keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Haaste



Haaste tipahti "postiluukusta" jokin aika sitten ja nyt on oiva hetki vastata siihen.

"Ohjeet:
Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita ja haastaa haluamansa määrä bloggaajia, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista."


Lauran kysymykset blogista Koiran haukuntaa minulle:


1. Mitä tekisit miljoonalla?
Alkuun menettäisin yöunet. Sitten jakaisin siitä tasasumman kaikille läheisilleni, seuraavaksi valitsisin jonkun tai joitakin avustuskohteita ja viimeksi jättäisin itselleni vararahaston omia tarpeitani varten.

2. Kaupunkikämppä keskustassa, rivitaloasunto metsän reunalla vai omakotitalo maalla?
Unelma olisi ilman muuta omakotitalo maalla. Miljoonalla se voisi toteutuakin...

3. Millaisena koiranomistajana näet itsesi?
Ihan hyvänä, mutta liian tunteellisena ja herkkänä. Olen aina ollut, jo lapsesta lähtien, hyvin kiltti eläimilleni, en ole koskaan huutanut, enkä suuttunut koirilleni tai lyönyt enkä rankaissut koiriani. Kasvattanut vain kiitoksella ja kehulla, olen todennut ne parhaaksi tavaksi kasvattaa koiraa.
Jos olisin kovempi tai vahvempi luonteeltani, voisin kuvitella tekeväni aktiivista eläinsuojelutyötä, mutta en näillä eväillä...






4. Millainen on tavallinen arkipäiväsi?
Laiskanletkeä. Rutiineja, joista pidän, esim. päiväkahvi. En ole aktiivinen enkä menevä, vaan enempikin kotikissa.

5. Vahditko blogisi kommenttien julkaisua, jos niin miksi?
Välillä olen käyttänyt kommenttien hyväksymistoimintaa, koska sain roskapostia ulkomailta sekä mainoskommentteja kotimaasta.

6. Kuinka pitkä olet?
174 cm. Nykyään väittävät, että ainoastaan 173 cm, mutta en ole samaa mieltä. Eihän minusta ole senttiä poisleikattu eli jossain se kadonnut sentti on, ehkä olen mennyt vähän lyttyyn, mutta pidän silti itseäni 174 senttisenä, se on piilosentti se yksi.

7. Onko sinulla ollut jossain vaiheessa koirasi kanssa jotain ongelmia?
Kyllä. Ensimmäinen koirani rikkoi kaiken, sohvatyynyt ja parvekkeen oven, oman koirankoppinsa, sekä  kengät, hatut ja matot. Viliä edeltävät koirat tappelivat ja siitä selvittiin kastroimalla nuorempi koira. Vilin kanssa on ollut vain terveydellisiä ongelmia, kutinaa ja kortisonia, anaalirauhasen paiseita yms. Nykyään pärjätään onneksi jo aika hyvin aikaisempaan verrattuna.

8. Tuhlaatko viimeiset rahasi ennemmin koiraasi kuin itseesi?
En. Ainoastaan siinä tapauksessa, että koiralta on ruoka loppu tai tarvitsee välttämättä esim. eläinlääkäriä. Mitään turhanpäiväistä en osta viimeisillä rahoillani koiralleni, korkeintaan itselleni. :)

9. Koetko koiranpidon rajoittavan elämääsi?
En koe. Olen tottunut lapsesta lähtien jakamaan kotini ja elämäni koiran kanssa, joten koen koiran luonnollisena lisänä elämässäni enkä rajoituksena. Koirani saattaa kyllä rajoittaa muita ihmisiä tulemasta kylään, esim. koira-allergikkoja. Se on harmi.

10. Huonoin luonteenpiirteesi koiran omistajana?
En ole tarpeeksi ahkera siivoamaan eli koirankarvoja on joka paikassa.

11. Milloin olit viimeksi ylpeä koirastasi, miksi?
Olen jatkuvasti ylpeä Vilistä, käyttäytyy siivosti kotosalla, ei hauku mitään naapuruston ääniä eikä häiriköi.  Ulkona olen ylpeä siitä, että Vili antaa auliisti lasten ja aikuisten silitellä itseään, eikä hypi eikä hauku.


