittelyä, etteivät silmänsä vahingoitu, mutta laite oli juuri passeli Vilin vartalolle. Ja kuinka Vili tykkäsi siitä! Vili oli lähes ekstaasissa, pysyi paikoillaan ja näytti todellakin nauttivansa käsittelystä. Nyt tämä härveli saa olla jatkossa aina esillä ja sillä hoidamme niin omia kuin Vilinkin mielihyväreseptoreita.

aah...
ooh...
älä lopeta!
Joitakin vuosia sitten meillä oli työpaikassani aikamoinen villitys näitten vispilöiden kanssa. Tilasimme niitä ison laatikollisen Saksasta, koska sieltä saimme ne halvimmalla hinnalla ja sitten myimme niitä muulle henkilökunnalle. Kerran eräässä henkilökuntatapahtumassa istuimme jokainen pöydän ympärillä vispilä päässä ja yllätimme siten esimiehemme, joka luuli, että olemme kaikki joukkopsykoosin uhreja...



Lopuksi videonpätkä Vilin namipussista. Vili on hyvin kärsivällinen avaaja ja jaksaa minuuttitolkulla keksiä avaussysteemejä. 


perjantai 13. huhtikuuta 2012

Ronkeli konkeli


Hohhoijaa, taas puhutaan minusta...

Otsikko jo kertookin, että puhe on Vilistä. Hänestä on kehittynyt todellisen nirso ja valikoiva. Mietin kyllä sitäkin, että ehkä asia ei olekaan niin, vaan nirsous ilmenee, koska ei ole oikeastaan nälkä. Siis tulkitsen sen tavallaan väärin. Vili painaa noin 8,5 kg eli on ihan normaalimitoissaan, kylkiluut tuntuvat ja vaikuttaa käsin kosketellessa laihalta, hoikalta, missään tapauksessa Vili ei ole lihava. Paino tuntuu suurelta tiibetinspanielille, mutta Vili on valitettavan pitkä poika, sellainen metrin pätkä.



Käväisin paikallisessa Musti & Mirri-liikkeessä ostamassa muutaman maistiaispötkön Maukas-ruokaa. Liikkeeseen oli ilmestynyt moderni pakasteallas, jossa oli siististi kaikki tuotteet esillä, raakoja luitakin monta eri sorttia. Ostin sieltä Vilille yhden ison sian ns. disney-luun, se ei tosin saanut Viliä lämpenemään ajatukselle. Luu päätyi sitten Betsi-koiralle, joka ahmi sen parissa tunnissa silmät innosta loistaen. 



Kaupasta mukaan lähti tällä kertaa vain kypsiä valmisteita, raa'at eivät olleet Vilin mieleen. Kirjoitin myös asiakaspalveluun kysyen tarkempia tuoteselosteita, ettei tarvitse pakastepötkön päältä kopioida. Sieltä tulikin nopeasti ystävällinen vastaus. Uusi paranneltu Maukas-esite on menossa painoon, siinä on nyt tarkat tiedot kaikista tuotteista. Sainkin siitä pdf-version sähköpostiini. Uusi esite on oikein hyvä. Näytille laitan tähän niiden kypsien tuotteiden tuoteselosteet. Klikkaamalla kuvat saa isommiksi.
  
* Jos olet kiinnostunut saamaan uuden Maukas-esitteen, niin ota yhteyttä sähköpostitse, niin lähetän sen sinulle. 
(en osaa liittää itselläni olevaa pdf-tiedostoa tänne linkiksi...)


Vili ei näistä uusista ruuista ollut lainkaan kiinnostunut, syö kylläkin sekoitettuna muuhun. Maisteltu on Junior ja Adult. (mielestäni koira voi satunnaisesti syödä aikuisenakin juniori- ja energiaruokia). Sulattuaan ruuat olivat aika kosteita verrattuna NEU:n tuotteisiin, ei sentään vetisiä, kuten ne raakapakasteet. Kosteus on ehkä eduksi, jos sekoittaa sitä kuivamuonaan. 



