tiistai 31. heinäkuuta 2012

Mikä mättää?

Vili aiheuttaa huolta edelleenkin. Pepa näyttää olevan ihan kunnossa, senhän totesi eläinlääkärikin. Anaalit eivät mielestäni vaivaa nyt mitenkään.
Vili ei syö. Siis kuten minä haluaisin. Syynä saattaa olla tämä kesähelle. Vaikka ulkona on jo viileämpää kuin ennen ukkosia, niin meillä on kotona edelleenkin +27°C ympäri vuorokauden, aurinkoisen kattohuoneiston kesäinen haittapuoli. Kattotuulettimet pyörivät ja läpivetoa harrastetaan silloin tällöin.


Jotenkin Vili vaikuttaa apealta, ehkä siihenkin on syynä tämä lämmin sää. Ei edes aamunakki kelpaa kuin toisinaan. Eläinlääkäri kyseli viime käynnillä Vilin selästä, onko se vaivannut (tämä on yksi omalääkärin etu, muistaa koiran aikaisempia vaivoja) ja siihen kiireesti vastasin, että en ole mitään huomannut.
Nyt kuitenkin kotona tuli mieleen, että ei kai syömättömyys ja apeus johdu kivuista? No, Vili kun ei mitään kerro vaivoistaan, niin päätin kokeilla kipulääkkeellä.
Muistan, kuinka Vili aivan kuin puhkesi kukkaan, kun viimeksi sai kipulääkekuurin selkänsä takia lääkärin kehotuksesta. Olen nyt antanut Rimadyl'iä 10 mg aamuin illoin kahtena päivänä. En huomaa mitään eroa. Siis ehkä sittenkin on kyse vain liian lämpimästä säästä?

Mitä tuohon ruokailupuoleen tulee, niin Vili käy syömässä tarkkaan valikoiden iltaisin, joskus syö kuppinsa jopa tyhjäksi. Kaikki viittaa siis helteeseen. Vilille kaikki yli +20 asteiset päivät ovat hellepäiviä... Kuivanappulaa menisi vaikka kuinka runsaasti, helteestä riippumatta. Merkillinen koira. Pihisti saa niitä, aktivointilelussaan ainoastaan, mutta kaapin edessä mouruaa, että saiskos lisää. Joskus sorrun antamaan...
Jos on koira merkillinen, niin sitä olen minäkin. Oletan, että Vilin sairasteluhistoria on saanut sen aikaiseksi, että näen mörköjä sielläkin, missä niitä ei ole. Siis jos koirani on naapurikyttääjä, niin minä olen sitten koirani oirekyttääjä. Todennäköisesti Vilillä ei ole mitään ongelmaa, se ongelma on minulla, parempi näin päin kuin toisinpäin!

Risteyksenvalvoja työssään. Hiljaista on.

Ja arvatkaa, mitä Vili teki viime yönä! Sellaista, jota ei ole tehnyt miesmuistiin, taisi edellinen kerta olla yli kaksi vuotta sitten, nuoruuden huumassa. Vili pissasi keittiön matolle! Jos Vilillä on hätä ulos, Vili kyllä herättää, tämä keittiön matolle pissaaminen on joku toinen juttu. Vili möyrii maton kasaan ja antaa lorista. Onneksi se matto on muovimatto, nopea pestä ja kuivuu hetkessä. 


Edellisyön raju ukonilma sai Vilin aivan pois tolaltaan. Salamointi alkoi puolenyön jälkeen ja kesti pitkälti toista tuntia. Sälekaihtimet pidettiin piukasti kiinni, mutta eihän se estänyt niitä tuhansia salamoita näkymästä. Vili haukkui kimakkaa haukkua ja pyrki ulko-ovelle, kylpyhuoneeseen, jopa ammeeseen halusi itsensä nostettavan. Rauhallinen hieronta jossain vaiheessa ukkosnäytelmää tuntui lopulta rauhoittavan Viliä.

Kaunis istutus naapuruston pihalla.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Lausahduksia

Vaihteeksi laitan esille joitakin lausahduksia, mietelauseita, aforismeja, mitä lienevätkään. Osa on ihan oikeasti viisaita helmiä, osa viehättää minua muuten vaan.

Samaan syssyyn haluan suositella Konrad Lorenz'in kirjoja, niitä saattaa löytyä kirjastojen varastoista tai antikvariaateista, Huutonetistä jne. Olen lukenut kaikki suomeksi ilmestyneet, silloin joskus, kauan sitten, ja ne ovat jääneet mieleeni aivan ihanina kirjoina. Jos jostain saan käsiini, niin aion lukea uudestaan. Lorenz kirjoitti eläinten käyttäytymisestä useita kansantajuisia kirjoja ja tässä lista suomennetuista kirjoista:

* Eläimet kertovat: Eläinten käyttäytyminen tiedemiehen tulkitsemana. (Er redete mit dem Vieh, den Vögeln und den Fischen, 1949.)
* Koiran elämää: Tiedemies kertoo koirista. (So kam der Mensch auf den Hund, 1950.)
* Niin sanottu paha. (Das sogenannte Böse: Zur Naturgeschichte der Aggression, 1963.)
* Eläimet ja ihmiset. (Über tierisches und menschliches Verhalten: Aus dem Werdegang der Verhaltenslehre.
* Kahdeksan kuolemansyntiä. (Die acht Todsünden der zivilisierten Menschheit, 1973.)




Kokemuksen ja kalkkeutumisen välinen raja on veteen piirretty viiva.
- Pirkko Koskinen, apulaisoikeusasiamies
Kaikki lähtee siitä kun sä opit syömään lihapullat haarukalla. Silloin sä osaat tehdä mitä tahansa. 
- M. Nykänen, urheilija
Ennen sitä ajatteli, jotta kuuskymppiset on iankaikkisen vanhoja äijiä. Mutta nyt kun itte on siinä iäs, tuntuu, jottei puperteetti-ikäkää oo vielä kunnolla alakanu.
- Juha Mieto, urheilija
Ei oo millonkkaan kahta huonnoo päivvee peräkkäin, aina on yö välissä.
- Ilomantsin ajattelija



"Muumipeikko ja Niiskuneiti löysivät kevään ensimmäisen leskenlehden. “Laitetaan sen päälle lasikupu, niin se kestää kylmät yöt“, ehdotti Niiskuneiti. “Ei laiteta. Se pärjää paremmin, kun sillä on vähän vaikeaa”, sanoi Muumipeikko."
"Voi miten ihanaa on olla vihdoinkin vanha ja eläkkeellä. Voi kuinka pidän sukulaisistani. Eikä minun tarvitse enää edes ajatella heitä."  - Hemuli joka rakasti hiljaisuutta 

Voidaksesi olla onnellinen sinun tulee tehdä hyvää. - Leo Tolstoi

Se joka tarvitsee vähän, ei joudu sellaiseen asemaan, että hänen täytyy luopua paljosta. - Plutarkhos
Siemen, joka on kätketty omaan sydämeen, on näkymätön puutarha. - Kahlil Gibran
Raha ei ole vielä tehnyt ketään rikkaaksi. - Seneca
Onnellinen on se, joka ei murehdi sitä, mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on.  - Demokritos 
Tie onneen: Vapauta sydämesi vihasta, mielesi huolista. Elä yksinkertaisesti, vaadi vähän, anna paljon. Täytä elämäsi rakkaudella. Kylvä auringon paistetta. Unohda itsesi, ajattele muita. Tee kuten toivoisit itsellesi tehtävän.  - Norman Vincent Peale
Mitä maailmassa omistatkaan, sen huomaat kuolinpäivänäsi kuuluvan jollekulle toiselle. Mutta se mitä olet, on säilyvä sinun ainaisesti.  Henry van Dyke 
Lapsia ja kelloja ei pidä lakkaamatta vetää, niiden on annettava myös käydä.  - Jean Paul 
Jos annamme lapselle liikaa leluja, tuhoamme häneltä leikin maailman.  - R Tagore 
Mitä, puhuiko hän viittä kieltä! Entä oliko hänellä asiaa?  - Lauri Viita
On vain yksi tapa tyrehdyttää pahuus: vastata pahaan hyvällä.  - Leo Tolstoi 
Ei raha eikä tavara, vaan sydän lämmin avara.  - Mika Waltari / Kieku ja Kaiku
Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä.  - John Steinbeck
Toivo on puoli elämää, välinpitämättömyys puoli kuolemaa.  - Kahlil Gibran
Onni? Terveys ja huono muisti.  - Albert Schweitzer
"Jos en olisi Ali, tahtoisin olla."  - Muhammad Ali