Yksitoista seikkaa minusta.
- tykkään kirjoittaa, lukea ja tehdä käsitöitä
- tykkään ihmisistä, eläimistä ja luonnosta
- tykkään pohtia asioita
- tykkään makeasta, vaikka se ei minulle sovi
- olen ronkeli ruuan suhteen
- en osaa kokata paljon mitään
- olen melkein 100% vegetaristi, kylässä syön sitä, mitä tarjotaan ja joskus harha-askelia kotonakin
- en omaa tyylitajua, en meikkaa, en harrasta sisustamista
- kammoksun puhelimessa puhumista, haluan nähdä keskustelukumppanini
- olen sovitteleva, en tykkää riitelystä
- tykkään sananlaskuista, aforismeista, viisauksista, elämänohjeista




Haastan kaikki, jotka haluavat tulla haastetuiksi. 
Samat kysymykset, kuin mihin minä vastasin.



torstai 21. helmikuuta 2013

Vilin kuulumisia

Vilin vaiheet ovat viime aikoina olleet vaihtelevaisia. Jossain vaiheessa, väsyneenä liian aikaisiin herätyksiin Vilin taholta, päätin kokeilla niitä elliltä saatuja omeprazoleita. Annoin Vilille kolmena iltana sen sovitun puolikkaan eli 5 mg, illat ja yöt sujuivat hyvin, mutta päivät eivät. Vili oli jo heti aamusta levoton, vaelsi ympäriinsä, istuskeli ja nuoleskeli huuliaan. Iltaa kohden rauhoittui. Tämä toistui siis kaikkina kolmena päivänä, jolloin oli edellisenä iltana saanut sitä vatsahappolääkettä. Päätelmä oli siis, että Vili ei tarvitse mitään happolääkkeitä, kysymys ei ole ollut närästyksestä.

Sitten lääkkeen antaminen lopetettiin ja siitä saakka Vili on voinut loistavasti. Vilistä tuli leikkisä, iloinen, ulkona kävelee tosi pitkiä lenkkejä, komean ylväästi häntä oikein korkella selän päällä. Haistelee, potkii maata, haukkuu perään. Osansa tähän kaikkeen on vissiin narttujen juoksut. Onneksi ei sentään sisällä voihki juoksunarttujen perään, vaan on ihan iisi ja purkaa tarmonsa leikkeihin.



Ystävänpäivän illan kunniaksi Vili tempaisi. Poika oli nukkumassa makuuhuoneessa, nukkui yllättävän pitkää pätkää. Me vanhukset olimme olohuoneessa ja töllötimme televisiota. Jossain vaiheessa Vili ilmestyi sinne unenpöppöröisenä, käveli suoraan meitin siniselle pikkuplyysimatolle ja liritteli siihen pissat kyykistyen kuin tyttökoira, loppua ei tullut ennen kuin Vili nostettiin pois.
Isäntä lähti siltä istumalta äkkiä Vilin kanssa ulos. Siellä Vili päästi kahteen kertaan vielä niin pitkät pisut, että vana valui ajotielle asti. Tankki ei ihan vieläkään tyhjentynyt, vaan merkkauksiin riitti vielä liruja.
Tällaista tapahtuu Vilille noin kerran vuodessa. Tämä oli ensimmäinen kerta täällä uudessa kotimaassa. Oliko Vilin rakko nukkuessa ehtinyt täyttymään niin, että hanat vaan aukesivat, vai liittyikö tämä pissailu johonkin muuhun? Vilillä on oikea seurapiirirakko, ollut jo ihan pennusta asti, aamuisin ei ole lähes koskaan kiire ulos, vaan Vili voisi ongelmitta ihan hyvin nukkua kello 9 tai 10 asti.


Ostoskeskuksen takapihalta,
jossa pidetään 2x viikossa toria,
löytyi uusi kaveri.

Vilin ruokavalio on mukautunut jotenkin, en kuitenkaan ole siihen tyytyväinen. On aivan liian yksipuolista, mutta ehkä kuitenkin alku johonkin parempaan. Peruna on out. Uskomatonta. Peruna kelpaa ainoastaan keitoista ongittuna, mutta ei ollenkaan enää keitettynä ja muussattuna. Liha on nykyään sentään raakaa, naudan- tai kalkkunan jauhelihaa, possunlihaa kun ei saa antaa raakana täälläpäin maailmaa. Hepanlihaa ei olla vielä lähikaupoista löydetty muussa muodossa kuin lasagnessa... Harvakseltaan syö kanansiiven. Luista ei välitä. Kalaa ei syö. Kanasta ei tykkää. Eli hyvin yksipuolista. Se, mikä menee nykyään perunan tilalla lisukkeena, jääköön mainitsematta. Jos kertoisin, saisin kaikkien moitteet päälleeni. Saatte arvata, jos haluatte.


