sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Barffauksesta taas

Tässä tuore Jagsterin kirjoittama teksti. Itse kun en barffauksesta paljonkaan ymmärrä, niin enpä ota kantaa, koska en omaa mitään viisasta sanottavaa.

Maalaisjärkeä luihin
Kirjoittanut: Jagster - maaliskuu 31, 2013 // alkuperäinen teksti löytyy linkin takaa:  Katiska

"Maalaisjärkeen vedotaan koiranruokakeskustelussa aina siinä vaiheessa kun joku kysyy liian vaikeita. Ja koska kirjoitan omista kokemuksistani, niin se joku on on minä ja liian vaikea kysymys on miksi käytetään luuta ruokinnassa – barffista siis taasen puhutaan. Maalaisjärki on siis ruokinnan ikioma natsikortti. Se lyödään säännönmukaisesti pöytään kun faktat ja perustelut loppuvat, ja on aloitus nokitukselle, jossa siirrytään henkilökohtaisuuksiin. Luita, koska maalaisjärki. Ei tiedetä, koska maalaisjärki. Homer Simpson totesi, että faktoillahan nyt voidaan aina perustella mitä tahansa. Hän oli väärässä. Maalaisjärjellä voidaan perustella ihan mitä vain.
Olen kysynyt tätä sen miljoona kertaa, ja kysyn uudestaan. Kommentointi on auki vastauksia varten.
Mikä ravitsemuksellinen rooli luilla on; miksi pitäisi antaa annoksesta (n. 2,5% koiran painosta) 60 % lihaisia luita?
Minä vastaan saman tien. Luiden ainoa rooli on olla kalsiumin lähde. Luusta ei saada yhtään mitään muuta. Tai saadaan, fosforia. Mutta sitä saadaan lihasta, fosforista ei ole koskaan puutetta. Luusta saa hieman magnesiumiakin, mutta vaatimattomia määriä. Ei mitään muuta. Ei proteiinia elimistön huoltoon ja rakentamiseen. Ei rasvaa polttoaineeksi. Ei vitamiineja suojelemaan kehoa. Pelkkää kalsiumia.

Edellyttäen tietysti, että annetaan luita. Rustoista ei saada edes sitä kalsiumia.

Maalaisjärki ei siis perustele mitenkään luiden käyttöä. Minä en ainakaan haluaisi, että termi maalaisjärki muuttuisi tarkoittamaan tietämättömyyttä, osaamattomuutta ja haluttomuutta oppia uutta; ottaa selvää. Maalaisjärjen käyttö vaatii perustietoja ja -taitoja. Maalaisjärkeä käytetään silloin kun joudutaan uuteen tilanteeseen ja sen ratkaisuun käytetään muita tietoja ja taitoa. Jos täytyy halata naula, niin maalaisjärki kertoo, että kannattaa käyttää vasaraa, ei hohtimia. Jos jakoavain on kadoksissa, niin maalaisjärki neuvoo käyttämään lukkopihtejä. Mutta maalaisjärki ei neuvo käyttämään bensaa kiukaan sytyttämiseen, koska grillissä käytetään sytytysnestettä. Vielä vähemmän maalaisjärki käskee syöttämään lapselle pelkästään papuja ja porkkanaraastetta, vaikka joku elämästä eksynyt elävän ravinnon guru näin on käskenytkin tehdä.

Minä kerron mihin perustuu maalaisjärki suurten luumäärien syöttämiseen barffissa. Se perustuu siihen, että australialainen eläinlääkäri Ian Billinghurst näin käski tehdä, ja kutsui sitä luonnolliseksi. Luonnollisuus on kova juttu, sillä voi perustella mitä tahansa. Epäterveellisyys, koska luonnollisuus.

Lainaan pienen pätkän tulevan barf-ruokintaoppaan esittelyosasta:

Jotta jatkossa olisi helpompi ymmärtää miksi Billinghurst määrättyjä asioita suositti ja toisia kielsi, niin on pakko mennä lyhyesti hänen ammatillista henkilöhistoriaansa läpi. Se auttaa myös osaltaan ymmärtämään miksi vaihtoehtohoidot ovat eräällä tavalla kaapanneet barffin itselleen – syy ei ole yksin kielteisessä suhtautumisessa teollisiin ruokiin.
Billinghurst on alkuperäiseltä koulutukseltaan agronomi ja ravitsemustieteilijä. Hän valmistui 1966 eli aikana, jolloin edes ihmisten ravitsemuksesta ei tiedetty kuin murto-osa siitä mitä tänään, eikä koirista sitäkään vähää. Valmistumisensa jälkeen hän siirtyi samantien tutkijaksi, eli käytännössä opettamaan maatalouteen liittyviä asioita. Tuota kesti viitisen vuotta ja hän päätti aloittaa eläinlääkärin opinnot, jotka hän sai päätökseen 1976. Eläinlääkäreille ei opeta missään, tänäkään päivänä, koirien ravitsemusta, mutta Billinghurstilla oli sentään perustiedot aiheesta – ihmisistä tosin. Nykytiedon mukaan vanhentuneet ja laajoilta osin myös väärät, mutta kuitenkin perustiedot.
Valmistuttuaan eläinlääkäriksi hän aloitti oman vastaanottonsa saman tien, ja pohja barffille alkoi syntyä. Billinghurstin mukaan jokainen kerta, kun hän käsitteli sairaita koiria, niin ne ruokittiin teollisilla kuivamuonilla. Aivan samalla tavalla jokainen kerta, kun koira oli terve, niin sitä oli ruokittu lihalla, luilla ja ruuantähteillä. Raa’alla ravinnolla siis.
Tässä osutaan ensimmäisen kerran barffin heikkouksiin. Jokainen tietää, että tuo jako sairaiden ja terveiden välillä ei pidä paikkaansa. Ei pitänyt silloin, eikä tänään. Ei Australiassa, eikä Euroopassa. Koirat eivät myöskään eläneet luilla ja raakaravinnolla, vaan niiden ruokinnan pohja perustui ihmisten ruuantähteisiin. Jos jokin ero verrattuna kuivamuonilla syötettyihin oli, niin se oli ruuan vaihtelevuus. Ei kypsennys tai luiden määrä. Tämän asian Billinghurst kuitenkin ohittaa. Hän syyllistyi rankkaan yleistämiseen sekä eräällä tavalla olemassa olevan tilanteen tulkitsemiseen omien tavoitteidensa mukaan. Ensimmäinen yhtymäkohta yhden asian vaihtoehtoliikkeisiin on selvä: asioiden mustavalkoinen ja yksinkertaistava vastakkainasettelu.
1980-luvulla hän tutustui niin sanottuun perinteiseen kiinalaiseen lääketieteeseen, ihmisille suunnattuun. Muinaisista kiinalaisista ja heidän kyvyistään voidaan olla montaa mieltä, mutta fakta on, että se ei ollut lääketiedettä. Kiinalainen parannustapa ei perustunut sairauden aiheuttajien tunnistamiseen eikä ihmisen fysiologian ja rakenteen tuntemiseen, koska muinaisessa ja vielä vanhassakin Kiinassa anatomian tutkimus oli kuolemalla rangaistavaa. Ensimmäiset ihmisen anatomian oppikirjat saapuivat Kiinaan vasta portugalilaisten mukana. Kiinalainen parantaminen perustuu siis yrttien tutkimattomaan käyttöön, mutta vahviten energiavirtojen käsittelyyn. Tämä kontaktipinta on se syy, miksi vaihtoehtohoitajille oli niin helppoa samaistua Billinghurstin oppeihin. Se saattaa olla myös syy siihen, miksi barffissa on niin paljon teorioita, jotka sotivat koirien fysiologiaa ja aineenvaihduntaa vastaan. Billinghurstilla oli jo aikoinaan kohtuullisen jouheva suhtautuminen omiin väitteisiinsä faktoina, ja tämä yhdistettynä uskomushoitojen opiskeluun kertonee myös miksi Billinhurstia itseään ilmiselvästi ei vaivaa määrätty satuilu barffin suhteen.
1993 Billinghurst julkaisi ensimmäisen barf-kirjansa: Give your dog a bone. Se löi itsensä kohtuullisen nopeasti maineeseen ja mukaviin myyntilukuihin. Opetuksessa uransa aloittanut Billinghurst siirtyi vauhdilla itselleen varmasti omimpaan rooliin ja alkoi saada leipänsä kiertelemällä maailmaa luennoimassa barffista. Kaksi muutakin barf-kirjaa ilmestyi ja barf Billinghurstin luomana ruokintatyylinä oli vallannut asemansa.

I rest my case. Tai kuten joskus todetaan, annan matkalaukkuni levätä. Mutta maalaisjärki kylläkin sanoo, että koiralle kannattaisi antaa ruokana ruokaa, ei luita."

Lisää saman kirjoittajan kynästä: Barf esimerkkinä

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Ryijyjä piisaa

Kimmoke saatiin tai oikeammin, napattiin Myrskyn ja Tuiskun pihapiiristä 
ja täältähän pesee, ryijyjä piisaa, arkeen ja juhlaan.