Albert Einstein on jättänyt jälkeensä useita lausahduksia, tässä muutama:

"En tiedä, millä aseilla kolmas maailmansota soditaan, mutta neljäs maailmansota tullaan sotimaan kepeillä ja kivillä."
"Hankaluuden keskellä lojuu mahdollisuus." 
"Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia." 
"Jos olisin tiennyt, että se johtaa tähän, olisin ryhtynyt korjaamaan käkikelloja ammatikseni." Tämän Einstein sanoi, kun Hirošiman ydinpommi pudotettiin.
"On kaksi tapaa elää: joko niin, että mikään ei ole ihmeellistä, tai niin, että kaikki on ihmeellistä."
"Vain kaksi asiaa ovat äärettömiä - universumi ja ihmisten typeryys, enkä ole ensimmäisestäkään aivan varma."
"Vain toisten vuoksi eletty elämä on elämisen arvoinen."





Viisauksia tuntemattomilta:

- Kaikki ne päivät, jotka tulivat ja menivät; enhän minä tiennyt, että se oli elämä.
- Toivon, et läskit ensi vuonna lähtevi. Naapurin hoikkahan rouvahan siirtyvi. Siihen, joka aina hyvältä näyttävi. Rahaa sais olla vaikka muille jakaa, velkojat pois oven takaa. Onnea mulle paljon suo, samat lahjat ystävilleni myös tuo. 
- Parempi skitsofrenia, kuin ihan yksin...
- Muista, että mustatkin päivät ovat hyviä päiviä....
- Det räcker inte att ha någonting att leva av - man måste också ha någonting att leva för.
- "Olemme huolissamme siitä, mikä lapsestamme tulee, mutta unohdamme usein, että hän on jo joku." 
- Jos rakastat jotain elämässäsi, anna sen mennä, kun luopumisen aika tulee.
- Timanttisi eivät ole kaukaisilla vuorilla, eivätkä etäisissä merissä, ne ovat takapihallasi, jos vain osaat niitä sieltä etsiä.
- Elä jokahinen päivä siihen lajihin, notta se vois olla sun viimmeeses. Jonakin päivänä soot viälä siinä oikias.
- Ihmiset, jotka valittavat, että eivät saa ansioidensa mukaan, eivät tiedä, kuinka onnekkaita ovat. 
- Kukaan ei ole hyödytön. Aina voi olla edes huonona esimerkkinä. 
- Kun on korviaan myöten kusessa, on parempi pitää suunsa kiinni.
- Mielikuvitus korvaa sen, mitä emme ole ja huumori auttaa meitä hyväksymään sen mitä olemme. 
- Avainrengas on kätevä pikku härveli, jonka ansiosta voit hukata kaikki avaimesi kerralla.


Olisin halunnut jakaa nämä rivit toisin, mutta bloggeri oli eri mieltä ja hänellä sananvalta, 
joten, näin mennään...


perjantai 27. heinäkuuta 2012

Mielenkiintoista...ko?

Niin totta. Kokemuksena toistuvat, monen tunnin sähkökatkot ovat tosiaan mielenkiintoisia, joskin vähemmän hauskoja. Pisin viime päivien katkoista oli tänään, jo yöllä alkanut ja peräti reilut 7 tuntia kestänyt.
Lämmin kesäpäivä, pakastin sulaa, jääkaappi ei ole enää nimensä veroinen, kattotuulettimet eivät toimi, nettiyhteys ei pelaa, lämmin vesi muuttuu haaleaksi, kahvinkeitin, hella, valot, hiustenkuivaaja eikä hissi toimi. Vähemmän hauskaa asua ylimmässä kerroksessa.
Sähkö on aivan liian tärkeää nykyään. Liian moni vempele lakkaa toimimasta ja lamaa niin ihmisen kuin kodinkin. Mieleen tulivat ne myrskyjen uhrit, jotka joutuivat kylmään vuodenaikaan sähkökatkon uhreiksi useaksi päiväksi. 
Kaikkihan on elämässä tarkoitettu opiksi, kai sitten tällainen "lyhytkin" katkos normaaliin arkeen. Jos ei muuta opi, niin sen ainakin, että elämässä mikään ei ole itsestään selvää. Onnellisin lienee ollut Vili, sillä Vilin aamulenkki venyi 2½ tuntiseksi, onneksi oli kaunis sää.



Vili on toipunut anaalipaiseestaan hyvin, kaikki on pepassa paikallaan, mitä siellä kuuluu ollakin. Kävimme näyttämässä Viliä omaehtoisessa jälkitarkastuksessa omalääkärillä. Vilin anaalirauhaset olivat molemmat tyhjiä, vaikka luulin sen oikean olevan täynnä. Eläinlääkäri suositteli odotetusti anaalirauhasten poistoleikkausta, Vili on sopivan nuori eivätkä rauhaset ole ehtineet tulehtua liian montaa kertaa, se nimittäin aiheuttaa arpikudosta, joka taas voi vaikeuttaa leikkausta. Hän kertoi koko operaation kulun alusta loppuun. Valvontalaitteet ovat nykyklinikoilla tasokkaita, ihan vetävät vertoja ihmisten leikkaussalivarustukselle. Toipuminen leikkauksesta kestää noin 14 vrk. Näitä leikkauksia tehdään kuulemma runsaasti.


Yksi mutta ilmestyi sotkemaan suunnitelmaa. Sopivaa leikkausaikaa ei löytynyt, sen olisi pitänyt olla "heti", varhaisin mahdollinen olisi kyllä ollut melko pian, mutta meillä on muuta stressaavaa tiedossa elokuulle, joten olisi ehkä edesvastuutonta ottaa operaatiostressi siihen samaan aikaan. Ihan omia voimavaroja ajatellen. Aikamme asiaa pohdittuamme päätimme siirtää leikkauksen syksyyn, toivottavasti sitä ennen ei tule mitään paiseita eikä tukoksia...

Anaalirauhasten poistoleikkauksesta toipuminen kestää siis 10-14 vrk. Vaiheet olivat erään kyseisen leikkauksen koirallaan kokeneen mukaan olleet seuraavanlaisia:
- leikkaus kesti noin 30 minuuttia. Leikkausta edelsi 12 tunnin paasto.
- ensimmäiset 4 päivää Lady-niminen koira halusi vain olla, kävelemään ei halunnut ollenkaan.
- viidentenä päivänä alkoi tekemään tunnin lenkkejä.
- kipulääkkeitä sai 8 vrk.
- oma vilkas itsensä Lady oli 11. päivänä.
- koko toipilasajan koira käytti suojapukua.

Anaalirauhasten kotityhjennyksistä eläinlääkärimme oli henkilökohtaisesti sitä mieltä, että ulkoinen tyhjennystapa on ok, mutta hän ei oikein suosi sisäistä tyhjennystä kotona tehtäväksi.
Jos anaalivaiva on jatkuvaa, paremmat vaihtoehdot ovat siis leikkaus tai ulkoinen tyhjennys. 