Vai pitäis mun syödä terveellisemmin?
Eiks riitä, ett kuppi  tyhjenee?

Olen muuten tyytyväinen Vilin vointiin, laiha ruipelohan se on nykyään, mutta paino ei sentään laske, joten kai se 7,5 kg on Vilin uusi aikuispaino. Tosin salaa pelkään taas uutta muutosta huonompaan. Niinhän se on Vilin kohdalla tähän asti aina ollut, että aikansa menee oikeinkin hyvin ja sitten tulee takapakkia. Yritän kovasti elää tässä päivässä ajattelematta tulevia, muuten menee hukkaan ilo nykyisestä. Carpe diem.
Tassuja ei kirputa, ei raavi, ei oksentele, korvat ovat puhtaat eikä silmät vuoda, vatsa toimii hyvin, on reipas ja hyväntuulinen, mitä tässä enempää toivoisikaan? Jospa osaisin olla tähän tyytyväinen, vaikka muutama toive olis kyllä vielä mielessä...


Onks muns jottai valittamist vai?

perjantai 8. helmikuuta 2013

Barffausta ja raakaruokintaa

Olen saanut paljon vertaistukea ja neuvoja raakaravinnon suhteen blogini kommenteista, niistä kiitän oikein sydämellisesti. Kokemusten jakaminen on arvokkaampaa kuin pelkkä ruokintasuositus, koirathan ovat yksilöitä ja ruokavaliokin usein räätälöity koiralle sopivaksi. Nyt on vinkkejä, joista ottaa vaarin. Kiitos!

Seuraava teksti on vain ja ainoastaan yksi esimerkki barffauksen mahdollisuuksista. Minua se miellyttää, koska se ei ole kovin "tiukkapipoinen", syystä, etten pyri puhtaaseen barffaukseen, mahdollisuuksien puuttuessa.En laita tähän mitään linkkiä puhtaasta barffista, koska en sen määritelmää oikeastaan edes tiedä. 

Toimikoon linkkinä Musch Barf

"Ensinnäkin, tänä päivänä koiran ravinto ei ole samaa kuin muinoin satoja/tuhansia vuosia sitten eikä edes samaa kuin tämän päivän susien ravinto. 
Koira on asunut ihmisen seuralaisena tuhansia vuosia, saaden ravinnokseen sitä, mitä ihmisiltä on jäänyt, lihanroippeita ja muuta ruokaa, todennäköisesti kuitenkin terveellisempää kuin tämän päivän ruuat. Lisäksi koirat ovat siinä sivussa omatoimisesti metsästäneet itselleen lisää vatsan täytettä. Nykykoira sen sijaan on täysin ihmisen antaman ravinnon varassa.
Nykykoira saa suurimmaksi osaksi ruokakuppiinsa lihaa, joka on peräisin massatuotannosta, kasvikset ja kaikki muu mahdollinen ravinnonlisä ei sekään kasva luonnollisesti, vaan on yleensä peräisin kasvihuoneelta tai ainakin joltain ihmisen hoitamalta viljelmältä. Ihmiset syövät runsaasti pitkälle käsiteltyä ravintoa, joten koirakaan ei saa kotiruokaa syödessään mitään niin puhdasta ravintoa kuin koirat kauan sitten.
Koira on siis vuosisatojen -tuhansien kuluessa sopeutunut ihmisen ravinnonlähteisiin ja etääntynyt siitä aivan alkuperäisestä villikoiran ruokavaliosta. Tosiasia on silti, että koira on edelleenkin lihansyöjä, sillä on lihansyöjän hampaisto ja ruuansulatus. Elikkä ihmisruokailuun sopeutumisesta huolimatta on liha koiran tärkein, luontaisin ja arvokkain ravinnonlähde.
Vain täysin terve koira tulee toimeen lähes minkälaisella ravinnolla tahansa, se sietää huonoa kuivamuonaa, yksipuolista lihatarjontaa jossain Grönlandissa, jätteiden syöntiä jne. Tämä ei tietenkään tarkoita, että terveelle koiralle saa syöttää mitä tahansa, vaan että koira saattaa sietää lähes mitä tahansa."