Vili on voinut oikein hyvin. Ruokailuongelmista huolimatta. Luulen, että ne ongelmat ovatkin vain minun ongelmiani. Vili saa nykyään kaksi kertaa päivässä ruokakupin eteensä, syö molemmilla kerroilla tai ainoastaan illalla, useimmiten vain illalla.
Aikuiselle koiralle se onkin täysin riittävää. Olemme sen verran lepsuja, että Vili saa päivän mittaan muutamia välipaloja, mm. nakinpuolikkaan, käy kerjuulla ja onnistuu saamaan jotain lautaselta jne... Vaan miksipä olla liian tiukkapipoinen? Pipo kiristää muutenkin jo liian usein.


*******

Vilin palvova katse, kohteena Betsi ♥


torstai 12. huhtikuuta 2012

Kivenmurikoita ja langanpätkiä


Kivenmurikoita

Yllä olevassa kuvassa on koko nykyinen kivikokoelmani. Aikaisemmin niitä oli paljon, oikein isojakin. En voinut palata lenkiltä kotiin, jos ei taskut pullottaneet kaikenlaisista kivistä. Keräysperiaate oli, että se kivi puhutteli minua jotenkin. Tykkään hipelöidä kiviä ja ihailla niiden kauneutta. Kivillä on historiaa takanaan enemmän kuin ihminen osaa kuvitellakaan, ne ovat, useat ainakin, kokeneet jääkauden ja kuka ties, maailman syntymisen. Ne ovat olleet Suomessa ennen kuin ainutkaan ihminen. 
Kun muutimme kaupunkiin, jouduin luopumaan suurimmasta osasta aarteitani. Haikein mielin kävin nakkailemassa niitä luontoon, sinne tänne. Vain ne kaikkein merkityksellisemmät jätin itselleni.





Tämä kivi on yksi erikoisimmista. Siinä on mielenkiintoinen musta ympyrä ja siinä on monia värivivahteita, kun kiveä kääntelee, Se kimmeltää kauniisti. Takaa katsottuna se on tumma, sivuista kirjava ja etupuoli onkin kuvassa näkyvillä. Kääntelemällä sen voi kuvitella esittävän vaikka mitä, mielikuvituksella(ni) ei ole rajoja.






Tämä kivi on ikioma kiveni. Olen itse työstänyt sen ihan tuiki tavallisesta pihakivestä. Hiomamenetelmänä oli osittain käsikäyttöinen laite, jossa piti pitää kivestä käsin kiinni ja käännellä sitä samalla kuin sähkökäyttöinen hiomalaikka pyöri veden virratessa. Oli ihmeellistä nähdä kiven muuttuminen joka hiomisen jälkeen aina kauniimmaksi, melkein jalokiveksi. Tämä hoimistapa oli kuitenkin ranteilleni liian rasittava ja jouduin luopumaan siitä viimeistelyhiomisesta, joten kivi on ns. viittä vaille valmis.



Tämä, myös ihan tuikitavallinen pihakivi, oli niin kauan kuin muistan, äitini liinavaatekaapin päällä. Sen historiaa en tunne, mistä lie äitini sen saanut tai miksi ottanut talteen. Kivessä ei ole mitään erikoista, se on tosin kauniin muotoinen ja sitä on mukava pitää kädessä. Kivestä en koskaan keskustellut äitini kanssa, olisi pitänyt kysellä...





Nämä kaksi kiveä olen saanut syntymäpäivälahjaksi tyttäreni lapsilta. He tiesivät, että isoäiti on hurahtanut kiviin ja niinpä he poimivat nämä pihaltaan ja paketoivat kauniisti lahjapaketteihin. Näillä kivillä on siis aivan erityinen merkitys kivikokoelmassani. ♥







Turun saaristossa sijaitsevassa Paraisten kaupungissa on useita muinaisrantoja. Nämä kaksi litteää rantakiveä ovat peräisin eräältä niistä. Uskomatonta, että keskellä suurta metsää, sen korkeimmalla paikalla on ollut joskus merenranta, jossa aallot kauan kauan sitten ovat hioneet nämäkin kaksi kiveä litteiksi rantakiviksi!  Muinasranta



Kaupasta ostetut kiveni



Näissä kivissä on jotain erityisen kiehtovaa, ne ovat eri puolilta katsottuina täysin erilaisia. Ei aavistustakaan, mitä kivilajia ne edustavat eikä sillä olekaan mitään suurta merkitystä itselleni. Tyttäreltäni olen kauan sitten saanut lahjaksi kirjan kivistä, se on hyvä aloittelijan opas, selkeä ja sisältää runsaasti kuvia. Kirja on  kaikin puolin mielenkiintoinen.