Vili on viime aikoina tai oikeastaan siis Betsin lähdön jälkeen ollut tavallista vaisumpi ja huonoruokainen. Laihtunut ei kylläkään ole, sen verran on jotain syönyt, että paino on pysynyt ennallaan. Pari päivää makasi kuono ulko-oven kynnyksellä ja reagoi tapojensa vastaisesti kaikkeen porraskäytävän hälyyn. Nyt on siirtynyt jo peremmellä makoilemaan. Kaipaakohan Vili Betsiä?



maanantai 23. heinäkuuta 2012

Maanantai-Mix

* Ensinnäkin, sain kuin sainkin ajan Vilin omalääkärille! Hän on viimeistä viikkoa töissä ennen lomaansa ja vain yksi ainoa aika oli jäljellä. Sinne sitten mennään loppuviikolla.

* Betsi kävi kylässä ja jälleennäkemisen ilo oli käsin kosketeltavaa. Vili hypähteli, keimaili ja nuoli Betsin korvia ja silmiä, makasi selällään Betsin kuonon alla ja keikisteli, minkä ehti. Molemmat hieroivat päitään toisiinsa. Harmi, ettei ollut videointimahdollisuutta!

*******

* Olen jatkanut jo kauan sitten aloittamani, vanhan kirjan lukemista (Voitto Viro: Toni, veljeni). Se on kirjoitettu vuonna 1980 ja tapahtumat alkavat vuodesta 1962, jolloin Toni-koira syntyy.

Taustatietoa:
Voitto Viro, Lauttasaaren kirkkoherra, oli rohkea, oman tiensä kulkija, hän kirjoitti myös useita kirjoja. Hän oli syntynyt vuonna 1914 ja kuoli vuonna 1999. Viro tuli tunnetuksi uudentyyppisestä tavastaan hoitaa virkaansa ja palvella seurakuntalaisia. Hänen tavoitteenaan oli ihmisten ennakkoluuloton ja avoin kohtaaminen.
Hän joutui aikalaistensa kovan kritiikin kohteeksi, toisinajattelijan elämä ei ole koskaan helppoa, ei silloin eikä nyt. Itse muistan hänet nimeltä, en kuitenkaan hänen mainettaan.
Viro uskoi, että koiralla on sielu kuten ihmiselläkin. Hän uskoi tapaavansa oman koiransa Tonin aikanaan tuonpuoleisessa. Oli ennen kuulumatonta, että pappismies julkisesti uskoi eläimellä olevan sielun ja jopa rohkeni kutsua koiraansa veljekseen. 


"Siihen aikaan saarnasi kirkossa Voitto Viro, jolla oli musta keskikokoinen villakoira Toni, jota hän kutsui pieneksi veljekseen monen nirppanokkaihmisen kauhuksi. Joku taisi jopa tehdä hänestä kantelun, sillä hän oli saarnassaan toivonut, että tämä pieni veli olisi häntä vastassa taivaan portilla kun se aika koittaisi." Lauttasaaren Koirakerhon historia


Tämä Toni, keskikokoinen villakoira, oli kirkkoherran perheen ensimmäinen koira. Viro kirjoittaa kirjassaan paljon eläinsuojelun puolesta, vastaa lukijakirjeisiin, käy koiransa kanssa televisio-ohjelmissa. Kirjassa on joitakin kohtia, jotka ovat hieman vaikeaselkoisia, eli asioita, jotka vaatisivat tutustumista, kuten parapsykologiaa ja syvällisempää Raamatun tuntemusta.





Mielenkiintoista on ollut sen ajan suhtautuminen koiraan. Tässä muutamia poimintoja kirjasta:
- on kai olemassa jokin sääntö, ettei koiraa pitäisi erottaa emostaan alle neljän viikon ikäisenä. Kasvattajalla taisi kuitenkin olla hoidettavanaan liian suuri tarha, ja niin oli sovittu, että hän toisi meille pennun jo ennen tuota ikää.
- meillä ei ollut aavistustakaan, kuinka pientä koiraa pitäisi hoitaa. Kasvattaja sanoi: Ei teidän tarvitse muuta kuin rakastaa, niin kaikki järjestyy.
- olimme täysin tietämättömiä ruokkimisesta, Toni sai vain lihaa, vettä ja rakkautta.
- mutta suklaasta se piti kovasti ja aamuseremonioihin kuului pieni pala suklaata.
- sovittiin, että koira nukkuisi kylpyhuoneessamme. Hassuja sopimuksia ja kuvitteluja. Siitä lähtien, 14 vuoden ajan, äiti nukkui sykkyrässä, Toni sänkynsä jalkopäässä.


Jos jostain saatte käsiinne tämän kirjasen (160 sivua), niin lukekaa, ihan on kiva kirja, silloista aikaansa edellä oleva, lämpimästi eläimistä kertova.

Tähän lopuksi kirjan loppusivuilla oleva ranskalaisen runoilijan Marie Noel’in kertomus:

Marie Noel

”Heti kun Koira oli luotu, hän nuoli Isä Jumalan kättä ja Isä Jumala taputti häntä päähän.
- Mitä sinä tahdot, Koira?
- Herra Jumala, minä haluaisin asua Sinun luonasi taivaassa, maaten matolla portin edessä.
- Eihän siitä tule mitään, sanoi Isä Jumala. En minä tarvitse mitään koiraa, sillä minä en ole vielä luonut varkaita.
- Koska sinä luot ne, Herra?
- En koskaan. Minä olen väsynyt. Nyt olen tehnyt työtä jo viisi päivää, on jo kohta aika levätä. Minä olen nyt tehnyt sinut, Koira, mestariteokseni. On paras levähtää vähän tämän jälkeen. Ei ole hyvä, että taiteilija rasittaa itseään inspiraatiotaan ulommaksi. Jos minä jatkaisin luomista, saattaisin kenties epäonnistua työssäni. Mene tiehesi, Koira! Mene pois ja asetu asumaan maahan. Mene ja ole onnellinen.
Koira huokasi syvään.
- Mitä minä sitten maan päällä tekisin, Herra?
- Söisit, joisit, kasvaisit ja lisääntyisit.
Koira huokasi vielä surullisempana.
- Mitä sinä vielä kaipaat?
- Sinua, minun Herrani ja Mestarini. Etkö sinäkin voisi asettua maan päälle?
- En voi, sanoi Isä Jumala, ei, Koira. Minulla on muita rautoja tulessa. Tämä on taivas, nämä enkelit, nämä tähdet, minä vakuutan sinulle, kaikki tämä tuottaa paljon huolia.
Silloin Koira painoi päänsä alas ja alkoi lähteä pois. Mutta hän tuli takaisin.
- Voi sentään, Herra Jumala, jospa siellä kaukana olisi joku sinun kaltaisesi herra.
-  Ei, sanoi Jumala, ei ole ainuttakaan.
Koira teki itsensä niin pieneksi kuin pystyi, ryömi lähemmäksi ja rukoili nöyrästi:
- Voi jospa sentään tahtoisit, Herra, Isä Jumala  Voisithan sinä edes koettaa –
- Mahdotonta, sanoi Isä Jumala. Olen tehnyt minkä olen tehnyt. Minun työni on päättynyt. Koskaan en tule luomaan parempaa olentoa kuin sinä. Jos loisin tänään vähänkin lisää, tunnen sen pikkusormessanikin, että se epäonnistuisi.
- Voi, Herra Jumala, sanoi Koira, - ei se mitään, vaikka hän olisi epäonnistunutkin, jos minä vain saisin seurata häntä kaikkialle minne hän menee ja maata hänen edessään kun hän on hiljaa.
Silloin Herra Jumala tuli täyteen ihmetystä siitä, että hän oli luonut niin hyvän olennon, ja hän sanoi Koiralle:
- Mene sitten! Tapahtukoon sinun sydämesi toivomuksen mukaan.
Ja hän palasi ateljeehensa ja loi ihmisen.”