"Barffia on monenlaista, ns. aitoa barffia sekä koirakohtaista barffia, sillä kaikki koirat eivät siedä sitä aitoa barffia. Ja tietenkin ravinnon on sovittava koiralle, ei ole mitään järkeä syöttää ns. mahdollisimman terveellistä ravintoa, jos koira ei sitä siedä.

Yleensä barffataan suhteessa 75% eläinperäistä ja 25% kasvisperäistä ravintoa. Alkuun pääsee seuraavilla ohjeilla:
* Täysikasvuiselle koiralle annetaan 2-4% ruokaa laskettuna koiran painosta.
* Ravinnon ei tarvitse joka päivä täyttää kaikkia terveysvaatimuksia, riittää, jos ruoka on viikkokohtaisesti tai kolmenkin viikon jaksoissa monipuolisesti ravitsevaa ja terveydelliset vaatimukset täyttävää..
* 30-40% monipuolista lihaa, rasvan osuus noin 20%, vähintään 2-3 eri eläinlajin lihaa sekä merikalaa. Ihanteellisia luita ovat kanan- ja kalkkunankaulat sekä vasikan kylki- ja rintaluut. Jos luita ei ole tarpeeksi saatavilla, voidaan se korvata hienoksi jauhetulla kananmunankuorella. Yksi kuori kattaa 35 kiloisen koiran päivittäisen kalsiumintarpeen.
* 10-30% lihaisia, pehmeitä luita (suhde 50% lihaa : 50% luuta) tai 5-10% lihattomia, hyvin sulavia luita.
* 15-20% naudanmahaa
* noin 10% sisäelimiä
* enintään 5% maitotuotteita kuten vuohenmaitoa, kefiiriä, jugurttia, raejuustoa, piimää tai rahkaa
* noin 20% raakasoseutettuja hedelmiä ja kasviksia (1/4 hedelmää : 3/4 kasviksia)
* enintään 10% keitettyjä perunoita tai gluteenitonta, keitettyä viljaa tai pastaa
* lisukkeeksi hieman öljyä, oluthiivaa sekä kerran viikossa hyppysellinen suolaa tai juustoa / lenkkimakkaraa herkkuna ja silloin tällöin yksi kananmuna.

Aktiivisille koirille tulee antaa enemmän energianlähteitä, kuten rasvaa, lihaa tai pastaa. Monet koirat tykkäävät myös kuivettuneiden leipien nakertamisesta. Hedelmistä ja kasviksista kannattaa valita ne vuodenajan edullisimmat, ne soseutetaan vähäisen nestemäärän (esim. kefiiriä) ja hyvälaatuisen Omega-3-öljytilkan kanssa. Pakastetaan annoskokoisissa erissä, siten on nopeaa valmistaa täysipainoinen barffiateria koiralle, kunhan muistaa ottaa tarpeeksi ajoissa sulamaan."

Viistotettu teksti on vapaasti suomennettu saksankielestä, vastuuta ottamatta. 
Mitä ajatuksia tuo edellä oleva teksti herättää?

Vilin innostus on rajallista, ehkä vähitellen pääsemme pidemmälle raakaruokinnan saloihin. Naudan mahaakin pitäisi ensin jostain löytää. Täällä suositaan pesemätöntä, ns. vihreää naudanmahaa, mutta pieniä määriä myyvää liikettä en ole vielä lähitienoolta löytänyt. Jauhelihojakin sais olla muitakin sortteja.


torstai 7. helmikuuta 2013

Vielä mm. elleistä

Vili on nyt niin innostunut käymään tuolla uudella eläinlääkärillä, että suuntaa lenkkinsä usein ensin ellin vastaanotolle ja vasta sitten ostoskeskukseen. Tuskin haluaa anaaleitaan tutkittavan, vaan porkkanana on eläinlääkäriltä saadut herkkupalaset. Harmillista Vilin kannalta, ovi oli ja pysyi kiinni.Voi poikaressua.


