torstai 27. syyskuuta 2012

Jutunpätkiä

* Ihan ensimmäiseksi synninpäästö noutajille: Vilin kimppuun käynyt koira ei ollutkaan noutaja, vaan sekarotuiselta vaikuttava ajokoira. Pyydän anteeksi, että "haukuin" väärää rotua.
Näin mokoman koiran nyt omin silmin ja kylläpä se rähisi jo kaukaa Vilille, onneksi oli hihnan päässä. Vili vastasi samalla mitalla eli rähinöimällä Vili harmillisesti itse provosoi noita isoja koiria.
Mies joutui tästä noutaja-maininnasta tilille, oli kuulemma sanonut, että noutajan kokoinen koira ja minun korvissani se kuulosti noutajan rotuiselta eli sillai pääsi käymään.

* Koirista puheenollen, näimme täällä urospuolisen Parson-koirakaksikon, joka oli lenkillä emäntänsä kanssa sellaisella kahden koiran talutushihnakytköksellä kuin Myrsky & Tuiskukin. Ne kaksi kävelivät kauniisti samaan suuntaan sulassa sovussa ja oikeaoppisesti, syykin selvisi, toinen oli 7 vuotias ja toinen täyttänyt elokuussa 16 vuotta! On ollut aikaa harjoitella.
Tuo 16-kesäinen oli terhakka kuin pieni pentu ja sellaiselta se näyttikin. Kuulemma kuulo on kadonnut, mutta muuten ei mitään sairauksia. Ajatella, että joku saa pitää lemmikkinsä noinkin kauan ja fyysisesti ihan terveenä.

* Sitten kuulin sellaista, että tämän esikaupungin eläkkeellä olevat pikkukoirienomistajat tapaavat toisiaan aamuisin klo 9 eräällä turvallisella kentällä, jossa voivat antaa koiriensa telmiä vapaina ilman pelkoa auton alle joutumisesta. Kuulostaa kivalta, eikö?




* Niin, ja olen kyllä täysin sortunut täkäläisen leipomon pauloihin. Ohi en onnistu kävelemään, jos on rahaa taskussa. Liikehuonekin on niin kutsuva, valoisa ja jotenkin keltaisen sävyinen, kuin täynnä auringonpaistetta, sinne on aivan pakko poiketa.
Olen tehnyt havainnon, että kaikki pullat täällä ovat hirveän isoja, periaatteessa kyllä, veitsi on keksitty eli niistä voisi nauttia kahteen pekkaankin. Kuinkas se tuleekin aina mieleeni vasta sitten, kun olen ehtinyt syödä koko pullan yhdellä kertaa...
Lisäksi kaikki leivonnaiset ovat hirveän tahmeita, sokeriglasuuria on jokaisen päällä eli niistä ei selviä puhtain sormin. Muistelen, että Tanskassa oli samankaltaisia leivonnaisia, liekö Pohjois-Saksan maantieteellinen läheisyys Tanskaan vaikuttavan asiaan? Talotkin ovat täällä paljolti saman näköisiä kuin Tanskassa.


Vili se tässä piilottelee, vain häntä näkyy ovenraosta. On syytäkin piileksiä. Vili nimittäin aloitti viikko sitten oksentelemisen, monta kertaa päivässä, ruokakaan ei enää oikein maistunut. Ihme ja kumma, kutinaa ei tullut ollenkaan, pelkästään tuo vatsan ärsyyntyminen, liekö ollut närästystä vaiko vain pahoinvointia. Onneksi ei tullut myöskään yövalvomisia. Olimme aika ymmällä.
Sitten selvisi, että leikkiessään sen kaverikoiran kanssa, Vilillä on ollut tapana tyhjentää, mikäli mahdollista, sen Arnie-koiran nappularuokakuppi. Sitä emme olleet koskaan näkemässä, kun Vili juoksenteli heidän pihallaan ja luikahti sisällekin ja me seistiin aina vain siinä pihan reunalla. Ihmettelin sitä, että Vili joi siellä pihalla olevan vesiastian aina tyhjäksi. Syy tuli ilmi, kun Arnien omistaja aivan ohimennen mainitsi, että Vili on ihan villinä nappuloihin. Heille on nyttemmin kerrottu, että Vili ei saa syödä nappuloita ja nyt sitten pitävät huolen, että Vili ei enää pääse niihin käsiksi.