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Kymmenes päivä



Kesä kiikkuen kuluvi, taitaa Vili tuossa kuvassa mietiskellä. Emäntänsä pohtii aivan muita asioita. Vaikkapa sitä, että ei todellakaan jaksa ainuttakaan anaalipaisetta enää. Se on molemmilla kerroilla ilmestynyt kuin salama kirkkaalta taivaalta ja vaikka ensimmäisen kerran jälkeen olin valistuneempi ja tarkkailin Vilin peräpäätä lähes vainoharhaisen innolla, niin silti se pääsi yllättämään.
Joka kerta rauhoitus, huuhtelut, antibiootit, hidas herääminen, mahdollisesti kivulias jälkihoito, joka kestää noin kaksi viikkoa. En millään jaksa aina vaan uudestaan katsoa Vilin surusilmiä enkä tykkää nykyisestä asemastani suhteessa koiraani. Olen se, joka lykkää vastentahtoisia lääkepillereitä pakkonieltäväksi, minä suihkutan ja puristelen ja nostan häntää ja tutkin ja vaanin. Jo minut nähdessään Vili häipyy sängyn alle piiloon, vaikka olisin aikeissa vain vaihtaa paikkaa täällä kotonamme.


Koen hirmuisen stressaavana myös anaalirauhastukkeutuman pelon, jatkuvan tarkkailun. Vili on kuin vedetty arpa joka kerta, kun nappaan hänet kylpyhuoneeseen tutkailtavaksi. Ylläripylläri voi yllättää. Oma mielialani on tasan riippuvainen Vilin voinnista. Tunnen suurta syyllisyyttä, kun Vili voi huonosti. Sitä lisää se tosiasia, että Vili ei ole valitteleva koira, vaan kestää kaiken kuin tosimies. Mistä minä tiedän, kuinka krooniset kiputilat Vilillä on jatkuvasti anaaliensa takia? Vili on rauhallinen ja vaisu koira, johtuuko se jatkuvasta, mahdollisesti pienestä? kipuilusta anaalialueella? Tuollainen paise vaatii kehittyäkseen pitkän ajan ja sitten se yhtenä hetkenä tulee kaikessa kamaluudessaan ilmi.


Vilin pepa 22.7.


Nyt Vilin pepa näyttää kauniilta, symmetriseltä, kun on jo molemmin puolin ollut anaalipaise. Oikean puolen rauhanen tuntuu edelleenkin kovalta ja sitten taas pehmeältä ja sitten taas kovalta, huoh. Mieluiten sulkisin silmäni ja olisin kuin ei mitään olisi.
Hilkulla oli perjantai-iltana, etten jo soittanut päivystykseen, kun huomasin sen rauhasen olevan pinkeän tai ainakin sen alueen. Sen verran sain jäitä hattuun, että päätin odottaa aamuun. Aamulla se sitten tuntuikin pehmeämmältä. Ja sitten taas kovalta...


Parhaani teen Viliä suihkuttaessani, että anaalit toimisivat, olen yrittänyt ulkoisesti painella niitä ohjeiden mukaisesti. Mitään ei tule eikä haise. Luin jostain, että eräillä koirilla anaalirauhasen neste on tönkköä tavaraa, joka ei pääse purkautumaan tiehyeitä pitkin. 
Eläinlääkäri kirjasi nyt tällä viime käynnillä, että "huuhdeltu anaalirauhaset auki, vasemmalla savenväristä hituista, oikealla runsaasti veristä, suuria valkoisia hiutaleita sekä paikoin limaakin. Ihokin voimakkaan tulehtunut oikean anaalirauhasen päältä ja ympäriltä."  Vasen puoli on siis se tällä kertaa "terve" puoli ja oikealla oli se paise, vaikka ei tuo maininta kovin terveeltä kuullosta.
Mielessäni on, että yritän tavoittaa Vilin ns. omalääkäriä ja kysyä hänen mielipidettään. Jos onni on myötä, niin hän ei ole juuri nyt lomalla ja toivottavasti klinikallakaan ei ole niin paljon ruuhkaa, ettei pääse puhelimitse läpi.


Vilin allergioista ollaan selvitty jotenkin kuin ihmeen kautta ja nyt on sitten uusi riesa. 
Kauhun tasapaino? Murphyn laki?
                                            
Mielelläni vastaanotan mielipiteitänne ja suosituksia, joko kommentteihin tai sähköpostiin.
Tämä oli nyt sitten sellainen ruikutuspostaus. Pahoittelen.


Eikä bloggeri suostunut kaikkeen haluamaani, joten rivien välit ovat mitä sattuu...

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Kahdeksas päivä


Höyhensaarilla, pää sängyn alla
Vili on reipastunut ihan silmissä ja leikkikin on jo maistunut. Puvusta luovuttiin virallisesti eilen, epävirallisesti vasta tänään. Vili oli eilen ilman pukua eikä piitannut peppupuolestaan ollenkaan, rauhassa sai olla. Pohdinnan jälkeen päätimme jättää puvun pois myös yöksi. 
Yöllä kuitenkin huomasin Vilin nuolevan peppuaan, nousin ja puin puvun ylle välttääksemme kaikki harmit, mitä yletön nuoleminen voi aikaansaada. Aamulla Vili tuli terhakkaana tervehtimään, ilman pukua. Hetken mietin, että ei kai isäntä ole tohtinut sitä riisua, jos minä olen sen päälle pukenut...ja niinhän se oli, puku lojui lattialla yksikseen, Vili oli riisunut sen itse pois. En olisi uskonut, että se onnistuu Vililtä, mutta niin se vaan oli osannut sen.

Irtisanottu, hylätty pukuparka
Vilin oikea peppupuolisko eli se, jossa anaalipaise oli, on edelleenkin kovan tuntuinen, niin kuin olisi tukos anaalirauhasissa. Huoh. Jos niin on taas, en kyllä leiki enää sun kanssas. Lapsena oli helppo sanoa noin ja lähteä muualle, mutta mitäs sitä aikuisena voisi keksiä noita pakokeinoja, ei mitään, kaikki on pakko ottaa vastaan, mitä annetaan. Suihkuttaessa hieroin ja painelin pepaa parhaan taitoni mukaan, tuttu ahdistus jo alkoi taas tuntumaan rinnassa. 


Vilin häntä vielä suihkutuksen aikaisella sidonnalla,
ettei kastu  ja ole tiellä pepan hoidossa
Antibioottikuuri on edelleenkin meneillään, Vili sietää sitä hyvin, onneksi. Viikonloppu on tulossa, toivottavasti ei tarvitse päivystyksen palveluja käyttää anaalien takia. Joku sovittu jälkitarkastusaika olisi ollut aiheellinen, luulisi sellaisen seurannan olevan eläinlääkärinkin kannalta paikallaan, nähdä työnsä tulokset. Jos nyt joutuisin menemään muualle eläinlääkäriin, niin tuo Viliä hoitanut ei tietäisi sitä jatkoa omalle työlleen ollenkaan. 
Itse kyllä olen aina mielelläni seurannut työni tuloksia, se antaa voimia jaksaa ammatissaan, kun saa palautetta, varsinkin myönteistä, tietää tehneensä oikein. Negatiivinen palaute on aivan yhtä hyödyllistä, vaikkakaan ei niin mukavaa, mutta sen avulla pystyy kehittymään työssään paremmaksi.


Vilin paras lelu, Betsikin tykkäsi siitä
Tänä aamuna Vili sai pitkästä aikaa hapankorppua. En tarkkaan muista, miksi sen silloin joskus jätin pois, olisiko ollut, että aloin pelätä varastopunkkeja? Joku eläinlääkäri sanoi myös, että ruiskin on viljaa, siksikö luovuin hapankorpun syöttämisestä? Vili ensin hämmästeli, sitten rouskutti peräti kolme hapankorppua, ja jos lattialle tippuneet palaset lasketaan pois, niin lopputuloksena söi siis kaksi hapankorppua.