No, onko siellä ketään?

Tulipa tuossa katseltua vanhoja eläinlääkärin laskuja. Aika ihmeellistä rahastusta tosiaankin, kun nyt niitä laskuja oikein suurennuslasilla tsiikailee. Esim. viime heinäkuussa kävin Vilin kanssa vakieläinlääkärillämme anaalirauhasen paiseen jälkitarkastukseessa, itse toimenpide tehtiin muualla eli siellä, mistä saatiin se kiireellinen aika. Tässä kontrollissa lääkäri siis katsoi Vilin peppua asiantuntijan näkemyksellä, tarkasti rauhaset ja totesi pepan parantuneeksi.

Tekstinä: anaalirauhaskontrolli, kontrollikäynti, parantuneet.
Laskuna sama näytti tältä:
* poliklinikkamaksu 23,00
* toimenpiteet 38,13
* hoitotyöt 4,00
* alv. 12,60
* yhteensä 67,36

Vertailun kohteena maanantainen Vilin anaalirauhasten tyhjennys, 
josta selvisimme arvonlisäveroineen alle kympillä.


Tule jo avaamaan...

Viime kertaisella eläinlääkärireissulla, jolloin tyhjennettiin Vilin anaalirauhaset, jäi minua näin jälkikäteen vaivaamaan muuan seikka. Se, että hoidon ja keskustelun otti haltuunsa tämä uusi viittävaille-lääkäri, tosin klinikan varsinainen lääkäri oli koko ajan läsnä. Tämä uusi ei tiennyt, mitä olimme toisen lääkärin kanssa edellisellä käynnillä keskustelleet ja tavallaan sopineet, mm. se verinäytteen otto ja mahdollisesti antibioottikuurin aloittaminen. Uusi elli tyrmäsi nuo molemmat eikä se varsinainen elli puuttunut asiaan ollenkaan, kuunteli tosin tarkkaan. Ainoa asia, jossa otti osaa keskusteluun, oli verenkuvan hinta, siinä tarkensi sitä hintaa sillä, että se kattaa kaikki isosta verenkuvasta otettavat testit sekä kulut. Siellä vastaanotolla puhuttiin paljon kaikenlaista monista asioista ja aikaa oli runsaasti käytettävissä ja Vili viihtyi oikein hyvin.

Vasta jälkeenpäin alkoi oikeasti harmittamaan, kun jotenkin suunta ja suunnitelmat muuttuivat. Haluan uskoa, että eläinlääkäri ei pitänyt lisätutkimuksia vielä ajankohtaisena, Vilikin kun esitteli parhaat puolensa siellä, itse terveyden perikuvana.
Yksin ei tietenkään ole eläinlääkäri vastuussa koiran hoitotoimenpiteistä, vaan ihan yhtä paljon koiran omistaja. Täytyy osata kertoa ellille koiran voinnista kaikki olennainen, kuvata oireilua mahdollisimman hyvin ja toivoa, että toinen osapuoli kuuntelee. Ja osaa ammattinsa.

Toivottavasti hallitsin tuon oman osuuteni vähintäänkin loistavasti...





Eläinlääkärin ratkaisua pidän juuri nyt ihan oikeana, sillä Vili syö taas tarpeeksi hyvin,
on innokas lenkkeilijä, iloinen, leikkisä ja nukkuu yöt. ♥



tiistai 5. helmikuuta 2013

Uudestaan uudella ellillä

 Maanantaiaamuna vein Vilin ulostenäytteen eläinlääkärille, matoja ei ollut. En kyllä epäillytkään, että olisi ollut, mutta hyvä, että tuli tutkittua eikä annettua "varmuuden vuoksi"-matokuuria. Harvemminhan aikuisella, pentuna hyvin madotetulla koiralla on matoja. Tuo tutkimus maksoi 16e.