 *******


 Langanpätkiä

Tyttäreni valmistama peitto
Nyt kyllä iski kauhea innostus aloittaa tilkkupeiton väsääminen! Lankoja on varastossa vaikka kuinka paljon, inspiraatio on ollut kauan kateissa eikä mikään ole oikein saanut innostumaan. Ei edes Vili tarvitse mitään villapaitoja. Ehkä villapeitto voisi olla pojalle mieleen?

Seuraamissani koirablogeissa on kaksi ihanaa peittoa esillä, eri tekniikoilla valmistettuja, molemmat todella kauniita! Sieltä se innostus ja inspiraatio pongahti tänne asti, nyt vaan miettimään, kudonko vai virkkaanko.




Lopuksi tämä ihkuihana vauvan poncho! Ohje on jostain ruotsalaisesta käsityölehdestä 1980-luvun loppupuolelta ja olen kutonut sellaisen ensimmäiselle lapsenlapselleni. Se on todella helppo pukea aivan pienellekin vauvalle ja niinpä meidän vauvammekin silloin aikoinaan kotiutui tämä poncho päällään. Valitettavasti ohjetta ei löydy enää mistään, niin mielelläni kutoisin tällaisia lisää, mutta en osaa soveltaa valmista kudottua vaatetta ohjeeksi. Tarvitsen siis kirjoitetun ohjeen, jota noudatan sanatarkasti...

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Tiibet




ཁྱེད་རང་སྐུ་གཇུགས་བདེ་པོ་ཡིན་པས།


(kayrang kusu debo yimbay?)

eli mitä kuuluu?  tiibetinkielellä

Olen ollut jo aina kiinnostunut vieraista maista ja siten myös Tiibetistä ja lisäsyvyyttä siihen sain luettuani kirjan  Heinrich Harrer: Seitsemän vuotta Tiibetissä. Siitä on olemassa myös elokuva. Silti en tunneTiibetin historiaa kovinkaan tarkkaan, se on pitkä ja monimutkainen, joten kopioin tähän nettitietoa ihan lyhyesti. Sivun alhaalta löytyy runsaasti linkkejä, jos joku haluaa perehtyä aiheeseen enemmän.


Tiibet sijaitsee Keski-Aasian ylängöillä Intian ja Kiinan välissä. Vuosina 1720-1911 Tiibet kuului yhdessä Kiinan kanssa manchujen keisarikuntaan. Kiinaan varsinainen Tiibet ei ole kuitenkaan historiallisesti koskaan kuulunut, ja manchujen keisarikunnan kukistuttua Tiibet toimi itsenäisenä valtiona 1911-1950, kunnes Mao Zedongin kommunistijoukot miehittivät sen 1950-1951.


Nykyinen 14. Dalai-lama joutui Kiinan uhan takia pakenemaan Tiibetistä 1959 Intiaan, josta käsin hän edelleen johtaa Tiibetin hallitusta. Tiibetissä tiibetiläinen kulttuuri kärsi suuria tappioita varsinkin Kiinan kulttuurinvallankumouksen vuosina 1966-1976. Kiinan nykyisten talousuudistusten aika on tuonut maahan osin korkeamman elintason, mutta samalla Tiibetiä uhkaa kasvava kiinalaisten maahanmuuttajien tulva, joka on jättämässä tiibetiläiset vähemmistöksi omassa maassaan. Selviytyäkseen Tiibetin maa, kansa ja kulttuuri tarvitsevat laajaa kansainvälistä tukea.


Verrattuna mihin tahansa maailman asuttuihin alueisiin Tiibetillä oli erittäin onnistunut ympäristönsuojelujärjestelmä. Luonnonsuojelua puistojen ja rauhoitettujen alueiden muodossa ei tarvittu, koska tiibetinbuddhalaisuus opetti ihmisille kaikkien elävien olentojen keskinäistä riippuvuutta sekä kasvien, eläinten, ihmisten ja myös elottomien luonnon elementtien, kuten vuorten, laaksojen, järvien, ilman ja taivaan keskinäisiä suhteita. Buddhalaisuus kieltää eläinten tappamisen ja luonnon väärinkäytön. Ihmiset elivät läheisessä sopusoinnussa luonnon kanssa.