Illan pimetessä, oma peti-paras peti

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Kuudes päivä

Tämä päivä on siinä suhteessa merkityksellinen, että Betsin 24-päiväinen täysihoito täällä meidän viiden tähden-koirahoitolassamme päättyi. Hassu sattuma, että Betsi nukkui vieressäni toisen yön, ja nyt toiseksi viimeisen. Betsillä oli ilmiselvästi joku logiikka?

Betsi odottamassa isäntäväkeään...

Ja kuinkas kävikään, kun isäntäväki yllättäen soitti ovikelloa? Betsi tuli varovaisesti katsomaan, keitä on tulossa ja murahti, kun näki kaksi ihmistä ovella, jotka jo huutelivat Betsi Betsi.
Betsi pakeni takaisin sohvalle, jossa juuri oli nukkunut. Isäntäväki istahti viereen ja siinä sitten pusuteltiin puolin ja toisin. Betsin elämässä eivät ole ihmiset koskaan tulleet takaisin, luuli nytkin kai, että me ollaan se seuraava hoitoperhe ja siinä se. Ei osannut odottaa jälleennäkemistä. Betsi tärisi ja hätäpissatkin pääsivät alle. Oli ressukka niin hämillään tilanteesta. Hetkeä myöhemmin ei enää tullut luokse, vaikka kuinka kutsuimme. Lähtiessään ei edes katsonut päinkään, oli taas niin osa omaa laumaansa, että...♥

Vili tiesi odottaa Betsin hakijoita

Vilin potkupuvun takalahkeet ovat saaneet isännän tennissukkien resoreista lisämittaa, joten nyt Vili ei pääse lahkeen kautta nuoleskelemaan. Onneksi nuoleskeluinto on vähentynyt selkeästi.
Kokeilimme tunnin verran tötterökauluriakin Vilille. Vili taisteli kovasti koko tunnin tötterön kanssa ja loppujen lopuksi alkoi ulisemaan ja vikisemään. Vili ei normaalisti vikise eikä ulise, äänet ovat käytössä ainoastaan komentaessaan palvelusväkeään eli meitä ihmisiä. Siis tötterö otettiin pois ja hylättiin ikiajoiksi.

Edellisiltana Vilin peppu aristi aivan hännän alapuolelta, siinä oli paksuhko kohta, jonka vähäinenkin koskettaminen sattui kovasti ja Vili oli muutenkin levoton. Minä sitten jo vaivuin taas epätoivon tilaan, stressinsietokykyni nykyään on aivan onnetonta tasoa. Joskus nuorena minut on testattu tuloksella "hyvä stressinsietokyky", mikä onkin pitänyt paikkansa. Vaan eipä pidä enää.
No, seuraavana päivänä eli eilen, tämä kipeä kohta hännän alla oli hävinnyt/pienentynyt ja siitä lähtien Vili ei ole enää paljonkaan ollut kiinnostunut takapäästään. Joko alkaisi tunnelin päästä näkymään valoa? Olen harventanut pepun suihkutuksia ja se tuntuu oikealta valinnalta tässä vaiheessa.

Oksentelua ei myöskään ole ollut sitten maanantain. Se ei siis johtunut antibiootista, vatsa ei myöskään ole ainakaan vielä reagoinut. Eläinlääkäri kovasti varoitti antibiootin negatiivisista vaikutuksista suolistoflooraan eli ripulia olisi ollut odotettavissa.

Jatkohoidoksi elli suositteli
- suihkuttelut 2-3 kertaa viikossa, mahdollisesti säännölliset anaalirauhasten tyhjentämiset esim. kuukausittain, jos oireilu uusii monesti, voi olla syytä harkita myös anaalirauhasten poistoleikkausta

Ulosteen massaa pitäisi saada kuiduilla lisättyä. Mikä avuksi? Inupekt Forte ? Fiber Husk ? Itse ehdotin luujauhoa, mutta elli oli sitä mieltä, että ei hyvä, vaan nimenomaan massan lisääminen on parempi. Vili ei luista piittaa, valitettavasti. Saattaa olla Vilin kohdalla, että ruokavalio ei auta asiaa, vaan syyt ovat muualla. Mielestäni Vilin vatsantoiminta on aina ollut parasta mahdollista, massan lisääminen lisäisi ulosteen pituutta, mutta ei paksuutta, Vai?


Ärsyyntymistä aiheuttavat apteekkien hinnat. Tarkoitus oli ostaa mm. Vetramil haavavoidetta. Pikkutuubi 10g maksoi yli 15 euroa! Tiedän, että se ei ole halpaa valmistetta, mutta että se maksaa lähes 5 euroa enemmän kuin tilattaessa nettiapteekista. Saman huomion tein muissakin tuotteissa, mutta tuo 10g voide ja 5e ylihintaa oli jo ihan huippu. Nyt teen tilauksen johonkin, josta saan kaikki koiran kotiapteekin tuotteet samasta paikasta ja hiukan edullisemmin, listallani on nyt useita tuotteita vastaisuuden varalle. Tarve yllättää aina yhtäkkisyydellä, joten hyvä olla kotona pieni apteekkivalikoima ihan koiraa varten. Suosituksesta ostan myös Cothivet-sumutetta, tähän anaalivaivaan se ei olisikaan ollut sopiva lääke, mutta kuulosti niin hyvältä, että on hyvä olla olemassa.

*******

Tässä kuvat Vilin avannepaiseen vaiheista, älä klikkaa, jos et halua nähdä...
12.7. toimenpiteen jälkeen
18.7.


maanantai 16. heinäkuuta 2012

Neljäs päivä

Kuten otsikko sanoo, nyt on vasta 4. päivä operaatiosta menossa. Tuntuu kuin siitä olisi jo pitkäkin aika, aika, joka matelee. Vilin peppu on paljon paremman näköinen kuin silloin klinikalta tullessa, silloin se oli suorastaan kauhistuttava. Suihkuteltaessa siinä tuntuu edelleenkin kovia alueita ja yritän niitä painella saadun ohjeen mukaan. Tuntuu siltä, että homma ei ole vielä tässä.  Vili on oksennellut myös tiuhaan tahtiin pieniä määriä, ympäri vuorokauden. Mikä mättää?

Vili-baby

Ruokahalu on kohtalainen, mitä nyt eilen paastosi. Betsi on otettu hyötykäyttöön eli animaattoriksi lenkille. Vili on saanut Betsistä virtaa ja kävellyt reippaasti eilen pikkulenkin. Pissasi ensimmäisen kerran 2. päivänä eli  lauantaina piiiitkät tyttöpissat, eilen illalla jo merkkaili. Vatsakin on jo toiminut.

Klinikalta saatiin lääkkeitä mukaan seuraavasti:
* Fuciderm vet geeli 15 g, ohuelti tulehtuneelle iholle 2 kertaa päivässä, kunnes iho on pafrantunut
* Kefavet 250 mg 20tabl, 1 tbl 2 kertaa päivässä kuuri loppuun (harmillisesti tämä piti hakea erikseen apteekista)
*Kipulääkkeeksi jo kotona olevia Rimadyl-tabletteja tarpeen mukaan, max. 2 kertaa 15 mg /vrk

Kipulääkettä Vili sai kaksi ensimmäistä päivää, nyt vaikuttaa pärjäävänsä ilman. No, minä kun olen minä, niin tuota voidetta en ole laittanut lainkaan, peläten, että Vili sittenkin onnistuu nuolemaan sitä, pakkausselosteessa teksti "annosteltaessa geeliä tulee käyttää kertakäyttökäsineitä. Kädet pestään huolellisesti annostelun jälkeen" ja jo tuo kertoi ainakin minulle, että on parempi olla nuolematta.
Sen sijaan olen voidellut pepaa Tummelilla, sillä lehmien antibakteerisella voiteella, joka on meidän perheen luottovoide, auttaa aina. 