Vili on ollut tehostetulla perunakuurilla ja nyt on asiat taas mallillaan. En kyllä kaipaa aikoja entisiä Vilin kohdalla enää koskaan takaisin. Oli se vaan niin kauheaa aikaa. Yövalvomisia ja neuvottomuutta ja kärsivä koira, olen kyllä ihan valtavan kiitollinen tästä nykyisestä olotilasta.
Peppuun tulee kurkattua useamman kerran päivässä, ettei vaan anaalipaise pääse yllättämään, se on tosi salakavala ja ikävä ylläri, joten painelen koko peppuosuutta ympäriinsä, ettei vaan ole jossain paiseenalku kasvamassa. Tähän asti on kaikki ollut hyvin.

* Talonäkymiä lisää. Paljon on pientaloja, 1-4 perheen asuttavia, mutta muutamia kerrostalojakin.
Tässä esimerkkejä:





Suurin osa taloista on hyvin kauniita, mutta joukkoon mahtuu ihmeellisiäkin värivalintoja. Myös kummalliselta näyttää iso omakotitalo ja pienen pieni tontti. Alimmassa kuvassa on molemmat ihmetyksen aiheet.
Lähistöllä on uudisrakennusalue, siihen on rakennettu pientaloja joitakin vuosia sitten. Kaikki talot ovat erilaisia, mutta kauniita ja yhteensopivia, tontit näyttävät kyllä melko pieniltä, mutta ei sentään niin pikkuruisilta, kuin juuri nuo alimman kuvan esimerkit. Minusta näyttää vähemmän kauniilta asuinalue, jonka talot ovat kaikki saman mallisia, sellainen muistuttaa mielestäni kasarmialuetta tai kolhoosia... huono vertaus

Tahtoo mukaan!

torstai 20. syyskuuta 2012

Syksyisiä juttuja maailmalta

Suuren maailman kummallisuuksia tässä taas ihmetellään. Niitä riittää, vaikka maailma on muuttunut vuosikymmenten aikana aina enemmän ja enemmän samankaltaiseksi, oli maa sitten mikä tahansa. Onneksi on olemassa edelleenkin pieniä eroavaisuuksia, ne ovat rikaste ja piriste.



* Usein suojateiden liikennevaloissa on kaksi punaista valoa päällekkäin, keltaista ei ollenkaan ja vihreää vain ne totutut yhdet. Oli taas pakko etsiä tietoa netistä ja löytyikin. Punaisia valoja on kaksi, jotta ne ihan varmasti näkyvät, toisen lampun mennessä rikki, palaa edes toinen. Jos taas vihreän valon lamppu on epäkunnossa, niin sehän ei aiheuta vaaratilanteita.  Varman päälle siis.
Fussgängerampel

* Täällä myrkytyskeskus vastaa myös eläinten myrkytysepäilyihin, toisin kuin kuulemma Suomessa. En tiedä, pitääkö paikkaansa, mutta olen kuullut, että Suomessa saavat ainoastaan eläinlääkärit myrkytyskeskukselta eläimiä koskevia tietoja. Toivottavasti ei ole totta, kyllä sieltä pitäisi herua tietoa ihan kaikille kysyjille.


* Leipomoissa ja marketeissa on automaatti, jolla saa leivän siivutettua. Minusta ihan kiva asia, Suomessa en ole törmännyt moiseen, ainoastaan jo "tehtaalla" valmiiksi siivutettuun leipään.
Niin, ja noita pikkuleipomoita on joka kulmassa, saksalaiset kun tykkäävät käydä aamulla ostamassa aamiaissämpylät uunituoreina, joten ne avaavat ovensa jo klo 6.00. Meikäläinen ei seiso siihen aikaan vielä missään, mutta päivän mittaan tulee valitettavasti ostettua ihan liikaa kahvipullaa...

* Eräässä televisio-ohjelmassa pari päivää sitten eläinlääkäri sanoi, että raakaa sianlihaa ei saa antaa koirille eikä kissoille, koska se saattaa sisältää Aujeszky-viruksia, jotka ihmiselle ovat täysin vaarattomia, mutta aiheuttavat eläimelle kuoleman, hoitokeinoa ei ole. Kypsä sianliha sen sijaan on vaaratonta.
Taudinkulku: Koiralla ilmenee ankaraa kutinaa, leuan ja nielun halvaantumista, ulvomista ja lopulta kuolema. Kissan tauti tappaa niin nopeasti, ettei muita oireita ehdi yleensä esiintyä.

No, tämäpä oli minulle aivan uutta. Taas rakas netti sai jakaa tiedonjyviä.
Todellakin, on olemassa Aujeszkyn tauti (Wikipedia), mutta onneksi Suomi on ainakin vielä vapaa tästä viruksesta. Lisään tähän pari linkkiä aiheesta.

