maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuosi vaihtuu

Säilyttäköön uusi vuosi
sen mitä rakastat.
Tuokoon tullessaan
mitä kaipaat.
Vieköön mennessään
mitä taakkana kannat.





Uudenvuoden taikoja
Tulevaisuuden ennustaminen

Tarvitaan 12 kahvikuppia ja yhtä monta pientä esinettä, jotka mahtuvat kuppien alle. Kullekin esineelle määritellään ensin mitä ne tarkoittavat. Toki voit valita muitakin esineitä, tässä vain muutama esimerkki. Lapset yleensä pitävät tästä ”leikistä”.
Avain – onnellisuutta
Delfiini – muuntumista tai muuttumista, muutosta elämään
Hopea - huolta
Kolikko - rahaa
Leipäpala – ruokaa tai elämää
Musta lanka – kuolemaa tai surua
Nuppineula - sairautta
Puunpala - ihmettä
Simpukka – hedelmällisyyttä, lisää lapsia
Sormus – puoliso tai uskollisuutta
Suola-astia – sitova lupaus
Sydän – rakkautta
Teepussi – rauhaa ja harmoniaa
Timantti tai jalokivi – terveyttä
Nämä tai muut valitsemasi esineet piilotetaan kahvikuppien alle ja niiden paikat sekoitettaan. Kukin osallistuja valitsee vuorollaan yhden kupin ja katsoo mitä sen alta löytyi. Sen jälkeen kupit sekoitetaan jälleen ja seuraava valitsee omansa. Tulevana vuonna tapahtuisi sitten jotain sellaista mitä kupin alta löytyi. lähde


perjantai 28. joulukuuta 2012

Jylinä ja jyske

 kello käy...

Niinpä, jylinää ja jyskettä. Tänään on ensimmäinen päivä, jolloin sai luvallisesti ostaa uudenvuoden räjähteitä. Siis vain ostaa. Ihan samat lait ovat täällä kuin Suomessakin, mutta kuka niitä kykenee näin suuressa kaupungissa valvomaan? Säännöistä huolimatta paukkuu aika ajoin kuin olisi sotatila. Mitään raketteja ei ole taivaalla näkynyt, vain noita paukkupommeja. Jo heti jouluaaton jälkeen paukkuivat ensimmäiset paukut, mistä lie ne saaneetkaan. Tätä jatkuu sitten varmaan koko loppuvuoden ja alun uuttakin, mutta eiköhän viimeisetkin paukut ole keskiviikkoon mennessä saatu kulutettua.
Meillä kotona vallitsee vilinä ja vilske, kun Vili häipyy toiseen huoneeseen turvaan, kun paukkupommi räjähtää. Sen sijaan lenkkeillessä kävelee tomerasti eteenpäin eikä pyri kääntymään kotia kohti, vaikka paukku yllättää. Tästä on herännyt harras toive, että Vili tottuisi vähitellen noihin paukauksiin, kun niitä nyt joutuu pakostakin päivätolkulla kuulemaan. Onkohan se edes mahdollista siedättäytyä pamahduksiin? Toivottavasti on!

Vilin gastriitti-mikälie on hieman parempi nyt. Aivan entisellään Vili ei vielä ole. Osan päivästä on apaattinen, häntä roikkuu alhaalla eikä oikein innostu mistään. Syö kohtalaisesti, ei oksentele, ei rapsuta, vatsa toimii ok. Viime yönä piipahti sängyssä noin klo 5, jolloin annoin heti jääkaapista perunasurvospallukan. Vili jatkoi uniaan?, ei ainakaan enää ilmestynyt näköpiiriin, johonkin puoli seitsemään saakka. Toivottavasti tämä tilanne menee pian ohi, mieluiten heti. 