Edellisellä anaalipaise-episodilla ei voidetta määrätty erikseen ollenkaan. Elli sanoi "te kun olette tuon ikäisiä, niin teiltä varmaan löytyy Mobilatia kotoa, sitä voisi laittaa". No, vaikka ollaan sen ikäisiä, niin eipä vaan löytynyt mobilaattia, ja ehdotin ellille Tummelia, sanoi sen olevan ihan yhtä sopivaa.


Kaksin aina kaunihimpi

Olen kovasti ahkeraan pohtinut anaalirauhasten poistoleikkausta. Suomenkielisessä netissä siitä on luettavissa pääasiassa positiivisia tuloksia, saksankielisessä taas varoitellaan ihan hirveän paljon ja tuntuu, että joka toiselle olisi käynyt huonosti eli tullut sitä pidätyskyvyttömyyttä. Siellä kauhisteltiin myös kovasti, jos joku ilmoitti itse tyhjentävänsä koiransa anaalit, tyyliin "miksi luulet eläinlääkärien opiskelevan vuosikausia, ettäkö asiakas osaisi samat hommat tuosta vaan, opiskelematta..."  Mielenkiintoista.

Joka tapauksessa siitä leikkauksesta toipuu nopeammin kuin tästä paiseesta, koska siihen ei liity tulehdusta. Nips naps ja pari tikkiä. Niin, ja siitä nukutuksesta pitäisi myös selvitä, se onkin se suuri kysymysmerkki.
Siis näitä anaalipaiseita en jaksaisi Vilillä enää ainuttakaan, niistä selviäminen kestää jopa kaksi viikkoa ja on koko pepa joka kerta revitty hajalle. Rahallisesti 3 kertaa anaalipaise = leikkaus.

* Jos joku osaa ottaa kantaa tuohon leikkaukseen ja ehkä suositella Turun seudulla jotain tiettyä, taitavaa eläinlääkäriä, niin sähköpostiini voi kirjoitella tai sitten kommentoida tänne. 

Tällä kertaa tuntuu taas niin toivottomalta tuo Vilin toipuminen ennalleen, vaikkakin peppu on jo paremman näköinen. Tällä kertaa se vaan oli klinikalta lähtiessä aivan karmea, edellisellä kerralla ei ollenkaan niin pahan näköinen.


Leikin huumassa

Henkisesti kärsin taas Vilin ohessa. Harmillisesti noita potkupukujakin on vain yksi kappale, olisi ollut kiva vaihtaa välillä, pestä tai edes kuivattaa se kostuva takaosa. Nyt onneksi on pysynyt kuivempana kuin aluksi. Kokeilin joitakin virityksiä, mutta en saanut mitään toimivaa aikaiseksi.
Vili sai eilen leikinpuuskan Betsin kanssa, sain sen vaikutelman, että Betsi leikki varovaisemmin kuin ennen, tiesikö se, että Vili on vasta toipilas? Betsi on onneksemme ollut vaivaton lomahoidokki, suuresta koostaan huolimatta. Betsi on toiminut isännän Personal Trainer'inä painonpudotuksessa ja tulosta on tullut. Molemmilla, niin Betsillä itsellään kuin treenattavallaan.

Vielä kaksi yötä...

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Kaulurit & Co

Keräsin tähän muutamia kaulurivaihtoehtoja. Kotimaisilta sivuilta ei paljonkaan uutta löytynyt, selasin paria foorumiakin aiheesta ja sitten päädyin saksankieliseen nettiin. Sieltä löytyikin jotain uutta. 


Näitä totuttuja muovitötteröitä kritisoitiin siellä kovasti, varsinkin eläinsuojelujärjestöt, niissä äänikin kaikuu kuulemma kummallisena ja ulkoillessa (kuka sellaista nyt ulkona käyttääkään...) sadepisarat pitävät koiralle ennestään kovin outoa ääntä osuessaan muoviin.
Jos koira joutuu totaaliseen paniikkiin tötterön kanssa, sitä ei pidä missään tapauksessa käyttää. Koira on kokenut jonkun trauman jo joutuessaan käyttämään kauluria, usein leikkauksen tms. toimenpiteen, jatkuva nuolemisen tarve, kutina, leikkaushaava kiusaa, niin ei ole hyvää altistaa koiraa sen lisäksi vielä paniikkitötteröllä. Jokainen omistaja tuntee oman koiransa parhaiten, joten päätös on hänen.


Täältä
Täältä
Pikkukoiralla on pehmeä tötterö päässä, sen reunaa voi tarvittaessa kääntää esim. ruokailun ajaksi. Ei häiritse nukkumista.

Kun kävin eläinlääkärillä nyt Vilin kanssa, hoitava lääkäri näytti siellä olevaa omaa koiraansa, jolla oli erikoisen näköinen kauluri, muistutti hieman tätä ylempänä olevaa, mutta ei ollut kuitenkaan samanlainen. Kertoi sen olevan oikein hyvän.


Jostain tämän kuvan nappasin, en tiedä, mistä...
Täältä




Care+ Puhallettava kauluri, täältä



 Tämä tässä on ns. koiran leikkauspuku, materiaali puuvillaa, tilattavissa täältä.



Thorni Leckschutz:


Käyttöohje saks.





Näissä alemmissa kuvissa on tehty kauluri matkimalla ylemmässä kuvassa olevaa. Resorikaulus jostain vanhasta poolopaidasta tai sukanvarresta + kankaalla päällystetty vaahtomuovilevy tai lasten pelastusrengas. Resori ommellaan kiinni suojakankaaseen ja puolestaan suojakankaaseen tehdään lenksut pantaan kiinnittämistä varten.

Ala- tai takapuoli, jossa panta
Etupuoli

Hätäratkaisu, vaahtomuovia


Itsetehdyt kaulurit 
joissa runkona lasten uimarengas tai styroxilla täytetty kangasputki: 



Muita versioita:

Täältä
Jostain napattu kuva...

Täältä

Lasten bodyt ja potkupuvut ovat myös sopivia, riippuen tietenkin suojattavasta paikasta. T-paidat ovat helppoja soveltaa moneen tarkoitukseen ja kaikenkokoisille koirille. Mielikuvitus on valttia ja on huomioitava myös koiran turvallisuus, etteivät sotkeudu vaatteisiinsa.
Vaatevirityksiin voi käyttää joustosidettä, sillä saa paidan helmaa piukemmalle ym. tarvittavia kiinnityksiä. Sitä on olemassa myös pahanmakuisena, repiville koirille, saatavina lemmikkiliikkeistä sekä apteekeista.

Joustositeitä
Pyöreistä istuintyynyistä saa myös kaulurin, reikä vaan keskelle ja lenksut, jotta saa pantaan kiinnitettyä. Jos kotoa löytyy ns. peräpukamatyyny, niin siitä vaan uusiokäyttöön! Joissain tapauksissa voi olla apua kuonokopastakin...


Retkipatja on halpa hankinta, siitä voi leikata sopivan suuren, pyöreän kappaleen nuolusuojaksi. On kevyt ja miellyttävä materiaali.


Tässä kuvassa Vili erään viritelmäkokeilun kynsissä. Ei toiminut, mutta voisi toimia esim. aaltopahvilla, valmiiksi tietyn kokoisia saa muistaakseni Alkosta, tai sitten voisi itse leikata.
Ei ainakaan olisi niin kuuma kuin joku kangas- tai muoviversio.

* Toistan itseäni, mutta valmistakaa koirallenne etukäteen kaiken varalle joku nuolemisenestosysteemi! Jos vaikka ette sitä ehkä koskaan tarvitsekaan, niin sitä voi lainata vaikkapa kaverin koiralle.