* Sitten minun on oikaistava eräs asia edellisestä postauksestani. Puusilmä minä. Onhan siellä ellin odotushuoneessa sittenkin pieni kaappi, jossa on lukkojen takana eläinten ruokapusseja ja tölkkejä myynnissä. Kuinka en sitä huomannut edellisellä käynnillä? Koska istuin sen kaapin vierellä ja nyt vastapäätä... Joskus tuntuu, että "ei ole tarpeeksi valoa vintillä", usein on jotain kadoksissa tai en muuten vaan muista mitään. Jouluksi oli tarkoitus antaa Vilille aikaisemmin ostamani lelu joululahjaksi. En vaan ole vieläkään sitä löytänyt, "talteenhan se vanha pistää, vaan ei muista, minne", kuten vanha sanonta kuuluu. Huoh.

Maanantai-iltana mentiin sitten taas jo uudestaan moikkaamaan elliä. Vili nimittäin oli jo parina päivänä nuoleskellut ahkerasti pepaansa, mutta en havainnut mitään erityistä. Maanantaina kuitenkin olin huomaavinani, että anaalirauhaset olivat pullollaan ja pinkeät. Torstaina oli eläinlääkäri katsonut ne anaalit eikä silloin ollut mitään vielä havaittavissa. Lämpimällä suihkulla yritin helpottaa tilannetta, mutta sitten lähdettiin varmuuden vuoksi ellille. Olin ihan sekaisin jo tästä jobinpostista, vatsassa kiersi ja hermostuksissani söin pussillisen suklaatryffeleitä, niin kuin se olisi asiaa auttanut, paha olo vain tuli. Liian tuoreessa muistissa ne kaksi aikaisempaa anaalirauhasen paisetta, edellisestä juuri vasta puoli vuotta kulunut.

Vastaanotolla oli nyt toisena lääkärinä läsnä sellainen "viittä vaille valmis", joka sitten hoiteli Vilin peräpäätä ja muutenkin koko visiittiä. Rauhaset olivat vähän täyttyneet, vasen rauhanen oli aika piukassa anaalinesteistä ja elli tyhjenteli niitä. Ei suositeltu ollenkaan anaalirauhasten poistoleikkausta, kuten Suomessa jo alusta alkaen. Kehoitettiin käymään ensin kahden tai neljän viikon välein tarkistuttamassa, jos ok, niin sitten kuuden viikon päästä ja jos silloinkin ok, niin kahdeksan viikon kuluttua jne. kunnes löytyy se Vilille sopiva väli. Tämä anaalirauhasten tyhjennys maksoi noin 8 euroa.

Sitten siirryttiin keskustelemaan Vilin vatsavaivoista. Vili kävelee nyt jo taas reippaasti, voinnin mittana voidaan pitää sitä, haluaako ostoskeskukseen vai ei. Leikkinytkin on ihan oma-aloitteisesti ja yöt nukkuu hyvin eikä oksentele (saa sitä pahoinvoinnin estolääkettä silloin tällöin...). Ruokahalu on minun mielestäni suhteellisen huonoa, Vili syö kuitenkin ainakin kertaalleen päivässä kuppinsa tyhjäksi. Ehkä se onkin riittävän paljon? Kanan siipeä olen antanut pikkuerissä ja naudan jauhelihaa perunan kera.
Ellit olivat sitä mieltä, että ei sittenkään olisi aihetta suurempiin tutkimuksiin ainakaan vielä tällä kertaa. Kotiin sain varalle Antra Mups 10 mg tabletteja, joista saa antaa yöksi puolikkaan. Vaikuttava aine on omeprazoli eli kauppanimellä Nexium ehkä tutumpi.
Kuulin elleiltä myös sellaisesta, että Hannoverissa on eläintieteellinen korkeakoulu, jonka yhteydessä on myös koirakissaklinikka ja maksua vastaan laskevat kotiruokaa saavan koiran aterioitten ravintoarvot.

Ne aikaisemmalla kerralla saadut Emeprid/(Primperan) ruiskulääkkeet aiheuttivat myös päänvaivaa, sillä Vili muuttui lääkkeen antamisen jälkeen levottomaksi. Kuulemma se on eräs lääkkeen sivuvaikutus ja minun pitää antaa Vilille puoli milliä vähemmän ja jos siitäkin tulee oireilua, niin vielä toisetkin puoli milliä pois jne. Taidan jättää koko lääkkeen pois...