Niin, ja sitten on taas tämä aika vuodesta, jolloin tulee tarve uusiutua jollain tavalla. Taas tekee mieli vaihtaa blogin olemusta. Se on aina hankala ja monimutkainen prosessi, ainakin minulle. Ehkä joku osaa  tehdä sen helpollakin, mutta minä teen sen aina kaiketi vaikeimman kautta. Ainakin tuntuu siltä. Mieleeni on tullut myös se vaihtoehto, että aloitan uuden blogin eli osion numero kaksi ja vanhan tietenkin säästän.
Uudistautumiseen kuuluu se, että kokeeksi laitoin blogiini Live Traffic Feed - kävijäseurannan. Oikeastaan halusin kokeilla sitä, osaanko laittaa sen, vaikka koko ohjeistus on englanninkielinen, ja sitähän minä en ymmärrä kuin ihan hiukan. Luulen, että osa lukijoista/kävijöistä ei tykkää tuollaisesta seurannasta ja siksi laitoin sen ihan blogini loppuun. Haluaisin kuulla siitä mielipiteitä, varsinkin jos siitä ei tykätä. Minua itseäni ei tuollaiset ole koskaan häirinneet, jos olen jollain sivulla sellaisen nähnyt. Päinvastoin, minusta oli ihan kivaa huomata itseni siinä listassa. Eikä siinä mitään nimiä ja osoitteita mainita. Luulen, että kukin voi estää itsensä ilmestymästä listalle, mutta en ole varma. Toisaalta onhan joka blogissa automaattisesti tilastot blogin kirjoittajan luettavaksi ja joillakin on jopa Google Analytics-seuranta asennettuna.


keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Tapanina



Ei sitä kukka äkkiä äkkääkää, et toi kukkiva pelarkuuni meiä rapus kukkiiki keskel talvee, 
tarttee tarkka kattoo, et äkkää ton lumisen piha.

Oli ihan pakko taas laittaa vähän kotiseudun (Turun) murretta tähän, eikö olekin kauniin kuuloista?
Jaa, että mitäkö tämä oli suomeksi?
Ei sitä kukaan äkkiä älyäkään, että tuo kukkiva pelargonia meidän rappukäytävässä kukkiikin keskellä talvea, täytyy tarkkaan katsoa, että huomaa tuon lumisen pihan.

*******

Vilin gastriitti muistutti taas olemassaolostaan. Kolme yötä valvottiin ~ klo 4 lähtien ja jouluyö sitten ihan kokonaan, illasta aamuun. Vili-ressu vaelsi koko yön paikasta toiseen, pyrki sänkyyn, pyrki pois ja taas sama kuvio toistui. Syötin perunasurvospalleroita muutaman, mutta ei tuntunut auttavan. Aamun valjetessa aloin miettimään, mitä tehdä. Kuinka sitä onkaan aina vaan niin avuton, vaikka tätä samaa on koettu jo niin monta kertaa?
Kotona oli Somac/Pantoprazol 20 mg happosalpaajia, mutta en löytänyt netistä tietoa siitä, saako niitä antaa koiralle ja mikä olisi annostus. Toisaalta en ollut innokas antamaankaan happosalpaajia, muistissa liiankin hyvin se  reilu vuosi sitten, jolloin happolääke sai Vilin voimaan ihan valtavan huonosti. Loppujen lopuksi päädyin antamaan Vilille perunasurvospalleroita, joiden sekaan laitoin Heilerdeä, sellaisen palleron lykkäsin Vilin suuhun koko päivän tunnin-kahden välein. Seuraus oli se toivottu ja odotettu: Vili nukkui koko seuraavan yön! Söi ruokansakin eikä edes oksentanut. Jatkan vielä tänään palleroitten antamista silloin tällöin päivän mittaan.
Ja mikäkö todennäköisesti aiheutti Vilille taas tätä gastriittioireilua? Vastaus löytyy peilistä, siis meidän peilistä... Taas kerran on poikettu hyvässä uskossa kaidalta tieltä. Eikö me ikinä opita?


Hyvää tapaninpäivää!



sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulurauhaa





Jouluillan hämärässä
kynttilä on syttymässä
Lämmin liekki toivottaa
Joulunaikaa rauhaisaa.