Aujeszkyn tauti (AD, pseudorabies) Evira
Die Aujeszkysche Krankheit ( Pseudowut )

Oma rakas peti ja janojuomaakin löytyy...
Pääsimme ulkoiluttamaan Vilin leikkikaveria, kun omistajansa terveydellisistä syistä oli estynyt. Reippaasti pojat kulkivat peräkanaa, ei temppuiltu eikä leikitty. Leikin aika oli sitten lenkin jälkeen pihalla. Merkillisesti nuo tykkäävät riehua puutarhatuolien päällä, vaikka nurmikkoakin olisi. En kehdannut mennä ottamaan kuvia enkä videoimaan sinne istuinryhmään, olisi tullut kyllä kiva video.


Tuo pieni pystykorva on kyllä veikeä koira, oikea duracell-pupu, hirveän energinen, mutta myös hyvin pidättyväinen vieraita kohtaan. Esim. minuun ei ole ottanut kontaktia juuri ollenkaan. Vili sen sijaan tykkää lähestyä ihmisiä, mutta tämä spitz on toista maata.

Bolonka = sylikoira ja zwetnaja = kirjava
* Tapasimme kadulla söötin pienen koiran, joka tosin murisi Vilille, todennäköisesti arkuuttaan. Omistaja kertoi koiran olevan rodultaan bolonka zwetna, venäläinen vanha rotu, ns. tsaarin koira. Netistä sitten löytyikin enemmän tietoa. Rotu hyväksyttiin vasta vuonna 2011 Saksassa viralliseksi roduksi ja tietääkseni Suomessa ei vielä ole näin tapahtunut.

Tässä muutamia katunäkymiä täältä Hampurin esikaupunkialueelta.








perjantai 14. syyskuuta 2012

Jutunjatkoja

Vilin kuulumiset ovat lähes kaikki positiivisia. Vili näyttää viihtyvän erinomaisen hyvin Saksanmaalla, ruoka ja uni maistuvat ja suostuu jäämään yksin tänne vieraisiin oloihin. Korvat ovat kunnossa eikä mitään muutakaan valittamista löydy. Punkkeja ei ole Vilistä löydetty, vaikka sellaisiakin kuulemma täältä on. Yhden kerran on reissattu kaupungin linja-autolla ja sekin meni kohtalaisen hyvin. Vili on tallannut keskustan katujakin kuin vanha tekijä.

Kaveri on käynyt parturissa sitten viime näkemän.

Kurjempi juttu oli, kun iso musta noutaja tarrasi Viliä niskavilloista kiinni ja komentamisen jälkeen vielä uudestaan. Silloin iso koira sai itse kyytiä, kun sen niskavilloihin tartuttiin ja nostettiin ilmaan. Koira oli vapaana ja naispuolinen omistaja tuli perässä vähän matkan päässä. Hän oli hyvin ymmärtäväinen ja pahoitteleva, halusi tietää, saiko Vili jotain vammoja ja lupasi korvata, jos niin kävi. Vili selvisi pelkällä säikähdyksellä, mutta nyt reagoi murinalla jokaiselle isolle koiralle.

Täällä koirat saavat kulkea vapaina sellaiseen sopivilla alueilla, tämä alue on siis Hampurin ulkopuolella eli kuuluu eri osavaltioon, jossa on jonkinverran väljemmät säännöt.
Koiranpito Hampurissa sen sijaan onkin tarkkaa, siellä ei saa ulkoiluttaa koiria vapaana muualla kuin koirien aidatuilla ulkoilualueilla. Vapautuksen tästä kiinnipitosäännöstä voi saada suorittamalla erinäisiä tottelevaisuustestejä.
Ns. taistelukoirat eli Pitbull Terrieri, American Staffordshire Terrieri, Bullterrierit sekä em. rotujen sekarotuiset luokitellaan aina vaarallisiksi koiriksi.
Bullmastiffi, Dogo Argentino, Dogue de Bordeaux, Fila Brasileiro, Kangal, Kaukasian Owtscharka, Mastiffi, Mastino Español, Mastino Napoletano, Rottweiler ja em. sekarotuiset luokitellaan samoin vaarallisiksi koiriksi ja ne joutuvat siten myös käyttämään aina ulkoillessa kuonokoppaa ja olemaan talutushihnassa. Luonnetestillä voidaan joillekin tähän ryhmään kuuluville koirille myöntää vapautus kuonokopasta.
Sakot koiria koskevan järjestyssäännön rikkomisesta ovat todella suuria, alin sakko 30 e, yläraja uskomattomat 50 000 euroa!
Koiravero Hampurissa on 90 euroa vuodessa, vaarallisiksi luokiteltujen koirien 600 euroa per vuosi. Lisäksi Hampurissa täytyy aivan kaikille koirille ottaa vastuuvakuutus.