*******

Tämä petipaikkaratkaisu oli niin kiva, että kuva oli pakko lisätä tähän loppuun!



lauantai 14. heinäkuuta 2012

Jatkoa eiliseen

Hyvään on helppo tottua eli toista vuotta elelimme Vilin kanssa auvoisia aikoja. Nyt muistuu taas mieleen kaikki aikaisemmat ahdistuksen hetket, kun tuntui, ettei tervettä päivää koiraparka näe.
Olen yrittänyt kovasti ahkerasti tarkkailla tuon koiruliinin peräpeiliä, pari kertaa viikossa on suihkuteltu lämpöisellä vedellä ja hyvin on sujunut. Nyt hieman taisin venyttää noita päiviä, Betsi tuli eikä ollut kurailmoja, joten saattoi mennä viikko ilman suihkuttelua. En tiedä, johtuiko tämä anaalipaise siitä, tavallaan laiminlyönnistäni, onhan se mahdollista, valitettavasti.

Se ajos eli paise oli tällä kertaa oikealla puolella, viimeksi oli vasemmalla. Se pulpahtaa aika nopeasti pintaan ja varsinkin koiralla, jolla on tuuhea turkki, ei helposti huomaa sen kehittymistä. Pitäisi jatkuvasti olla kurkkimassa turkin alle, mutta jos sitä ei osaa aavistaa tulevaksi, niin kukas nyt koiransa peppua ihan alvariinsa tarkastaa?

Pyysin eläinlääkäriä näyttämään, miten itse voisin niitä anaalirauhasia tyhjentää. Hanska käteen ja vaseliinia, mutta en kyllä tajunnut mitään. Harjoittelin sillä terveellä puolella (tietenkin!), mutta en tuntenut mitään hernettä enkä rypälettä, ei minusta taida sittenkään olla siihen hommaan.

Tämä kyllä saisi olla viimeinen anaalipaise, kiitos.

Anaalirauhasten poistoleikkauksesta oli tälläkin kertaa puhetta lääkärin kanssa. Molemmilla kerroilla muistutettiin mahdollisista riskeistä eli jos joku pieni hermo anaalialueella menee leikkauksessa poikki, seurauksena on pidätyskyvyttömyys. Kuulemma harvinaista, mutta mahdollista.

Nukutus on toinen pelottava asia. Vilin herääminen kestää kauan ja lisäksi nyt yön valvoessani huomasin Vilin yhtäkkiä vaipuvan hereilläolosta uneen niin, että kielikin jäi hampaiden väliin ja hengitys muuttui kiivaaksi. Tämä pelästytti minut totaalisesti, koska en aikaisemmin ollut kokenut tällaista hengityksen muutosta. Monta tuntia Vili hengitti hyvin nopeaan tahtiin. Luulin sen jo kuolevan.

Tänään Vili on ollut jo kiinnostunut tavallisista asioista, kuten aamunakista, ruokahalu on hyvä ja ensimmäisen kerran on pissannutkin. Ulkona ei kävele, istua nököttää vain ja yrittää nuolla peppuaan. Peppu on tänään paremman näköinen kuin heti operaation jälkeen, luojankiitos!

Jatkan juttua huomenna, kunhan oma väsymykseni vähän väistyy.

*******

Lopuksi lainaan Jagsteria:

Anaalirauhaset
Kirjoittanut: Jagster - tammikuu 21, 2010
Koiran peräaukko on noin yhden senttimetrin pituinen, ja siinä on kaksi sulkijalihasta. Anaalirauhaset ovat kaksi pussia, jotka ovat sijoittuneet ulomman ja sisemmän sulkijalihaksen väliin, noin kello 4 ja 8 kohdalla. Itseasiassa kyseessä on rauhaseritepussit, kooltaan noin maapähkinän kokoiset, ja anaalirauhaset sijaitsevat näiden pussien seinämissä. Anaalirauhasten tehtävää ei täysin tunneta, mutta luultavasti niiden tehtävän on reviirin merkitseminen ja muu viestiminen laumassa. Nykyajan koira ei niitä enää tarvitse, ja niitä pidetäänkin vain jäänteenä entisajoilta – jäänne, joka aiheuttaa kaikenlaisia pikkuvaivoja.

Anaalirauhaset, siis oikeammin pussit, ovat täynnä anaalieritettä, joka on juoksevaa ja väriltään vaalean kellanruskeaa. Haju on erittäin voimakas, ja useasti rauhasnestettä itsessään pidetään merkkinä jostain sairaudesta. Anaalirauhaset tyhjenevät normaalisti koiran ulostaessa.
Anaalirauhasongelmat ovat erittäin yleisiä, mutta kohtuullisen harvinaisia greyhoundeilla.


Ongelmat
Anaalirauhassairauksien syy on tuntematon. Erityksen taso vaihtelee yksilöittän, ja ne jotka kehittävät suuria määriä eritettä ja joilla poistotiehyet ovat poikkeuksellisen ahtaat, on suurempi riski sairastua. Syiksi on epäilty
- eritteen koostumuksen muutosta,
- sopimatonta ravintoa,
- jatkuvasti pehmeää ulostetta,
- äkillistä ripulia,
- anaalirauhasten erittävien solujen ylitoimintaa,
- liikunnan puutosta ja pienten ja/tai lihavien koirien anaalialueen heikkoa lihaskuntoa

Lisäksi nuorilla nartuilla on huomattu olevan suurentunut riski kehittää anaalivaivoja 1 – 3 viikkoa juoksuaikojen jälkeen. Mikäli anaalit eivät tyhjene tarpeeksi usein, alkaa erite käydä, tulee sekundaarinen bakteeritulehdus ja paise alkaa muodostua.

Anaalirauhasvaivat aiheuttavat koirilla useita erilaisia vaivoja, kuten
- tenesmusta eli ulostuspakkoa,
- istumishaluttomuutta,
- takajalkojen ontumista,
- anaalialueen toistuvaa tuijottelua,
- peräpään vetäminen maata vasten,
- hännän jahtaamista,
- puhjenneen anaalipaiseen eritettä anaalialueella,
- jonkun muun kehon alueen pakonomainen nuoleminen,
- luonteen muutosta,
- hännän asennon muutos (häntä ei nouse pystyyn normaaliin asentoon),
- liikkumisrajoitteisuutta, joillakin jopa ”halvaantumista” ja pystyyn hyppäämistä kuin olisi neulalla pistetty.

Kroonisissa tapauksissa saattaa esiintyä ihottumaa peräpeilin, vatsan, kainaloiden ja lantion alueella sekä varpaanväleissä.

Anaalirauhasten aiheuttaessa koiralle vaivaa ovat rauhaset useimmiten turvonneet ja kosketusarat. Rauhasten koko on yleensä suurentunut jos ne tuntuvat ihon läpi tunnusteltaessa. Joko toinen tai molemmat rauhaset voivat olla suurentuneet viimeksi mainitun ollessa yleisempi. Toispuoleinen suurentuminen liittyy useimmiten anaalipaiseeseen.


Anaalien täyttyminen
Nestemäinen erite muuttuu paksuksi ja kiinteytyy, rauhasen tyhjentymiskanava tukkeutuu. Tällöin puhutaan anaalirauhasten impaktiosta.


Anaalirauhastulehdus
Bakteerit alkavat kasvamaan eritteessä muodostaen märkäistä, kellertävää tai verekästä nestettä. Puhutaan anaalirauhasten tulehduksesta, infektiosta.


Paise
Tulehdus etenee muodostaen anaalirauhaseen kuumottavan ja kipeän turvotuksen, puhutaan märkäpaiseesta, abskessista. Kun rauhanen on täyttynyt märkäisestä eritteestä, puhkeaa anaalirauhasen seinämä ihon läpi ja märkäinen tulehduserite valuu iholle. Tällöin puhutaan anaalirauhasen fistelöitymisestä.