Joulurauhan julistus

Huomenna, jos Jumala suo,
on meidän Herramme ja Vapahtajamme 
armorikas syntymäjuhla;

ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha 
kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa 
asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä 
muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään,

sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja 
joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka 
sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on 
raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää 
siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset 
kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta 
erikseen säätävät.

Lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille 
asukkaille riemullista joulujuhlaa.



 Vili palvelijoineen toivottaa kaikille rauhallista joulua!


keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Joulupukki



* Nykyisen suomalaisen jouluperinteen mukaan Joulupukki asuu Joulumuorin, tonttujen ja porojen kera Korvatunturilla, Suomen Lapissa. Joulutontut auttavat Pukkia tekemään lahjat Joulupukin pajassa Korvatunturilla ja tarkkailemaan, ketkä lapsista ovat olleet kilttejä. Suomessa Pukki tulee taloon jouluaattoiltana ja juttelee asukkaiden kanssa. Joulupukki sanoo yleensä tullessaan "Onkos täällä kilttejä lapsia?".
Nykyisen jouluperinteen mukaan joulupukilla on joulutonttuja apureinaan. Joulupukki on isovatsainen, isokokoinen naurava mies, jolla on valkoinen parta, "kuuraparta". Hän on erittäin vanha, iältään jopa satoja vuosia. Joskus hän saattaa olla raihnainen ja käyttää puista kävelykeppiä. Silti hän jaksaa nauraa ja jakaa lahjoja lapsille. Lahjoja varten pukilla on usein juuttisäkki.
Joulupukki asuu tonttuineen Korvatunturilla ja käyttää kulkuvälineenään porovaljakon vetämää rekeä. Joulupukki on ns. myyttinen hahmo. Suomalainen joulupukki kulkee reellä maan pintaa pitkin toisin kuin yhdysvaltalainen joulupukki, jonka pororeki osaa lentää. Suomessa joulupukki ei tule sisään savupiipusta vaan ovesta. Suomalainen joulupukki ei ole henkiolento eikä näkymätön vaan verta ja lihaa, ihmishahmo. Joulupukki on osa joulumytologiaa.
Monien perheiden perinteeseen kuuluu, että lapset kirjoittavat Joulupukille kirjeitä. Lapsilla on tapana kirjoittaa lista toivomistaan lahjoista. Joulupukki, joka tuo lahjat, on tyypillisesti tuttu mieshenkilö, jota lasten ei kuitenkaan ole tarkoitus tunnistaa. Yhä enemmän myös käytetään maksullista joulupukkia. Lapsille joulupukki tuottaa jännitystä erityisesti lahjojen odotuksen vuoksi. Joulupukki onkin suuressa suosiossa lasten keskuudessa. Joulupukki

* Der Joulupukki ist der Weihnachtsmann in Finnland. Der Name, der übersetzt “Weihnachtsbock” bedeutet, stammt von der Tradition des Julbockes ab. Der Julbock ist ein Ziegenbock aus Stroh, der in früheren Jahrhunderten im Mittelpunkt vieler heidnischer Weihnachtsbräuche stand und noch heute als beliebter Weihnachtsschmuck dient.
Laut der finnischen Weihnachtsmann-Legende wohnt Joulupukki auf dem Berg Korvatunturi in Nordfinnland und hat sogar eine Frau namens Joulumuori. Er bringt seine Gaben wie Santa Claus mit dem Rentierschlitten, kommt dann aber nicht wie sein US-Kollege durch den Kamin, sondern durch die Haustür. Allerdings ist er nicht so gut zu Fuß und benutzt beim Laufen einen Gehstock. Weichnachtsmann