Laki koiranpidosta (Hundegesetz)


Laki velvoittaa Hampurissa koirankakkojen poiskeräämiseen, ainoa vapautus tästä on koiran ripuli. Kakkapusseja saa ilmaiseksi useista paikoista, mm. puhtaanapitolaitoksen toimipisteistä ja niitä voi postimaksun hinnalla tilata kotiin tarvittaessa tai kestotilauksella 5e/kk. Yhden tilauksen määrä on 50 kakkapussia.



Pikkuhuomioita

* postia kannetaan myös lauantaisin
* kylpyhuoneissa ei ole lattiakaivoa, mutta useimmiten ikkuna
* lihakauppiaalta saa maistiaisia, varsinkin lapset, Vilikin sai tänään siivun makkaraa torikauppiaalta
* posteja suljetaan täälläkin, asiamiespostit ovat nykyaikaa
* kirje tai postikortti Saksasta Suomeen maksaa 0,75e, paikallinen kirje 0,55e ja postikortti 0,45e
* moniin paikkoihin voi ottaa koiran mukaan, suvaitsevaisuutta näyttää löytyvän, elintarvikeliikkeisiin ei kuitenkaan mennä koiran kanssa


Linja-autossa ompi tunnelmaa...


Täkäläisissä busseissa olen ihmeekseni nähnyt kirjahyllyn ja se antoi aihetta etsiä lisätietoa netistä. Osassa Hampurin linja-autoja on todellakin kirjahylly, josta saa ottaa lukemista mukaansa ja siihen saa sellaista myös tuoda.  Aika hauska juttu, eikö?





Hampurin tunnetuin kirkko on
evankelinen ST. MICHAELIS, lempinimeltään "Michel".
Sen kellonviisarit ovat peräti 5 metriä pitkät.
Kirkon torni näkyy kauas Elbelle ja on maamerkkinä satamaan saapuville laivoille. 

*******

“Mikään ei ole muuttunut paitsi asenteeni. Kaikki on siis muuttunut.” –Anthony de Mello


perjantai 7. syyskuuta 2012

Juttuja

Ensinnäkin, anteeksi, etten ole ehtinyt lukea enkä kommentoida blogejanne niin paljon, kuin olisin halunnut, aika ei ole antanut myöden. Eiköhän tilanne tästä parane.


Ihmeekseni kuulin kuvassa olevan kukan olevan joku Hibiscus eli ymmärtääkseni kiinanruusu. En tiedä mitään puutarhanhoidosta, mutta mielessäni olen kuvitellut kiinanruusun kasvavan paljon etelämpänä. Saattaa olla, että ihmettelen turhia, ties vaikka kasvaisi pihanperillä Suomessakin...


Matkantekkoo, matkantekkoo...
Vili ja auto. Siinä pari, joka ei sovi yhteen. Vilistä ei ole autoilijaksi. Sen olen todennut jo kauan sitten, mutta elättelin silti yhä toiveita. Vili oli urheasti hereillä piinaten niin itseään kuin kanssamatkustajiaan levottomuudellaan kokonaiset 14 tuntia kestäneen automatkan ajan. Sitä edelsi myös erittäin huonosti nukuttu yö. Sitkeä sissi tuo Vili. Pakko myöntää.
Se edeltävä yö sujui SiljaLinen Europan lemmikkihytissä, kaikkein alimmalla kannella. Se oli kauhea paikka! Ensinnäkin jo se, että se hytti sijaitsi alimmalla mahdollisella kannella eli totaalisesti veden alla. Yritin olla miettimättä sitä, sillä suhteeni mereen on hankala, takana liian monta lapsuuteni melkein-hukkumiskokemusta.
No, sitten jo Turun satamassa ja vielä toistamiseen keskellä yötä Ahvenanmaalla, saimme kokea laivan kääntymiseen tarvittavan moottorin aivan hirveän karmeaa meteliä, aivan hyttimme seinän takana. Ja tämä oli lemmikkihytti! Voi niitä eläinparkoja, jotka ehkä jopa yksin hytissä joutuvat kokemaan sen karmean metelin, kun omistajat ovat kannella ihailemassa satamaa. Sitä kesti ja kesti, enkä ole ikinä pelännyt niin paljon, Vilin kanssa vapistiin yhdessä peiton alla. Peläten odotin vesimassojen kohta jo syöksyvän ovesta sisään, muistui Titanic mieleen, voi, se oli aivan kauheaa.
Hengissä selvittiin, mutta seuraus siitä metelistä oli, että Vili alkaa nyt ulisemaan ja paniikinomaisesti yrittää paeta pois, kun täkäläinen pölynimuri lähtee käyntiin. Sen ääni on samankaltainen kuin se laivan kääntömoottorin, mutta tietysti vaisu ja hiljainen, mutta sävy on aivan sama. Kotona omaa imuriamme Vili ei pelännyt, jos ei kyllä tykännytkään, väisteli aina huoneesta toiseen, kun imuroitiin.