"Planeetta on kotimme ja meidän tulee pitää se kunnossa ja huolehtia siitä, mikäli aidosti välitämme omasta, lastemme, ystäviemme ja kaikkien muiden tuntevien olentojen onnellisuudesta - kaikkien niiden, jotka jakavat tämän suurenmoisen asuinpaikan kanssamme." -  Dalai-lama





Mount Everest


Mount Everest on maailman korkein vuori Nepalin ja Tiibetin rajalla Himalajan vuoristossa. Vuoren tiibetinkielinen nimi  Chomolangma   ཇོ་མོ་གླང་མ   eli "Maailmankaikkeuden äiti" on vuoren ainoa alkuperäinen, paikallisten asukkaiden antama nimi.
Vuoren englanninkielinen nimi on annettu maantieteilijä George Everestin mukaan.


Alemmassa kuvassa Himalaja kuvattuna Kansainväliseltä avaruusasemalta.  Kuvaan on lisätty vuorien nimiä. Neljä maailman neljästätoista yli 8000 m vuoresta on näkyvissä.

Itsenäisen Tiibetin lippu, joka on nykyisessä Kiinan Tiibetissä kielletty. 


Tiibetinspanieli

Tiibettiläisten munkkien ja ylimysten lahja maailmalle on tiibetinspanieli. Tiibetissä oletetaan olleen tiibetinspanielin tyyppisiä koiria jo vuodesta 200 eKr. Kuvauksia tällaisista koirista on löydetty 1100-luvulta. Rodun alkuperä nivoutuu läheisesti yhteen kiinalaisten rotujen, kuten kiinanpalatsikoiran kanssa. Tiibet on aina elänyt eristettyä elämää, niinpä koirien alkuperän selvittäminen ei ole ollut mikään helppo tehtävä.

Kotimaassan tiibetinspanieli oli arvostettu luostareiden ja ylhäisön seurakoira. Se mitä ilmeisimmin on ollut sisäkoira, koska sen turkki on lyhyempi kuin serkkujensa, tiibetinterrierin ja lhasa apson. Tiibettiläiset koirat olivat pyhiä, niinpä niitä ei myyty, vaan koiria saatettiin lahjoittaa suurena suosion ja arvostuksen osoituksena.


Tiibetinspanieli on erittäin valpas rotu, niinpä sitä käytettiin myös vahtikoirana; nämä lepäsivät luostarin muureilla ja pitivät silmällä ympäröivää seutua. Kun näköpiiriin ilmaantui vieras, antoivat ne hälytyksen luostarin munkeille ja isoille koirille.
Tämä valppaus ja tarkkailuvietti on rodulle tyypillinen piirre tänäkin päivänä. Tiibetinspanieli hakeutuu yhä edelleen korkeille paikoille ja ikkunan ääreen, josta sen on helppo pitää silmällä ympäristöään. Pieniä tiibettiläisiä käytettiin myös jalkojen lämmittäjinä vuoteissa ja munkit pitivät niitä kaikkein pienikokoisimpia koiria leveissä hihoissaan lämmikkeenä.


Ensimmäiset tiibetinspanielit tuotiin Suomeen Englannista vuonna 1964. Tätä nykyä Suomen tiibetinspanielikanta on maailman suurin. Vuosittain rekisteröidään noin 500 uutta tiibetinspanielin pentua.

 Tiibetinspanielin rotumääritelmän tulkinta, mielenkiintoisesti ja erittäin selkeästi selitettynä.

Tiibetinspanielit ry
Tibetan Spaniel Network


Nepalilainen keittiö

Nepalilainen keittiö, joka tunnetaan myös Himalajan keittiönä, saa ainutlaatuisuutensa yhdistämällä kaksi alueellista kulinaarista perinnettä, intialaisen ja tiibetiläisen, omaksi kulinaariseksi kulttuurikseen. Makujen runsaus ja mausteiden monipuolisuus heijastaa Himalajan maantieteellistä ja väestöllistä monimuotoisuutta.
Suosittelen! Satkar - nepalilainen ravintola



Lähteinä käytetty kaikkia edellä mainittuja linkkejä, lukemiani artikkeleita ja kirjoja sekä mm. 

Wikipedia
Tibet Online TV
Free Tibet
Tiibetinfo
Tibet Online
Suomalais-tiibettiläinen kulttuuriseura