lauantai 15. joulukuuta 2012

Joulua odotellessa



Joulu tulla jolkottelee...jo kolmas adventti. Joulustressiä ei ole ollenkaan, joululauluja olen kuullut vain teeveen joulunalusohjelmista, olo on iisi kuin aamupakkanen. Joulutunnelma saapuu vasta aattona. Viime vuosina se on vihdoinkin onnistunut, että en enää ajaudu joulustressiin. Luulenpa, että yksi syy ihmisten joulumaniaan on Suomessa se, että kaikissa liikkeissä soitetaan tauotta joulumusiikkia. Se on vietävän stressaavaa kuunnella jatkuvasti tunnelmatiloja synnyttävää musiikkia.
Vaikka sitä musiikkia ei kuuntele aktiivisesti, niin aivot rekisteröivät sen kuitenkin ja koko alitajunta on pullollaan joulumusaa. Eihän se voi olla vaikuttamatta ihmisen psyykeen. Täällä en ole käynyt muualla kuin tuossa läheisessä ostoskeskuksessa sekä muissa lähiliikkeissä, niissä onneksi ei pauha mikään musiikki. Oman talon porraskäytävässä tervehtää lumiukko ja löytyy sieltä joulukuusikin. Kotona ikkunalla on kynttelikkö ja lipaston päällä valaistu seimi. Ja itsellä rauhallinen mieli. Wau.


missä se joulupukki viipyy...

Vili, tuo ahkera ostoskeskuksenkävijä, tapasi muutama päivä sitten siellä joulupukin, joka tuli Viliä silittämään. Vili oli kovin mielissään ja hinkkasi itseään joulupukin lahjasäkkiin. Harmi, ettei ollut kamera mukana. Nyt seuraavalla reissulla odoteltiin ihan turhaan sitä pukkia, ei näkynyt, ei kuulunut.


Kotikadulla

Säätila täällä on vaihtelevaista, epävakaata. Vili on reipas kävelijä, toisin kuin Suomessa. Täällä poika marssii pitkällä askeleella kuin konsanaan preussilainen sotilas, loputtoman pitkiä matkoja sangen määrätietoisesti. Ei haihuile suuntaan eikä toiseen, vaan eteenpäin mars.
Merkillistä tuo käyttäytymisen ero Suomeen verrattuna. Mietin, että johtuuko se ehkä siitä, että tänne Vili on tullut aikuisena koirana ja sinne Suomen kotiin saapuessaan oli pikkupentu? Suomessa vallitsivat jo pentuudesta alkunsa saaneet tottumukset ja täällä on ottanut alusta alkaen aikuisen koiran eleet? Maisemanvaihto voi olla näinkin onnistunut koiran kannalta. Toiset koirat me kierretään edelleenkin kaukaa ja hyvä niin.

Eläinsuojeluyhdistyksen henkilökuntaa

Hampurin eläinsuojeluyhdistyksen eläinhoitola toimii täysin eri mittakaavassa kuin esim. Turun vastaava. Sehän on selviö, asukasluvut ovat sen verran erikokoisia, Yhdistys on muutenkin erittäin aktiivinen kaikinpuolin.
Eläinhoitolassa on eläinten luovutus tauolla 21.12. lähtien joulunpyhien yli, jotta ihmiset eivät hankkisi sieltä kenellekään eläimiä joululahjaksi. Sen sijaan sieltä on saatavana lahjakortteja, jotka oikeuttavat joulunpyhien jälkeen hankkimaan mieleisensä eläimen, jos sellaisen todellakin haluaa. 

Tässä tuplavideo syyskuisesta koiratapahtumasta sekä lokakuisesta avoimien ovien päivästä. 
Ehkä joskus pääsen itsekin vierailemaan siellä.





Mitä olen täällä koiria kadulla tavannut ja niiden omistajien kanssa muutaman sanan vaihtanut, niin hyvin monet koirat ovat peräisin löytökoirahoitoloista, täältä, muualta Saksasta ja moni Espanjasta, Romaniasta jne. Trendi. Täkäläinen hoitola, siis tämä paikallinen eläinsuojeluyhdistys tarjoaa nyt talvikuukausina asunnottomien, kadulla elävien ihmisten koirille ilmaisen yösijan. Näillä ihmisillähän on mahdollisuus itse yöpyä kodittomien yömajoissa, mutta useimpiin niistä ei saa viedä koiria. Aamulla klo 9 jälkeen he voivat sitten taas noutaa oman koiransa "koirien yömajasta". Molemmilla takanaan lämpöinen yö.


