R.I.P.



Vili - pieni rakas koira

* 27.11.2008
nukkui pois äkillisen sairauden uuvuttamana 17.7.2013
(4v 7kk 20pv)


Nyt olen vapaa ja mukana tuulen saan kulkea rajalla ajattomuuden. 
Olen kimallus tähden, olen pilven lento, olen kasteisen aamun pisara hento. 
En ole poissa vaan luoksenne saavun mukana jokaisen nousevan aamun. 
Ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotan teille hyvää yötä.


*******




Hessu 

19.11.1997 - 11.1.2009
(11v 1kk 22pv)

Sunnuntaina 11.1.2009 lähti meidän Hessumme viimeiselle matkalleen päivystävän eläinlääkärin avustamana. Lonkkien kipuilu lisääntyi perjantaista alkaen dramaattisesti eikä ollut enää muuta vaihtoehtoa, kuin päästää Hessu lähtemään.

Hessu, meidän aurinkokehrämme, meidän vauvakoiramme. Meidän baby.

Päivälleen tasan 11 vuotta elit kanssamme. Silloinkin oli sunnuntai, kun haimme sinut Luumäeltä, 11.1. 1998. Näistä 11 vuodesta ja tuhansista muistoista kiitollisina hyvästelimme sinut kotimatkalle kaverisi Niilon luo.



Koko päivän ja illan palas
kuvas lempeä sydämeen.
Vedin uutimet alas,
surun laskin valloilleen.

(Kaarlo Sarkia)




Meille jäi tyhjä koti ja iso ikävä.
(kirjoitettu tammikuussa 2009)

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

*******




Niilo, uljas lappalainen


15.1.1995 – 20.10.2006 
 (11v 9kk 5pv) 


Tulit meille 7-viikkoisena pienenä, ujona koiravauvana Söörmarkusta, Porin kupeelta. Olit 5-henkisen veljessarjan ainoa musta koira, kaikki veljesi olivat oljenkeltaisia. Ujona ja pidättyväisenä katselit taaempaa, kun veljesi tekivät tuttavuutta kanssamme. Mutta juuri sinä lähdit mukaamme uuteen kotiin. Sinulla oli rinnassa valkea ristinmuotoinen kuvio ja kasvattajasi sanoikin, että ”tässä tulee teille oikea pappiskoira”.

Se pitikin paikkansa. Olit koira täynnä siunausta, parempaa koiraa emme olisi osanneet kuvitellakaan.

Koko pitkän, lähes 12-vuotisen elämäsi aikana toit meille pelkkää iloa, päivästä päivään. Vain kolme kertaa aiheutit surua: heinäkuussa kun sairautesi todettiin, elokuussa, kun hävisit vuorokaudeksi ja nyt kun lähdit taivaan koiratarhaan.

Sinusta varttui kuuliainen, oppivainen, ylväs koira. Rakastit erityisesti lapsia, mutta aikuisiin suhtauduit hyvin pidättyväisesti. Useimmiten livahdit sosiaalisissa tilanteissa mamman selän taakse piiloon, vasta vanhemmiten opit suhtautumaan avoimesti vieraisiin aikuisiin. Milloinkaan sinua ei tarvinnut kovistella tai moittia, ei ääntä korottaa. Kuuliaisuudestasi huolimatta osasit pitää myös oman pääsi, sinulla oli vahva oma tahto. Joihinkin tyttökoiriin olit hieman ihastunut, mutta silloinkin pysyit gentlemannina etkä ollut liian tunkeileva. Uroksiin suhtauduit tulisin tuntein, mutta osasit silti kunnioittaa itseäsi vanhempia ja nuorempia.

Kolmevuotiaana sait seuraksesi pikku-Hessun. Alkutyrmistyksen jälkeen otit tämän uuden tulokkaan hellään huomaasi ja olit hänelle kuin äiti ja isä. Sallit kaikki Hessun konnankoukut ja kärsivällisesti jaksoit sietää hännästä vetämisen ja nilkkoihin näykkimisen, lempeästi useimmiten luovutit oman herkkusi tälle pienelle kiusanhengelle. Ruokanne söitte yleensä samalta lautaselta ja herkkuluut kaluttiin rintarinnan. Nyt on Hessu suuren tehtävän edessä joutuessaan hyppäämään sinun saappaisiisi ja ottamaan paikkasi.

Sait elää pitkän, terveen elämän. Eläinlääkärin ovia ei kolisteltu kuin vasta viimeisinä kuukausina. Pääsit edellä sinne, missä vielä joskus tapaamme. Siellä sinä Niilo odotat meitä, häntääsi heiluttaen ja lempeästi katsoen, hymyillen. Sinähän osasit jopa hymyillä, kun olit oikein iloinen.

Olet taivaan lenkkipoluilla, vapaana tuskistasi. Voit kirmata jo edeltä menneiden koirakaveriesi kanssa, Bruno, Kaspar, Tonja, Lotta, Amanda, Tini, Jenny, Roosa...

Entä jos surua ei olisi, jos ei olisikaan kyyneleitä, ei ikävää, ei kaipausta?
Se vasta surullista olisi. Koska silloin ei olisi ollut rakkauttakaan.
Sillä niin paljon kuin on rakkautta, niin paljon on myös surua.
(Hanna Ekola)

Rakkaudella, kaivaten, elämästäsi kiittäen.
(kirjoitettu lokakuussa 2006)

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥



2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi.. Otan osaa..

HooPee kirjoitti...