Kutina on pirullista, raapiminen taivaallista. 
Sain taas tervetulleen kokemuksen kutinasta, jota toivon jokaisen koiranomistajan joskus kokevan. Sain stressikutinan kämmeniin, se ilmenee onneksi vain ajoittain, monta tuntia voi olla aivan rauhallista, mitään ei näy eikä tunnu. Sitten iskee se silmitön kutina ja kihelmöinti. Siinä tilassa on pakko raapia, hangata ja jos olisin koira, niin purra vaikka iho rikki. Se tietenkin lisää kutinaa hetken kuluttua, mutta se myös helpottaa. Se estetty kutinan raapiminen on todella sietämätöntä, siinä tilanteessa voisi tulla ns. hulluksi.
Ajattelen niitä kaikkia koiria, jotka kokevat jotain samankaltaista. Kutinan tasoa on omistajan lähes mahdoton aavistaa, mutta jos se on sietämätöntä, niin se on hirveää kärsimystä eläimelle. Raapimalla siitä kehittyy noidankehä ja estettynä (esim. kaulurilla) täysin sietämätön olotila. Siunaus on mikä tahansa helpottava toimenpide, esim. kortisoni, kaikki muu on rääkkäystä.


Vili ja vietit
Aivan uusi piirre putkahti Vilistä esiin täällä Saksanmaalla. Vili on tähän asti ollut lähes täysin eunukki vieteiltään, tyttökoirien juoksut eivät ole kiinnostaneet kuin ihan hiukan vain. Vili on voinut jopa leikkiä ihan normaalisti juoksunartun kanssa ja lähteä siitä tilanteesta tyynenä kotiin.
Täällä puhaltaa toiset tuulet. Vili on innostunut niin, että pari kertaa on joutunut jo viileään suihkuun. Tyynyt ja ihmiset ovat olleet haluttuja kavereita, tosin ihmisten ihastus Vilin toiveiden täyttämiseen on ollut hyvin nuivaa.
Ilmastonvaihdoksen syytäkö tuo Vilin hormoonihyrräys?


Kulttuurishokkia
Olen aikoinani asunut ja työskennellyt eteläisessä Saksassa ja nyt sitä sitten ollaan pohjoisessa. Etelässä sanonnat ovat erilaisia, siellä tervehditään Grüss Gott ja erotessa sanotaan Adee, täällä taas ei, eikä puolenpäivän aikaan toivoteta Mahlzeit, kuten etelämpänä. Täällä sanotaan kirjakielisesti Guten Tag ja Auf Wiedersehen. 
Itse olen aina kokenut hankalaksi saksalaisen tavan käyttää keskustelukumppanin nimeä. Pitää muistaa sanoa Guten Morgen Frau Müller, se ei ole koskaan minulta luonnistanut hyvin, kun en siihen hätään yleensä muista toisen nimeä ja keskityn pelkästään saksankielisen sanomiseni kieliopilliseen asuun.
Onneksi seutu on sen verran kansainvälistä, että ymmärtänevät muunlaisenkin kielenkäytön. Onhan Hampuri Saksan toiseksi suurin kaupunki. Itse sitä mielellään puhuisi samaa saksaa kuin seudun tapa on, ei haluaisi erottua joukosta.
Huomaan myös ihmisten pukeutumisen poikkeavan suomalaisesta. Tuulipukuja ei näy, paitsi juoksuasuna. Aikuiset ihmiset ovat tyylikkäämpiä kuin meikäläiset tavalliset pulliaiset, huolitellumpia. Vanhemmat naiset ovat myös tyylillisesti meikämummeleita edellä, Nuorison pukeutuminen lienee samankaltaista kuin Suomessa. Asioitahan ei pidä yleistää, mutta tämä on ensivaikutelmani.



maanantai 3. syyskuuta 2012

Uus kaveri

Erään lähistöllä sijaitsevan talon pihamaalta löytyi kaveri, jota on käyty jo pari kertaa tervehtimässä.

hei, toi on ihan kuin mun luu...
maistuuko?
tutustutaan nyt oikein kunnolla
ei me oikeesti tapella, leikisti vaan...
välillä tuli jano 
leikit leikitty