Tämä jouluinen talorivistö löytyy myös porraskäytävästä


keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Montlai

Montlai on aitoa turkulaista kieltä, muut suomalaiset kai sanoisivat, että murretta... Montlai eli monenlaista, eks tiärä, ku on monelaist, ku pitäis tehrä tai sannoo. Mut eiks vaa kuulostakki hianolt, iha kui olis jottai ranskankiältä?

Teen tällaisen pikkupostauksen, uhkaava  frozen shoulder on ilmoitellut  olemassaolostaan taas kerran. Podin sellaista jo yli 20 vuotta sitten, paraneminen kesti pienen iäisyyden eli ensimmäiset puoli vuotta olivat kipuilua ja liikerajoitteita, sitten alkoi vähitellen parantua. Nyt onnekseni tiedän, mikä on kysymyksessä ja osaan heti ottaa oikeat hoitotoimenpiteet käyttöön. Netin käyttö tai oikeastaan hiiri aiheuttaa lisää kipua ihan olkapäähän asti, joten nettiä olen käyttänyt vain hyvin vähän viime päivinä.

janottaa...

 Vili on innostunut juomaan janoonsa vettä parvekkeelta, toisin sanoen, syömään lunta oikein urakalla. Yhden kerran annoimme Vilin viihtyä lumensyönnin parissa niin kauan kuin halusi. Seurauksena oli muutaman minuutin kuluttua alkanut kova vapina. Vili tärisi koko kropallaan eikä meinannut loppua tulla. Pelästyimme kovasti, sellaista ei ollut vielä koskaan aiemmin tapahtunut, että Vili tärisee. Meillä oli vieraita juuri silloin ja joku sanoi, että Vilille tuli varmaan vilu parvekkeella. Vilille vilu? Ei todellakaan, Vili viihtyy vaikka kuinka kovassa pakkasessa, vilua Vili ei tunnekaan. No, muutamien minuuttien päästä vapina loppui ja Vili oli taas oma itsensä. Päättelimme, että runsas kylmän lumen syönti aiheutti Vilille jonkinmoisia vatsakramppeja. Nyt Vili pyrkii jatkuvasti pääsyä parvekkeelle, jos siellä on lunta, mutta annamme pojan "ruokailla" siellä vain hetkisen ja sitten heti sisälle taas.




Vilille tilattiin vitamiineja, CANIPUR - vitaNatur ja CANIPUR - mineral, molemmat jauheen muodossa, toinen sisältää mineraaleja ja toinen vitamiineja, ajattelin antaa niitä vuoroviikoin. Purnukat sisältävät 500g ja maksoivat noin 15 euroa kumpikin. Uskon niiden olevan ihan laadukkaita. Jos jotakuta kiinnostaa, niin valmistajan sivut eli nuo linkit voi muuttaa yhdellä klikkauksella myös englanninkielelle.
Täällä on mukavaa, kun kaikki paketit tuodaan kotiovelle asti, edellyttää tietenkin sitä, että joku on kotosalla vastaanottamassa.

Varoitus!



Tällainen onnettomuus tapahtui täällä (oikeastaan Stuttgartissa) viikko sitten. Emäntä joutui avuttomana seuraamaan, kuinka hänen pieni terrierinsä raahautui kuoliaaksi jäätyään suljetun oven taakse. Tällaista voi tapahtua myös hississä, jos koira jää hihnansa kanssa oven eri puolelle.

*******

Lopuksi ajattelemista antava roolileikki. Ollako mieluummin koira vaiko ihminen?

https://www.facebook.com/WagtheDogGC


Ei tähän nyt kovin montlai tullutkaan, mutta olkoon...


keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivä vuonna 2012

Lapsenlapseni tekemä lippu

Suomi, rakas isänmaa, täyttää tänä vuonna 95 vuotta. Vanhus, mutta itsenäisenä valtiona nuori.
Silloin kun Suomi täytti 50 vuotta, olin kutsuvieraana Suomen kaupallisessa edustustossa Saksan Stuttgartissa. Sinne kutsuttiin kaikki seudun suomalaiset. Olimme mieheni kanssa ne kaikkein nuorimmat kutsutut, melkein lapsia vielä, siellä hienosti pukeutuneiden "vanhojen" ihmisten joukossa. Ajatella, itsekin olen jo vaikka kuinka vanha, kun olen ehtinyt tuonkin juhlahetken kokea! 
Suomen ja Saksan välit olivat katkenneet sodan jälkeen, joten suurlähetystön korvasi silloin puolin ja toisin tuo kaupallinen edustusto. Vasta vuonna 1973 sopu syntyi ja suurlähetystöt avasivat  taas ovensa.
Omaa isämaallisuuttani on kasvattanut monet muissa maissa viettämäni vuodet. Jos en koskaan olisi muualla asunut, pitäisin ehkä Suomen itsenäisyyttä itsestäänselvyytenä. Toisaalta tiedän vanhempieni menettäneen sodassa kotiseutunsa ja kotinsa Venäjälle. Se on muokannut vahvasti ajatusmaailmani. 


Vapautemme hinta

Lapsuudenkodissani oli valtavan paksu, painava ja iso kirja nimeltä Vapautemme hinta, sivujakin oli yli 700. Se oli kannesta kanteen täynnä sodassa vuosina 1939-1940 henkensä menettäneiden sankarivainajien kuvia ja henkilötietoja. 
Lapsena selasin sitä kirjaa suurella hartaudella, aina uudestaan ja uudestaan, varsinkin ilmapommituksissa surmansa saaneiden lasten kuvat ja samojen perheiden kaatuneet sotilasveljekset saivat osakseen runsaasti myötätuntoani. Pyrin eläytymään kuvien esittämien henkilöiden kohtaloon ja surin heitä kovasti.


Finlandia-hymni
Finlandia on Jean Sibeliuksen vuosina 1899 ja 1900 orkesterille säveltämä sävelruno. Se oli alun perin Historiallisia kuvia -nimisen orkesterisarjan viimeinen osa ja nimeltään Suomi Herää.
Finlandia on kansainvälisestikin hyvin tunnettu ja kuuluu sinfonioiden ja viulukonserton ohella Sibeliuksen tunnetuimpiin teoksiin. Loppupuolella sävelrunoa kuullaan niin sanottu Finlandia-hymni, jonka Sibelius sovitti myöhemmin erilliseksi teokseksi kuorolle. Laulettuna esitettävän kappaleen nykyään käytössä olevat sanat kirjoitti V. A. Koskenniemi yli neljäkymmentä vuotta alkuperäisen teoksen säveltämisen jälkeen.



Tiesitkö, että (Wikipedian kertoman mukaan)
* Finlandia-hymni valittiin afrikkalaisen Biafran valtion kansallislauluksi. Biafra kuitenkin menetti itsenäisyytensä jo vuonna 1970 ja liitettiin Nigeriaan. 
* Melodiaan on kirjoitettu myös uusia sanoja ja sitä käytetään virsien Be Still, My Soul ja This Is My Song sävelenä. Kapellimestari Leopold Stokowski tiettävästi ehdotti melodiaa koko maailman kansallislauluksi.
* Kansallisen symboliarvonsa vuoksi Finlandia-hymnia ehdotetaan aika ajoin myös Suomen kansallislauluksi Maamme-laulun tilalle.
* Rock-tyyppisen instrumentaaliversion on levyttänyt Anssi Tikanmäki orkestereineen. Kappale tehtiin elokuvaan Arvottomat.
* "Sitä ei ole tarkoitettu laulettavaksi. Sehän on tehty orkesteria varten. Mutta jos maailma tahtoo laulaa, niin ei sille mitään mahda." sanoi säveltäjä Jean Sibelius.




Hyvää Itsenäisyyspäivää!

"Schönen Unabhängigkeitstag", rufen die Finnen am 6. Dezember. Während überall auf der Welt der Nikolaus kommt, feiern die Finnen lieber ihre seit 1917 bestehende Unabhängigkeit.