Nyt älysin pyytää myös laskut printattuina, joten näen, mitä mikin maksaa. Ensinnäkin, Vili on noissa papereissa Willi, Tibet Terrier, tiibetin terrieri. Huoh. Miksi senkin nyt pitää olla väärin, ensi kerralla täytyy huomauttaa siitä.
Laskuissa ei ole ollenkaan laskutettuna toimisto/poliklinikkamaksua eikä lääkärinpalkkiota, mitkä ovat ihan positiivisia asioita. Sen sijaan on maininnat "koiran yleistutkimus" (14,44e) sekä "anaalirauhasten manuaalinen tyhjennys" (6,86e) ja niiden hinnat. Hintoihin tulee lisäksi 19% arvonlisäveroa.
Hinnastosta elli luetteli joitakin hintoja, mm. iso verenkuva kaikkine tutkimuksineen ja kuluineen maksaa noin 160e ja anaalirauhasten poistoleikkaus kaikkiaan 350e. Muut eivät jääneet mieleen.

Vilin ravinnon suhteen pyrin raakaravintoon, niin pitkälle kuin hyvältä tuntuu, saattaa olla että siirtymäkausi tulee olemaan pitkä, täydelliseen barffiin en pyri eikä ole resurssejakaan ainakaan juuri nyt. Olen lukenut artikkeleita ja osan printannutkin, mm. kaikki Marian barffausta koskevat tekstit, Musch-Blogin ja saksankielisestä netistä Drei Hunde NachtLisäksi ne kaikki lukuisat ja kiitollisuudella vastaanotetut neuvot blogini kommentoijilta. Huh, olipa vaikea sana. Olen lukenut myös mielenkiintoista tekstiä mukaellusta barffauksesta ja se kuulostaa sopivalta Vilin tuntien ja myös omaan ajatusmaailmaani. Seuraavan postauksen kirjoitankin aiheesta, jos ei mitään kiireellisempää ilmaannu.


PS. Jotenkin tuntui siltä, että annoin siellä eläinlääkärillä itsestäni kuvan 
vanhana, hysteerisenä koiranomistajana.


lauantai 2. helmikuuta 2013

Uudella ellillä

Vilin ensivisiitti uudella eläinlääkärillä. Torstaina oli tunne, että ideat itsellä ovat vähissä, oikeastaan lopussa enkä tiedä, miten edetä Vilin suhteen. Joten seuraava etappi oli loogisesti eläinlääkäri. Meillä on onnea sikäli, että lähin eläinlääkäri on vain 5 minuutin kävelymatkan päässä, joten toivoin kovasti, että on miellyttävä elli, ettei tarvitse vaihtaa toiseen, kauempana olevaan. 
Onni oli tässäkin myötä, sillä eläinlääkäri (naispuolinen) oli hyvin miellyttävä, hän muistutti paljon edellistä, Vettorin eläinlääkäriämme. Hän ei ollut liian nuori eikä liian vanha, ei siis kokematon keltanokka eikä myöskään työhönsä leipääntynyt ja eläkettään odottava. 

Hän oli kuunteleva, harkitsevainen, humoristinen ja kertoi tarkkaan, mitä pohti ja mitä teki. Olin printannut lappuselle Vilin sairaushistorian eikä hän tyrkännyt sitä heti minulle takaisin, vaan otatti siitä kopion Vilin tietoihin. Pieneläinhoitaja oli myös ylen ystävällinen. Eläinlääkäri käytti paljon aikaa Vilin asiassa, olimme siellä kai noin kolmevarttia tai enemmänkin.

Vilin status: "Vilin korvat ja silmät siistit, iho myös, ei kutia, ei raavi, ei oksentele, vatsantoiminta ok, ruokahalu nälkäisyydestä huolimatta huono, paino laskee, on haluton, kävelee ulkona vastentahtoisesti, hitaasti, asettuu kadulle makaamaan."

Tutkiessaan käsikopelolla Viliä, hän (ja minäkin) havaitsi, että Viliin sattui kovasti paljon ylävatsan kohdalta, mutta ei mistään muualta. Kertoi epäilevänsä vatsakalvontulehdusta, haimavaivaa tms. Ei kuitenkaan halunnut "ampua varpusia tykillä" Vilin historian luettuaan, vaan halusi ensin kokeilla lempeitä keinoja.
Totesi Vilin myös laihaksi, selkäranka ja kylkiluut ovat kovin pinnalla, mutta eihän ne tuuhean turkin alta näy (onneksi). Painoa oli 7,4 kg, kotona punnittaessa 7,1 kg. Vilin aikuispaino on ollut 8,4-8,5 kg.