Hoito
Lievissä tapauksissa anaalirauhaspussit tyhjennetään puristamalla. Kun ensimmäisen kerran menee eläinlääkärille anaaliongelmien takia, kannattaa lääkäriä pyytää näyttämään miten anaalirauhaset voi itse tyhjentää. Liikaa voimaa tyhjentämisessä ei saa käyttää, jotta anaalirauhasta tai peräsuolta ei vahingoiteta. Parhaiten tyhjennys onnistuu työntämällä hansikoitu etusormi perä-aukkoon ja ottamalla täysi anaalirauhanen etusormen ja peukalon väliin. Monilla koirilla anaalirauhasen saa melko tyhjäksi myös ”niistämällä” ihon puolelta molemmat rauhaset yhtäaikaa. Kannattaa olla hivenen hellä, sillä tulehtuneet anaalitauihaset ovat arat. Greyhoundille on syytä laittaa kuonokoppa toimenpiteen ajaksi, ihan varmuuden vuoksi.
Anaalinesteen hajua ei kannata pelästyä. Vaikka se on melkoisen kuvottava, niin se on normaalia.

Tulehtunut tai pahoin tukkeutunut rauhanen jätetään eläinlääkärin hoidettavaksi. Hän tyhjentää sekä huuhtelee rauhaspussin. Toimenpide tehdään rauhoituksessa, joka on aina jonkun asteinen riski greyhoundeilla. Näissä vaaditaan yleensä lisälääkityksenä antibioottisalva tai sisäinen antibioottikuuri.
Erittäin vakavissa tai toistuvissa voidaan anaalirauhasten poistamista harkita. Kyseessä on helppo ja nopea operaatio.


Ennaltaehkäisy
Kuitujen lisäämistä ruokaan on suositeltavaa, sillä liian kuituköyhäravinto ja pehmeät ulosteet lisäävät riskiä. Uloste sekä ulostuskerrathat tyhjentävät luonnollisella tavalla anaalirauhasia. Tämä saattaa olla yksi syy miksi anaaliongelmat ovat tänä päivänä niin yleisiä. Valmisruuilta vaaditaan lähes täydellistä sulavuutta, ja ulosteita pidetään merkkinä huonosta ruuasta. Ulostemäärillähän ei kuitenkaan ole merkitystä kuin usean koiran talouksissa – yksi tai kaksi koiraa ei niin paljon tuota jätöksiä, etteikö niitä kykenisi tai jaksaisi kerätä pois.
Hyvä fyysinen kunto sekä normaalipaino alentavat riskiä. Luultavasti nykypäivän pullamössökoirat kärsivätkin tulehtuneista anaalirauhasista, koska ne ovat heikossa kunnossa, ylipainoisia sekä syövät liian sulavaa ruokaa.


perjantai 13. heinäkuuta 2012

Ellillä

Teimme pitkästä aikaa aivan yllättäen visiitin eläinlääkärille. Juttu alkoi seuraavasti, kun ajattelen muutamaa päivää taaksepäin: Vili oli viime päivinä tavallista enemmän omissa oloissaan, syyksi epäilin mm. painostavaa säätä tai väsymystä toisen koiran kanssa olemiseen. 

Keskiviikkona Vili ei tullut aamunakille ja se on merkki siitä, että asiat eivät ole kunnossa. Kaiken lisäksi oli nukkunut yönsä kirjoituspöydän alla, se on tavallaan Vilin sairastupa, siellä se nukkuu aina, kun on jotain ongelmaa. Oletin, että on mahavaivoja ja että iltaan mennessä olisi taas oma itsensä. Niin ei kuitenkaan käynyt. Mitään oireita ei ilmennyt, tutkailin anaalejakin, kuten tapanani on, kaikki näytti olevan hyvin. Ei ripulia, ei oksentamista, ei raapimista, vain vetäytyminen oli oire.
Illalla sitten päädyimme isännän kanssa siihen oletukseen, että Vilillä on kipuja, ehkä Betsin törmäilyt ovat kolhineet ja niin annoin Vilille 10 mg Rimadyliä yöksi. Ehkä oli satuttanut selkänsä, jossa oli vanhaa vaivaa?

Vili oli tässä jo hiukan poissaoleva, outo

Torstai-aamuna Vili olikin omasta halustaan jalkeilla ja häntäkin oli selän päällä taas. Sitten alkoi pepun nuoleminen ja otin Vilin uudestaan syyniin. No, yhtäkkiä yhdessä yössä oli kehittynyt anaalipaise! Taas. Huhtikuussa 2011 oli vastaava tilanne, pahempi kylläkin ja sekin tuli silloin kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Mitäs muuta, kuin puhelimeen aikaa varaamaan eläinlääkärille. Heinäkuu ei ole se paras mahdollinen kuukausi saada elliä kiinni. Luottolääkäriasemalle ei päästy ollenkaan puhelimitse, tunti yritettiin ja aina vaan oli ruuhkaa. Sitten turvauduin edelliseen elliasemaamme, siellä ei ollut puhelinruuhkaa, vaan vastattiin heti, mutta seuraava aika olisi ollut vasta seuraavana päivänä, oikein oli usea aika tarjolla, joista valita. Varasin sen varhaisimman ajan varmuuden vuoksi. Sitten soitto Kaarinaan, ei päästy läpi, sitten Tuhatjalkaan, sinnekään ei päästy puhelimitse, mutta netin kautta sain varatuksi perjantaille aikaisemman ajan kuin sen jo tehdyn varauksen.

ns. Betsin petillä makoileva Vili
En millään olisi halunnut antaa Vilin kärsiä yön yli ja ottaa sitä riskiä, että taas tulee avanne sinne anaalialueelle, joten jatkoin soittelua. Sitten sain entuudestaan tuntemattomalta elliasemalta ajan illaksi, viimeisen mahdollisen vastaanottoajan eli klo 20.00. Olin todella kiitollinen siitä! Sitten peruutin ne jo tekemäni aikaisemmat varaukset. Kaksi tuntia siinä vierähti. Jos olisi koiran välittömästä hengenlähdöstä ollut kyse, niin kovin toivotonta olisi tuo ellin löytyminen ollut, siinä tapauksessa olisi varmaan pitänyt viedä koira lääkäriasemalle suoraan, ilman mitään soitteluja.

Käytössä taas
Illalla sitten nökötimme lääkärin odotushuoneessa. Poika sai rauhoituspiikin ja sitten hänet vietiin toiseen huoneeseen käsittelyyn, se oli itselleni uusi tilanne, viimeksi olin koko ajan itse läsnä. Puoli tuntia sanottiin kestävän, kolmen vartin kuluttua tuotiin Vili syliini käärittynä pyyhkeisiin, peppu oli pesty desinfioivalla shampoolla ja lisäksi Vilin vähäinen hammaskivikin oli poistettu ns. kaupan päälle.

Peppu näytti/näyttää aivan kauhistuttavalta, toivottavasti se paranee eikä tarvita uusia toimenpiteitä. Vili oli jo taksissa hereillä, toisin kuin viimeksi, mutta kotona jatkoi uniaan ja nukkuu nytkin, tai ainakin lepäilee.
Viime yö meni valvoessa, vahdin Vilin vointia enkä halunnut Vilin yöllä toikkaroivan ympäri huushollia, kun on tuo iso Betsikin vielä. Olen siis ihan väsynyt ja kanttuvei, mutta eiköhän tämä tästä.

Nuolemisen estoa on taas jonkin aikaa harjoitettava. Vilin vanha potkupuku on pieni, hankala ja ahdas, juuri ja juuri ajaa asiansa. Neuvoisin kaikkia koiranomistajia valmistamaan/hankkimaan koiralleen jo etukäteen kaikenvaralta jonkinlaisen estopuvun, kauluksen tms. Se tarve tulee aina yllättäin ja silloin ei ole aikaa keksiä mitään. Muovikaulurista Vili menee aivan sekaisin, sellaisen käytöstä ei meillä tule mitään.

Kovin erilaista oli tällä eläinlääkäriasemalla kuin edellisellä anaalikeikalla toisessa paikassa...

Klinikan seinältä, jouluinen kuva, mutta niin kaunis.