Arkiryijy.



Tuulentuivertama ryijy.


Kammattu ryijy.


Tuunattu ryijy.


Vauvaryijy, neljä vuotta sitten.

Peräkammarin ryijy.


Eikä ne tähän loppuneet. Pari ryijynriepua löytyi vielä...









keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Pikavisiitti ellillä

Eilen Vili kävi pikavisiitillä eläinlääkärillä. Se on niin mukavaa, että kyseinen elli on tuossa ihan kulman takana ja vastaanotolle pääsee helposti. Vilin vaiva oli taas kerran anaalirauhasen täyttyminen. Tälläkin kertaa se oli vasen rauhanen, joka oli tukkeessa. Edellisestä käynnistä oli kulunut 5 viikkoa, joten ehkä jatkossa se on se aikaväli, jolloin pitää lähteä elliä tervehtimään. Pepa oli hiukan ärtynyt ja hoidoksi saatiin luonnonmukaista voidetta nimeltä VulnoPlant 10 g, vaikuttavina aineina kamomilla, calendula, hamamelis, hunaja sekä kalanmaksaöljy.
Hintaa käynnille tuli vähän alle 17 euroa, voiteen osuus oli noin 7e.




Nyt olen alkanut ajattelemaan Vilin vaihtelevia vaivoja, nirsoilua, yövalvomista, levottomuutta yms. pientä epämääräistä, että jos ne johtuvatkin aina tuosta anaalirauhasen täyttymisestä, kuten joku muistaakseni kerran kommentoikin. Vili oli elliltä palattuaan kuin uusi koira, iloinen kuin mikä ja leikkisä. Niin tapahtui viimeksikin, vietiin haluton ja tarmoton Vili ellille ja saatiin mukaamme vilkas ja iloinen koira.


*******

Jokin aika sitten ehdin hehkuttaa ihania kevätpäiviä ja sepä kostautuikin heti. Tänne tuli talvi. Lunta satoi 20 senttiä, raaka itätuuli puhalsi, koko maa oli osittain lamatilassa, teillä kaaos, lentokentillä samoin, lukuisia onnettomuuksia. Koko talven aikana ei lunta ollut kuin muutaman kerran tomusokerimainen kerrostuma aamutuimaan, siinä kaikki. Sitten oli se kaunis, lämpöinen kevätviikko ja nyt sitten vietetään talvea.




Ja voi sitä suolan ja "murusepelin" määrää! Vili kulkee anturat vaseliinissa, kunnes ihan oikeasti koittaa kevät. Turun talvessa oli sepeliä, sitä terävää kiveä, jota oli talviset kadut täynnä, mukavaksi ei sitä voinut sanoa, kun kulkeutuivat sisätiloihin ja ulkona sattuivat koiran tassuihin.
Täällä ei käytetä terävää sepeliä, vaan pyöreää granulaattia, kuin pieniä pippureita, joista osa murskana. Ne eivät satu eläimen tassuun, mutta kotona ne ovatkin hassunhauskoja palleroita, joita vierii ihan joka paikkaan, mattojen allekin. Niitä imuroidaan varmaan vielä juhannuksenakin...
Vili on yksi granulaattikuski tassuinensa ja isäntä toinen, kun ei ymmärrä jättää kenkiänsä heti eteiseen, vaan pitää ensin marssia lukaalin halki.



Meidän Nallu


Vanha, elämää nähnyt Nallukkamme.


Meidän Nallu. Ensin se oli pelkkänä makuuhuoneen koristeena, sitten vuosikausia kaikkien kolmen lapsenlapsen "potilaana". Nallu sai "insuliinipiikkejä", joutui "leikkauksiin", se sai siteitä, laastareita, "lääkkeitä" ja hoidettiin aina terveeksi. Seuraavat 10 vuotta Nallu oli lapinkoiramme Hessun ulkoilukaveri. Ilman Nallua Hessu ei milloinkaan lähtenyt ulos, aina oli ensin haettava Nallu ja Nallu hampaissa sitten kirmaistiin pihalle.



Nallu ja Hessu


Toiseen suuntaan homma ei toiminutkaan, vaan iltasella jouduimme etsimään Nallua pihalta, joskus ei löydetty ja Nallu joutui yöpymään yksin ulkona. Hessu saattoi kuljettaa Nallun kauaksikin eikä Hessusta ollut apua etsimisessä.
Nallu-ressukka on kestänyt ainakin 10-15 konepesuakin. Nyt Nallu on ilonamme täällä ja taas vanhoilla päivillään alkuperäisessä tehtävässään makuuhuoneen "koristeena".



Parivaljakko


Kaverukset