* Ensinnäkin pitää ottaa ulostenäyte eli kolmena päivänä kerätä mukaan saatu putkilo täyteen. Jos ei ole matoja, niin ei anneta matokuuria.
* Saimme mukaan 3 tablettia Alfavet Dia-nimistä purutablettia, joita piti antaa puolikas aamuin illoin. Tabletin tarkoitus on rauhoittaa vatsan imeytymishäiriöitä yms. Vili ei tykännyt mausta, joten joudun antamaan ne muulla tavalla.
* Saimme myös 13 valmiiksi vedettyä ruiskullista lääkettä nimeltä Emeprid, annetaan aamuin illoin. Tätä lääkettä on aikaisemmin myyty nimillä Primperan ja MCP. Lääkettä käytetään mm. oksentelun estämiseksi. Ellin ajatus tässä oli, että se poistaisi Vililtä ehkä mahdollisesti olemassa olevan lievän pahoinvoinnin, joka estää nälästä huolimatta syömistä. Vili ei ole aikoihin oksennellutkaan, mutta lievää inhotusta voi hyvinkin olla. Tämän lääkkeen mausta Vili ei pidä ollenkaan, vastustelee raivokkaasti ja yrittää pärskiä lääkettä suustaan.
* Vili sai kolme piikkiä erilaisia vitamiinivalmisteita, niitä ei kuulemma voinut vetää yhteen ruiskuun, yksi niistä oli kirvelevä ja sen Vili saikin viimeisenä. Sitten elli antoi Vilille palkkioksi ihan pieniä palasia jotain kuulemma  sopivaa herkkua, Vili ottikin ne vastaan innolla, en olisi uskonut, että huolisi ollenkaan niiden kolmen piikin jälkeen yhtikäs mitään.

Jatko katsotaan sitten ulostenäytteen tutkimisen jälkeen. Jos vointi ei lähde kohentumaan, niin sitten olisi tarkoitus ottaa ainakin verikoe ja tutkia haiman tilanne uudestaan (se on tutkittu syksyllä 2011 ja oli ok) ja aloittaa mahdollisesti myös antibioottikuuri vatsakalvon rauhoittamiseksi.

Tämä visiitti lääkkeineen maksoi 58 euroa. Lienee samaa tasoa kuin Suomessa olisin maksanut? Olin sen verran pöllähtänyt, että kun maksaessa kysyttiin, haluanko printatun laskun myös, sanoin, että en. Toki olisin sen halunnut, siinä olisi ollut eriteltynä kaikki maksun osa-alueet, tyhmä minä. No, seuraavalla kerralla sitten, tuo kysymys vaan pääsi niin yllättämään, ei Suomessa sellaista kysytä ikinä.

Tein havaintoja sen verran siellä odotushuoneessa, että lemmikkien ruokahyllyjä ei näkynyt missään. En tosin ole käynyt muissa eläinlääkärinvastaanotoissa, joten en tiedä, mikä on yleinen käytäntö. Oletan, että niitä myydään myös eläinklinikoilla, mutta takahuoneesta tai varastosta, eikä niin kuin Suomessa, on kuin astuisi sisään lemmikkiruokakauppaan eikä eläinlääkärille. Esillä oli ainoastaan esitteitä (ei kuitenkaan ruokaesitteitä)  ja alan lehtiä. Odoteltiin siellä yhtaikaa yhden dobermannin ja kissan kanssa. Kaikki ihan siivosti ja hiljaa, vaikka odotushuone oli suhteellisen pieni.
Vastaanotto oli hyvin varusteltu, leikkaussali ja kaikki mahdolliset laitteet, pieneläinhoitajia oli paikalla kaksi ystävällistä tyttöä. Tämä vain yhden lääkärin vastaanotto toimii ajanvarauksella (hätätapauksia lukuunottamatta) ja vastaanottoajat ovat klo 9-12 ja 16-18/19 arkipäivisin.

Nyt on lauantai ja Vili on reippaampi. Kävelee ulkona jo taas paremmin, oiskohan vatsa vähemmän kipeä. On syönytkin jonkin verran enemmän. Muuta en osaa vielä päätellä.